Uuden isäpuolen vastuu? Oletko ollut samassa tilanteessa?

Eiköhän ole syytä ihan nostaa kissa pöydälle ja kunnolla keskustella miehen kanssa.

(ja ehkä tämä keskustelu olisi ollut syytä tehdä jo ennen yhteenmenoa....)

Mutta toisaalta pointtina myös se, että jos ette ole asiasta keskustelleet ehkä mies ei uskalla ottaa sitä aikuisen roolia. Ehkä jopa luulee, että on parempi olla lapsille " kaveri" ja, että ehkä sinäkin toivot sitä.



Keskustelkaa asiasta, kerro mitä sinä toivot mutta älä yöskään unohda kysyä miehen mielipidettä.





Tsemppiä!

Tuosta voi tulla iso kriisi teille, jos ei sitä selvitetä nyt. Älä nyt ainakaan tee uutta lasta miehelle, ennen kuin asiat on selvillä.. Mä tiedän saman kaltaisen tapauksen, jossa äiti luovutti uuden miehensä tahdosta omat lapset isälleen..

Teet varmaankin hallaa suhteellenne, jos alat yrittää muuttaa miestä toteuttamaan sinun kuvitelmaasi siitä, millainen on oikeanlainen isäpuoli lapsillesi. Jos mies kuitenkin pitää lapsistasi ja kokee itse olevansa mieluummin heidän kaverinsa kuin heidän " isänsä" , niin mikäs siinä asetelmassa oikeasti niin huonoa on? Hänen ja lastesi välinen suhde on kuitenkin heidän välisensä, ja jos se kuitenkin toimii, niin miksi sitä ulkopuolisen pitäisi muokkailla.



Kun saatte yhteisiä lapsia, voit sitten nauttia seuratessasi, miten mies on isä niille lapsille. Sekään kun ei kuitenkaan ole pois sinun ja exäsi lapsilta, sillä heilläkin varmaan on oma isä.

Mitä lapsien oikea isä puuhaa? Onko hän mukana elämässänne?

Mielestäni olisi suorastaan törkeää, jos isäpuoli heti ottaisi liian vahvan isän roolin. Hiljaa hyvä tulee. Lapsillahan alunperin on kaksi vanhempaa (ainakin tekotilanteessa) hehän ovat lapset tähän maailmaan saaneet ja heidän niistä tulee huolehtia.



Tietenkin jos aikuinen ja lapsi asuu samassa taloudessa, niin onhan aikuisella kasvatusvelovollisuuus (vaikka olisi täti, mummu, vaari tai setä), mutta se on mielestäni eri aisia kuin isänä tai äitinä eläminen.

Uskon kyllä että niin voi tapahtua, mutta aikaa se vaatii molemmin puolin.

Minä meni 7vko sitten naimisiin ja minulla on kaksi lasta edellisestä liitostani. Murkkuni asuu syksyyn asti isällään kaukana meistä ja kanssamme asuu 5v tyttäreni. Mieheni lapset ovat aikuisia.

Ensi alkuun oli vaikeaa, tytär oli valtavan mustasukkainen kun mies tuli tavallaan minun ja tytön väliin. Mutta nyt kun ollaan asuttu yhdessä yli vuosi, nämä kaksi ovat erottamaton pari. Hyvä kun minä mahdun väliin :)

Mies huolehtii tytön hoitoon silloin kun minä olen aikaisessa aamuvuorossa ja hakee kun olen illassa. Halivat ja pusivat kunten ihan oikea isä ja tytär konsanaan. Tytöllä on valtava ikävä isäpuolta, jos hän on työmatkalla jne.

Onko sinun miehelläsi lapsia ennestään? Jos ei, niin luulen ettei hän oikein tiedä miten olla isäpuoli. Teidän tosiaan kannattaisi keskustella asiasta! Me hoidettiin tämä keskustelu jo ennen yhteen muuttoa, pelisäännöt pitää olla selväänä että uusperhe toimii.



T: onnellinen uusperheen äiti



ps. Tyttärelläni on parhaillaan menossa sellainen kausi että millä nimellä kutsuisi isäpuoltaan. Tähän asti on kutsunut etunimellä, kunnes keksi että sehän on isäntä! Mutta luulen että aikaa myöten se muuttuu isäksi.

mun siskolla on samanlainen kuvio, jossa vaati miestään olemaan ISÄ kolmelle lapselleen. lukkoonhan se mies meni sillä hänellä ei ole omia lapsia. ja kaikilla näillä siskoni lapsilla on kuitenkin isät, jotka tapaavat säännöllisesti.



Ap, miksi miehesi pitäisi olla " isä" lapsille? Ei hän koskaan opi rakastamaan lapsiasi, niinkuin omaansa.



Etsit siis lapsillesi isän(epäkelpo näköjään) , vaikka olisi kannattanut etsiä itselle kumppani...

Ei lasten vanhempi saa olettaa että voi tosta vaan jättää lapset sille uudelle hoidettavaksi. Tottakai se on ensisijainen hoitaja se kuka lasten kanssa asuu mutta itse olen " joutunut" tälläiseen tilanteeseen että olin mieheni lapsen hoitaja aina viikonloppuisin. Enkä päässyt koskaan omien kaverieni luo ilman mieheni lasta kun taas mies itse huiteli ties missä yksinään...

Joo ja kyllä tykkään lapsesta erittäin paljon jne... mutta minä en halua olla hänelle äiti, koska hänellä on jo äiti joka päättää asioista jne... minä haluan olla se kaveri mieluummin. Tottakai otan hänestä vastuun kun hän on meillä siinä missä omistakin lapsista mutta silti se on lasten vanhempien asia pääasiallisesti niistä lapsista huolehtia.



Niin joo ja nyt kaikki kysyy että miksi menin tuollaisen miehen kanssa naimisiin joka ei ota vastuuta lapsestaan... miehellä tuntui olevan silloin joku " menovaihe" kun oli taas tavallaan " vapaa" olivat siis vähän aikaa sitten eronneet lapsen äidin kanssa. Nykyään on kyllä vastuunsa kantava hyvä isä lapsilleen.

No niinhän sen kuuluukin olla! Jokainen olkoon isä tai äiti vaan omille lapsilleen. Adoptiot on sitten luku erikseen. Ota itse täysi vastuu omista lapsistasi. Et ehkä tiedä, miten vaikeaa on puuttua puolison lasten käytökseen, jos hän itse ei sitä tee. Ja aina saat vielä haukut päälle. t. " ilkeä äitipuoli"

mutta minusta olisi epäreilua ollut olettaa että minä otan vastuun lapsista joilla on jo kaksi vanhempaa. Tottakai olin vastuullinen aikuinen, mutta en äiti. Voin pitää lapsista ja kohdella heitä hyvin, mutta kukaan ei voi EDELLYTTÄÄ minua rakastamaan heitä - ei itse asiassa edes pitämään heistä. Sitä voi yrittää tuntea mutta ei pakottaa.



Lisäksi lapsettomana en kerta kaikkiaan ollut vielä äiti. Jos ei ole itse ollut vielä äiti niin miten sellainen pystyisikään olemaan. Voi silti olla erilailla luotettava ja huolehtiva ja vastuullinen.

alusta asti mieheni on ottanut lapset huomioon. Herättää heitä aamuisin kouluun, patistaa illalla nukkumaan. Itse olen reissannut päivämatkoja, hän hoitaa lapset. Kuljettaa harjoituksiin jne. Teemme yhdessä paljon asioita. Huolehtii heistä. Lapset eivät tapaa omaa isäänsä ollenkaan. Kun meidät vihittiin niin lapset ottivat, halusivat ottaa uuden mieheni sukunimen.

vähä paremmin ennen avioliittoa. Asuiko uus mies teillä ennen naimisiinmenoa, näkyikö hänen " käytös" lapsiasi kohtaan jo silloin. Ei häneltä voi vaatia " isän" roolia tuosta vaan. Hän ehkä haluaa kunnioittaa lasten biologista isää eikä halua hypätä toisen nk. reviirille.

Mikäli perhe-elämänne kuitenkin on muuten ok, ehkä kannattaa keskustella asioista ja kertoa mitkä fiilikset sulla ja hänellä on. Ja tehdä selvät pelisäännöt, että mihin asti hän voi osallistua sun lasten kasvatukseen ja mitkä asiat on niitä, jotka hoidat exmiehesi kanssa.



Nää on just näitä perinteisiä " mokia" , eli sit vasta hoksataan ku pappi on aamenen sanonut, että mies onkin sellainen ja sellainen...



Toista et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi.

Meillä kaikilla on eri sukunimet! No lapsillani on tietysti exäni sukunimi.

Mutta mehelläni on omansa ja minulla tyttönimeni vaikka naimisiin mentiinkin. Tehtiin näin siksi ettei tyttäreni tuntisi nimien takia erillaisuutta meihin, äitiin ja isäpuoleen verrattuna.

Toisaalta, olisin kyllä varmaan muutenkin pitänyt tyttönimeni.

Minulla on 10-vuotias poika, ja mieheni on ollut kanssamme siitä lähtien, kun poika oli 3-vuotias. Alun tutustumisvaiheen jälkeen mieheni on täysivaltainen vanhempi lapselle. Hoitaa aamuisin kouluun, kuulustelee läksyt jne.... Lapsella on toki myös biologinen isä, joka on rakas ja tärkeä, mutta arkielämässä mieheni hoitaa isän virkaa. Olen tästä erittäin onnellinen, olisi vaikeaa kuvitella toisenlaista suhtautumista mieheltäni, olemmehan perhe.

Alusta asti hän on ottanut sellaisen " lapsenvahti" vastuun, eli hoitaa asiat erillisestä pyynnöstä. Kasvatukseen hän ei puutu ja eipä se hänelle kuulukaan. Lapset eivät tapaa isäänsä kuin muutaman kerran vuodessa, kun isällä ei ole aikaa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jolle mies on erittäin isä. Kuka tahansa pystyy sanomaan, että hän ei ole kahden vanhimman isä, vaikka välit ovat avoimet ja läheiset, mutta ei heillä ole mitään lapsi-vanhempi rakkautta. Mies on lapsilleni kuin kuka tahansa luotettava aikuinen.



Voit olla varma, että miehesi tulee olemaan täysin erilainen teidän yhteiselle lapsellenne. Sinun täytyy vain antaa enemmän rakkautta ja enemmän aikaa omille lapsillesi. Sen lisäksi pidät huolen, että kaikilla lapsilla on samat säännöt ja kaikki lapset saavat vanhemmiltaan yhtä paljon materiaa.



Uusperhekuviot toimivat monella tapaa, mutta isäksi et voi miestäsi pakottaa. Meillä lapset kutsuvat miestä etunimellä (yhteinen tietysti isäksi) ja isä on sitten erikseen. 6 vuosi on jo yhteiseloa menossa ja lapset ovat onnellisia näin.