Oletteko tavanneet ihmisiä joiden pelkästä läsnäolosta tulee outo olo?

Etelä-Suomessa yleensä minulle tulee OKSETTAVA olo oitis, kun kuulen puhuttavan eteläsuomalaista LÄSSYTYSTÄ  (mäsäsunmunnäämäätäämuhunsuhunmoikoittaa..) ja sama etominen jatkuu jos avaan

"suomenkielisen" töllön!

Onneksi on muitakin kanavia :)

Kyllä, entisessä työpaikassa. Kyseessä oli kirjasto ja tämä työkaveri oli viisikymppinen, tavalllisen näköinen ja neutraalin ystävällisesti käyttäytyvä  nainen mutta sain jostain syystä pahoja fiboja ja inhottavan olon! Naisessa oli jotain vikaa.

Pieni sivukirjasto vielä, eikä edes päässyt pakoon. 

Näistä liian ujoista vastaus, joka ei liity ketjun aiheeseen , niin se on raskasta jos tulee hiljaisuus heti jos et löydä uutta kevyttä small talkia. Noi voi katkoa kaiken mitä yrität, mut ei ite anna mitään. Toljoottaa vaan.

Piiloaggressiivisuudesta tulee outo olo. Nää etsii uutta duunia ja vittuuntuneita, sit mietit et mikä mussa noin ärsyttää, mutta se on se tyyppi ite joka on niin kypsä. Joskus sevei sit pääse mihkään muualle ja piina jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaako koirat jos ihmisessä on jotain outoa? Joskus kuulemma käyttäytyvät omituisesti jonkun tietyn ihmisen läsnä ollessa, ilman näkyvää syytä.

Jotkut ovat tätä mieltä. Koirathan pystyvät haistamaan ihmisestä fyysisen sairaudenkin, ja tietyllä tavalla koulutettu koira pystyy kuulemma tunnistamaan ihmisestä esim. syöpäkasvaimen ja osaa näyttää havainneensa sen. 

Liekö sitten mahdollista, että koira haistaa rikollisesta tai häiriintyneestä ihmisestä jonkin hormonin tai kemikaalin ja reagoi siihen, en tiedä. 

Koirat eivät mielestäni ole loogisia.

Äitini oli tasainen ja valoisa ihminen, mutta koirat inhosivat häntä aina. Hän olikin oppinut pelkäämään niitä. Koiraihmiset tietysti aina puolustavat koiria, koska eivät halua myöntää, että lemmikissä olisi jotain vikaa. Äidistäkin sanottiin, että varmaan hän käyttäytyi jotenkin väärin koirien kanssa, että eivät ne muuten tulisi puremaan. :(

Kissat taas pitivät hänestä ja tulivat mielellään hänen syliinsä.

Ehkä hänessä oli jotain mikä haisi koiran mielestä pahalta? Tuo syövän vainuaminenkin perustuu koirien herkkään hajuaistiin.

Muutama ihminen on jäänyt mieleen, kenestä on ollut epämiellyttävä ensivaikutelma. Eräs henkilö oli jotenkin ylimielisen oloinen. Tulemme nykyään ihan hyvin juttuun, mutta olen myöhemmin kuullut, että pahoinpiteli entistä vaimoaan. Olosuhteiden pakosta tappamme silloin tällöin ja yritän pitää välit mahdollisimman neutraaleina.

Toinen tapaus oli sellainen, että ensi tapaamisella tuli hyvin epämiellyttävä vaikutelma. Katse oli hyvin kylmä ja ajattelin heti, että en pidä hänestä. Hänestäkin olen kuullut, että on väkivaltainen ja hyväksikäyttänyt ala-ikäistä tyttöä.

Kerran baarissa eräs mies tuli iskemään. Ei ollut yhtään mun tyylinen, vaikka ihan mukavasti jutteli. Kun hän kosketti käsivarttani, (ele oli ystävällinen ja harmiton) tuli minulle tosi inhottava tunne. Kuin kylmä olisi mennyt läpi ja tuli sellainen tunne että mies on paha.

Kerran olin veljelläni kylässä ja tulin siellä tosi surulliseksi. Ilmapiiri siellä tuntui tosi ahdistavalta ja surulliselta.Veljeni oli juuri eronnut ja en tiedä kuvittelinko tunteen koska tiesin veljeni olevan tosi rikki. Käynnillä juteltiin siis ihan muita juttuja ja naurettiinkin, mutta jotenkin tuo surullisuus tuntui ilmassa.

Kyllä.

Minä kuvittelen, että seurassani tulisi hassu tai outo olo. Olen introvertti sopertelija. Sosiaalisissa tilanteissa olen jäässä. Sydämeni on puhdasta kultaa, mikä ilmeisesti saa useimmat ihmiset hakeutumaan seuraani ja olemaan kiinnostunut minusta. Itse en tätä oikeen ymmärrä, kun jokainen sosiaalinen tilanne päättyy ainakin pääni sisällä katastrofaalisesti. Itse pidän itseäni kovin outona, mutta tunne ei ilmeisesti välity muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä käydessä tulee aina outo olo kun ihmiset on niin saatanan jäykkiä ja aineissa. Mikä siellä ulkona liikkuessa on niin pelottavaa? Tuntuu että joka toinen vastaantuleva on krapulassa tai psykoosissa. Aivan hirvittävä kaupunki olisi elää.

Moni helsinkiläinen on ihmisraunio.

No sitä minä en ihmettele yhtään. Helsinki on yksi jättimäinen boulevard of broken dreams. Tätä mestaa sitten myydään maailmalle Suomen sydämenä. Minä niin säälin helsinkiläisiä. Olette markkinatalouden ja kapitalismin perseraiskaamia orjia henkisesti.

Aika raju statement. :D Kyllä Helsingissä suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia työssä käyviä tai eläkkeellä tai koulussa olevia. Tottakai isoon kaupunkiin ja suureen väkimäärään mahtuu enemmän huono-osaisuutta ja päihteitä kuin sinne Nastolan Alkon juoppoporukkaan.

Oletko liikkunut vain päiväsaikaan arkena kaupungilla? Silloin suurin osa ulkonaliikkujista on siellä juuri siksi, että voivat olla, kun ei ole mitään pakkoa olla töissä yms. Päivisin ne narkkarit ja alkkikset tulee koloistaan etsimään tulevan illan päihteitä. Kulttuurinrikastuttajat taas heräilee vasta puolen päivän aikaan ja pakkautuu yleisille paikoille mölis... öh ilmaisemaan parenpaa sosiaalista kulttuuriaan. :)

Sorry off topic.

En todellakaan näe mitään syytä vaappua kaduilla keskellä päivää tekemätä mitään. Normaalilla ihmisellä ei ole sinne mitään asiaa arkena tai viikonloppuna. Yö on nukkumista varten jos et ole mies tai naishuora. En ymmärrä mitä ihminen tekee ulkona illalla ja yöllä. Ei ihme että aivot ovat paskana kun niiden kemia tuhotaan päihteillä ja luonnottomalla valveillaoloaikana.

LOL!

Nuorempana epäilin, että minun läsnäoloni aiheutti muille (tuntemattomille ja puolitutuille) outoja viboja. Syynä silloinen ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Yhden työkaverin seurassa oli aina vaivautunut olo. Huomasin itsekin muuttuvani aika teennäiseksi.

Vuosia myöhemmin (olin vaihtanut firmaa ja paikkakuntaa) hän tappoi puolisonsa kymmenillä puukoniskuilla. 😳

hoituri kirjoitti:

Vaistosin selittämättömästä syystä ihmisessä jotain outoa ja pahaa ja en halunnut olla hänen lähellään. Myöhemmin paljastui, että hän olikin olikin yksi suomen paatuneimmista rikollisita. Huom , ei ollut silloin,kun ensi kerran tapasimme, vaan hänet rikokset tapahtuivat myöhemmin. [/quote

Kerran kaverin mukana oli yks mies, heti kun näin sen, tuli tuo selittämätön olo.

Olisin halunnut sännätä huoneesta ulos, mutta tyttökaveri pyysi jäämään. Olin silloin kiltti, kaveri päsmäri jota en edes tajunnu silloin. Monen vaiheen jälkeen ilta päättyi niin että mies raiskasi minut.

Olen vuosikaudet surrut, hulluuteen asti, etten kuunnellut sisäistä hälytyskelloa, vaan jäin heidän kanssaan tuona iltana.

Vaikka kuka sanoisi mitä, omaa vaistoa pitää kuunnella. Ja lähteä tilanteesta ajoissa pois.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, entisessä työpaikassa. Kyseessä oli kirjasto ja tämä työkaveri oli viisikymppinen, tavalllisen näköinen ja neutraalin ystävällisesti käyttäytyvä  nainen mutta sain jostain syystä pahoja fiboja ja inhottavan olon! Naisessa oli jotain vikaa.

Pieni sivukirjasto vielä, eikä edes päässyt pakoon. 

Onko myöhemmin selvinnyt, oliko naisessa oikeasti jotain "vikaa" tai oletko kuullut muiden sanovan, että hänen läsnäolostaan tuli outo olo? 

Nämä ovat kyllä erikoisia juttuja. Joistain ihmisistä aistii jotain outoa, vaikka ihminen käyttäytyisi neutraalin ystävällisesti. Ja toisaalta joistain ihmisistä oppii pitämään ajan kanssa, vaikka ihminen olisikin vähän tylyn oloinen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta olen työssäni herkistynyt rikollisiin ja kaman vetäjiin ja mt-ongelmaisiin.  Väitän tunnistavani kyseiset ihmiset vaihtamatta heidän kanssaan sanaakaan. Kerran hoplopissa seurasin yhden lapsen isää ja olisin voinut lyödä vetoa, että oli jonkin sortin kamankäyttäjä/ väkivaltataustainen. 

Tässä saattaa olla kyse vähän eri asiasta (tai mistä minä sen tiedän), siis siitä että kun olet tietynlaisten ihmisten seurassa tai olet itse jossakin tietyssä tilanteessa alat tunnistamaan niitä paremmin. Vähän sama kun raskaana ollessasi näet raskauden niistäkin jotka eivät sitä vielä itse tiedä.

Vierailija kirjoitti:

hoituri kirjoitti:

Vaistosin selittämättömästä syystä ihmisessä jotain outoa ja pahaa ja en halunnut olla hänen lähellään. Myöhemmin paljastui, että hän olikin olikin yksi suomen paatuneimmista rikollisita. Huom , ei ollut silloin,kun ensi kerran tapasimme, vaan hänet rikokset tapahtuivat myöhemmin. [/quote

Kerran kaverin mukana oli yks mies, heti kun näin sen, tuli tuo selittämätön olo.

Olisin halunnut sännätä huoneesta ulos, mutta tyttökaveri pyysi jäämään. Olin silloin kiltti, kaveri päsmäri jota en edes tajunnu silloin. Monen vaiheen jälkeen ilta päättyi niin että mies raiskasi minut.

Olen vuosikaudet surrut, hulluuteen asti, etten kuunnellut sisäistä hälytyskelloa, vaan jäin heidän kanssaan tuona iltana.

Vaikka kuka sanoisi mitä, omaa vaistoa pitää kuunnella. Ja lähteä tilanteesta ajoissa pois.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Ihan samat ajatukset. Omaa vaistoa on kuunneltava, ehdottomasti, sitä ei saa tukahduttaa.

Näin ihmisen ensimmäistä kertaa ja kättelin. Henkisesti tuntui kuin olisin tarttunut kasaan limaa. Sisimpäni vetäytyi. Hyvin vaikea selittää, mutta tästä on jo melkein 20 vuotta ja silti muistan sen.

Tämä mies sitten pisti vuodessa firman selvitystilaan hymyillen charmantisti ja puhuen jargonia ja selostaen firman suurta tulevaisuutta. Yt:t ja potkut seurasi kaikille. Nainen, joka joutui istumaan samassa huoneessa vähän kuin sihteerinä oli erittäin ahdistunut ja sai fyysisiä oireita. Narsistinen persoonallisuus oli se mies.

Kuunnelkaa niitä vaistojanne! Narsistit osaa hurmata, myös johtoporrasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaako koirat jos ihmisessä on jotain outoa? Joskus kuulemma käyttäytyvät omituisesti jonkun tietyn ihmisen läsnä ollessa, ilman näkyvää syytä.

Jotkut ovat tätä mieltä. Koirathan pystyvät haistamaan ihmisestä fyysisen sairaudenkin, ja tietyllä tavalla koulutettu koira pystyy kuulemma tunnistamaan ihmisestä esim. syöpäkasvaimen ja osaa näyttää havainneensa sen. 

Liekö sitten mahdollista, että koira haistaa rikollisesta tai häiriintyneestä ihmisestä jonkin hormonin tai kemikaalin ja reagoi siihen, en tiedä. 

Koirat eivät mielestäni ole loogisia.

Äitini oli tasainen ja valoisa ihminen, mutta koirat inhosivat häntä aina. Hän olikin oppinut pelkäämään niitä. Koiraihmiset tietysti aina puolustavat koiria, koska eivät halua myöntää, että lemmikissä olisi jotain vikaa. Äidistäkin sanottiin, että varmaan hän käyttäytyi jotenkin väärin koirien kanssa, että eivät ne muuten tulisi puremaan. :(

Kissat taas pitivät hänestä ja tulivat mielellään hänen syliinsä.

Ehkä hänessä oli jotain mikä haisi koiran mielestä pahalta? Tuo syövän vainuaminenkin perustuu koirien herkkään hajuaistiin.

Eläinten käytöstä olen itsekkin miettinyt. Eksästäni välittyi alusta asti todella outo tunnelma, ei kuitenkaan pelottava vaan outo ja kiehtova. Koirani joka suhtautuu vieraisiin yleensä vähän välinpitämättömästi, mutta tuttuihin tosi innokkaasti, yritti erottaa minut ja exäni alussa tulemalla väliin ja haukkumalla kun kosketimme toisiamme vaikka halatessa. Alussa jouduimme jopa laittamaan koiran toiseen huoneeseen.Ei ole toiminut koskaan muiden kanssa niin.

Selvisi että eksä on jos nyt ei ihan psykopaatti niin ainakin empatiakyvyltään todella rajoittunut, elää jossakin aivan toisessa todellisuudessa kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Osa on suurempia ja vahvempia persoonallisuuksia. Karisma on osa tätä.[/quote

Moni narsisti luulee itse olevansa tosi karismaattinen. Jos muille tulee outo olo hänen seurassaan, se johtuu aivan muusta.

Äitini kertoi, että hänen nuorena ollessaan heillä oli koira, joka oli kiltti ja hyvätapainen muttei tykännyt miehistä. Kun joku mies tuli taloon, se käyttäytyi epäluuloisesti. Kun sitten vanhempani alkoivat seurustella, koira suhtautui (tulevaan) isääni aivan toisin, ei edes haukkunut. Äiti joskus sanoikin, että koira valitsi hänelle miehen.