Lue keskustelun säännöt.
Näytän kaupan kassalta, farmaseutilta ja matkaoppaalta. Muita? Millaisilta ihmisiltä kysytte neuvoa?
17.11.2017 |
Se alkoi varhaisteininä, ensin se alkoi tien kysymisenä kirkkokadulle, asemalle tai neuvoa erilaisten lippuautomaattien käytössä ja mitä vanhemmaksi tulee sitä laajemmin pääsee tuntemattomia ihmisiä "auttamaan"
kaupassa käydessä tullaan kysymään mistä löytyy kaurahiutaleet tai parsakaali ja voisinko nostaa hyllyn perältä voipaketin (olen lyhyt ).
Apteekissa kyssellään eri vitaamiinivalmisteiden eroja ja junassa valikoidun muiden joukosta auttamaan rattaiden nostossa junasta pois ja niin edelleen.
Autan tietenkin ihan mielelläni, jos vain osaan/pystyn ja muutenkin neuvojen kysyminen on yleisestikin ihan suotavaa, hyvähän se on jos osaa kysyä apua.
Viimeaikoina vain neuvojen kysyminen kaikkialla on korostunut jotenkin todella häiritsevästi ja tuottanut turhaa ahdistusta.
Onko tuo jatkuva auttaminen kaupoissa, junissa, kadulla, missä ikinä ihan normaalia arkea suurimmalle osalle ihmisistä vai näytänkö tavallista enemmän asiakaspalvelijalle?
Millaisilta ihmisiltä kysytte neuvoa tai apua?
Onko olemassa ketään keltä ei koskaan tai ainakaan pääsääntöisesti kysytä apua missään?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep! Minä onnistun ilmeisesti näyttämään jotenkin joka-alan-asiantuntijalta, koska minulta kysellään asioita niin kaupoissa kuin erikoisliikkeissäkin. Lisäksi onnistun ilmeisesti näyttämään siltä, että osaan neuvoa ihmiset ihan mihin tahansa paikkaan, tiedän pankkiautomaattien ja parkkimaksuautomaattien sijainnin sekä bussien lähtölaiturit, juna-aikatauluista puhumattakaan. Ja onnistun lisäksi näyttämään liian monessa maassa paikalliselta päätyen lukemaan toisten turistien karttoja ja neuvomaan heitä oikeaan paikkaan ja hyviin ravintoloihin sekä aiheuttamaan hämmennystä keskustelua hakeville paikallisille, jos en portugalia, hollantia tai ranskaa ymmärrä, vaan näytän vain pöllämystyneeltä keskustelunavauksesta. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu, mutta minullakin tämä ominaisuus on ollut teinistä lähtien, eikä ole mihinkään kadonnut :D.
Juuri tämä ilmiö! Itselläkin ulkomaillakin sama kokemus. Se on todella hämmentävää siksikin, että tutut tietävät että olen viimeinen ihminen keneltä kannattaa kysyä yhtään minkään paikan sijaintia tai laitteiden toiminta periaatteita.
Meillä on siis mitä ilmeisimmin joku yhdistävä piirre. Nyt vain pitää keksiä, mikä se on :). Tuo jonkun ehdottama ei-uhkaavan-oloisuus voisi kyllä olla, sillä olen kuitenkin vähän keskimittaista lyhyempi ja varmaan monen mielestä aika kiltin näköinen. Sekä kuulemma ajatuksissani ollessani näytän aina vähän hymyilevältä.
Olen myös itse hieman keskimääräistä lyhyempi, mutta näytän kuulema pidemmältä :D
Mielestäni en ole mitenkään erityisen hymyilevä. Yksi mikä tässä ilmiössä on mielestäni hauskaa, on se, että koen aika usein olevani vähän ulkopuolinen, eikä minulla ole paljoakaan kavereita. Vaikka voisi kyllä kuvitella päin vastaista tämän perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep! Minä onnistun ilmeisesti näyttämään jotenkin joka-alan-asiantuntijalta, koska minulta kysellään asioita niin kaupoissa kuin erikoisliikkeissäkin. Lisäksi onnistun ilmeisesti näyttämään siltä, että osaan neuvoa ihmiset ihan mihin tahansa paikkaan, tiedän pankkiautomaattien ja parkkimaksuautomaattien sijainnin sekä bussien lähtölaiturit, juna-aikatauluista puhumattakaan. Ja onnistun lisäksi näyttämään liian monessa maassa paikalliselta päätyen lukemaan toisten turistien karttoja ja neuvomaan heitä oikeaan paikkaan ja hyviin ravintoloihin sekä aiheuttamaan hämmennystä keskustelua hakeville paikallisille, jos en portugalia, hollantia tai ranskaa ymmärrä, vaan näytän vain pöllämystyneeltä keskustelunavauksesta. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu, mutta minullakin tämä ominaisuus on ollut teinistä lähtien, eikä ole mihinkään kadonnut :D.
Juuri tämä ilmiö! Itselläkin ulkomaillakin sama kokemus. Se on todella hämmentävää siksikin, että tutut tietävät että olen viimeinen ihminen keneltä kannattaa kysyä yhtään minkään paikan sijaintia tai laitteiden toiminta periaatteita.
Meillä on siis mitä ilmeisimmin joku yhdistävä piirre. Nyt vain pitää keksiä, mikä se on :). Tuo jonkun ehdottama ei-uhkaavan-oloisuus voisi kyllä olla, sillä olen kuitenkin vähän keskimittaista lyhyempi ja varmaan monen mielestä aika kiltin näköinen. Sekä kuulemma ajatuksissani ollessani näytän aina vähän hymyilevältä.
Olen myös itse hieman keskimääräistä lyhyempi, mutta näytän kuulema pidemmältä :D
Mielestäni en ole mitenkään erityisen hymyilevä. Yksi mikä tässä ilmiössä on mielestäni hauskaa, on se, että koen aika usein olevani vähän ulkopuolinen, eikä minulla ole paljoakaan kavereita. Vaikka voisi kyllä kuvitella päin vastaista tämän perustella.
Yksi minkä olen kuullut usein on se etten näytä "kovin älykkäältä", muutamakin tuttu on kertonut yllättyneensä siitä, että olenkin ihan fiksu/älykäs. En osaa kyllä itse sitten sanoa että miltä näyttää ei-kovin-älykäs henkilö ja varsinkaan sitä miksi sellaiselta sitten tullaan kysymään neuvoa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep! Minä onnistun ilmeisesti näyttämään jotenkin joka-alan-asiantuntijalta, koska minulta kysellään asioita niin kaupoissa kuin erikoisliikkeissäkin. Lisäksi onnistun ilmeisesti näyttämään siltä, että osaan neuvoa ihmiset ihan mihin tahansa paikkaan, tiedän pankkiautomaattien ja parkkimaksuautomaattien sijainnin sekä bussien lähtölaiturit, juna-aikatauluista puhumattakaan. Ja onnistun lisäksi näyttämään liian monessa maassa paikalliselta päätyen lukemaan toisten turistien karttoja ja neuvomaan heitä oikeaan paikkaan ja hyviin ravintoloihin sekä aiheuttamaan hämmennystä keskustelua hakeville paikallisille, jos en portugalia, hollantia tai ranskaa ymmärrä, vaan näytän vain pöllämystyneeltä keskustelunavauksesta. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu, mutta minullakin tämä ominaisuus on ollut teinistä lähtien, eikä ole mihinkään kadonnut :D.
Juuri tämä ilmiö! Itselläkin ulkomaillakin sama kokemus. Se on todella hämmentävää siksikin, että tutut tietävät että olen viimeinen ihminen keneltä kannattaa kysyä yhtään minkään paikan sijaintia tai laitteiden toiminta periaatteita.
Meillä on siis mitä ilmeisimmin joku yhdistävä piirre. Nyt vain pitää keksiä, mikä se on :). Tuo jonkun ehdottama ei-uhkaavan-oloisuus voisi kyllä olla, sillä olen kuitenkin vähän keskimittaista lyhyempi ja varmaan monen mielestä aika kiltin näköinen. Sekä kuulemma ajatuksissani ollessani näytän aina vähän hymyilevältä.
Olen myös itse hieman keskimääräistä lyhyempi, mutta näytän kuulema pidemmältä :D
Mielestäni en ole mitenkään erityisen hymyilevä. Yksi mikä tässä ilmiössä on mielestäni hauskaa, on se, että koen aika usein olevani vähän ulkopuolinen, eikä minulla ole paljoakaan kavereita. Vaikka voisi kyllä kuvitella päin vastaista tämän perustella.
Tämän vuoksi kysyin siitä ympäristön havainnoinnista. Usein ympäristöään havainnoi aktiivisesti ne joilla on "heikko itsetunto" tarkoittaen että havainnoivat ympäristöään siksi että kokevat sen tai siinä olevat ihmiset potentiaalisena uhkana. Noh, vastaantuleva kokee sen kuitenkin kontaktina, jolloin kynnys lähestyä madaltuu.
Tarkoittaa siis että suomalaiset eivät usein ota mitään kontaktia ulkopuolisiin kulkiessaan kadulla ym. paikoissa, ympäristöä aktiivisesti havainnoiva tekee sitä muista syistä, mutta tekee koko ajan ja täten on vahingossa kontaktissa muihin enemmän.
Toinen vaihtoehto sitten on että on "auki maailmalle" muista syistä.
Vierailija kirjoitti:
:p
Ulkonäköni puolesta arvellaan valokuvaajaksi, noin muuten insinööriksi. Niijoo ja lidlissä, oli sininen paita, kuviteltiin myyjäksi joka tietäisi jotain tavaroista. Kaikenlaiset tulee kyselemään vaikka mitä neuvoa, tuntemattomat koirat tule nuolemaan jne huoh. Jopa ihmetelty miksi kanarian saaret ei luetella afrikaksi vaan euroopaksi eläintautisäännöissä, kunnon wtf hetki. Niijoo ja hukun kerjääjiin, näytän kai semmoiselta jolla on paljon rahaa ja joka vielä lahjoittaa sitä pois sen perusteella että pyytää....Oikeasti olen vain ikityötön suomenruotsalainen melkein rikas.
Joo, lemmikkien mielestä olen ilmeisesti myös helposti lähestyttävä. Kuulen myös paljon hämmästelyä siitä, että kissa tai koira joka "ei yleensä välitä vieraista" tunkee syliin ja rapsuteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep! Minä onnistun ilmeisesti näyttämään jotenkin joka-alan-asiantuntijalta, koska minulta kysellään asioita niin kaupoissa kuin erikoisliikkeissäkin. Lisäksi onnistun ilmeisesti näyttämään siltä, että osaan neuvoa ihmiset ihan mihin tahansa paikkaan, tiedän pankkiautomaattien ja parkkimaksuautomaattien sijainnin sekä bussien lähtölaiturit, juna-aikatauluista puhumattakaan. Ja onnistun lisäksi näyttämään liian monessa maassa paikalliselta päätyen lukemaan toisten turistien karttoja ja neuvomaan heitä oikeaan paikkaan ja hyviin ravintoloihin sekä aiheuttamaan hämmennystä keskustelua hakeville paikallisille, jos en portugalia, hollantia tai ranskaa ymmärrä, vaan näytän vain pöllämystyneeltä keskustelunavauksesta. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu, mutta minullakin tämä ominaisuus on ollut teinistä lähtien, eikä ole mihinkään kadonnut :D.
Juuri tämä ilmiö! Itselläkin ulkomaillakin sama kokemus. Se on todella hämmentävää siksikin, että tutut tietävät että olen viimeinen ihminen keneltä kannattaa kysyä yhtään minkään paikan sijaintia tai laitteiden toiminta periaatteita.
Meillä on siis mitä ilmeisimmin joku yhdistävä piirre. Nyt vain pitää keksiä, mikä se on :). Tuo jonkun ehdottama ei-uhkaavan-oloisuus voisi kyllä olla, sillä olen kuitenkin vähän keskimittaista lyhyempi ja varmaan monen mielestä aika kiltin näköinen. Sekä kuulemma ajatuksissani ollessani näytän aina vähän hymyilevältä.
Olen myös itse hieman keskimääräistä lyhyempi, mutta näytän kuulema pidemmältä :D
Mielestäni en ole mitenkään erityisen hymyilevä. Yksi mikä tässä ilmiössä on mielestäni hauskaa, on se, että koen aika usein olevani vähän ulkopuolinen, eikä minulla ole paljoakaan kavereita. Vaikka voisi kyllä kuvitella päin vastaista tämän perustella.
Tämän vuoksi kysyin siitä ympäristön havainnoinnista. Usein ympäristöään havainnoi aktiivisesti ne joilla on "heikko itsetunto" tarkoittaen että havainnoivat ympäristöään siksi että kokevat sen tai siinä olevat ihmiset potentiaalisena uhkana. Noh, vastaantuleva kokee sen kuitenkin kontaktina, jolloin kynnys lähestyä madaltuu.
Tarkoittaa siis että suomalaiset eivät usein ota mitään kontaktia ulkopuolisiin kulkiessaan kadulla ym. paikoissa, ympäristöä aktiivisesti havainnoiva tekee sitä muista syistä, mutta tekee koko ajan ja täten on vahingossa kontaktissa muihin enemmän.
Toinen vaihtoehto sitten on että on "auki maailmalle" muista syistä.
Tässä saattaa olla jotakin perää. Vaikka koenkin välillä ulkopuolisuutta, en silti näe että itselläni olisi erityisen huono itsetunto.
Mutta tuo aloituksessa mainittu ahdistus on osaltaan sitä, että pikaisesti kaupassa käynti ei onnistu esimerkiksi silloin kun olen todella väsynyt ja mahdollisesti kipeä, jolloin on paljon tietoisempi omasta "räjähtäneestä" olemuksestaan ja haluaisi siksikin nopeasti kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että oikein ahdistusta tuottaa. :)
Ei tässä ollut tarkoituskaan väittää, että neuvojen kysymisessä olisi mitään väärää.
Mutta kuvittele tilanne jossa sinun on tarkoitus käydä nopeasti hoitamassa jokin asia virastossa ja kaupan kautta kotiin. Pysäkillä sinulta kysytään koskahan seuraava bussi mahtaa tulla, bussista päästettäsi autat rattaat sieltä alas, keskustassa joku etsii tietä ravintolaan ja päästessäsi virastoon autat mummoa täyttämään lomakkeen ja kauppaan päästettäsi vietät 15minuuttia etsimässä toiselle asiakkaalle kyniä ja tietyn merkkistä pesuainetta. Ennen kuin ehdit kotiovesta sisään pääset perehdyttämään uutta naapuriasi pesutuvan käytäntöihin.
Ja sitä kun nämä tilanteet ovat sääntö, eikä poikkeus.
Se voi toisinaan aiheuttaa vähän ahdistusta kyllä.
Minulta tullaan joskus kirjastossa kysymään neuvoa. Eräskin mies selitti, että näytin niin kirjastonhoitajalta.
Joskus muuallakin kysytään neuvoa. Arvelen sen johtuvan siitä, että huomaan helposti, jos joku on eksyneen ja epävarman oloinen ja tietysti sitten siinä syntyy kontakti meidän välille. Itsekin kysyn helpommin neuvoa sellaiselta, joka ottaa katsekontaktin eikä vain porhalla ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multakin jatkuvasti kysytään neuvoja. Melkein joka päivä. Ei häiritse. Kerran joku vanhempi nainen totesi miehelleen, että: ”hei, toi on kivan näköinen olento” ja tuli kysymään jotain.. Siitä lähtien poikaystäväni kutsuu mua olennoksi :D
:p
Ulkonäköni puolesta arvellaan valokuvaajaksi, noin muuten insinööriksi. Niijoo ja lidlissä, oli sininen paita, kuviteltiin myyjäksi joka tietäisi jotain tavaroista. Kaikenlaiset tulee kyselemään vaikka mitä neuvoa, tuntemattomat koirat tule nuolemaan jne huoh. Jopa ihmetelty miksi kanarian saaret ei luetella afrikaksi vaan euroopaksi eläintautisäännöissä, kunnon wtf hetki. Niijoo ja hukun kerjääjiin, näytän kai semmoiselta jolla on paljon rahaa ja joka vielä lahjoittaa sitä pois sen perusteella että pyytää....
Oikeasti olen vain ikityötön suomenruotsalainen melkein rikas.