Avopuolison rahan käyttö ajaa hulluksi - tienaa enemmän, jouduin taas lainaamaan 300e loppukuuksi

Ap, ei kannata ainakaan lasta tehdä tuohon suhteeseen! Lopeta rahan antaminen, puolisosi ei ikinä opi

vastuullista rahankäyttöä jos tietää että joka tapauksessa sinä avaat kukkarosi ja kustannat hänen

elämänsä. Teet palveluksen kun ainakin yrität avata hänen silmiään tilanteelle. Jos rahankäyttö ja

kulutustottumukset ovat aivan erilaiset, suhteessa on ongelmia jatkossa. Kannattaisi tutustumisvaiheessa

jo tämäkin asia selvittää ennen kuin yrittää rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten lainaat hänelle rahaa, jos se ärsyttää?? Jokainen täällä kuitenkin elää omaa elämäänsä. Hänen tyylinsä on tuollainen ja sinun tyylisi on rahoittaa poikaystäviä. Valinta on sinun.

Tekstistä ei mistään löydy 100% varmistusta, että nainen rahoittaa miehen elämää. Onko näin ja miksi sukupuolirooleista ei alkuperäisessä kirjoituksessa mainintaa?

No eipä tuo asia muuksi muutu, oli kumppanin sukupuoli ihan mikä tahansa.

Tasa-arvon aikana oli suotavaa olla syyttämättä miespuolista henkilöä, kun alkutekstissä ei siitä ollut mainintaa ja yli kaksi vaihtoehtoa on olemassa nykyajan parisuhteissa?

Ei se auttaminen ja tukeminen tarkoita rahan antamista. Ota puheeksi, sopikaa säästösumma, tehkää hänelle budjetti. Opeta hänelle rahankäyttöä. Jos ei sitoudu ja opi, niin sitten on mietinnän paikka, tuleeko yhteiselämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voisin sanoa, että en enää lainaa. Se olisi varmaan se selvin vaihtoehto. Toisaalta, oma käsitykseni parisuhteesta on se, että toista autetaan ja tuetaan. Olen siis tavallaan ajanut itseni nurkkaan tässä asiassa, koska en haluaisi lainata, mutta toisaalta koen sen velvollisuudekseni.

AP.

Jos puoliso elää yli varojensa mutta hänellä olis rahankäyttötapojaan muuttamalla mahdollisuus rahoittaa pakolliset menot omasta palkastaan, sinulla ei ole mitään velvollisuutta lainata hänellle rahaa. Seuraavaksi sanot ettei sullakaan sitä rahaa ole. Ja sitten velkakirjaan koko summa jonka olet hänelle lainannut takaisinmaksuaikatauluineen ja velallisen nimmari siihen.

Baari-ilta ei ole asia johon lainataan rahaa. Jos sitä  rahaa ei ole, ei mennä baariin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama tilanne, paitsi että olemme vanhempia, emmekä ole sitä asuntoa ostamassa. Mutta rahan käytön suhteen on sama.

Rahankäyttö keikahti nurin alkuvuodesta kalliin lomamatkamme jälkeen. Elinsen jälkeen mies on ollut jatkuvassa kierteess. Kamalat luottokorttivelat, mutta arkielämän menot samanlaiset.

Eli minä säästän, jotta voin maksaa miehen laskut... autoin ja lainasin rahaa, tuhansittain, mitä mies ei koskaan ole pystynyt maksamaan takaisin. Ei siinä mitään, ei hänen tarvitsekaan maksaa. Olemme naimisissa, ja mies kustantaa paljon minulle, esim kaikki syömiset ja illat ulkona. Ei tämä mikään hyväksikäyttösuhde ole.

Mutta se ärsyttää, kun itse en pysty säästämään. Haluan toistekin lomalle, eikä se onnistu ilman säästämistä. Siksi avasin toisen tilin, josta mies ei tiedä, ja sinne säästän. Mies saa ihmetellä itse, miten luottokorttimaksunsa maksaa. Kummasti hänen menonsa ovat pienentyneet....

Ex oli  hieman tuon oloinen myös. Kaikki  mikä  tuli, meni eikä  tulevaisuuden suunnittelu onnistunut. Elin kuin munankuorilla kun piti koko ajan pelätä  milloin ilmoittaa että manito finito. Joka kerran kun sain rahaa säästöön, hän vainusi sen kuin hai ja tuli osille, vaikka oman osani olin jo kustannuksista maksanut.

Stressi toimeentulosta ahisti  niin paljon että jätin sen. Kumma kyllä, stressi hävisi, saan säännöllisesti  rahaa säästöön ja  nukun paremmin. Ulkomaillekin olen  päässy lomailemaan.

Herra  ex saa minun puolestani  joko  opetella säästämään ja budjetoimaan tai syödä näkkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän sama tilanne, paitsi että olemme vanhempia, emmekä ole sitä asuntoa ostamassa. Mutta rahan käytön suhteen on sama.

Rahankäyttö keikahti nurin alkuvuodesta kalliin lomamatkamme jälkeen. Elinsen jälkeen mies on ollut jatkuvassa kierteess. Kamalat luottokorttivelat, mutta arkielämän menot samanlaiset.

Eli minä säästän, jotta voin maksaa miehen laskut... autoin ja lainasin rahaa, tuhansittain, mitä mies ei koskaan ole pystynyt maksamaan takaisin. Ei siinä mitään, ei hänen tarvitsekaan maksaa. Olemme naimisissa, ja mies kustantaa paljon minulle, esim kaikki syömiset ja illat ulkona. Ei tämä mikään hyväksikäyttösuhde ole.

Mutta se ärsyttää, kun itse en pysty säästämään. Haluan toistekin lomalle, eikä se onnistu ilman säästämistä. Siksi avasin toisen tilin, josta mies ei tiedä, ja sinne säästän. Mies saa ihmetellä itse, miten luottokorttimaksunsa maksaa. Kummasti hänen menonsa ovat pienentyneet....

Sano sille puolisolle että iltaulkoilut minimiin jotta saa luotot veks. Sähän joudut tosiasiallisesti  kustantamaan itse ne miehen tarjoamat jutut jälkikäteen. Ei siinäkään mitään mieltä ole.

Vierailija kirjoitti:

Sanoppa heippa tuollaiselle suhteelle.

Naisen rakkautta.

Itse joudun lainaamaan rahaa kuukausittain ex miehelleni vaikka tienaan tonnin vähemmän. En halua olla ilkeä ja kieltäytyä, toivon vain että se vielä oppii suhteuttamaan menot tuloihinsa.

Meillä oli puolison kanssa suhteen alussa vääntöä siitä, miten rahaa käytetään. Suht pienituloisia ollaan, aikuisina tavattiin. Mä olen säästeliäs ja mulla on aina rahaa jemmassa (jo senkin takia, että tuloni vaihtelevat kuukausittain ja puskuria tarvitaan). Puoliso saa rahansa kutakuinkin riittämään melkein seuraavaan tiliin saakka. Säästöjä hänellä ei ole yhtään.

Mun piti olla alusta saakka hyvin tiukkana sen suhteen, mihin mun säästöjäni käytetään. Oli helppo huomata, että puolisolla vähän poltteli päästä tekemään kaikkea kivaa... Joskus saatoin antaa jossain pikkuasiassa periksi, jos kyse oli jostain, mihin itsekin osallistuin. Mutta muuten pidin pääni, ja vähitellen puoliso on suostunut myöntämään, että onhan tää mun tapani järkevämpi - ja ainoa, joka takaa meille katon pään päälle ja ruokaa pöytään.

Meillä meni liki 10 vuotta opetella rahankäyttöä. Nyt ollaan oltu kohta toiset 10v ilman Mastercardeja ja joustoluottoja ja meillä on 20.000 euron puskuri josta ottaa ja maksetaan ne sinne takaisin. Vaati paljon aikaa opetella käyttämään rahaa oikein. Tai ehkä ei vieläkään oikein osata kunnolla, mutta miehellä on hyvä työ ja yritys, tosin perhekin on nyt iso ja raha kuluu kaikkeen muuhun paitsi omaan kivaan. Perhejutut voi olla sitten paha paikka miehelles, jos tykkää pistää rahat haisemaan itseensä. Kokeilkaa säästää puskuri, vaikka 1kk:n liksa, tai sitten lisäduunia joilla katetaan kaikenlaiset heräte/ylläriostokset.

Ei avopuolisosi tarvitse säästää, hän odottaa perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoppa heippa tuollaiselle suhteelle.

Naisen rakkautta.

Tässähän ei selvinnyt miten päin sukupuolet olivat eikä myöskään edellisen vastaajan sukupuoli.

Mutta jos oletetaan että tässä nainen lainaa miehelle, niin onko miehen rakkautta sitten se, että tuhlataan omat ja puolison rahat omiin huvituksiin?

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla vähän samanlainen kuin tuo ap:n puoliso... Sillä erotuksella, että hoidan kyllä oman osuuteni laskuista ja asuntolainan lyhennyksestä, mutta joka hemmetin kuukausi minulla loppuu rahat viikko ennen palkkapäivää. Puolisoni sitten kiltisti maksaa aina sen viikon kauppalaskut. Tiedostan kyllä, että käytökseni ei ole kypsää, etenkään kun OIKEASTI palkkani pitäisi riittää hyvinkin siihen, että maksan puolet kuluista. Mutta johonkin ne rahat vain hupenevat ja taas olen samassa tilanteessa. =( Veikkaisin, että mieheni maksaa n. 150 euroa kuussa enemmän yhteisistä kuluista kuin minä. Ja minä tienaan varmaan juuri sen verran enemmän kuussa kuin hän. 

Rahankäytössä olemme kyllä hyvin erilaisia: minä osallistun hyväntekeväisyyskeräyksiin, ostelen lahjoja kummilapsille, tykkään käydä kavereiden kanssa kahviloissa, konserteissa, tapahtumissa... mutta en juo juuri ollenkaan enkä polta. Mieheni on vähään tyytyväinen, tapaa kavereitaan joko meillä tai heidän kotonaan ja käy muutenkin aika vähän ulkona. 

Yhteisellä tilillämme on rahaa pahanpäivän varalle ja miehelläni on hyvin säästöjä. Minun tilini on tyhjä. Hävettää, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi, että saisin oikeasti tehtyä asialle jotain. =( 

Sinun kannattaisi aloittaa kirjanpito menoistasi, niin näet, minne ne rahat menee. Kuitit talteen ja pikkuisen vaivannäköä, niin siinä se. Saat ainakin selville, mistä voit nipistää. Samoin voisit laittaa toiselle tilille automaattisen tilisiirron aina tilipäivänä, muutama kymppi vähemmän käyttörahaa ei tunnu sinun kulutuksessa mitään.

Hyvä neuvo ettei lainaa rahaa, mutta että huolehtii jääkaappiin riittävästi ruokaa.

Noita rahankäyttöä hallitsemattomasti löytyy molemmista sukupuolista. Itse elin aikoinaan avioliitossa, jossa kaikki oli yhteistä. Mies ansaitsi huomattavasti enemmän kuin minä. Mies oli kuitenkin aivan holtiton rahankäytössä ja kärsin siitä paljon. Vaikka rahaa tuli, niin jatkuvasti laskut jäivät maksamatta (mies hoiti raha-asioita) ja velkaa kertyi. Lopulta avioliitto päättyi monien muiden asioiden takia ja jäin kahden lapsen kanssa yksinhuoltajaksi. Asuimme vuokralla. Alkuun olin todella varovainen rahankäytössä, mutta pian huomasin, että rahaa jäi jopa säästöön mukavasti! Myöhemmin avioiduin uudelleen ja nykyisen miehemme kanssa ajattelemme samalla tavalla rahan käytöstä. Eletään varojemme mukaan ja jonkin verran omaisuutta on kertynyt. Ostetaan kunnollista eikä pihistellä, mutta ei myöskään tuhlata turhaan. Molemmilla on myös omat tilit.