Missä on ihmisten kunnianhimo nykyään? Miksi niin monet tyytyy paskaduuneihin?

Siivous on itsenäistä työtä, saa säädellä, jos ei riitä ne osa-aikatyön rahat. Eipähän tarvitse mm. opiskellessa jatkuvasti kertoa työkkärille tai kelalle tilanteesta. On selvää, että työnantajan seula on tiukka, monta päällikköä ohjaa ja hallinnoi siivouskohteita ja antaa niitä työtehtäviä.

Jos työ on rajattu, sitä kestää aika hyvin, vaikka ei koulutus siihen kyllä haittaakaan, kun osaa koneet ja pesuaineet, työjärjestykset yms, käytännön jutut, silti pärjäilee niillä annetuilla ohjeilla kun alussa on kädestä pitäen ohjattu työhön.

Siivoustyössä on miinuksena:

- kohde on joskus työsuhteen laadusta riippuen vaihtuva, saa vaihtaa vaatteita ja on aikahukkaa, väsyttää.

- ilta tuntuu keljulta sen vuoksi, että iltaisin liikkuvat laitapuolen ihmiset, muuten iltakin voisi mennä

- talvella ollaan bussien kulkemisen kanssa ongelmissa, jos teille tulee kovasti lunta, kun työ päivittäin liikkumista

- raskasta, mutta nukkuu työviikolla, onhan se paljon ihanampi saada palkaa kuin korvauksia

- joskus likainen työn kohteesta riippuen.

Plussaa:

- voi edetä isoissa firmoissa tai saa lisää työtä pesuista, mm. pikkufirmoissa, tulee muuttoa ja se tietää palkkaa siivoojalle.

- itsenäinen työ.

Minä muistan, kun nuorempana olin työssä, jossa oli vastuuta ja paljon ajattelemista. Se oli ihan hirveää, kun niitä asioita mietti sitten kotonakin ja menetinpä pari kertaa yöunenikin. Nyt olen kaupassa töissä ja olen iloinen, kun tiedän osaavani työn täydellisesti ja työasioita ei tarvitse miettiä kotona yhtään. Fyysisesti työ on tosi raskasta ja haluaisin hakeutua muuhun työhön, kun pian saan opiskeluni päätökseen, mutta pelkään, että työn mielekkyys katoaa samalla ja uusi työ tulee taas viemään yöunia.

Paskaduuneja on enemmän. Se on ikäänkuin pyramidi: Parempia töitä on vähemmän, niitä ei riitä kaikille, nythän ollaan tilanteessa, että osa joutuu jäämään sinne pyramidin kerallikerrokseenkin: Ei ole edes töitä kaikille.

Mistä ap siis yhtäkkiä nykäisee kaikille niitä ns. "parempia töitä"? Ja kouluttautuminen alalle jolla on paljon kilpailua tuntuu vähän resurssien haaskaamiselta: Sitten on ihan tuurista ja itsesi markkinoinnista kiinni saatko sitä paikkaa, osaatko erottua muista sadoista hakijoista ja koetaanko sinut tarpeeksi hyväksi siihen työpaikkaan.

Itse olen ns. "paskaduunissa", enkä hirveästi näe ulospääsyä tästä, ei ole motivaatiota tavoitella parempaa. Mutta onneksi kuitenkin pidän työstäni.

Kaverini kouluttautui yliopistossa kielten kandiksi ja sen jälkeen duunaritutkinnon. Yliopistosta jäi henkistä pääomaa ja opintolainaa, amiksesta sai hyvin maksavan työn.

Tuossa joku muu mainitsikin sen seikan, että korkeakoulutettujen työnkuvat eivät ole yhtä selkeitä, kun noissa perusduuneissa. Tämä on yksi syy sille, että olen jämähtänyt kaupan kassalle. Pian on taskussa jo kolmas korkeakoulututkinto, mutta minulla ei ole mitään hajua, millaisiin töihin minulla niiden perusteella riittäisi rahkeet. En edes tiedä, mitä oman pääaineeni valmistuneet yleensä tekevät.

Niin eipä se aina ole kunnianhimon puutetta. Minusta piti tulla tutkija, periaatteessa voisi vieläkin tulla. Kuitenkin mietin miksi ihmeessä opiskelen vuosikausia eläen opintotuella ja lainalla, opinnot vie kaiken ajan, paineet on kovat. Sitten varsinaiset työt ovat yhtä kilpailua rahoituksesta, ei voi mitenkään suunnitella elämää, kun kaikki riippuu tuleeko tulosta, keksitäänkö hyviä ideoita ja saadaanko sitten rahaa. Silloinkaan oma palkka ei päätä huimaa.

Samalla mietin mikä minulle on elämässä tärkeää, ja se on aito rauhallinen läsnäolo läheisten kanssa, mutta siihen ei ole aikaa. Tavallinen tylsä työ, joka tuo leivän pöytään alkaa kummasti kiinnostaa...

Minä en ole kovin kunnianhimoinen ammatillisesti. Käyn töissä, jotta saan rahaa ja sen myötä voin viettää laadukasta vapaa-aikaa. Käteen jää tällä hetkellä n.2000e/kk ja se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa joku muu mainitsikin sen seikan, että korkeakoulutettujen työnkuvat eivät ole yhtä selkeitä, kun noissa perusduuneissa. Tämä on yksi syy sille, että olen jämähtänyt kaupan kassalle. Pian on taskussa jo kolmas korkeakoulututkinto, mutta minulla ei ole mitään hajua, millaisiin töihin minulla niiden perusteella riittäisi rahkeet. En edes tiedä, mitä oman pääaineeni valmistuneet yleensä tekevät.

Siis opiskelet ilman että tiedä miksi valmistut?

Ehkä se on ihan hyvä rajata näitä lopputomien opiskelijoiden opiskeluja "kolmas korkeakoulututkinto, enkä edes tiedä mitä sillä tutkinnolla teen". Mitä nyt helvettiä?

Silloin siivous on  hyvä työ, usein sisätyötä. Jos on LVI-hommissa, niin on kylmäänkin vuoden aikaan ulkotöitä.

Laivalla oli hienoja kahviloita, siellä oli siistit myyjät, siis kokkausalan koulutus, osa tekee niitä kylmäsalaatteja, katkarapuleipiä, smootheja, hedelmäbooleja, pähkinäannoksia, kaikenlaista tekemistä on. Ne Fazer tms. firmat eivät palkkaa näin kilpailtuna aikana ellei ole hyvä asenne ja loppuun asti viety koulutus. Sitä voisi vaikka mennä ensin osakurssille, kylmäköksi tehdä niitä tarjottavia tai valmistaa kahviannoksia (latte). Jotain kannattaa kehittää mielessään, sillä ammatillisella taidolla voi sitten liiketoimintaakin harjoittaa.

Yleensä firman perustamiseen on syytä olla erittäin vahva koulutus, riskin otto on niin kova. Jos ensin kävisi vuoden kylmäkkö- tai siivouskoulutuksen, siivousfirmoilla ei aina helpointa, koska isot vie hinnalla ne työt, kotisiivous voi jäädä pienille. Paljon töitä, kuten lähihoidon puolellakin.

Jos on mies, eihän heillä ole ravintola-alasta kokemusta kuten naisilla, silloin on hyvä olla koulusta asti mukana sillä alalla. Jos on aika hyvä ja moitteeton työntekijä, silloin ne Fazerin ja vastaavien hommat ovat tosiaan saatavilla, mm. S-ketjulla myydään niitä voileipiä  ABC-huoltoasemien yhteydessä. Sitten K-kauppialla on kaupoissa lounasmyyntiä mm. pk-seudun Pasilassa näkee kaupassa ruokamyynnin.

Myös ostoskeskuksissa on töitä ja on kivaa olla päivällä sellaisessa, kun saa vaihtelua arkeen ja päivärytmiin.

https://www.vikingline.com/fi/hae-tyota/tyoskentele-laivalla/

https://www.tallinksilja.fi/toihin-tallink-siljalle

https://www.vikingline.com/fi/hae-tyota/

http://www.eckeroline.fi/webapp/wcs/stores/servlet/Content_10151_10001_…

Ehkä näihin saa palkkatukityötä, jos ei ole suomalainen?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3872728/ketju/tiedatko_ketaan_joka_ollu…

Eikös asia ole juuri päin vastoin? Nykyään jokaisen pitäisi olla innovatiivinen huippukiinnostavaa työtä tekevä supermenestyjä, kun taas ennen pidettiin ihan normaalina, että lähtee tekemään jotain perusduunia, jolla elättää itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös asia ole juuri päin vastoin? Nykyään jokaisen pitäisi olla innovatiivinen huippukiinnostavaa työtä tekevä supermenestyjä, kun taas ennen pidettiin ihan normaalina, että lähtee tekemään jotain perusduunia, jolla elättää itsensä.

Nimenomaan, ennen arvostettiin kaikkea työtä, ihan sama mitä työtä teet kunhan teet työtä. Nähtiin arvo niille paskaduuneillekkin, sille millaista olisi, jos niitä paskaduunintekijöitä ei olisi.

Nykyään arvostusta saa etsiä vaikka kivien ja kantojen alta eikä sitä löydy. Ihmiset eivät osaa muuta kuin valittaa ja valittaa, haukkua ja valittaa.

T: Lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus alenee kun tekee noita paskahommia aikansa ja helposti sitä sit alkaa aatteleen ettei itestä ole muuhun

Plus jos omat vanhemmat ovat olleet vätyksiä, niin mistäs olet voinut repiä itsevarmana mallin?

Nowhere.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa joku muu mainitsikin sen seikan, että korkeakoulutettujen työnkuvat eivät ole yhtä selkeitä, kun noissa perusduuneissa. Tämä on yksi syy sille, että olen jämähtänyt kaupan kassalle. Pian on taskussa jo kolmas korkeakoulututkinto, mutta minulla ei ole mitään hajua, millaisiin töihin minulla niiden perusteella riittäisi rahkeet. En edes tiedä, mitä oman pääaineeni valmistuneet yleensä tekevät.

Siis opiskelet ilman että tiedä miksi valmistut?

Ehkä se on ihan hyvä rajata näitä lopputomien opiskelijoiden opiskeluja "kolmas korkeakoulututkinto, enkä edes tiedä mitä sillä tutkinnolla teen". Mitä nyt helvettiä?

Niin. AMK tutkinto oli ihan turha (restonomi) Kandin tutkinnon olen tehnyt sen jälkeen ja maisteri on pian valmis. En saanut haluamaani pääainetta, joten piti opiskella pääaine, joka ei ollut oikein sitä, miksi koulutukseen hakeuduin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös asia ole juuri päin vastoin? Nykyään jokaisen pitäisi olla innovatiivinen huippukiinnostavaa työtä tekevä supermenestyjä, kun taas ennen pidettiin ihan normaalina, että lähtee tekemään jotain perusduunia, jolla elättää itsensä.

Nimenomaan, ennen arvostettiin kaikkea työtä, ihan sama mitä työtä teet kunhan teet työtä. Nähtiin arvo niille paskaduuneillekkin, sille millaista olisi, jos niitä paskaduunintekijöitä ei olisi.

Nykyään arvostusta saa etsiä vaikka kivien ja kantojen alta eikä sitä löydy. Ihmiset eivät osaa muuta kuin valittaa ja valittaa, haukkua ja valittaa.

T: Lastenhoitaja.

Minusta on järkyttävää miten moni ns. hienompaa työtä tekevistä jopa halveksuu perusduunien tekijöitä. Sitten kuitenkin tarvitaan niitä "vaan" siivoojia, lastenhoitajia, muuttomiehiä, autonasentajia, maanviljelijöitä yms. ja ollaan ihan pulassa ilman. En ollenkaan ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa, kun itse olen kiitollinen siitä ettei tarvitse luututa työpisteen lattiaa, lapsellani on ihania hoitajia jotka mahdollistavat minun ja puolisoni työssäkäynnin, ruokaakin saa ostettua ihan kaupasta jne. Toimivassa yhteiskunnassa tarvitaan monenlaisia työntekijöitä, ei vaan asiantuntijoita tai johtajia.

Organisaatioiden muuttuessa isommiksi yhä harvemmalla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jopa ollessani kohtuullisen korkeassa asemassa isossa yhtiössä, työ muuttui suorittamiseksi. Ylhäältä tuli ohjeet miten toimia, miten puhua, jne ja millaisen palvelukokemuksen tuottamiseen piti pyrkiä.

Minulla oli hieno titteli, paljon alaisia ja iso palkka. Työnkuva oli pitkälti sama kuin MacDonaldsin vuoropäälliköllä.

Jos pystyt huijaamaan itsesi uskomaan että konsulttien luoma sapluuna on täydellinen ja juuri Meidän Yrityksemme on jotain mihin oikeasti uskot, pärjäät loistavasti.

Minä en pystynyt, joten aloin pienyrittäjäksi. Tulot tippuivat kymmenesosaan entisestä, mutta olen paljon onnellisempi.

Aina kun kuulen sanan kunnianhimo, alkaa otsasuoni tykyttää.

Mä jämähdin siivoushommiin opintojen jälkeen, kun oman alan työt todella kiven alla ja jotain oli pakko tehdä elääkseen.

Ei tämä nyt mitään herkkua ole, vaikka töitä ei tarvitsekaan viedä kotiin ja tulospaineita jne. ei ole.

Päivän jälkeen on niin poikki että se laadukas vapaa-aika on haave vain. Jos sattuu vähän kevyempi päivä niin ehkä lenkille. Ja siinä onkin jo ihan tarpeeksi, jotta jaksaa kerätä voimia seuraavaan päivään. Eikä kyllä näillä palkoilla olisi varaakaan harrastella mitään.

Koko ajan jokin paikka kipeänä. Ja tylsäähän tämä on, ei tätä voi hyvällä tahdollakaan kutsua mielenkiintoiseksi. Päivät aivan samanlaisia, onneksi voi kuunnella musiikkia ja olla omissa ajatuksissaan.

UlkomaillekinTuotteita kirjoitti:

Yksi tuttu omistaa tekniikan alan pikkufirman ja kouluttaa toisen lapsista jatkamaan sitä, lapsi on kiinnostunut samoista asioista. Hän kertoi, ettei hän kovasta koulutustaustasta kokeneena kestänyt kilpailua itse työpaikalla, vaan halusi keskittyä oman osaamisen kehittämiseen.

Vahvistan tämän kokemuksen omalta osaltani. Joissakin pörssiyhtiöissä on kohtuullisen sairas sisäinen kilpailu eli heti tulee puukkoa selkään keskivertoälykkäältä työkaverilta, jos vähän teet virheitä ja kaikki niitä tekevät.  Lisäksi mitataan epäoleellisuuksia sen oman työsuorituksen arvioinnissa.

Itse päätin ottaa rennommin ja ansaita rahani a) sijoittamalla ja b) monen mielestä paskaduuniksi kategorisoidulla ammatilla. Useamman vuoden itkivät minua takaisin, mutta ovat sittemmin onneksi luovuttaneet. Toimii muuten ihan pirun hyvin, koska progressiivinen tuloverotus, enkä ole havainnut mitään itsetunto-ongelmia,  äo:ni riittää edelleen heittämällä mensaan, jos katsoisin tarpeelliseksi päteä sillä tavoin. Korkeintaan välillä huvittaa tuttujen suhtautuminen valintaani. Toiset tykkäävät satasella ja toiset eivät ymmärrä ollenkaan, mikä kertoo lähinnä heidän omista positiivisista tai negatiivisista asenteistaan. Itselle aivan sama. Mukavaa jos joku arvostaa, mutta ei kaada maailmaa jos joku ei arvosta, tärkeintä on oma arvostus ja motivaatio.

Se mikä muuten nykyään mielletään tehokkaaksi ei oikeasti aina ole sitä, koska asiakkaat eivät aina halua toimia tehokkaasti ja heidän tarpeisiinsa ne yritykset pyrkivät vastaamaan.

Jos siivoustyöpäivän jälkeen väsyttää niin voi ottaa vaikka päiväunet sillä ajalla minkä istumatyöntekijä joutuu käyttämään salilla tai lenkillä. :)

Kunnianhimosta ym. olen samaa mieltä, mutta täytyy kyllä todeta, että siivous on merkityksellisimpiä hommia mitä on. Julkiset tilat hukkuisivat paskaan muuten ja kukaan muukaan ei pian saisi tehtyä hommiaan. Tai oikeastaan, kaikista tulisi siivoajia.