Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyvät nuoret miehet
16.11.2017 |
Eilen tuli taas pakit netin kautta sovituilla treffeillä. Luku on kaikkiaan jossakin 100 ja 200 välillä, en ole laskenut, mutta n. 3 vuotta olen yrittänyt suhteellisen aktiivisesti sekä deittisivustoilla, tinderissä että yöelämässä. Olen 26-vuotias, 181cm, normaalipainoinen, ihan ok näköinen, normaali suomalainen korkeakoulussa opiskeleva ja samalla osa-aikatöissä käyvä mies.
Nyt en taida enää jaksaa. En näe elämisen arvoisena elämää jossa jään yksin, vaikka muut asiat olisivat kunnossa. Jos minä en kelpaa parisuhteeseen suomalaiselle naiselle, niin ei minun työpanoksenikaan sitten kelpaa tälle yhteiskunnalle. Suoritan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen jään kotiin juomaan ja pelailemaan itseni hitaasti hengiltä, teidän rahoillanne.
Näen opiskelukavereissani ja työpaikalla liikaa samanlaisia kohtaloita. Fiksuja tyyppejä jotka ovat yksin ilman mitään järkevää selitystä. Todella surullista, lievästi sanottuna. Jokin on pahasti vialla tässä maassa.
Kommentit (500)
"Laihdutas kokeeksi, niin johan alkaa lähestyminen."
Olen koko ikäni ollut hyvin hoikka, saavutin normaalipainon vasta parikymppisenä. Edelleen kiikutaan siellä alarajoilla. Ylipainosta ei siis ole kohdallani kysymys; unohdin, että se on oletus sille, ettei naista lähestytä.
Kaverini on esittänyt teorian siitä, että olen eräänlainen väliinputoaja. En oikein kenenkään tyyppiä. Vaikea arvioida, pitääkö tällainen paikkansa.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsityksesi siitä mitä naiset odottavat mieheltä ei vastaa todellisuutta. He eivät välttämättä tiedä sitä itsekkään tai eivät ainakaan osaa pukea sitä sanoiksi. Se mitä lehdistä saat lukea - että pitää olla sitä ja tätä - ei oikeasti vastaa todellisuutta. Aivan kuten elokuvissa näytettävä seksi, olisi oikeassa elämässä ainakin naisen kannalta yleensä huonoa seksiä. Panosta persoonaasi, eli muutu sellaisksi miksi itse haluat tulla ja muutut kiinnostavaksi. "Akateeminen työssäkäyvä mies" ei ole kiinnostava myyntipuhe. Harrastukset edellä ja älä puhu työasioista mitään äläkä kysele niistä. Lisää harrastuksia siis, vaikka gurmee-kokkailua, urheilua jne. Treenaa lihaksia. Akateeminen kiltti nörtti, joka onkin pinnan alla palamies, on yllättävän kuumaa tavaraa vaikka olisi melkein tuppisuu. Hanki auto, vaikka tonnin fiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin on pahasti pielessä, jos määrittelee oman elämänsä sitä kautta, onko kumppania vai ei. Että pelataan sitten pleikkaa.
Jos ei hanskaan vetäminen riitä, aina on maksullisia. Kyllä ne miehetkin saa halutessaan. Muistaa vaan kumin ja kaivaa vähän kuvetta.
No jos asiaa miettii tarkemmin, niin biologian kantilta ainoa tarkoitus elämälle on lisääntyminen. Se on koodattu meihin. Onko siis kovin ihmeellistä, että voi pahoin, jos tästä jää paitsi?
Ihminen on kuitenkin kehittynyt aika paljon luolamiesajoista. Mies, jolle lisääntyminen on elämän ainoa tarkoitus, on naiselle kaikista suurin riski parisuhdetta ajatellen. Nimittäin nainen, jolla ei ole vielä lapsia, ei voi tietää, kykeneekö hän edes saamaan lapsia. Naisen kannalta olisi erittäin ikävää solmia parisuhde noin ajattelevan miehen kanssa, mennä naimisiin, ottaa yhteinen asuntolaina jne vain todetakseen, että kun lasta ei yrityksistä huolimatta kuulukaan, mies lähtee etsimään lisääntymiskykyistä naista saadakseen elämälleen tarkoituksen. Ehkä näiden miesten kannattaisikin etsiä puolisoa yksinhuoltajaäideistä? Heistä kun voi olla varma, että ainakin joskus ovat pystyneet lisääntymään.
Yhäreitä ei riesoikseen kannata ottaa. Johan ovat todistaneet, etteivät ole kyenneet aiemminkaan pysyvään suhteeseen. Päälle vielä käenpoikia ruokittaviksi ja joku linnakundi exänä häiriköimässä elämää.
Jos jollain biologisella lisääntymistarpeella aletaan perustella niin ei sillä pitäisi olla väliä kuka lapsen on siittänyt. Silloin miehillä pitäis olla suuri tarve suojella sitä ihmislasta joka tarvitsee todella pitkään turvaa tukea kasvaakseen. Ja kuten tuossa sanottu on varmaa että se nainen pystyy lisääntymään ja hoitamaan jälkeläistä.
Öö, nimenomaan jos biologisella imperatiivilla lähdetään perustelemaan ja ajattelemaan niin silloin on yksinomaisen tärkeää miehelle että lapsi mihin rajallisia kasvatusresursseja käytetään, on hänen itsensä siittämä. Tämä on perusjuttua jonka kaikki tietää, joten en oikein tiedä mistä tuo aloituslauseesi tulee. Nimenomaan jos asiaa ei ajatella niin biologisella luolamies periaatteella niin lapsen biologisella alkuperällä on vähemmän väliä. Muuten en ota kantaa tuohon kyseiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset neuvot kuin "opit vain olemaan ensin onnellinen ilman kumppania" sisältävät totuuden siemenen siinä mielessä, että juuri niin kannattaisi tehdä käytännön vuoksi, jos vain yksilö siihen pystyy. Mutta eletään oikeassa maailmassa eikä siinä missä haluttaisiin elää, joten realiteetti on että kaikki eivät siihen pysty. Siinä mielessä kyseinen neuvo on vähän samaa kuin sanottaisiin masentuneelle ihmiselle että "no et vain ole masentunut. Alat vaan olemaan pirteämpi ja iloinen". Hyvä aikomushan siinä on takana, mutta käytännössä se ei vain toimi niin.
Mä olen aina ollu pienestä lähtien luonteeltani sellainen joka nauttii omasta rauhasta yli kaiken. Vaikka olen 28v neitsyt mies niin se ei haittaa. Kyllähän panetusta on ja se on se huonoin puoli tässä mutta kyllä siitäkin selviää. Mulle ei siis tuota vaikeuksia se että naiset eivät ole musta kiinnostuneita, mäkään en ole silleen heistä kiinnostuneita, mut suurin osa miehistä tai ihmisistä ei ole tälläisiä. Multa löytyy suht iso kaveripiiri joista noin puolet ovat naisia ja voi olla että he sitten nelissäkymmenissä myös ajattelevat että kuka sitä miestä elämään tarvitsee sotkemaan, mutta tällä hetkellä, jokaikinen heistä (on siis ihan kysytty) myöntää että jos heille tulisi hypoteettinen tilanne missä he eivät oman tahdon määrästä huolimatta enää koskaan saisi kumppania, ei edes satunnasita seksiä, niin se olisi heille semi-maailmanloppu.
Se voi olla voimaannuttavaa tuntea että ei tarvitse ketään (mulle ainakin on), mutta jos tilanne onkin se, että ihminen sisäistää että ei voisi enää koskaan saada ketään, missään vaiheessa, niin asia koetaan eri tavalla. Mun kavereista monet naiset on sinkkuja mutta pitävät kyllä hauskaa random miehien kanssa välillä, mutta jos se mahdollisuus otettaisiin pysyvästi pois, niin he menisivät paniikkiin mihin ei auta "opi olemaan onnellinen ilman" opit.
Mutta tosiaan muut miehet jotka ova ikisinkkuja ja seksittömiä: suosittelen oppimaan olemaan onnellinen ja sinut itsenne kanssa. Näin, nyt myös itse olen syyllistynyt tähän neuvoon mitä toruin.
Joo, tämähän se ongelma on perimmäiseltä tasoltaan.
Tähän kohtaan sopisi hyvin vertaus työttömyyteen, koska myös työpaikka koetaan erittäin suureksi ja elämää muokkaavaksi tekijäksi.
Jos olet jo ennättänyt tehdä erilaisia töitä - olkoon vaikka sitten ns. hanttihommia, pätkäduuneja, siivoustyötä, kaupankassana oloa yms - sanotaanko 5-10 vuotta, et ole samassa tilanteessa kuin vaikkapa korkeakoulusta monta vuotta sitten valmistunut henkilö, joka ei ole saanut ensimmäistäkään "oikeaa" työpaikkaa, vaan pelkkiä harjoittelujaksoja.
Jos sinulla on jo takana yksi pitkäaikainen työsuhde, kohtuullisen vakaa taloudellinen tilanne yms, ei työttömäksi ansiosidonnaiselle (hetkeksi) putoaminen sinua pitäisi kokonaan kaataa. Lähtökohtasi on kuitenkin erilainen kuin sellaisella tyypillä, joka ei koskaan ole ollut palkallisessa työssä, ei ole koskaan saanut palkkalaskelmaa työnantajalta postissa.
Joku pitkäaikaistyötön voisi ajatella siis vähän samalla tavoin kuin pitkäaikaisneitsyt, eli kokee jääneensä jostakin elämässään osattomaksi. Jos pitkäaikaistyötön sattuisi saamaan kokoaikaista, ns. oikeaa palkkatyötä vaikka 6 kk tai vuoden mittaiselle jaksolle, se tekisi hänelle varmasti ihmeitä. Hän voisi ainakin vakuuttaa itselleen, että onpahan kelvannut edes jollekin työnantajalle. Samalla tavoin voisi ajatella pitkäaikaisneitsyt, joka saisi seksiä ja lyhyen parisuhteen edes kerran elämässään.
Eikös tässä pitänyt antaa neuvoja ap:lle, eikä jollekin 28-vuotiaalle itsestääntykkäävälle jumalattarelle?
Omani ohjeeni olen jo antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkakaa elämään. Matkustakaa, opiskelkaa, harrastakaa, tehkää rahaa, syökää, juokaa, naikaa jne. niin lopulta ette edes halua parisuhdetta elämäänne rajoittamaan ja aikaanne tuhlaamaan. Mitä sitten jos sen parisuhteen saisittekin? Lopulta se kuitenkin kariutuisi ja vajoaisitte masennustilaan. Vähän nyt yritystä. m34
Kannattaisko vaikka lopettaa vässykkänä oleminen ja valitus? Naurettavaa kun joka tuuttiin tunget tätä samaa itkua. Sanoisin että olet kohtalosi ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista lukea naisten asenteista.. He voisivat niin helposti estää monenkin miehen syrjäytymisen jalkoja levittämällä, mutta katselevat vain näitä reppanoita nenän vartta pitkin. Nyt vähän skarppia naiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset neuvot kuin "opit vain olemaan ensin onnellinen ilman kumppania" sisältävät totuuden siemenen siinä mielessä, että juuri niin kannattaisi tehdä käytännön vuoksi, jos vain yksilö siihen pystyy. Mutta eletään oikeassa maailmassa eikä siinä missä haluttaisiin elää, joten realiteetti on että kaikki eivät siihen pysty. Siinä mielessä kyseinen neuvo on vähän samaa kuin sanottaisiin masentuneelle ihmiselle että "no et vain ole masentunut. Alat vaan olemaan pirteämpi ja iloinen". Hyvä aikomushan siinä on takana, mutta käytännössä se ei vain toimi niin.
Mä olen aina ollu pienestä lähtien luonteeltani sellainen joka nauttii omasta rauhasta yli kaiken. Vaikka olen 28v neitsyt mies niin se ei haittaa. Kyllähän panetusta on ja se on se huonoin puoli tässä mutta kyllä siitäkin selviää. Mulle ei siis tuota vaikeuksia se että naiset eivät ole musta kiinnostuneita, mäkään en ole silleen heistä kiinnostuneita, mut suurin osa miehistä tai ihmisistä ei ole tälläisiä. Multa löytyy suht iso kaveripiiri joista noin puolet ovat naisia ja voi olla että he sitten nelissäkymmenissä myös ajattelevat että kuka sitä miestä elämään tarvitsee sotkemaan, mutta tällä hetkellä, jokaikinen heistä (on siis ihan kysytty) myöntää että jos heille tulisi hypoteettinen tilanne missä he eivät oman tahdon määrästä huolimatta enää koskaan saisi kumppania, ei edes satunnasita seksiä, niin se olisi heille semi-maailmanloppu.
Se voi olla voimaannuttavaa tuntea että ei tarvitse ketään (mulle ainakin on), mutta jos tilanne onkin se, että ihminen sisäistää että ei voisi enää koskaan saada ketään, missään vaiheessa, niin asia koetaan eri tavalla. Mun kavereista monet naiset on sinkkuja mutta pitävät kyllä hauskaa random miehien kanssa välillä, mutta jos se mahdollisuus otettaisiin pysyvästi pois, niin he menisivät paniikkiin mihin ei auta "opi olemaan onnellinen ilman" opit.
Mutta tosiaan muut miehet jotka ova ikisinkkuja ja seksittömiä: suosittelen oppimaan olemaan onnellinen ja sinut itsenne kanssa. Näin, nyt myös itse olen syyllistynyt tähän neuvoon mitä toruin.
Joo, tämähän se ongelma on perimmäiseltä tasoltaan.
Tähän kohtaan sopisi hyvin vertaus työttömyyteen, koska myös työpaikka koetaan erittäin suureksi ja elämää muokkaavaksi tekijäksi.
Jos olet jo ennättänyt tehdä erilaisia töitä - olkoon vaikka sitten ns. hanttihommia, pätkäduuneja, siivoustyötä, kaupankassana oloa yms - sanotaanko 5-10 vuotta, et ole samassa tilanteessa kuin vaikkapa korkeakoulusta monta vuotta sitten valmistunut henkilö, joka ei ole saanut ensimmäistäkään "oikeaa" työpaikkaa, vaan pelkkiä harjoittelujaksoja.
Jos sinulla on jo takana yksi pitkäaikainen työsuhde, kohtuullisen vakaa taloudellinen tilanne yms, ei työttömäksi ansiosidonnaiselle (hetkeksi) putoaminen sinua pitäisi kokonaan kaataa. Lähtökohtasi on kuitenkin erilainen kuin sellaisella tyypillä, joka ei koskaan ole ollut palkallisessa työssä, ei ole koskaan saanut palkkalaskelmaa työnantajalta postissa.
Joku pitkäaikaistyötön voisi ajatella siis vähän samalla tavoin kuin pitkäaikaisneitsyt, eli kokee jääneensä jostakin elämässään osattomaksi. Jos pitkäaikaistyötön sattuisi saamaan kokoaikaista, ns. oikeaa palkkatyötä vaikka 6 kk tai vuoden mittaiselle jaksolle, se tekisi hänelle varmasti ihmeitä. Hän voisi ainakin vakuuttaa itselleen, että onpahan kelvannut edes jollekin työnantajalle. Samalla tavoin voisi ajatella pitkäaikaisneitsyt, joka saisi seksiä ja lyhyen parisuhteen edes kerran elämässään.
Ja tässä päästään taas siihen, että kunhan mies nyt saisi ihan kenet tahansa ja edes vain vähäksi aikaa, mies on tyytyväinen. Kukaan nainen ei kuitenkaan halua olla "ihan kuka tahansa edes vähäksi aikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden ranskalaismiehen, joka on tainnut asua Suomessa jo 10 vuotta ja joka on jäänyt jumittamaan asuntoasioissa. Hän asuu vieläkin vuokralla. Katselee välillä asuntoja ja näiden vuosien jälkeen hän saisi sellaisen helposti ostettuakin, mutta hän jumittaa, koska mitä jos hän ostaa yksiön ja löytääkin sitten naisen. Tai mitä jos hän ostaa kaksion eikä naista löydykään.
Veljeni asui sinkkuna ensin kaksiossa ja sitten kolmiossa. Sen jälkeen hän rakennutti itselleen talon, josta oli aina haaveillut. Ja kun talo oli jonkun aikaa ollut valmis, niin kas, sinne ilmestyi nainen! Nyt heillä on jo kolme lasta.
Kas kummaa, lompakkoloinen vainusi valmiin omakotitalon! Kuinka yllättävää. Voisin itsekin astua kynnyksen yli jonkun rikkaaan naisen valmiiseen tönöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset neuvot kuin "opit vain olemaan ensin onnellinen ilman kumppania" sisältävät totuuden siemenen siinä mielessä, että juuri niin kannattaisi tehdä käytännön vuoksi, jos vain yksilö siihen pystyy. Mutta eletään oikeassa maailmassa eikä siinä missä haluttaisiin elää, joten realiteetti on että kaikki eivät siihen pysty. Siinä mielessä kyseinen neuvo on vähän samaa kuin sanottaisiin masentuneelle ihmiselle että "no et vain ole masentunut. Alat vaan olemaan pirteämpi ja iloinen". Hyvä aikomushan siinä on takana, mutta käytännössä se ei vain toimi niin.
Mä olen aina ollu pienestä lähtien luonteeltani sellainen joka nauttii omasta rauhasta yli kaiken. Vaikka olen 28v neitsyt mies niin se ei haittaa. Kyllähän panetusta on ja se on se huonoin puoli tässä mutta kyllä siitäkin selviää. Mulle ei siis tuota vaikeuksia se että naiset eivät ole musta kiinnostuneita, mäkään en ole silleen heistä kiinnostuneita, mut suurin osa miehistä tai ihmisistä ei ole tälläisiä. Multa löytyy suht iso kaveripiiri joista noin puolet ovat naisia ja voi olla että he sitten nelissäkymmenissä myös ajattelevat että kuka sitä miestä elämään tarvitsee sotkemaan, mutta tällä hetkellä, jokaikinen heistä (on siis ihan kysytty) myöntää että jos heille tulisi hypoteettinen tilanne missä he eivät oman tahdon määrästä huolimatta enää koskaan saisi kumppania, ei edes satunnasita seksiä, niin se olisi heille semi-maailmanloppu.
Se voi olla voimaannuttavaa tuntea että ei tarvitse ketään (mulle ainakin on), mutta jos tilanne onkin se, että ihminen sisäistää että ei voisi enää koskaan saada ketään, missään vaiheessa, niin asia koetaan eri tavalla. Mun kavereista monet naiset on sinkkuja mutta pitävät kyllä hauskaa random miehien kanssa välillä, mutta jos se mahdollisuus otettaisiin pysyvästi pois, niin he menisivät paniikkiin mihin ei auta "opi olemaan onnellinen ilman" opit.
Mutta tosiaan muut miehet jotka ova ikisinkkuja ja seksittömiä: suosittelen oppimaan olemaan onnellinen ja sinut itsenne kanssa. Näin, nyt myös itse olen syyllistynyt tähän neuvoon mitä toruin.
Joo, tämähän se ongelma on perimmäiseltä tasoltaan.
Tähän kohtaan sopisi hyvin vertaus työttömyyteen, koska myös työpaikka koetaan erittäin suureksi ja elämää muokkaavaksi tekijäksi.
Jos olet jo ennättänyt tehdä erilaisia töitä - olkoon vaikka sitten ns. hanttihommia, pätkäduuneja, siivoustyötä, kaupankassana oloa yms - sanotaanko 5-10 vuotta, et ole samassa tilanteessa kuin vaikkapa korkeakoulusta monta vuotta sitten valmistunut henkilö, joka ei ole saanut ensimmäistäkään "oikeaa" työpaikkaa, vaan pelkkiä harjoittelujaksoja.
Jos sinulla on jo takana yksi pitkäaikainen työsuhde, kohtuullisen vakaa taloudellinen tilanne yms, ei työttömäksi ansiosidonnaiselle (hetkeksi) putoaminen sinua pitäisi kokonaan kaataa. Lähtökohtasi on kuitenkin erilainen kuin sellaisella tyypillä, joka ei koskaan ole ollut palkallisessa työssä, ei ole koskaan saanut palkkalaskelmaa työnantajalta postissa.
Joku pitkäaikaistyötön voisi ajatella siis vähän samalla tavoin kuin pitkäaikaisneitsyt, eli kokee jääneensä jostakin elämässään osattomaksi. Jos pitkäaikaistyötön sattuisi saamaan kokoaikaista, ns. oikeaa palkkatyötä vaikka 6 kk tai vuoden mittaiselle jaksolle, se tekisi hänelle varmasti ihmeitä. Hän voisi ainakin vakuuttaa itselleen, että onpahan kelvannut edes jollekin työnantajalle. Samalla tavoin voisi ajatella pitkäaikaisneitsyt, joka saisi seksiä ja lyhyen parisuhteen edes kerran elämässään.
Ja tässä päästään taas siihen, että kunhan mies nyt saisi ihan kenet tahansa ja edes vain vähäksi aikaa, mies on tyytyväinen. Kukaan nainen ei kuitenkaan halua olla "ihan kuka tahansa edes vähäksi aikaa".
Sääli vain, että nimenomaan ovat vaikka haluavat tuntea itsensä erityisiksi. Siksi miehen on heitettävä koukkuja joka suuntaan. Jos miehet käyttäytyisivät samalla tavalla ja odotuksilla, niin maailmassa ei olisi yhtäkään pariskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla sentään on joku motivaatio tehdä töitä. Syrjäytyneellä miehellä ei ole mitään joten jokainen syrjäytynyt mies on yhteiskunnallinen tikittävä aikapommi.
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea naisten asenteista.. He voisivat niin helposti estää monenkin miehen syrjäytymisen jalkoja levittämällä, mutta katselevat vain näitä reppanoita nenän vartta pitkin. Nyt vähän skarppia naiset!
No mutta kun sinä olet niin hyvä ihminen niin mitäs jos laitat mekon päälle ja pyllistät vähän aapeelle ja joukolle muita nuoria miehiä? :) valot pois niin kukaan ei muista että olet oikeasti mies! Hienoa että kaltaisiasi löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia naisia sitten olette yrittäneet? Kun minä tiedän pilvin pimein ihan tavallisia miehiä, joilla on ihan tavallinen kumppani. On pitkiä, lyhyitä ja keskipitkiä, laihoja, normaalipainoisia, ylipainoisia, tummia, vaaleita, kaljuja, pitkähiuksisia, punapäitä, silmälaseilla ja ilman, korkeakoulutettuja ja amiskoulutettuja ja kaikkea siltä väliltä, komeita ja vähemmän komeita ja rumia, lihaksikkaita, urheilullisia, nörttejä, hinteliä, ekstroverttejä ja introverttejä, puheliaita ja hiljaisia, hauskoja ja vakavia, ujoja....
Eli onko teillä liian korkea kriteerit naiselle? Oletteko itse ehkä vähän keskitason alapuolella ulkonäön suhteen, eikä teissä ole muutenkaan mitään erityistä, mutta etsitte kaunista ja ehkä jotenkin erityista naista? Huomaatteko ollenkaan lyhyttä, näppynaamaista, ohuthiuksista, silmalasipäistä, perunanenäistä, tasapaksulla vartalolla varustettua naista?
Kaiken näköisiä, kokoisia ja taustaisia. Varmaan ainoa yhdistävä tekijä heissä on se, että eivät ole kiinnostunut musta siinä mielessä. Aiemmin kritisoitiin tasoteorioita, joten en ole asettamassa ulkonäköäni millekään tasolle. Huomaan kaikki naiset enkä varmaan osaisi edes sanoa kuka heistä on ohuthiuksinen. Joku perunanenäisyys tai vartalon tasapaksuisuus ovat ihan yhdentekeviä mulle
4
No niin, tuo on jo hyvä alku, että ulkonäöllä ei ole paljonkaan merkitystä! Nyt sinun täytyy miettiä vain tarkasti, missä vika on? Miten puhut naisille, oletko kiinnostunut heidän tekemisistään, mielipiteistään ja ylipäätään elämästään? Oletko sinä kiinnostava ihminen? Eli mitä harrastat, millaisia kirjoja luet, millaista ruokaa kokkailet, millaista musiikkia kuuntelet, millaisia haaveita ja suunnitelmia sinulla on elämäsi varalle? Millainen perhe sinulla on, entä mitä teet ystäviesi kanssa, oletko matkustellut? Aivan varmasti löytyy nainen, jolla on samantyyppisiä mielenkiinnon kohteita kuin sinulla.
Kyllähän sitä täytyy olla jollain tavalla mielenkiintoinen persoona, että toisesta kiinnostuu. Minä kiinnostuin aikoinaan miehestäni, koska hänellä oli niin mielenkiintoisia harrastuksia; patikointi ja retkeily luonnossa, luontokuvaus, kalastaminen, dx-kuuntelu ja kitaransoitto. Lisäksi hän osasi laittaa hyvää ruokaa ja harrasti lukemista, kuten minäkin.
Uskon, että löydät kyllä kumppanin, kun annat elämän tuoda hänet luoksesi, toki omaakin aktiivisuutta tarvitaan. Mutta jos oikein työkseen sitä kumppania etsii, niin ei ehkä onnistu, se jotenkin näkyy ulospäin, että tuossapa on epätoivoinen "tapaus".
Mitäpä jos nyt keskittyisit kivoihin harrastuksiin ja opettelet vaikka tanssimaan. Lavatansseissa tutustuu helposti vähän ujompiinkin, sanoisinko "perinteisimpiin" naisiin, heitäkin on, varsinkin maaseudulla. Jos tanssi ei kiinnosta, niin jostain kansalaisopiston piiristä voi löytyä kiva nainen tai vaikka joogasta. Avoimin ja positiivisin mielin vain liikenteeseen! Onnellista elämää sinulle toivoo keski-ikäinen täti.
Vierailija kirjoitti:
No jos asiaa miettii tarkemmin, niin biologian kantilta ainoa tarkoitus elämälle on lisääntyminen. Se on koodattu meihin. Onko siis kovin ihmeellistä, että voi pahoin, jos tästä jää paitsi?
Ap:n tekstistä ei tullut yhtään sellaista mielikuvaa, että haluttaisiin lasta ja isänä olemista, tai vastuuta vauvasta. Pelkkää naisen vartaloa siinä haluttiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissäni on myös naispuolinen vastine ap:lle.
Hän on pitkästä parisuhteesta eronnut nainen, joka ei vain osaa olla yksin.
Pari lasta ja tuo pakkoasenne seurustelukumppanin löytämiseksi tekee hänen tapauksensa myös kovin hankalaksi. Hän on nyt kuulemani mukaan muutaman treffikumppanin lopulta onnistunut löytämään ja suostunut heidän kännisiin seksipyyntöihinsä, mutta ei ole niistä kostunut (hah hah) yhtään mitään.
Ikävä kyllä hänen tilanteensa tuntuu olevan entistä tukalampi. Epäonnistuneet kännipanot jonkun surkean luuserivonkaajan kanssa eivät ole kyllä sitä, mitä hän olisi halunnut, varsinkin kun nämä ovat vielä kaiken lisäksi feidanneet näiden kohtaamisten jälkeen. Kyllä tämä naisraukka etsii seuraa, yrittää panostaa ulkonäköönsä, mutta ei onnistu houkuttelemaan muita kuin mt- ja muillakin tavoin ongelmaisia arjensankareita, joista ei ole iloa edes satunnaisina seksikumppaneina.
Säälittää hänen puolestaan tosi paljon. Hän on itsekin elämässään tehnyt paljon virheitä (mm. ex-miehensä osalta) mutta nyt, kun hän vilpittömästi yrittää ihan tosissaan saada itselleen edes jollakin tapaa inhimillistä seurustelukumppania, hän ei siinä onnistu. Lisäksi treffeille pääseminen on lastenhoidollisista syistä työn takana, ja pettymykset ovat olleet suuria, kun paikalle onkin hoippunut joku pesemättömissä vaatteissa vanhalle viinalle haiseva puolideeku.
Ei ole kostunut satunnaisesta seksistä mitään? No onhan, sitä satunnaista seksiä. Tulee taas hyvin ilmi miten jotkut naiset käyttävät seksiä manipulointiin ja pelien pelailuun. Kaverisi kuulostaa läheisriippuvaiselta yhäriltä ja sellaisen kanssa ei kukaan järkevä halua yhtään mitään. No sitä seksiä, jos ok näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden ranskalaismiehen, joka on tainnut asua Suomessa jo 10 vuotta ja joka on jäänyt jumittamaan asuntoasioissa. Hän asuu vieläkin vuokralla. Katselee välillä asuntoja ja näiden vuosien jälkeen hän saisi sellaisen helposti ostettuakin, mutta hän jumittaa, koska mitä jos hän ostaa yksiön ja löytääkin sitten naisen. Tai mitä jos hän ostaa kaksion eikä naista löydykään.
Veljeni asui sinkkuna ensin kaksiossa ja sitten kolmiossa. Sen jälkeen hän rakennutti itselleen talon, josta oli aina haaveillut. Ja kun talo oli jonkun aikaa ollut valmis, niin kas, sinne ilmestyi nainen! Nyt heillä on jo kolme lasta.
Kas kummaa, lompakkoloinen vainusi valmiin omakotitalon! Kuinka yllättävää. Voisin itsekin astua kynnyksen yli jonkun rikkaaan naisen valmiiseen tönöön.
Joo. Tuossa kerrotussa tapauksessakin nainen varmaan vaan koputti oveen ja ilmoitti, että mää muutan nyt tänne 👍
Btw, ensin itketään kun naiset eivät ota miestä, mutta kun ottaa, niin syytetään lompakkoloiseksi.
Jännä, että moni nainen kokee helpommaksi elintavaksi sinkkuna elämisen.
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea naisten asenteista.. He voisivat niin helposti estää monenkin miehen syrjäytymisen jalkoja levittämällä, mutta katselevat vain näitä reppanoita nenän vartta pitkin. Nyt vähän skarppia naiset!
Mitäpä jos ehdottaisit tuota ensimmäisenä vaikka äidillesi ja siskoillesi?
Miksi nämä asiaa valittavat miehet eivät luovu nirsoiluistaan ja pariudu keskenään?
Löytyyhän heillä yhteisiä asioita jo paljon, kyten yksinäisyys, naisviha, ylikasvabut ego jne.
Täydellisiä liittoja syntyisi tästä. Joten mikä mättää?
Jos jollain biologisella lisääntymistarpeella aletaan perustella niin ei sillä pitäisi olla väliä kuka lapsen on siittänyt. Silloin miehillä pitäis olla suuri tarve suojella sitä ihmislasta joka tarvitsee todella pitkään turvaa tukea kasvaakseen. Ja kuten tuossa sanottu on varmaa että se nainen pystyy lisääntymään ja hoitamaan jälkeläistä.