Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, miten olet viettänyt päiväsi?
Kommentit (240)
Nukuin hyvin ja aika pitkään n. 8.15 asti. Luin hetken kirjaa, pukeuduin lötkövaatteisiin, siivoilin keittiötä vähäsen, tein lettuja marjojen kera aamiaiseksi. Aamupalan jälkeen katsoin sarjoja Netflixistä, luin hetken, surffailin netissä ja nukuin pitkät päiväunet. Päivälliseksi nappasin eilen tekenääni pizzaa. Iltapäivällä lähdimme miehen kanssa ostamaan muutaman pikkuasian paikallisesta kauppakeskuksesta ja testasimme huviksemme Länsimetroa. Kotona luin loppuun kesken olleen kirjan ja aloitin vähän toista. Nyt palstailen. Ajattelin seuraavaksi ottaa rauhoittavaa teetä ja katsoa vielä jotain Netflixistä.
Arkiviikko oli todella kiireinen töissä. Oikeastaan olisi tänäänkin pitänyt tehdä joitain työjuttuja. En kuitenkaan jaksanut. Harmaa ilma, latautumisen tarve ja mieskin vähän flunssassa. Ajattelin, että antaa nyt mennä täyden levon kannalta. Huomenna ehtii vielä niitä töitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin kun mies toi aamupalan sänkyyn ja lähti kanto-avuksi isällen. Kolme tuntia siinä katsoin suonalaisia sarjoja sängyssä mitä oli jäänyt katsomatta työkiireiden takia. Sitten nousin ylös ja parissa tunnissa jynssäsin koko kämpän. Mies tuli kotiin ja tarkoitus oli lähteä samantien kauppaan mutta seksiksihän se meni :D nukahdettiin molemmat sen jälkeen tunniksi ja sitten lähdettiin ajelulle vuorille (ei asuta Suomessa). Tän jälkeen mentiin lähimmän kaupungin keskustaan talsimaan ja paikalliselle "glögille". Tän jälkeen kauppa ja himaaan tekemään ruokaa. Tein jälkkärin ja mies ruan, laitettiin tuli takkaan ja nyt sohvalla mahat pullollaan. Telkkarista tulee paikalliselle kielellä dubattuna Babe-urhea pikku possu ja tätä nyt katsotaan valkkarin kera :D elämä on aika jees.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi väittää että lapset EI haittaisi rauhallisia viikonlopun viettoja? Nehän herää klo 8, metelöinti alkaa saman tien, jos lapsia on kaksi niin kahta kauheampi meteli. Joudut laittamaan aamupalaa, tehdä ruokaa, rauhassa et saa olla kun kokoajan tulee joku siihen vinkumaan. Lasten ohjelmat rallattaa ja hirveä sotku, kokoajan joku itkee tai muuten vaan mylvii. Miten tuosta saa rauhallisen loikoilupäivän, en tosiaan ymmärrä.
Mun miehellä on kaksi lasta edellisestä suhteesta ja ovat meillä joka toinen viikonloppu, kyllä se on ihan hirveetä kaaosta koko viikonloppu ja lepäämisestä ei tietoakaan. Hypin onnesta kun ne lähtevät takaisin kotiinsa sunnuntaina. Vaikka mun ei tarvitsekaan niitä hoitaa, meteliä joudun kuitenkin kuuntelemaan.
Olet lasten mielestä se kauhea ja ruma äitipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hauska ketju! Saanko vastata, vaikka mulla on lapsia, kun ovat jo muuttaneet pois kotoa? Niin, no vastaan nyt kuitenkin, sain tai en, hehee!
Heräsin kasilta, joogasin, söin aamupalan ja koiran kanssa käytiin n. 5 km lenkillä. Tänne päin on tullut hirveästi lunta ja pakkasta oli aamulla 1 aste, nyt taitaa olla nollassa. Aivan ihanan näköistä, heti tuli joulufiilis :). Sitten kävin kaupassa ja ostin ihanat kengät samalla reissulla, Migantin keltaiset, aijai! Kotiin tultuani söin, mies oli tehnyt hyvää papusoppaa.
Sittenpä otin pienet päikkärit ja sen jälkeen tehtiin miehen kanssa lumityöt ja laitoin lyhtyihin kynttilät palamaan. Mies lämmitti samalla pihasaunan, minä kävin keittelemässä kahvit, jotka otettiin saunalle mukaan. Just tultiin saunomasta ja ruuaksi tehdään pestolohta ja uunikasviksia. Ruuan jälkeen varmaan neulon ja katson ykköseltä sen uuden sarjan ekan jakson, nimeä en muista nyt, joku jännäri kai. Sitten varmaan vielä luen ja juon iltateen.
Huomenna tulee kaikki lapset kumppaneineen syömään, joten tulossa ihana ja touhukas päivä.
Mukavaa lauantai-iltaa ja huomista sunnuntaita kaikille!
Mukavaa sunnuntaita teille lasten ja kumppaneidensa kanssa!
Meillä ei vielä olla ihan noin pitkällä, lapset yläasteella ja lukiossa. Ihana päivä tänäänkin. Heräsin kympiltä, lähdimme puolilta päivin lasten ratsastukseen. Yleensä mies on tehnyt ruoan kun tulemme ratsastuksesta. Näin talvisaikaan poltamme takkaa, ehkä lasi punaviiniä. Saunomista. Lapset tekevät pizzaa, kun me vanhemmat olemme saunassa ja sitten katsomme yhdessä televisiota. Suht ajoissa nukkumaan, su aamulla yhden lapsen kilpauintiharkat, jolloin myös itse voi uida tai käydä kuntosalilla. Surulliselta kuulosti lapsettomien pötköttely sohvalla ja tabletin näprääminen koko viikonlopun. Lapset tuovat ihanaa sisältöä elämään. Kukin tavallaan.
Jos sinä typistät nämä kymmenet lapsettomien vastaukset "pötköttelyyn sohvalla ja tabletin näpräämiseen", niin samalla lailla sinun päiväsi saa väännettyä "lasten kuskaamiseen kieli vyön alla paikasta toiseen ja loppumattomaan ruoan laittoon ja kotitöihin, sekä ainoan vapaa-hetken käyttämiseen televisiota möllöttäen". Ei se nyt niin paljon rikkaammalta sisällöltä kuulosta, lähinnä ahdistavalta ja stressaavalta muiden palvelemiselta...
Ei suinkaan ystävä rakas. Itse ratsastan siinä missä lapsetkin ja ihanaa palata kotiin kun rakas perheenisä on tehnyt filet mignonit. Isä yleensä hoitaa lapsen uintireissun su, joten voin silloinkin nukkua pidempään. Meillä viikonloput ovat pienimuotoisia lomia nykyään. Itse käyn arkena aamupäivisin kuntoclubilla, samalla hoidan kauppa-asiat. Kuulostat kovin katkeralta, osaatko eritellä mistä tämä johtuu? Mukavaa joulunalusaikaa sinullekin!
Aina säälittää kun noin omahyväiset ja ahdasmieliset ihmiset hankkivat lapsia. Lapsillesi varmasti välittyy sellainen kuva että he saavat tehdä elämällään mitä haluavat kun rakas perheenäiti väheksyy kaikkien muiden elämänvalintoja. Lapsillesi ei ole mahdollista jäädä lapsettomaksi kun äiti ei ymmärrä tällaista elämäntapaa.
😂 Käyttäytyikö oma äitisi kuten sanoit vai mistä mielikuvasi on peräisin? Kuulostat kovin katkeralta... ja lapsettomalta. Voi sinua pientä, joka olet jäänyt ilman rakastavaa äitiä.
En ihan ymmärrä, minulla on rakastava äiti joka hyväksyy sen että elämää voi elää täysipainoisesti ilman lapsiakin. Ihminen, jonka sanomisia Kommentoin sen sijaan väittää että toisten elämä on surullista kun eivät elä kuten hän. Näin ajattelee yleensä alhaisen ÄO:n omaavat ihmiset, jotka eivät ymmärrä että kenenkään elämä ei ole surullista vaikka se olisi erilaista kuin oma elämä.
Ja kyllä, olen lapseton mutta se ei minusta katkeraa tee.
Willy Loman kirjoitti:
Nukuin pitkään ja söin aamiaisen. Viimeiset kolme tuntia olen maannut sohvalla ja palstaillut. Tuskin nousen tästä muuten kuin mennäkseni syömään, vessaan tai takaisin nukkumaan.
Näiden lisäksi kävin ruokakaupassa. Siten takaisin sohvalle palstailemaan. Tämän päivän valveillaoloajasta olen ollut selinmakuulla n. 9 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin koko päivän töissä ja niin oli miehenikin. Töiden jälkeen katsoin yhden leffan. Mieheni jatkoi töitä vielä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähti aamulla reissuun, heräsin siihen yhdeksän aikaan, kun tuli sanoon heipat. Söin aamupalaa ja käytin koiran. Kympiltä lähdin sovitusti kaverin tallille kuvaamaan häntä ja hevostaan, kun kerrankin oli hyvä sää. Siellä reissussa meni vajaa pari tuntia.
Sitten tein itselleni lounasta, nukuin puolen tunnin päikkärit, kävin koiran kanssa lenkillä ja ryhdyin siivoamaan. Kuuden aikaan illalla otin koiran mukaan ja menin vielä oman hevoseni luo, kävin ratsastamassa ja hoidin iltakuntoon.
Kotiin saavuttuani pistin saunan lämpiämään, korkkasin sidun ja pistin saunan lämpiämään. Vaihdoin lakanat. Saunoin pitkän kaavan mukaan, söin vähän iltapalaa ja nyt öllöttelen sohvalla odotellen, että alkaa nukuttaan :)
M51 kirjoitti:
Heräsin klo 7, aamukahvit rauhassa sitten koiran kanssa tunniksi metsään. Takaisin tullessa oli vaimokin heräillyt ja ennen aamusuihkua otettiin uusiksi eilisen alkuillan seksisessio. Suihkuun ja käytiin kaupungilla hakemassa vaimolle inspiraatiota parista käsityöliikkeestä ja minulle prätkäliikkeestä apuja oikeisiin ratkaisuihin uuden ajoneuvon hankkimiseen. Paluumatkalla ruokakaupassa ja taas iltapäivällä koiran kanssa lenkille, tällä kertaa yhdessä. Sen jälkeen pikaiset ruokailut ja tunti siitä lähdin fillarilenkille, vaimo varmaan keskittyi käsitöihin sen ajan. Lenkin perään sauna päälle ja hieman lyhyempi lenkki koiran kanssa. Nyt saunan jälkeen hetki telkkarin katsomista sivusilmällä, netin selailua ynnä muuta aivot narikkaan puuhaa. Viimeistään kympiltä nukkumaan että pääsee aamulla ajoissa ulos sillä huomenna on ohjelmassa vaimon ja koiran kanssa muutaman tunnin metsäretki, kahden auton pesut ja imuroinnit, kodinhoitohuoneen pöydän ja hyllyjen asennus ja ainakin tunnin fillarilenkki.
Siinä se viikonloppu menikin, arkipäivät menee toimistolla aamusta iltamyöhään, välillä liiankin myöhään. Vaimo ulkoilee koiran kanssa, tekee tarvittavat kotihommat, harrastaa käsitöitä ahkerasti ja liikkuu koiran kanssa paljon.
Itse keskityn arkisin työntekoon, matkustelen jonkun verran työn puolesta, pyrin käymään muutamana kerran viikossa salilla ja kerran pari fillarilenkillä.
Olemme lapseton aikuinen pariskunta ja asumme ulkomailla, noin tunnin ajomatkan päässä kaupungista maaseudulla eli työ- ja asiointimatkoihinkin menee päivässä oma aikansa.
Ihanaa, että koiranne saa tarpeeksi liikuntaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi alkuun, olen lapseton.
Monet lapsettomat puhuvat, kuinka lapsi rajoittaa elämää ja menemisiä, mutta kommentteja lukiessa tulee mieleen, että lapsettomat makaavat vaan sohvalla ja katsovat telkkaria.
Meinaat, että lapset eivät rajoita sitä, että saa maata sohvalla yksin kotona silloin kuin sitä haluaa ja tarvitsee?
No ei minua ainakaan enää.
Toki silloin kun olivat pieniä niin saattoi käydä niin että joutu nousemaan sohvalta kesken leffan.
Ihmetyttää nämä oletukset, että lapset pysyvät ikuisesti taaperoina joista ei ole mitään muuta kuin vaivaa..
Ohis
Menetkö huomenna viideksi vuodeksi vankilaan ja kymmeneksi ehdonalaiseen, jos sen jälkeen voit elää melkein niinkuin ennen?
Sitäpaitsi.. Kuka väitti että lapset on pieniä ikuisesti? Ei yhtään kukaan. Teidän mammojen olkiukot on niin nähty.
Miksi olet niin kiukkuinen? Ei kai sinulta ole mitään pois se että muut nauttivat perheistään?
Ja kyllä näyttää olevan oletus että lapset ovat koko ajan vaivaksi ja heitä pitää hoitaa. Eli pieniä.
Älä meuhkaa hyvä ihminen! Et taida paljon jaksaa lapsistasi nauttia tuolla luonteella...
Et vastannut kysymykseen, joten oletatko että viiden vuoden vankilatuomio on ikuinen? Jos et, miksi et mene heti huomenna? Olisiko kenties siksi, ettet halua viettää vankilassa päivääkään, saati vuotta tai viittä? Jos sitten kykenet, niin mietipä uudestaan miksei vela tee lapsia vaikkei ne ikuisesti olekaan täysin riippuvaisia vanhemmista (paitsi jos sattuu vammainen)...
Mitä tuo vankila nyt tähän liittyy?
Tai vapaaehtoisesti lapsettomien ymmärtäminen? Sehän on ihan päivän selvää ettei kaikki halua omia lapsia, siskoni esimerkiksi. Tämähän ihan ok, ja jokaisen henkilökohtainen päätös.
Ed
Selkeästi et ymmärrä, kun alat kiistellä siitä kuinka lastenkin kanssa voi kyllä maata sohvalla koko päivän, kun ne eivät rajoita sitä kuin jokusen vuoden. Vai mikä ihme se sinun pointtisi oli, ei kai kukaan ole tässä ketjussa väittänyt luettelevansa asioita joita kukaan ei enää koskaan voi tehdä jos lisääntyy? Eiku.. hei sori, mä katso jo unohdin että mammat on niinkuin vegaanit - joka ikiseen väliin vaan pitää päästä sanomaan, kuinka meidän erkkikyllikki sitä ja marjomansikki tätä, ja kuinka minä kyllä äitinä... Eli anteeksi, pääsi taas unohtumaan kuinka äärettömän typeriä ja itsekeskeisiä suurin osa lisääntyneistä onkaan.
Ei, vaan totesin ettei ne lapset ikuisesti estä sitä sohvalla makoilua ( kun se nyt tuntui nousevan monella esiin kun puhutaan lapsettomuuden eduista).
Jotenkin ihmetyttää tuo sinun kiukkusi ja riidanhalusi, kummallista vastakkain asettelua ja meidän lapsia tehneiden haukkumista. Mitä ihmettä on sinulta pois, jos joku toinen nauttii perheestään?
Ed
Minkä ikäisenä lapset eivät enää vaikeuta mahdollisuuksia maata sohvalla yksin omassa kodissa koska tahansa, kun siihen on tarve ja halu?
En kyllä tiedä, osaatko puhua muuten kuin ohi aiheen.
Kuten aiemmin sanoin, lapseni ovat nyt 15 ja 17 vuotiaita. En ole ajatellut, että he olisivat missään vaiheessa varsinaisesti vaikeuttaneet elämääni, toki tuo sohvalla yksin makaaminen ei ole ollut minulle mikään päämäärä missään vaiheessa. Silloin kun olivat vauvoja ja taaperoita niin olihan heistä paljonkin työtä, joten siihen verrattuna elämä on nyt aika lokoisaa.
Ed
Ei tässä mistään kokemisistasi ole puhuttu.
Se on vain tosiasia, että lapset vaikuttavat tuohon asiaan niin kauan kuin kotona asuvat. Kun asut muiden kanssa, et voi vain päättää olla yksin kotona muista asukkaista riippumatta. Jos haluat olla yksin kotona, se onnistuu tasan siinä mittakaavassa kuin lapsesi sen sinulle sallivat.
En ymmärrä, miksi tämän itsestäänselvyyden myöntäminen on sinulle niin ylivoimaisen vaikeaa. Jonkinlaista kognitiivista dissonanssia ilmeisesti.
No eihän kukaan avio/avoliitossa oleva voi sitten koskaan olla yksin kotona aina kun niin haluaa?
Oliko tämä siis sinkkujen ketju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi alkuun, olen lapseton.
Monet lapsettomat puhuvat, kuinka lapsi rajoittaa elämää ja menemisiä, mutta kommentteja lukiessa tulee mieleen, että lapsettomat makaavat vaan sohvalla ja katsovat telkkaria.
Meinaat, että lapset eivät rajoita sitä, että saa maata sohvalla yksin kotona silloin kuin sitä haluaa ja tarvitsee?
No ei minua ainakaan enää.
Toki silloin kun olivat pieniä niin saattoi käydä niin että joutu nousemaan sohvalta kesken leffan.
Ihmetyttää nämä oletukset, että lapset pysyvät ikuisesti taaperoina joista ei ole mitään muuta kuin vaivaa..
Ohis
Menetkö huomenna viideksi vuodeksi vankilaan ja kymmeneksi ehdonalaiseen, jos sen jälkeen voit elää melkein niinkuin ennen?
Sitäpaitsi.. Kuka väitti että lapset on pieniä ikuisesti? Ei yhtään kukaan. Teidän mammojen olkiukot on niin nähty.
Miksi olet niin kiukkuinen? Ei kai sinulta ole mitään pois se että muut nauttivat perheistään?
Ja kyllä näyttää olevan oletus että lapset ovat koko ajan vaivaksi ja heitä pitää hoitaa. Eli pieniä.
Älä meuhkaa hyvä ihminen! Et taida paljon jaksaa lapsistasi nauttia tuolla luonteella...
Et vastannut kysymykseen, joten oletatko että viiden vuoden vankilatuomio on ikuinen? Jos et, miksi et mene heti huomenna? Olisiko kenties siksi, ettet halua viettää vankilassa päivääkään, saati vuotta tai viittä? Jos sitten kykenet, niin mietipä uudestaan miksei vela tee lapsia vaikkei ne ikuisesti olekaan täysin riippuvaisia vanhemmista (paitsi jos sattuu vammainen)...
Mitä tuo vankila nyt tähän liittyy?
Tai vapaaehtoisesti lapsettomien ymmärtäminen? Sehän on ihan päivän selvää ettei kaikki halua omia lapsia, siskoni esimerkiksi. Tämähän ihan ok, ja jokaisen henkilökohtainen päätös.
Ed
Selkeästi et ymmärrä, kun alat kiistellä siitä kuinka lastenkin kanssa voi kyllä maata sohvalla koko päivän, kun ne eivät rajoita sitä kuin jokusen vuoden. Vai mikä ihme se sinun pointtisi oli, ei kai kukaan ole tässä ketjussa väittänyt luettelevansa asioita joita kukaan ei enää koskaan voi tehdä jos lisääntyy? Eiku.. hei sori, mä katso jo unohdin että mammat on niinkuin vegaanit - joka ikiseen väliin vaan pitää päästä sanomaan, kuinka meidän erkkikyllikki sitä ja marjomansikki tätä, ja kuinka minä kyllä äitinä... Eli anteeksi, pääsi taas unohtumaan kuinka äärettömän typeriä ja itsekeskeisiä suurin osa lisääntyneistä onkaan.
Ei, vaan totesin ettei ne lapset ikuisesti estä sitä sohvalla makoilua ( kun se nyt tuntui nousevan monella esiin kun puhutaan lapsettomuuden eduista).
Jotenkin ihmetyttää tuo sinun kiukkusi ja riidanhalusi, kummallista vastakkain asettelua ja meidän lapsia tehneiden haukkumista. Mitä ihmettä on sinulta pois, jos joku toinen nauttii perheestään?
Ed
Minkä ikäisenä lapset eivät enää vaikeuta mahdollisuuksia maata sohvalla yksin omassa kodissa koska tahansa, kun siihen on tarve ja halu?
En kyllä tiedä, osaatko puhua muuten kuin ohi aiheen.
Kuten aiemmin sanoin, lapseni ovat nyt 15 ja 17 vuotiaita. En ole ajatellut, että he olisivat missään vaiheessa varsinaisesti vaikeuttaneet elämääni, toki tuo sohvalla yksin makaaminen ei ole ollut minulle mikään päämäärä missään vaiheessa. Silloin kun olivat vauvoja ja taaperoita niin olihan heistä paljonkin työtä, joten siihen verrattuna elämä on nyt aika lokoisaa.
Ed
Ei tässä mistään kokemisistasi ole puhuttu.
Se on vain tosiasia, että lapset vaikuttavat tuohon asiaan niin kauan kuin kotona asuvat. Kun asut muiden kanssa, et voi vain päättää olla yksin kotona muista asukkaista riippumatta. Jos haluat olla yksin kotona, se onnistuu tasan siinä mittakaavassa kuin lapsesi sen sinulle sallivat.
En ymmärrä, miksi tämän itsestäänselvyyden myöntäminen on sinulle niin ylivoimaisen vaikeaa. Jonkinlaista kognitiivista dissonanssia ilmeisesti.
No eihän kukaan avio/avoliitossa oleva voi sitten koskaan olla yksin kotona aina kun niin haluaa?
Oliko tämä siis sinkkujen ketju?
Onko tän ketjun vela joku mielenterveyspotilas? Ai kauhee mikä agressiiivinen jankkaaja. Rauhoitu. Toinen sanoi, että lapset eivät estä sohvalla makaamista, ja yks vetää kauheet kilarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi väittää että lapset EI haittaisi rauhallisia viikonlopun viettoja? Nehän herää klo 8, metelöinti alkaa saman tien, jos lapsia on kaksi niin kahta kauheampi meteli. Joudut laittamaan aamupalaa, tehdä ruokaa, rauhassa et saa olla kun kokoajan tulee joku siihen vinkumaan. Lasten ohjelmat rallattaa ja hirveä sotku, kokoajan joku itkee tai muuten vaan mylvii. Miten tuosta saa rauhallisen loikoilupäivän, en tosiaan ymmärrä.
Mun miehellä on kaksi lasta edellisestä suhteesta ja ovat meillä joka toinen viikonloppu, kyllä se on ihan hirveetä kaaosta koko viikonloppu ja lepäämisestä ei tietoakaan. Hypin onnesta kun ne lähtevät takaisin kotiinsa sunnuntaina. Vaikka mun ei tarvitsekaan niitä hoitaa, meteliä joudun kuitenkin kuuntelemaan.
Mun lapset herää kymmenen jälkeen ja löytävät itse aamiaista. Ovat nyt 8v. Ja 10v. Kukaan ei vingu, eikä lastenohjelmat rallata. Tai, koira välillä piipittää ja vinkuu, hän on selvästi aamuvirkku. Sen takia olen nyt jo hereillä, lapset sen sijaan nukkuu vielä.
Eilen lauantaina heräsin 6.30 kieppeillä, pari tuntia otin ihan rennosti itsekseni kahvia juoden. Siinä sivussa haudutin riisipuuroa, jotta sain päiväysmaidon käytettyä. Mies heräsi yhdeksän korvilla, yhdessä syötiin aamupalaa.
Lähdettiin kaupan kautta vastikään ostamamme talon remonttia jatkamaan, siellä tein jossain vaiheessa ruokaa ja illaksi käperryin sohvalle kera punaviinipullon lukemaan loppuun kirjan, johon olin koko viikon odottanut löytyvän rauhassa aikaa.
Tänään heräsin vähän kuuden jälkeen, tein vähän esivalmisteluja seinänmaalausoperaatiota varten, mutta nyt juon kolmatta kuppia kahvia ja aloitan varsinaisen touhuamisen vasta hetken kuluttua.
Ei tämän ole tarkoituskaan olla esimerkki mistään villistä lapsettomasta elämästä, kunhan nyt vaan on minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi väittää että lapset EI haittaisi rauhallisia viikonlopun viettoja? Nehän herää klo 8, metelöinti alkaa saman tien, jos lapsia on kaksi niin kahta kauheampi meteli. Joudut laittamaan aamupalaa, tehdä ruokaa, rauhassa et saa olla kun kokoajan tulee joku siihen vinkumaan. Lasten ohjelmat rallattaa ja hirveä sotku, kokoajan joku itkee tai muuten vaan mylvii. Miten tuosta saa rauhallisen loikoilupäivän, en tosiaan ymmärrä.
Mun miehellä on kaksi lasta edellisestä suhteesta ja ovat meillä joka toinen viikonloppu, kyllä se on ihan hirveetä kaaosta koko viikonloppu ja lepäämisestä ei tietoakaan. Hypin onnesta kun ne lähtevät takaisin kotiinsa sunnuntaina. Vaikka mun ei tarvitsekaan niitä hoitaa, meteliä joudun kuitenkin kuuntelemaan.
Mun lapset herää kymmenen jälkeen ja löytävät itse aamiaista. Ovat nyt 8v. Ja 10v. Kukaan ei vingu, eikä lastenohjelmat rallata. Tai, koira välillä piipittää ja vinkuu, hän on selvästi aamuvirkku. Sen takia olen nyt jo hereillä, lapset sen sijaan nukkuu vielä.
Jep, joku tuolla aiemmin jo erehtyikin toteamaan, että lapset kasvavat eivätkä pysy koko aikaa vaativina taaperoina. Sitä ei ilmeisesti saa kuitenkaan sanoa, koska rikkoo lapsettomien mielikuvan lapsiperheiden elämän kurjuudesta aikasine aamuherätyksineen ja kitisivine uhmaikäsineen.
Itse juon kolmatta kuppia kahvia sängyssä. Heräsin jo kuuden jälkeen ja rakasteltiin miehen kanssa ennen kuin hän lähti töihin. Teinit nukkuvat varmasti vielä monta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi alkuun, olen lapseton.
Monet lapsettomat puhuvat, kuinka lapsi rajoittaa elämää ja menemisiä, mutta kommentteja lukiessa tulee mieleen, että lapsettomat makaavat vaan sohvalla ja katsovat telkkaria.
Meinaat, että lapset eivät rajoita sitä, että saa maata sohvalla yksin kotona silloin kuin sitä haluaa ja tarvitsee?
No ei minua ainakaan enää.
Toki silloin kun olivat pieniä niin saattoi käydä niin että joutu nousemaan sohvalta kesken leffan.
Ihmetyttää nämä oletukset, että lapset pysyvät ikuisesti taaperoina joista ei ole mitään muuta kuin vaivaa..
Ohis
Menetkö huomenna viideksi vuodeksi vankilaan ja kymmeneksi ehdonalaiseen, jos sen jälkeen voit elää melkein niinkuin ennen?
Sitäpaitsi.. Kuka väitti että lapset on pieniä ikuisesti? Ei yhtään kukaan. Teidän mammojen olkiukot on niin nähty.
Miksi olet niin kiukkuinen? Ei kai sinulta ole mitään pois se että muut nauttivat perheistään?
Ja kyllä näyttää olevan oletus että lapset ovat koko ajan vaivaksi ja heitä pitää hoitaa. Eli pieniä.
Älä meuhkaa hyvä ihminen! Et taida paljon jaksaa lapsistasi nauttia tuolla luonteella...
Et vastannut kysymykseen, joten oletatko että viiden vuoden vankilatuomio on ikuinen? Jos et, miksi et mene heti huomenna? Olisiko kenties siksi, ettet halua viettää vankilassa päivääkään, saati vuotta tai viittä? Jos sitten kykenet, niin mietipä uudestaan miksei vela tee lapsia vaikkei ne ikuisesti olekaan täysin riippuvaisia vanhemmista (paitsi jos sattuu vammainen)...
Mitä tuo vankila nyt tähän liittyy?
Tai vapaaehtoisesti lapsettomien ymmärtäminen? Sehän on ihan päivän selvää ettei kaikki halua omia lapsia, siskoni esimerkiksi. Tämähän ihan ok, ja jokaisen henkilökohtainen päätös.
Ed
Selkeästi et ymmärrä, kun alat kiistellä siitä kuinka lastenkin kanssa voi kyllä maata sohvalla koko päivän, kun ne eivät rajoita sitä kuin jokusen vuoden. Vai mikä ihme se sinun pointtisi oli, ei kai kukaan ole tässä ketjussa väittänyt luettelevansa asioita joita kukaan ei enää koskaan voi tehdä jos lisääntyy? Eiku.. hei sori, mä katso jo unohdin että mammat on niinkuin vegaanit - joka ikiseen väliin vaan pitää päästä sanomaan, kuinka meidän erkkikyllikki sitä ja marjomansikki tätä, ja kuinka minä kyllä äitinä... Eli anteeksi, pääsi taas unohtumaan kuinka äärettömän typeriä ja itsekeskeisiä suurin osa lisääntyneistä onkaan.
Ei, vaan totesin ettei ne lapset ikuisesti estä sitä sohvalla makoilua ( kun se nyt tuntui nousevan monella esiin kun puhutaan lapsettomuuden eduista).
Jotenkin ihmetyttää tuo sinun kiukkusi ja riidanhalusi, kummallista vastakkain asettelua ja meidän lapsia tehneiden haukkumista. Mitä ihmettä on sinulta pois, jos joku toinen nauttii perheestään?
Ed
Minkä ikäisenä lapset eivät enää vaikeuta mahdollisuuksia maata sohvalla yksin omassa kodissa koska tahansa, kun siihen on tarve ja halu?
En kyllä tiedä, osaatko puhua muuten kuin ohi aiheen.
Kuten aiemmin sanoin, lapseni ovat nyt 15 ja 17 vuotiaita. En ole ajatellut, että he olisivat missään vaiheessa varsinaisesti vaikeuttaneet elämääni, toki tuo sohvalla yksin makaaminen ei ole ollut minulle mikään päämäärä missään vaiheessa. Silloin kun olivat vauvoja ja taaperoita niin olihan heistä paljonkin työtä, joten siihen verrattuna elämä on nyt aika lokoisaa.
Ed
Ei tässä mistään kokemisistasi ole puhuttu.
Se on vain tosiasia, että lapset vaikuttavat tuohon asiaan niin kauan kuin kotona asuvat. Kun asut muiden kanssa, et voi vain päättää olla yksin kotona muista asukkaista riippumatta. Jos haluat olla yksin kotona, se onnistuu tasan siinä mittakaavassa kuin lapsesi sen sinulle sallivat.
En ymmärrä, miksi tämän itsestäänselvyyden myöntäminen on sinulle niin ylivoimaisen vaikeaa. Jonkinlaista kognitiivista dissonanssia ilmeisesti.
No eihän kukaan avio/avoliitossa oleva voi sitten koskaan olla yksin kotona aina kun niin haluaa?
Oliko tämä siis sinkkujen ketju?
Onko tän ketjun vela joku mielenterveyspotilas? Ai kauhee mikä agressiiivinen jankkaaja. Rauhoitu. Toinen sanoi, että lapset eivät estä sohvalla makaamista, ja yks vetää kauheet kilarit.
Samaa epäilen, tai sitten oli niin sanotusti korkki auki viikonlopun kunniaksi.
Turhahan tuollaiselle on mitään yrittää perustella kun kaikki kaikuu kuuroille korville.
Hän on nyt päättänyt, että vain lapseton voi olla rauhassa sohvalla niin pitäkööt nyt sitten mielipiteensä kun noin fanaattisesti asiaan suhtautuu 😊
Mun viikonloppu kuluu opiskellessa, ulkoillessa, leffaa katsellessa, miesystävän kanssa saunoessa ja hyvää ruokaa laitellen. Viiniäkin tuli vähän maisteltua. Nyt sunnuntaiaamuna istun tässä rauhassa toista teekuppia hörppien ja luen lehteä. Lapsettomuuden suru, josta kärsin aikoinaan kovasti, on vaihtunut kiitollisuuteen siitä, että nyt on juuri näin. Kaikessa on puolensa. Minä voin tehdä juuri niitä juttuja, joita haluan. Elämä on todella hyvää ja ihan täyttä.
Lauantaina menin suoraan lenkille, josta tokmannille ilmaselle torttukahville, sieltä citymarkettiin ja sieltä jumppaan. Jumpan jälkeen istuin suihkussa ja hieromatuolissa hetken. Join kahvia. Sitten erääseen toiseen paikkaan missä oli ilmaset glögit. Sit tulin kotio ja lähin kauppaan oikeesti hakemaan ruokia. Sittarista hain meinaa aamulla vain tarjous pizzzan. Illall kävin vielä yksin saunassa ja loppuillan katoin telkkaa, join teetä, venyttelin ja istuin netissä.
Tänään taas jumppaan ja kouluhommeleita.
Pikkujoulut, lauantaina laitoin miehelle vietnamilaista ruokaa, illallaTeemalta hyvä leffa, kohta äitiä katsomaan hoivakotiin. Juoksevien asioiden hoitoa...
Aikaisemmin oli koko ajan kauhea touhu päällä kun tein vapaaehtoistyötä ja vanhemmat pärjäsivät huonosti kotonaan. Mutta ei vielä mitään verrattuna kaverin lapsiperhevauhtiin.
Jos on liian kiire ei auta kuin palastella homat ruokalusikallisiksi organisoimalla ne hyvin ja jättämällä tekemättä se mitä ei kerta kaikkiaan jaksa.
Opiskellut anatomiaa koko eilisen päivän ja hermot menee. Nyt aamulla seitsemältä taas jatkuu. Mikä pirun ejektiofraktio :(
Mies on reissussa viikonlopun, joten aika rauhallista yksistään on ollut.
Aamulla heräsin aikaisin ja lojuin sängyssä uutisia lukien. Pesin pyykkiä, siivosin ja kävin kaupungilla ostoksilla. Kävin iltalenkillä ja söin illallisen telkkaria katsellen.
Nyt telkkarin katselua ja palstailua ;) Löysin kaapista muutaman rivin suklaata, jota samalla syön. Kohta saunaan ja nukkumaan. Tosi hiljainen viikonloppu, huomenna olisi enemmän tekemistä!
Ei oo sohvaa, joten ei ole sohvalla löhöilyäkään :D