Tuomas Embusken blogia lukiessa totean myös, että 70-luvun kasvatus oli ihan perseestä
Muistan omasta lapsuudesta, että puhuttiinvain suoraan eikä pyydetty anteeksi.
Isäni sanoi siskolleni, että ” älä syö liikaa, ettei persees enää levene”. Äitini sanoi, että ”paskapaperit (Yo-kirjoitus ja ka 8).
Välillä suutuspäissään äitini heitteli tavaroita meitä lapsia kohti.
Vanhemmat haukkuivat duunareita säälien ”sekin vain pakkaa maitoa Valiolla” yms
Äitini kertoi, että laskee kuinka paljon menee rahaa ruokaan. Lienee osasyy siskojen anoreksiaan.
Itse kuljin siskon vanhoissa vaatteissa (kun ei ollut omia). Välillä oli viikon ruokatahrat paidassa.
Siskoni hampaat mätänivät suuhun kun äitini ei viitsinyt edes valvoa että pestään hampaat.
Kävin hammaslääkärissä ja hammas alkoi vuotaa pahasti. Kävin äitini luona töissä ja pyysin, että saisin kyydin ensiapuun. Kyytiä ei herunut vaan kävelin ensiapuun. Verisuoni oli ”revennyt” ja oli vähällä, etten joutunut ambulanssilla sairaalaan...
Muilla samaa - heitteillejättöjä?
Kommentit (4)
En kyllä tunnista noista kuvailuista lapsuuttani. Mutta se kyllä oli totta, että tunteista ei kovinkaan paljon puhuttu, asiat kuitattiin jotenkin vain suorasukaisemmin. Lasten ongelmia, pelkoja ym. ei lähdetty ruotimaan. Myös se oli erilaista, että lapsia ei niin vahvsti edes kasvatettu. Tieyusti kiellettiin ja toruttiin ja yritettiin hyviä tapoja opettaa. Mutta ei kasvatus ollut sellainen vanhempien ykkösprojekti, niinkuin nyt. Lapset kasvoivat siinä kaiken muun ohella. Ja erilaisuus hyväksyttiin helpommin, ei lähetetty heti psykologin arviointeihin. Vapaasti saatiin tulla ja mennä, ruoka-aikoina piti olla kotona.
Ja myös se, ettei vanhemmat yrittäneet keksiä lapsille harrastuksia tai ylipäätään tehneet harrastusten eteen paljonkaan. Itse piti kinuta että pääsisi johonkin ja rahat siihen pyytää. Ja ne rahat annettiin usein sitten viimein motkotuksen kera: "kaikenlaisiin turhuuksiin sitä...."
Jos sulla ja sun perheessä on ollut tollasta, se ei sano et kaikilla ois ollu.
No mä muistan sen, että ruumiillinen kuritus oli ihan arkipäivää. Mua on tukistettu satoja kertoja ja löyty koiran remmillä, nahkaisella vyöllä ja kepillä paljaalle iholle. Vanhempani olettivat aidosti toimivansa oikein. Samoin isojen asioiden ja tunteiden kanssa jäi yksin. Äiti sanoi monesti että älä syö enempää koska lihot. Oletpa lihonut loman aikana. Aikuisten rahahuolista yms puhuttiin lasten kuullen jolloin niistä tuli myös lasten huolia. Nyt vasta kun minulla on omia lapsia, olen tajunnut miten väärin vanhempani toimivat. En olekaan heidän kanssa juurikaan tekemisissä.