Lue keskustelun säännöt.
Saanko rakastaa leipää!
11.11.2017 |
Niin, mä vaan rakastan leipää. Erityisesti vaaleaa rapeakuorista, ehkä juureen tehtyä, aitoa leipää, en kaikkia markettien kummallisia tuotoksia, joits myös leipänä myydään. Tuntuu melkein pornolta sanoa näin, ihan suomalaisena, ihan terveystietoisena, täyspäisenä ihmisenä. Nykyisin kun niin karpataan ja terveysnatseillaan, että ruisleipäkin kohta pannassa. Leipä on monelle kuin pahisruoka. Jotkut vetää mieluummin jotain nappeja kuin valkosipulipatonkia.
Minä nautin siitä leivästä niin, enemmän kuin kahvista tai suklaasta. Ja ihan sallitusti. En ole lihava. Karppaajat älkää repikö pelihousujanne. Se on vain hyvää leipää.
Kommentit (3)
Kyllä se on nyt vaan tyydyttävä pieneen määrään maustamatonta jogurttia, marjoja ja pikkuisen sokeritonta mysliä päälle. Kahvissa ei ole onneksi kaloreita. Samalla voi kuvitella syövänsä tuoretta leipää leikkeleen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruisleipä on parasta, en voisi elää ilman. Aito juurella leivottu vain ruisjauhoista on täydellistä ravintoa. Sitä tehtiin kotona, kun olin pieni. Leivoin sitä itse, kun hoidin pieniä lapsiani, jolloin muutoinkin tein hyvin paljon itse (ompelin vaatteet etc.). Nyt sellaista saa ainakin Samsaran leipomana täällä eteläisessä Suomessa. Kaiken aikaa haaveilen, että alan jälleen leipoa sitä kotona.
Mäkin tykkään leivästä ja syön sitä joka päivä. Tykkään myös pastasta ja sitäkin tulee syötyä usein monena päivänä viikossa.