Kokemuksia saattohoidosta, kauanko loppu kesti?

Anyone? Hölmöä kysyä täältä, tiedän että jokainen kohtalo erilainen. Ei ole vain kokemusta tällaisesta aivokasvaimesta aikasemmin ja lääkärit eivät luonnollisestikaan kerro mitään ennusteita.

-Aloittaja

Up up

Niin, eipä me täällä tiedetä. Kun jokainen kuolee omalla ajallaan ja painollaan. Voi mennä muutama päivä tai muutama viikko. Mistäs sitä tietää?

Voi mennä päivä, viikkoja tai kuukausia.  Mahdotonta sanoa. Hyvin pienelläkin syömisellä ja juomisella voi sinnitellä tosi pitkään. 

Kellään ihan kokemusta että kauanko kesti? Ymmärrän että ei voi tietää, haluaisinkin kuulla kokemuksia asiasta...

Anopilla meni 3 viikkoa saattohoidossa, kun syöpä levisi aivoihin. Puhe ja muisti menivät ekana.

Hyvin yksilöllistä.  Saattohoitoon pääsee, kun loppu häämöttää, mutta kukaan ei tiedä kuinka kauan kestää, eivät edes lääkärit.  Kun kyse on aivokasvaimesta, villi veikkaukseni on korkeintaan pari viikkoa, mutta en ole asiantuntija. Olen tosin saatellut jo monta läheistäni hautaan erilaisten syöpien johdosta.

Onhan sairaalla läheiset lähellä? Vaikka hän ei enää kommunikoi, tuntee ihminen tisen läsnäolon ja se lohduttaa.

Ellei syö tai juo enää ja on saattohoidossa, niin sen ainoan kokemukseni mukaan ei ole pitkälti aikaa jäljellä. Munuaiset lakkasivat toimimasta, joten siinä se. Meille kyllä kerrottiin, että aika lasketaan päivissä - ei siis ollut enää kauan kanssamme. Oli kipulääkitys (suoneen tiputus). (Ei mainitsemasi syöpä, mutta levinnyt siinä vaiheessa.)

Kun siirrytään saattohoitopaikkaan niin puhutaan viikoista eikä kuukausista.

Läheiseni oli 4 viikkoa. Kun morfiinia alettiin antamaan niin hän eli 2 päivää. Morfiinia annettiin kipujen vuoksi. Kipujen lievitys on saattohoidon tärkeä tarkoitus. Läheiselläni oli suolistosyöpä,

johon liittyi pahoinvointia, oksentelua ja massiivinen laihtuminen. Näiden oireiden ja kivunhoidon vuoksi ei voinut olla kotona perheen kanssa. Olisi kuivunut kotiin. Kun saattohoitopäätös tehtiin, niin sairaalan lääkärit puhuivat parista viikosta. Hän eli 4 viikkoa.

Äidille tehtiin saattohoito kotona, joten vaikea sanoa, milloin saattohoito varsinaisesti alkoi. Jos laskee siitä, kun lääkityksestä jätettiin pois kaikki muut paitsi verenpaine- ja kipulääkkeet sekä rauhoittavat, niin pari viikkoa. Morfiinia annettiin viimeisinä muutamana päivänä.

Sairaalan saattohoidossa usein vain muutamia päiviä. Lähipiirissä tiedossa useampia syöpätapauksia. Voimia.

Kiitos asiallisista vastauksistanne. Olen pahoillani että olette joutuneet kokemaan tämän saman. Helpottaa ajatus että puhutaan tod näk viikoista, eikä kuukausista. Ennen niin reipas ihminen on nyt vain kuori, joka selvästi kokee surua ja ahdistusta vaikka ei pysty sitä enää kunnolla ilmaisemaan.

Häntä käy päivittäin ihmisiä katsomassa. Huomenna menen itse taas.

2-3 vkoa saattohoidossa suolistosyövän kanssa. Saattohoito alkoi kun suoli ja vatsa oli jo niin täynnä syöpää ettei voinut enää syödä eikä juoda. Myöskään ravintoliuosta suoneen ei enää aloitettu. Oikeastaan nälkään ja janoon siis kuoli...Loppu oli todella nopea. Viiminen sairaalaan lähtökerta ei ollut tarkoitus olla saattohoitoon menoa, vaan että tutkintaan nyt mikä siellä mahassa nyt lurisee. Talonsa katto teki potilas vielä samana päivänä sairaalaan mennessä ja sille tielle jäi. Että siinä mielessä kunnon romahdus oli äkillinen ja yllättävä.

Mun isä ehti olla tk:n vuodeosastolla 2 viikkoa ennen kuolemaansa.

Saatiin houkuteltua tippaan kun mikään ei enää pysynyt sisällä. Tuolloin lääkäri ei uskonut elävän enää paria päivää kauempaa ja olikin ollut tiedoton kun ambulanssi vei ensiapuun.

Niin vain piristyi, pystyi syömäänkin ja puhetta ymmärsi jonkin verran. Vähitellen hiipui ja pari viimeistä päivää oli tajuton.

Tajusi varmaan sairaalaan lähtiessä, että sieltä ei ole paluuta. Katseli tarkkaan ympärilleen kun paareilla ambulanssiin vietiin. Oli kuollessaan 68 vuotias ja aivosyöpä diagnosoitu vain reilut 5 kuukautta aiemmin.

4 viikkoa siinä meni, kaksi viikkoa enne Joulua kuoli unissaan.

Ap

Kiitos kun tulit kertomaan. Osanotto ❤️

 Voi ap, otan osaa suruusi. Kiitos, kun palasit kertomaan. Elät raskaita aikoja. Paljon voimia sinulle! 

Minullakin kuoli juuri mummuni. Hänellä romahti kunto hyvin nopeasti. Lauantaina käytiin sairaalassa keskustelu, että maanantaina sovitaan lääkärin kanssa saattohoidon aloittamisesta. Siihen vaiheeseen ei koskaan ehditty.

Toisella mummullani ja ukillani loppu kesti noin viikon. En oikein tiedä, missä vaiheessa saattohoito varsinaisesti alkoi, mutta kumpikin oli viimeisen viikon ajan tiedottomassa tilassa. He eivät enää aukaisseet silmiään eivätkä reagoineet puheeseen, kädestä pitämiseen tai silittämiseen. En ole varma, saivatko he enää mitään muuta kuin morfiinia. Lähestyvän kuoleman merkit vain lisääntyivät päivä päivältä. 

Nämä on raskaita aikoja, kun menettää läheisen ihmisen. :( 

Palliatiivisen hoidon päätöksestä meni 1,5 kk ja saattohoitopäätöksestä 3 pv. Sain olla läheiseni vieressä viimeiset päivät ja yöt. Pidin kädestä kiinni ja toivotin hyvää matkaa sekä että rakastin häntä. Kaunis muisto jäi, vaikka nukkui viimeiset 3 pv.

Miten vauhdilla sairaus on edennyt, millainen potilaan tila oli vuodenvaihteessa? Entä viime kesänä?

Minun läheiselläni oli syöpä selkärangassa, selkäytimen kasvain Se lähetti etäpesäkkeitä sisäelimiin. Jossain vaiheessa hengitys muuttui vaikeaksi ja huomattiin syövän levinneen keuhkojen alaosiin. Sitten sanottiin, että se selkäydinkasvain olisikin itse asiassa etäpesäke. En tiedä vieläkään miten se oli. Sädehoitoa hän sai, mikä hidasti etenemistä. Lopussa oli halvaantunut lantiosta alaspäin, ei pystynyt käyttämään jalkoja ja pissa karkasi koko ajan. Kun syöpää löytyi aivoista kuvauksessa, se oli menoa. Hän oli valittanut pääkipua, jolle ei ollut syytä ja vaikka oli kipulääkkeet, silti oli päänsärky. Siirsivät saattohoitoon toiselle sairaalaosastolle. Hän eli alle 2 päivää sen jälkeen. Yhteensä kului vain vuosi syöpädiagnoosista saattohoitoon.