Maisteri, joka et työllistynyt omalle alallesi! Mikä sinusta tuli?

Maanviljelijä.

Hanttihommalainen, tai tämän palstan yleisen mielipiteen mukaan paskatyössä oleva. Itse olen onnellinen, rahat riittää ja osa-aikaisena mulla on hirmusti omaa aikaa, jolloin voin tehdä ihan mitä haluan. Toisin olisi jos olisin oman alani töissä, joutuisin painamaan pitkää päivää.

 Minusta ei tullut geologi, mutta talousassistentti.

Ärsyyntynyt.

Ja sen jälkeen alanvaihtaja....

Minä opiskelin uuden ammatin amk:ssa, terveydenhoidon alalle. Ja tottahan se on, että ei niillä humanistisen papereilla mitään tee. :) Lisäksi uusi ala sopii minulle hyvin, sillä saan aiheuttaa kipua ihmisille, ja minulle vielä maksetaan siitä! Joskus käy kyllä kahvitunnilla työkavereiden kanssa keskustellessa mielessä, että miten vähällä ymmärryksellä, sitä voi elämänsä elää. Mutta jokainen tietenkin taplaa tyylillään.

Nörtti. Tällä hetkellä työtön sellainen.

Työtön

Opiskelin hallintotieteitä maisteriksi. En saanut alan töitä. Aloin jonkun vuoden päästä tehdä opettajien sijaisuuksia ja niistä innostuneena opiskelin itselleni opettajan pätevyyden. Minun kohdallani se oli paras ratkaisu ikinä. Nyt olen löytänyt alani.

Ei tullut museoamanuenssia tai historianopettajaa.

Tuli talousjohtaja.

Työtön

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin hallintotieteitä maisteriksi. En saanut alan töitä. Aloin jonkun vuoden päästä tehdä opettajien sijaisuuksia ja niistä innostuneena opiskelin itselleni opettajan pätevyyden. Minun kohdallani se oli paras ratkaisu ikinä. Nyt olen löytänyt alani.

Minäkin suoritin työttömäksi jouduttuani tutkintoni päälle opettajan pätevyyden, mutta töitä en ole löytänyt. Olen ihan onneton verkostoituja. Miksei sitä kunnolla opeteta missään?

Opiskelin suunnitteluinsinööriksi mutta päädyin toimitusjohtajaksi. Ei se urakehitys opinnoista ole kiinni.

Kansainvälinen virkamies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin hallintotieteitä maisteriksi. En saanut alan töitä. Aloin jonkun vuoden päästä tehdä opettajien sijaisuuksia ja niistä innostuneena opiskelin itselleni opettajan pätevyyden. Minun kohdallani se oli paras ratkaisu ikinä. Nyt olen löytänyt alani.

Minäkin suoritin työttömäksi jouduttuani tutkintoni päälle opettajan pätevyyden, mutta töitä en ole löytänyt. Olen ihan onneton verkostoituja. Miksei sitä kunnolla opeteta missään?

Ei verkostoitumista voi oikein opettaa, se on vain opittava. Aina, kun kutsutaan, niin menet ovesta ulos ja paikalle. Etsit myös aktiivisesti tapahtumia. Esim. paikallinen nuorkauppakamari tai vastaava järjestö? Yleensä niiden kautta. Verkostoituminen on kovaa duunia ja ei yleensä mitenkään erityisen helppoa. Kestää vuosia rakentaa oma verkosto ja sitä pitää jatkuvasti ylläpitää. Mulla on vielä asperger eli en edes osaa lukea ihmisiä ja kuormitun seurassa, mutta kyllä se silti toimii. Tehdessä oppii ja pääsääntöisesti antaa muiden olla enemmän äänessä ja kertoa itsestään.

Toimin tällä hetkellä Euroopan aluemyyntipäällikkönä yhdelle firmalle. Olen koulutukseltani humanisti ja ala ei liity millään tavalla koulutukseen.

Mutta miten voit verkostoitua, jos sinusta ei ole mitään hyötyä niille muille ihmisille? Siis työttömällä ei ole mitään tarjottavaa esim. yritysmaailman tyypeille, joita kiinnostaisi kontaktit, joista olisi sen työnteon kannalta hyötyä. Ei työtön, joka haluaisi saada töitä.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voit verkostoitua, jos sinusta ei ole mitään hyötyä niille muille ihmisille? Siis työttömällä ei ole mitään tarjottavaa esim. yritysmaailman tyypeille, joita kiinnostaisi kontaktit, joista olisi sen työnteon kannalta hyötyä. Ei työtön, joka haluaisi saada töitä.

-ohis

Yleensä silloin esimerkiksi järjestötyön kautta.  Eivät ihmiset yleensä tutustu toisiinsa erityisessä hyötymismielessä vaan ihan vain ihmisinä. Järjestöt lisäksi antavat sulle hyvää kokemusta ja niissä tarvitaan aina aktiivisia jäseniä. Se on ihan sama, mitä duunaat. Esimerkiksi (varmaan nuoremmille) vaikka partioon menet ja siellä laumanjohtajaksi, vapaaehtoistut hallitustyöskentelyyn ja lopulta pyrit lippukunnanjohtajaksi.

Ei ole mitään mystistä "verkostoa", joka vain tulisi. Oman verkostoni olen kerännyt pitämällä ahkerasti yhteyttä kaikkiin mahdollisiin ihmisiin, jotka osoittavat myös vastapuolista kiinnostusta yhteydenpitoon. Heitä on kertynyt mukaan erilaisista nuoruuden harrastuksista, järjestötoiminnasta ja matkustellessa. Yhden duunipaikan sain Couchsurfingin kautta aivan toisella mantereella, koska menin nukkumaan tuntemattoman sohvalle sovelluksen kautta, hän tykkäsi musta ja sattumalta työskenteli suomalaiselle tyypille ja suositteli mua sille töihin Suomessa. Matti Nykäsen sanoin: "jokainen tsäänssi on mahdollisuus". En mäkään todennäköisesti olisi hirveän kiinnostunut tutustumaan ihmiseen, jota lähinnä kiinnostaa, miten voisin saada heidät työelämään. Ennemmin niin, että olisi joku yhteinen missio. Esimerkiksi juuri järjestötoissa järjestetään yhdessä tapahtumia tai muita projekteja, jotka ryhmäyttävät todella voimakkaasti.

-14.

Kiitos kysymästä, ap. Täällä minä sinnittelen pätkä- ja silpputyöläisenä. Minulla on neljä eri työpaikkaa, mutta kunnollista palkkaa en saa yhdestäkään. Tässä roikutaan, kun parempaakaan ei opettajalle ole näillä seuduilla tarjolla.

Olen myös humanisti, minusta tuli EU-virkamies. Opettajan paperit.

Opiskelin valtio-oppia, minusta tuli liikkeenjohdon konsultti.

Lähdin ulkomaille. Nettopalkka kolmekertaa parempi kuin Suomessa bruttona. Kaduttaako? Hmm...? No ei.