Miten pääsette ihastuksesta yli?

Se on vaan tunne. Se tulee, se menee. Älä ruoki sitä ja elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan tunne. Se tulee, se menee. Älä ruoki sitä ja elämä jatkuu.

No minulla ei ole mennyt pois. Tiedän kyllä, että voisin olla näkemättä ihastustani niin halutessani, mutta en halua luopua siitä  missä tilanteessa häntä  näen. En ole ap.

Kysyn siltä että lohkeaisko sitä limareikää. Saatuani litsarin lakkaa myös ihastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan tunne. Se tulee, se menee. Älä ruoki sitä ja elämä jatkuu.

No minulla ei ole mennyt pois. Tiedän kyllä, että voisin olla näkemättä ihastustani niin halutessani, mutta en halua luopua siitä  missä tilanteessa häntä  näen. En ole ap.

Sekin on valinta.

Miksi pitää päästä eroon? Nauti siitä tunteesta

Aina ne jossain vaiheessa mene yli. Joskus voi käydä niinkin onnellisesti, ettei vähän ajan päästä enää itsekään ymmärrä mikä siinä toisessa oli niin kiehtovaa. Itsekin odottelen parhaillaan tunteiden laantumista. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Se auttaa ainakin itseäni, kun ei näe toista.

Viina auttaa aina kaikkiin turhiin tunteisiin.

Minulla on ongelmana se, että ihastun lähes kaikkiin miehiin jotka edes vähän osoittavat kiinnostusta

Hirvittävän raastava tunne odottaa että toisesta kuuluisi jotain. Raskasta

Parhaiten toimii aika. Odottamalla se menee ohi, jos ei näe toista. Minulla on mennyt viimeistään kolmen vuoden kuluessa.

Voit myös tietoisesti yrittää lopettaa ihastusta. Kuvittele ihastuksesi kohde jotenkin vastenmieliseksi, esimerkiksi pettämässä sinua, jättämässä sinut tms. Tai kuvittele jokin negatiivinen mielleyhtymä häneen. Aivot reagoivat kuviteltuun samaan tapaan kuin todelliseen ja sinulle saattaa syntyä negatiivisia ajatuksia ihastuksestasi.

Tsemppiä!

Muutaman viikon ahdistavan tunteen ja itkujen jälkeen mä yksinkertaisesti päätin, että nyt saa riittää. En enää päästänyt itseäni vaipumaan alas. Potkin itseäni henkisesti eteenpäin. Oheistekemistä, eli ajattelin ja tein niitä asioita, jotka oli ennen saanut mut hyvälle fiilikselle. Joka kerta, kun henkilö tupsahti mieleen, niin kasvatin halveksuntaani häntä kohtaan. Lakkasin näkemästä hänet ruusunpunaisin silmin. Se oli sikäli helppoa, koska hän oli peluri ja laskelmoiva.

Kaikki tuo auttoi.

Nykyään, jos satun häntä jossain näkemään, niin tunteet eivät ole enää positiivisia. Lähinnä ärsyttää koko ihminen enkä arvosta häntä enää. En koskisi enää pitkällä tikullakaan. :)

Ei siitä aina pääsekään yli, mutta jos se on todellakin vain ihastus enkä ole oikeasti rakastunut, niin harvemmin siitä mitään haittaa on vaikka en pääsisi yli. Rakastumisesta pääsee yleensä yli vain rakastumalla toiseen, mutta siitä ei ole takeita että niin kävisi ikinä.