Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?

Exäni nyxä on uusin kaverini. Ei me nyt sydänystäviä olla, mutta oikein hyvät kaverit. Sitä edellisen ystävän sain töistä. Myös kynsihuoltajastani on tullut hyvä ystävä, jonka kanssa ollaan muutenkin yhteydessä usein. 

Töistä useampikin, nyt jo kaikki työpaikkaa vaihdettu, harmillisen vähän ehditään tavata, mutta siitä jatketaan mihin viimeksi jäätiin.

Lasten harrastuksista, kun vuosia yhdessä talkoillaan ja välillä tuuletetaan viihteellä porukalla niin osan kanssa tulee syväkin ystävyys. Harrastukset ja talkoot loppuu, ystävyys ei. Eli älkää pelätkö niitä talkoita tai esim hallitushommia, raskasta joskus mutta hyvällä porukalla tosi antoisaa.

Töistä on löytynyt viimeisimmät uudet ystävät. 

Muutamista ihmisistä olen saanut kavereita nyt kolmekymppisenä, kun asumme samalla alueella ja meillä on samanikäiset lapset, joista osan kanssa lapseni on samassa päiväkotiryhmässäkin. Toivon, että heidän kanssaan voisin jopa ystävystyä.

Minulla on ollut paljon kavereita ja ystäviäkin, mutta suhteet heidän kanssaan toimivat vain nuorempana. Näin vanhempana minusta on tullut kranttu ja yhteydenpito moniin hiipui, kun huomasin, että ajanvietto heidän kanssaan enemmän vei minulta energiaa kuin toi sitä. Sosiaalisten suhteidenhan pitäisi toimia juuri päinvastoin. Lisäksi moniin kavereihin on mennyt maku monestakin syystä: joku puhui vain itsestään eikä ollut koskaan kiinnostunut kuulumisistani, toinen oli jatkuvasti ilkeä ja piikittelevä, ja yksi petti luottamukseni useamman kerran. Eli kaiken kaikkiaan sain suurimmalta osalta epäkunnioittavaa kohtelua. Kaveripiirini on kutistunut hyvin pieneksi, mutta parempi niin. Elämä on niin lyhyt, ettei aikaa kannata tuhlata sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta ei oikeasti nauti yhtään.

Commusta.

Puolituttu muutti seinänaapuriksi niin tutustuttiin sitten oikein kunnolla. Mutta muutaman vuoden päästä hän muuttikin ensin 400km päähän ja sitten vielä ulkomaille niin että sepä siitä ystävyydestä.

Pyörähdin pari kertaa erään silloin itseäni kiinnostaneen yhdistyksen tapahtumissa. En missään vaiheessa miksikään aktiiviksi ryhtynyt, ja myöhemmin erosin koko järjestöstä, mutta kaksi hyvää ystävää sain sieltä. Myöhemmin heidän kauttaan tutustuin laajempaankin kaveriporukkaan johon olen säännöllisesti yhteyksissä.

Hammaslääkärissä

Ystävämiehen tyttöystävä on nykyään minunkin ystäväni.

Töistä ja urheiluseurasta.

Viimeiset 25+ vuotta olen tutustunut ihmisiin ennen kaikkea somessa, mutta viimeisin kaveri (ei vielä ystävä, mutta ehkä pian) löytyi kun ihminen johon tutustuin Twitterissä meni leipomoon ostamaan leipää, ystävystyi leipurin kanssa ja totesi, että minä ja hän varmaan tulisimme hyvin juttuun, joten tapasin tämän leipurin pari viikkoa sitten ja hengailimme. :) Kuulostaa ehkä epäuskottavalta, mutta ihan tositarina.

Ei tarvi uusia kunhan pitäisi vanhoista ystävistä kiinni ja tapaisi. 

On ollut vaikeaa, olen muuttanut aikuisiällä niin usein ja asunut ulkomaillakin ettei kukaan oikein jaksa pitää yhteyttä kanssani, enkä jaksa kyllä minäkään. Nyt olen toivottavasti asettunut nykyiseen kotikaupunkiin ja toivoisin löytäväni täältä pysyviä ystäviä mutta kaikki tuttavuudet on jääneet melko etäisiksi. Toivoisin jotenkin löytäväni toisen samanhenkisen kolmikymppisen naisen jolta puuttuu se sydänystävä, mutta ei ole vielä löytynyt.

Olen löytänyt ystäviä facebookin äitiryhmästä, tinderistä, festareilta, töistä. Yhteisten kavereiden kautta ja kumppanin siskosta sain ystävän.

Töistä ja yhteisten ystävien kautta.

"Ystävystyminen vaatii sitä että paljastetaan toiselle yksityinen puoli itsestä. Ihmiset on aikuisiällä yleensä hyvin muodollisia. Teininä ryypätään ja itketään yhdessä ja koetaan kaikenlaista  intiimiä. Silloin syntyy lujempia ystävyyssuhteita. Aikuisena suojellaan omaa sisintä eikä paljasteta sitä muille. Näin jää ystävyyssuhteet syntymättä."

Näinhän se menee. Aikuisena on jo kokemusta huonommista, happea ja energiaa vievistä ystävistä, joten sitä tulee varovaisemmaksi. Sitä paitsi ihmiset muuttuvat muutenkin ajan myötä. Työ(t), puoliso(t), perhe, mahd.sairaudet ja menetykset eli eletty elämä muuttaa ihmistä.

Itseäni tympii se, kun joku uusi tuttavuus kaataa heti kaiken elämässään tapahtuneen pashkan toisen niskaan. Tämä ei innosta yhtään tutustumaan toiseen paremmin.

Poliisi on ystävä !

Kaverin kautta. Muutin muutama vuosi sitten samalle paikkakunnalle nuoruuden kaverini/exäni lähelle. Oltiin siis säilytty ystävinä teiniajan seurustelun jälkeen.

Tämä tyyppi hengaa erilaisissa porukoissa ja sitä kautta olen löytänyt itsekin uusia kavereita ja piirejä. Ensin esiteltiin korona-aikaan etänä online-peliporukalle, joita tapasin sitten myös livenä vieraillessani paikkakunnalla. Sitten muutettuani tapasin muitakin kavereita orgaanisesti ja porukka sattui tykkäämään minusta persoonana.

(Keväällä sitten aloitimme uudestaan seurustelemaankin nuoruuden exäni kanssa, eikä kukaan kaveripiiristä ollut yllättynyt asiasta.)

Pannuhuoneesta

Yhdeltä intensiiviseltä kurssilta