Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut pystyvät asumaan koko elämän kerrostalossa?
19.11.2017 |
Ymmärrän että esim. opiskeluaikana tai muuna elämän väliaikaisena jaksona kerrostaloasuminen onnistuu, mutta että sinne jäisi koko elämäksi? Jos meteli ei muodostukaan ongelmaksi, niin miten saa elämänlaatua kun ei ole muuta omaa kuin se oman asunnon alue, ”flat”? Pihalla voi olla vaikka hevonen makaamassa kyljellään etkä voi tehdä sille mitään, jos se on jonkun asukkaan. Omakotitalossa on oma alue, piha jonne kukaan muu ei saa tulla (ainakin näin pitäisi olla, mutta tuleehan ne imurikauppiaat). Kuitenkin seinän takana ei ole ketään meikkikeisaria laulamassa, tietää että seinän takana oleva huonekin on oma. Saa hengittää oman pihan ilmaa eikä tarvitse jakaa ulko-ovea muiden (kuin mahd. perheen) kanssa.
Kommentit (54)
Meillä on paloasema naapurissa. Moniko omakotiasuja voi sanoa samaa? Ei tarvitse kuin mennä parvekkeelle niin poimivat siitä talteen, jos tulipalopelko toteutuu. Olen asunut tässä melkein 20 vuotta, enkä ole koskaan tavannut rapussa hiippareita. Ovet ovat lukossa, tietenkin, ja ajoporteissa on portit. Poliisiasemalle on kolme korttelia. Kerrostalossa on huomattavasti turvallisempaa kuin omakotitalossa. Täällä joku aina huomaa, jos jotain tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen hämmentynyt. Mikä on meikkikeisari? Entä miksi kukaan asumismuodosta riippumatta haluaisi pihalleen kuolleen hevosen (vai onko kyseessä kummisetämäinen tarjous, josta ei voi kieltäytyä?)?
Meidän kerrostalon takapihalta alkaa luonnonsuojelualue, sinne kyllä mahtuisi kuollut/sairas hevonen, mutten ole varma siitä, mitä luonnonsuojelulaki tai kaupungin järjestyssäännöt sanovat asiasta.
Oi pidetään vaan se söpö mielikuva kyljellään nukkuvasta hevosesta. Heposetkin nukkuvat kyljellään maassa joskus, kun tuntevat olonsa oikein rennoiksi ja turvallisiksi. Eli siellä se loikoilee kaikessa rauhassa kerrostalon pihalla. :)
Kerrostalossahan on ylivoimaisesti helpointa "pystyä asumaan". Kaikki muut asumismuodot vaativat huomattavasti enemmän. Itse en millään pystyisi asumaan omakotitalossa.
Tässä ketjussa on jotain vanhaa av:ta :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy nyt hyvä ihminen tarkastamassa, että sillä hevosella on kaikki hyvin ja soita apua jos ei ole!
Enpä vaihtaisi kerrostalossa asumista siihen, että istun 2 tuntia Länsiväylällä joka päivä. Mitä iloa on omakotitalosta, jos siellä ehtii käydä vain nukkumassa ja tekemässä välttämättömät piha- ja huoltotyöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun mielelläni kerrostalossa, melusta huolimatta. Sillekin on onneksi säännöt ettei se saa häiritä muiden normaalia elämää jatkuvasti, joten ei ole haitannut kun kukaan ei niin paljon metelöi että saisi häädön tai edes varoituksen.
Pienenä asuttiin omakotitalossa mutta siellä oli turvaton olo, kun ei ollut sellaista kunnollista naapurimenoa kuin itse sen miellän. Suomessa on vähän sellainen kulttuuri että kaikkien annetaan olla omissa oloissaan mikä on tosi mukavaa, mutta mun mielestä se tekee omakotitaloasumisesta pelottavaa. Jos jotain sattuu ja juokset pihalle huutamaan apua, tuntuu että naapurit ovat joko liian kaukana tai vetävät verhot kiinni ja ajattelevat että "en häiritse ei kuulu minulle".
Kerrostaloalueilla on elämää ja ihmiset moikkailevat. Omakotitaloalueilla harvoin edes näin muita ihmisiä, tuntuivat autioilta. Jos näinkin jonkun, turha toivoa että moikkaisi.
Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa että haluaa olla omissa oloissaan mutta minä en pidä sellaisesta harvaan asutusta autiosta uudisrakennus-omakotitaloalueesta. Ovat minusta kolkkoja. Varmaan on mukavempiakin alueita kuin ne joissa olen asunut, ja ehkä se auttaisi jos talot olisivat edes lähempänä toisiaan. Mutta tämä on ainakin oma kokemukseni tähän asti. c:
Kerrostalossa asuminen on helppoa, mukavaa, turvallista ja jos ei ole huono tuuri, niin rauhallistakin.
Kerrostalossa naapureiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Omakoti- ja rivitaloasumisessa välit naapureihin yleensä ovat paljon tuttavallisemmat, ainakin oman kokemukseni mukaan (kun lapsuudenperheeni kanssa asuin näissä kaikissa vaihtoehdoissa). Jotkut tietysti pitävät läheisempiä naapurisuhteita hyvänä asiana.
Oman pihan puuttuminen on ainoa miinus kesällä. Talvella se taas on plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en tykkää asua kerrostalossa. Tuntuu kuin olisi muurahaiskeossa. Mitä vähemmän naapureita, sitä parempi. Mielestäni jokainen saa asua semmoisessa asunnossa minkä kokee mieleisekseen.
Kerrostaloasumisen hyviä puolia: lyhyt matka kaikkialle, helppo pitää kodista huolta,ei ole yksinäinen olo kun törmää jatkuvasti muihin ihmisiin,lasitettu parveke on mukava,näkymät on paremmat ja asunto valoisampi kun ei ole maantasalla, turvallisempi kuin maantasalla oleva asunto. Naapureista ei kuulu mitään,hyvä äänieristys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on paljon turvallisempaa kerrostalossa kuin ok-talossa - ok-talon pihalle ja oven/ikkunoiden taakse voi kävellä kuka tahansa; kerrostalossa on useampi ovi joiden läpi täytyy päästä ensin eikä ikkunoista kurki kuin naakat!
Naapurista kuuluvat äänet eivät minua haittaa, mukavaa kun ympärillä on elämää. Äänet ovat ihan normaaleja, tavallisia elämän ääniä ja jos satunnaisesti jollakulla on pirskeet niin sen kanssa elää hyvin.
On mukavaa kun astuu alaovesta ulos niin kaikki on "käden ulottuvilla" - jopa työpaikkani minne on 50 m matkaa :)
Miksi muuttaisin köyhien työleirille omakotitaloon? Minulla on varaa asua suuressa ylimmän kerroksen asunnossa ja maksaa siitä että taloyhtiö ja huoltoyhtiö tekevät kaikki inhottavat hommat puolestani. En todellakaan herää aamulla tekemään lumitöitä, että pääsen pihasta pois ja töihin. Ja vastaavasti kun tulen töistä kotiin, en todellakaan ala mihinkään pihanhuoltotöihin vaan rentoudun kotona tai harrastuksissa. No, mutta jos ei ole varaa niin työleiriin kai se on monilla tyydyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä kerrotalossa asuessa, JOS on äänieristykset kunnossa. Sehän on vaan pelkkää plussaa elo, kun ei tarvitse lumitöitä tehdä (paitsi autopaikalla) eikä ruohoa ajella. Itse nyt vaan satuin asumaan ihan kelvottomassa talossa, menetteli jonkin aikaa mutta hermo paloi lopullisesti kun yläkertaan muutti nuorta porukkaa jota ei kiinnostanut naapureille aiheuttamansa meluhaitta. Puheet kuului seinien läpi ja kantapääkävelijä yläkerrassa on varmaan vittumaisinta koko maailmassa kun itse asuu alapuolella. Noudatin sitten sitä yleistä häiriköijien neuvoa "muuta pois", nyt rivitalossa on mukavaa ja mielellään tekee jopa vähän lumitöitäkin kun on rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin seinän takana ei ole ketään meikkikeisaria laulamassa.
Omakotitaloalueellakin voi olla naapuri, joka huudattaa radiota pihallaan tai ajelee katua edestakaisin mopollaan. Sinua ei ehkä nämä haittaa, jos olet itse tuollainen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
näkymät on paremmat ja asunto valoisampi kun ei ole maantasalla,
Minä haaveilen nyt rivitalosta, mutta asuntonäytöillä olen huomannut mainitsemasi seikat. Nykyinen kerrostaloasuntoni on tosiaan paljon valoisampi, vaikka siellä rivari olisi mitkä lamput päällä.
Vierailija kirjoitti:
On mukavaa kun astuu alaovesta ulos niin kaikki on "käden ulottuvilla" - jopa työpaikkani minne on 50 m matkaa :)
No ei tuo ole mikään itsestäänselvyys. Minä asun kerrostalossa eikä muuta ole käden ulottuvilla kuin lähimetsä (mikä on ihan kiva asia, mutta kauppamatkaan menee kauan).
Ymmärrän sen, jos joku on erilainen kuin minä ja haluaa asua omakotitalossa, koska hänellä on siihen varmasti omat syynsä. Minä rakastan asua keskellä Tamperetta tilavasti kerrostalossa. Kaupungin mahdollisuudet on ulko-oven takana ja luontokin lähellä. Mökille ja matkoille on helppo lähteä ja jättää koti viikoiksikin tarvittaessa.
En nyt ihan koko elämää ole tähän asti kerrostalossa asunut mutta pois en enää muuttaisi.
On todella pienet asumiskustannukset, ei ole yksin vastuussa mistään isoista remonteista, ei ole mitään pihahommia, naapureiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä jos ei halua.
Lähikauppa vieressä, bussipysäkki lähellä, leikkipiha lapselle jossa usein muitakin lapsia, eikä senkään pihan huoltamista tarvitse itse pähkäillä.
Tossa nyt äkkiseltään joitain syitä miksi minä pystyn asumaan kerrostalossa.
Lähden nyt siitä oletuksesta, että ap ei ole trolli vaan tavattoman kapeakatseinen, ja yritän vastata tosissani. Asun kerrostalossa ylimmän kerroksen kulmahuoneistossa. Alue on arvostettu, ja taloyhtiössäni pelkkiä omistusasuntoja. Mitään häiritsevää meteliä ei kuulu, ja yhteisistä piha-alueista pidetään huolta. Tonttimme rajoittuu puistoon, jonka yhteydessä on uimaranta. Pystyn aivan hyvin rentoutumaan julkisella paikalla. Voin ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa puistossa surkuttelematta sitä, että siellä voi olla muitakin. Jos puistossa sattuisi olemaan kuollut hevonen, tulisi kaupungin työntekijä varmasti hoitamaan asian kuntoon. Ap:n vertaus oli sikäli omituinen, että jos omakotitalon pihalle päätyisi kuollut hevonen, jäisi asian selvittäminen asukkaan vastuulle kyllä todennäköisemmin kuin kerrostalossa.
Arvostan "oman ilman hengittämisen" sijaan arjen helppoutta. On ihana herätä aamulla tietäen, että sanomalehti odottaa eteisessä eikä sadan metrin kävelymatkan päässä postilaatikossa, että joku muu käy talvella kolaamassa lumet oven edestä ja kesällä leikkaa ruohon puolestani. Ei tarvitse siivota räystäitä, haravoida lehtiä, maalata, pelätä talon paljastuvan homeloukuksi. Eri ihmiset arvostavat eri asioita. On hyvä, että ap on löytänyt itselleen mieluisan asumismuodon. Ap:lle tekisi hyvää opetella ajattelemaan samoin muiden valinnoista.