Sijaisvanhemmuus

Kyselin täällä samaa muutama päivä sitten mutta en saanut vastauksia. Myös vastaanottoperheenä toimiminen kiinnostaa, tai erityisesti se. Mietin vain, että onko tapaamiset (biovanhemmat) omassa kodissani vai voiko niitä järjestää sossuntiloissa? Haluaisin säilyttää perheeni kodin turvallisena enkä haluaisi ehkä jopa agressiivisten ihmisten tietävän osoitteeni... Uskon että tämä rajoittaa muidenkín halua ryhtyä vastaanottoperheeksi.

En tiedä, mutta ystäväni on yksinään vuokralla-asuva nainen ja tukiperheenä yhdelle pikkulapselle, joka asuu hänen luonaan yhden pitkän viikonlopun kuukaudessa. Hyvin toimii eikä kukaan ole katkera tai väärinkohdeltu.

Voisit aloittaa toimimalla tukiperheenä.

Kyllä tunnen parikin, valitettavasti.

Tunnen. Mitä tahtoisit tietää?

Kerro kaikkea. Onko sinulla omia lapsia? Miten he suhtautuvat?

Montako sijaislasta sinulla on? Minkä ikäisiä?

Ym. Ym.

Täällä yksi nimenomaan kriisiperheenä toimiva eli sama asia kuin vastaanottoperhe, mutta eri alueet käyttää eri termejä.

Ainahan se riski näiden kanssa on, että joku tulee kolkuttelemaan ovelle. Mulla on tiedot niin, että puhelinnumeron perusteella ei saa osoitetta eikä myöskään auton rekkarin. Uskon kyllä, että jos joku oikeesti halua tulla ovelle, niin saa jostain kaivettua osoitteenkin. Myös lapset sen lörpöttelee vanhemmilleen, jos ovat tarpeeksi vanhoja. Tosi harvoin lapsen olinpaikka salataan vanhemmilta, mutta usein sijoitetaan tarkoituksella toiselle paikkakunnalle.

Tapaamiset vanhempien kanssa on yleensä sosiaalitoimen tiloissa tai lasten omassa kodissa. Omalle kohdalle ei ole sattunut kertaakaan sellaista keissiä, että olisi edes ehdotettu tapaamista meillä, mutta tiedän, että niitäkin on. Sosiaalityöntekijät sitten kyllä ravaavat joskus useinkin tapaamassa lapsia meillä.

Edellinen jatkaa..

Enemmän mä sinuna miettisin sitä millaisia lapsia sieltä voi tulla, nehän teille tulee eikä ne vanhemmat niinkään. Useimmat vanhemmat myös kohdistaa negatiiviset tunteet sosiaalitoimea kohtaan eikä sijaisperhettä. Jos itse osaa pysyä asiallisena ja neutraalina.

Olemme sijaisperhe. Meillä on yksi biologinen lapsi, kaksi sijoitettua.

Tapaamisten järjestely riippuu lapsen iästä, biovanhemmista yms. Pienen lapsen kohdalla tapaamiset on järjestetty meillä, kun vanhemman kanssa yhteistyö sujuu. Toisen lapsen kohdalla sosiaaliviraston tiloissa, juurikin vanhemman käyttäytymisen vuoksi. Eivät sos. työntekijätkään salli biovanhemman tulla riehumaan sijaisperheeseen, perusturvallisuuttahan sijoitetut lapset tarvitsee, eikä sen saman kaaoksen jatkumista, mikä biokodissa vallitsi (tiedän, syitä sijoitukseen on monia).

Mieti kuitenkin useaan kertaan ennen ryhtymistä sijaisvanhemmaksi. Aivan vauvana sijoitettavat ovat helposti jo raskausaikana huumeilla ja alkoholilla tuhottuja, ja heidän hoitamisensa voi olla äärimmäisen raskasta. Isompien kohdalla on helpompi tietää neurologiset vauriot, mutta psykologiset ongelmat voivat olla sitten sitäkin hankalampia, esim. hyväksikäytetyt lapset.

Jos sijaisperheessä on suunnilleen samanikäisiä omia lapsia, käytännössä heidän lapsuutensa uhrataan hoidettaessa muiden neurologisesti tai psyykkisesti sairaita lapsia.

Jos olisin tiennyt mihin ryhdyin, en olisi ottanut sijoitettuja lapsia perheeseemme. Olemme mieheni kanssa lopen uupuneita jatkuviin lasten ongelmiin, terapioihin ja vanhempien syytöksiin (esim. siitä että biovanhempi käyttää huumeita, joita on käyttänyt toki jo kymmenen vuotta ennen kuin olimme edes tavanneet) ja vaatimuksiin, koko ajan vaihtuviin sos. työntekijöihin yms.

Mielelläni vastaan kysymyksiin, mutta nyt joudun poistumaan, palaan huomenna.

Kahdella sisarellani on sijaislapsia. Toinen on sosiaalityöntekijä, joka otti luokseen murrosikäisen, jolle ei löytynyt mitään muuta paikkaa. Toinen on ottanut pienempiä lapsia, sisaruksia. Kaksi sisarusparia on palannut omien biologisten vanhempien luokse, mutta kolmas sisaruspari on jäänyt ja jää ilmeisesti täysi-ikäisiksi asti.

Biologisten vanhempien kanssa toimiminen on ilemisesti sujunut molemmilta sisarilta hyvin, mutta se vaatii hienotunteisuutta ja halua puolin ja toisin saada homma toimimaan. Kaikilla lapsilla on ollut erilaisia ongelmia ja heidän kanssaan on jouduttu tekemään lujasti töitä. 

Me olemme olleet tukiperhe yli 15v ja se on ollut toimiva meille.

Tarkoitus oli silloin sijaisperheeksi ryhtyä, mutta onneksi ei siihen päädytty.

Lähipiirissä useampia sijaisperheitä ja perhekotia joiden kanssa tekemisissä.

Osa lapsista erittäin traumatisoituneita ja oireilee paljon tuottaen ympäristön lapsillekin ongelmia.

Toiset taas aivan tavallisia käytöksineen eli tuurilla voi olla hyväkin perheidylli.

Se on kuitenkin hyvä muistaa ettei lapset ole koskaan saaneet samoja lähtövalmiuksia elämään.

Vierailija kirjoitti:

näiden

NÄIDEN???? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näiden

NÄIDEN???? 

Niin. Näiden asioiden kanssa työskennellessä. Tätä hommaa tehdessä.

6+7

No, ei ole helppo homma. Eräs tuttu sijaisperhe on puljannut tuossa show:ssa jotain lähes 10 vuotta. Omat lapset jossain sivuroolissa, koska koko perhe pyörii tämän moniongelmaisen lapsen ympärillä. Kaikki mahdolliset ongelmat lapsella, kiitos hänen täyspaskan bioäitinsä ja raskausajan ryyppäämisen.

Ovat niin uupuneita, että haluaisivat tukea eli lapselle hoitopaikkaa välillä. Tämä järjestyisi, mutta lapsi romahtaa hoitopaikassa henkisesti ja taantuu. On tietysti kiintynyt perheeseensä. Eivät enää jaksaisi, kaikki on hajalla, molemmat vanhemmat sekoaa pian. Silti eivät henno "laittaa pois" sijaislasta, koska lapsi on kuitenkin lapsi ja kokevat velvollisuutta tukea lasta elämässä. Ei sitä sijaislastakaan voi tuosta vaan hylätä...

Sehän tässä on, että lapsiin kiintyy, vaikka kuinka raskastakin olisi. Ei sitä voi laittaa lasta pois. Aina toivoo, että huominen olisi helpompi. Monet ongelmat on saatu selvitettyä ja kehitystä tapahtuu, mutta voi niin hitaasti.

Vanhemman sijoitetun lapsen kanssa olemme päässeet jo siihen, että käy lukiota. Pitkät terapiat takana ja edelleen erilaisia vaikeuksia, kuten aloite- ja empatiakyvyttömyyttä sekä oppimiseen liittyviä erityisvaikeuksia jollain alueilla.

Nuorempi on vammautunut pahemmin. Hänestä emme vielä tiedä kykeneekö koskaan itsenäiseen elämään. Taustalla huumeiden, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö raskausaikana.

Terveitä lapsia tiedän sijoitetun vähän, yhden nuoren tytön (muistaakseni 14 v) lapsi oli terve. Kuolemantapauksissa tiedän myös jääneen tasapainoisia, terveitä lapsia. Myös jos perhe on joutunut vaikeuksiin, kun lapsi on ollut jo vanhempi, lapsi voi olla ok.

8