Imetys ei onnistu

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana tämän ketjun lukeminen järkyttää. Miten ihmislaji on oikeasti selvinnyt ennen, jos imetyksen onnistumiseen vaaditaan se että vauva sattuu osaamaan oikean otteen, nänni on oikeanlainen, rytmi on juuri oikeanlainen, äidin ja vauvan mielentilat ovat oikeanlaiset, äiti tietää imetyksestä suunnilleen kaiken... ja sitten vielä rinnat tulehtuvat suunnilleen jokaisesta virheliikkeestä, tai jopa ihan muuten vaan.

No näinpä näin. Ikävä kyllä se ei ole ihan yksinkertaista. Ehkä meitä ihmisiä ei kuuluisi ihan näin paljon maapallolla olla..

Jos miettii nyt kun olen viiden äiti ja eka poika vedettiin väkisin imukupilla maailmaan, niin periaattessa mä olisin ruumis jos otettais vaikka seitkyt vuotta taakkepäin. Ei olis viittä lasta..

Sama imetys.. Se on aina onnistunut ( onneksi) mutta ei se helppo eikä kivuton toimenpide ole varsinkaan ekan kanssa ollut ja nytkin kaikki bepantenit ja nännirasvat käytössä.

Joillakin onnistuu, toisilla ei, ja sille ei voi yhtään mitään! Onneksi on puhdasta vettä, hygieniaa ja korvikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana tämän ketjun lukeminen järkyttää. Miten ihmislaji on oikeasti selvinnyt ennen, jos imetyksen onnistumiseen vaaditaan se että vauva sattuu osaamaan oikean otteen, nänni on oikeanlainen, rytmi on juuri oikeanlainen, äidin ja vauvan mielentilat ovat oikeanlaiset, äiti tietää imetyksestä suunnilleen kaiken... ja sitten vielä rinnat tulehtuvat suunnilleen jokaisesta virheliikkeestä, tai jopa ihan muuten vaan.

Ehkäpä silloin heimossa on ollut muita naaraita valmiina imettämään lasta, tms. Uskon tietyllä tavalla siihenkin, että kun asioita ei ole liikaa söhlitty lääkityksillä (esim

Epiduraali) ja äidin pikaisella töihinmenolla/vapaudenkaipuulla/muulla elämällä, lapsi on roikkunut tississä jotenkin luontevammin, eli hormonit ovat toimineen jollain alkukantaisemmalla tasolla. Tietenkin lapsikuolleisuus on ollut korkea. Ihmislajin selviytymisvietti myös vahva, jo ihan vauvojenkin.

Huom itsekin äiti, en arvostele äitejä jotka muuta elämää kaipaavat. Pesiminen silti hyvä homma.

Ennenhän oli oma ammattikuntansakin: "imettäjät"

Vierailija kirjoitti:

Ennenhän oli oma ammattikuntansakin: "imettäjät"

Jopa kuninkaallisia vauvoja kuoli, koska imettäjä ei uskaltanut kertoa maidon loppuneen..

Kyllä vauvoja ja ihmisiä noin yleensä kuoli vielä 1800- luvulla aivan helvetisti kaikkeen mitä ei pysty nykyään edes kuvittelemaan.

Onneksi on 2000 luku.

Liity Facebookissa imetyksen tuki -ryhmään ja kopioi tämä kirjoituksesi sinne. Laita alkuun sana tukipyyntö, niin saat vastauksia koulutetuilta imetystukihenkilöiltä. Siellä on paljon osaamista, ja saat varmasti apuja.

Tsemppiä!

Muistathan, että keskosen ja pienten vauvojen kanssa rintakumin täytyy olla heikon imutehon takia pieni, S- tai M-kokoa. Jollyroomista voi tilata.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana tämän ketjun lukeminen järkyttää. Miten ihmislaji on oikeasti selvinnyt ennen, jos imetyksen onnistumiseen vaaditaan se että vauva sattuu osaamaan oikean otteen, nänni on oikeanlainen, rytmi on juuri oikeanlainen, äidin ja vauvan mielentilat ovat oikeanlaiset, äiti tietää imetyksestä suunnilleen kaiken... ja sitten vielä rinnat tulehtuvat suunnilleen jokaisesta virheliikkeestä, tai jopa ihan muuten vaan.

Kyllä minullakin imetys ensimmäisen lapsen kanssa oli aluksi aikamoista taistelua. Lapsi oli kova puklaamaan ja juuri kun olin saanut vauvan syötettyä, pulautti hän kaiken pihalle ja huusi sen jälkeen nälkäisenä. On ihmisillä imetyksen kanssa ollut ongelmia ennenkin. Onneksi Suomeen on luotu kattava ja toimiva neuvolajärjestelmä, jonka kautta imetystietoutta on voitu jakaa. Ennen tätä tieto siirtyi varmaankin äidiltä tyttärille.

Ensimmäisen lapsen kohdalla imetyksen hankaluus liittyy siihen, että alussa rinnanpäät aukeavat väkisinkin. Minullakin oli molemmat nännit auki ja veri vain valui, vaikka rasvasinkin. Toinen tärkeä asia on, että kokematon imettäjä ei vielä luota itseensä. Ei luota siihen, että maitoa tulee. Imettämisessä on kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä enemmän imetät, sitä enemmän maitoa tulee. Jos hermostut ja annat korviketta, myös oma maidontulo alkaa lakata, koska keho aistii, että nyt ei tarvitakaan näin paljoa maitoa. Eli pitää vain luottaa siihen, että maitoa tulee, juoda PALJON ja antaa vauvan imeä.

Nyt luovutat. Sinä olet jo parhaasi tehnyt. Terveitä lapsia kasvaa korvikkeellakin, oman mutu-tuntuman perusteella jopa terveempiä kuin pitkään rintaruokituilla. Tämän lapsen kohdalla imetys ei onnistunut, seuraavan kohdalla ehkä onnistuu. Voit olla tällekin lapselle erityisen hyvä äiti, vaikka lapsi olisi pulloruokinnalla. Lapselle tärkeintä on hänen hyvinvoinnistaan huoltehtiva, stressaamaton äiti.

Itse vastaavassa tilanteessa ollut ja siirryimme suosiolla pulloruokintaan, äidinmaitoa pumppasin, mutta rinnat kipeytyivät ja tämäkin jäi parissa viikossa.