Onko HR:ssä työskentelevät sieluttomia paholaisia?

Avaa vähän?

Vierailija kirjoitti:

Avaa vähän?

HR:ssä nyt jostain syystä sattuu olemaan aina töissä reiluja kolmekymppisiä "ihmisläheisiä" naisia, joiden tekohymyn alta paistaa tyhjyys. Ei miestä, ei lapsia, ei onnellisuutta, ei mitään. Edustetaan yritystä ja ollaan aina epäsuorasti työntekijöitä vastaan. Täytyy jaksaa hymyillä vaikka muut (ja itse) olisi miten maassa. Sellaista on olla HR enkeli.

Ap

Eivät ole.

HR:ssä pahuus tiivistyy. HR on aina työnantajan puolella työntekijää vastaan. HR:n käytävilläkin käy hyytävä viima joka nostaa ihokarvat pystyyn.

Hahhhhaha meillä on duunissa jus AP:n kuvailemia HR-leidejä, niin jäätävän kylmiä tapauksia, ei  vois tulla mieleenkään mennä niille juttelemaan jos joku painaisi mieltä. Just semmonen feikkihymy!

Mutta varmasti ihan riippuu yrityksestä. 

Ei, mutta HR:n tehtävä on olla yrityksen puolella, eikä työntekijän.

Moni luulee, että HR = light-versio liittosta, mutta näin ei ole.

HR:n tehtävä on suunnitella henkilöstöresursseja, laatia mahdollisia koulutussuunnitelmia ja hoitaa YT-neuvotteluja.

Ai kamala. Eilen viimeksi luin kirjaa aiheena HR ja sen kehittäminen ja näköjään noille teoksille tosiaan on tarvetta! :D

Kertokaa nyt vähän mikä on aiheuttanut noin negakuvan? Itselläni ei tuollaista kokemusta ole kun duunipaikoissa on HR ollut aina niin etäällä työntekijätasosta.

Legendan mukaan HR naisella ei ole peilikuvaa.

Ei ole töissä montaa kamalampaa hetkeä kun HR naikkosiin törmääminen heti aamulla. Tekopirteä "hei! Mitä kuuluu? :)" kuuluu jo kaukaa. Jos HR henkilöön koskee lähemmin, menettää oman sielunsa.

Samanlaisia kokemuksia. Muka pirteitä ja auttavaisia ja pohjimmiltaan karseita selkäänpuukottajia. Ja aina homma on esimiehen vika; oli HR:n alkuperäinen toimintaohje ollut mitä.

Porukka katkeroitunut, kun eivät saaneet jotain työtä? 

Hah, tunnistan täysin myös meiltä tuon feikkipirteyden ja muka-ystävällisyyden joka kääntyy esimiestä/työntekijää vastaan sillä sekunnilla kun oma arvovalta on vaarassa. Yritän pysytellä sopivan välimatkan päässä ja vältellä katsetta.

HR tekee työtään eli järjestelee ja tiedottaa henkilöstöön liittyviä asioita (jotka eivät aina voi olla vain niitä jotka aiheuttavat riemun kiljahduksia, koska yritys ei ole huvipuisto), ja kuten aloituksestakin voi päätellä, on siitä syystä usein firman vihatuin henkilö. Mukavaa eikö totta. Vähemmästäkin voi hymy välillä hyytyä.

Joka vuosi muistan HR:n naisia yllätyslahjalla. Koristeltuja risuja. Arvotonta mutta kaunista roskaa, aivan kuten HR:n henkilöstö.

Kyllä. 

Kamalaa vihaa. :( Minä olen aina halunnut töihin HR:ään.

Ap yrittänyt pokata HR muijaa pikkujouluissa ja saanut pakit. 😂

Viime haastattelussa oli vastassa juurikin sellainen 30+ naikkonen, josta tuli mieleen vähän tuon eilen telkusta tulleen Terminator 3:n robottinainen. Katse huokui sellaista konemaista opeteltua ihmisyyttä ja kohteliaisuutta, vailla aitoa lämpöä..

Meillä on ihan huipputyyppejä HR:ssä!

Kyseessä 500-1000 hlö firma, jossa oman projektin lisäksi käytävillä moikkailee lähinnä vain HR:n tyypit, jotka on aina ystävällisiä ja puheliaita. Jopa hän, joka haastattelee lähes kaikki jotka päsevät toiselle haastattelukierrokselle työhaastattelun yhteydessä, on oikein ystävällinen ja mukava ihminen :)

t. tavis-työntekijä, joka vihdoin sai unelmaduunin