Eronneet/ Jättäjät

Eropäätöksen jälkeen kului parisen kuukautta, että löysin sopivan asunnon ja sitten muutto. Sillä välin kotona elettiin muutoin ihan normaalisti, mutta tavaroita tuli käytyä läpi.

Sama kuin edellisellä. Erohakemuksen jälkeen reilussa kuukaudessa löytyi sopiva asunto ja pääsin muuttamaan. Yhteinen elämä sen parin kk aikana oli normaalia, ehkä jopa helpompaa, kuin ennen lopullista eropäätöstä.

Seksiä ex:n kanssa?

Teitte normaaleja juttuja? Miten jätetty käyttäytyi?

Miten lapset reagoi?

Lähdin samana päivänä kun eropäätös oli tehty. Meillä oli mennyt huonosti jo pitkään ja erostakin puhuttu usein, mutta mikään ei muuttunut ja kun omistamastani asunnosta vuokralainen muutti pois, tein lopullisen eropäätöksen. En etsinyt uutta vuokralaista. Ratkaisu oli helppo, koska emme olleet naimisissa ja asunnossa, jossa asuimme yhdessä, vuokrasopimus oli vain miehen nimissä. Lapsia meillä ei ollut. Keräsin vain tavarani ja lähdin. 

Koitin useasti puhua mutta ex sulkeutui ja kieltäytyi puhumasta, piti mykkäkoulua. Ilmoitin että ei tässä sitten muu auta kuin ero ja pari kuukautta siihen asunnon etsimiseen meni tällä seudulla.

Ex väitti että ero tuli "puskista" ja tietenkin myös etten koskaan rakastanut häntä. Löydettyäni asunnon ja odotellessani että entiset muuttavat pois ex muuttui kuitenkin kohteliaammaksi, taisi olla siinä vaiheessa prosessiaan missä ajatellaan että "jos oon kiva niin ei se lähdekään" tai sitten siinä että kielletään koko asia mielestä. Lähtöpäivänä sitten vihdoin ymmärsi ja pääsi suruvaiheeseen.

Kotona vielä ollessa tein fyysistä eroa, nukuin eri huoneessa, otin omaa "ihmisyyttäni" takaisin jonka olin tyhmänä antanut pois (kielsin pitämästä minua öisin hereillä yms. yms.) ja aloin sanoa suoraan jos käytöksensä oli asiatonta. Annoin kaiken syyttelyn ja epärakentavan pikkuvittuilun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pakkasin kamat, setvimme mitä kumpikin tarvitsee.

Sujui ihan suht hyvässä sovussa, vähän riippuen päivästä milloin ex oli huonolla tuulella milloin ei. Minä olin iloinen ja olen edelleen, olin kuitenkin yrittänyt tekohengittää suhdetta yksinäni aika pitkään. Hän kehtasi vielä syyttää etten yrittänyt joten ei ollut vaikea hymyillä kun tiesi että se jatkuva mykkäily ja syyttely etten muka rakasta on loppumassa.

Iisisti sitten muutin rauhassa ja kaikessa hiljaisuudessa poistin numerot yms. ja jatkoin elämää. Onneksi ei ollut lapsia, tein aikaa sitten sen päätöksen että sen miehen kanssa en niitä tee.

Viisi kuukautta meni ennen kuin pääsin muuttamaan omaan asuntoon. Elimme molemmat omaa elämäämme, nukuimme eri huoneissa, mutta muuten olimme ihan hyvissä väleissä.