Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun mies haluaa meille aina kaikkein vaikeimmat asiat?
11.11.2017 |
Mies haluaa aina valita sen vaihtoehdon, joka on (mielestäni) kaikkein työläin ja vaikein ja aikaavievin. Mies haluaa meille mökin, vuokramökki ei kelpaa vaan pitää olla oma. No mikään uusi pieni mökki ei kelpaa vaan pitää olla iso joten on rahaa vain vähän vanhempaan mökkiin. Sellainen vaatii ihan kamalasti remontoimista ha huoltamista ja laittamista. Mies haluaa omakotitalon, vaikka kumpikaan meistä ei ole koskaan sellaisessa asunut eli ei ole mikään taitava hoitamaan omakotitaloa. Eikä siinäkään uutta pientä kivitaloa vaan ison ja vähän vanhemman (koska taaskaan ei ole rahaa isoon uuteen) ja omakotitalossa ja sen pihassa on minun mielestä ihan kamalasti työtä koko ajan. Ollaan mietitty koiraa ja mies tietenkin haluaa sellaisen rodun joka on kaikkein työläin ja turkki vaatii paljon hoitoa jne. Jos ollaan ostamassa huonekaluja niin mies haluaa tietenkin sen joka on vaikein kasata. Jne jne..
Mies ei siis varta vasten halua työläintä ja aikaa vievintä vaan koska ollaan vain keskituloisia niin jos pitää hankkia jotain niin tietenkin edullisin on sellainen, jossa pitää itse tehdä eniten. "Omatoimimies" saa siis rahalla enemmän tai isomman koska omalle työlle ei ole hintaa.. Sitten se ei kuitenkaan osaa tehdä tai rakentaa tai remontoida niin kuin kuvitteli vaan väsyy kaikkeen hommaan ja väsyy siihen että se ei osaa ja asiat menee pieleen ja sitten se on ihan kamalan vihainen (itselleen). Kun sanon että en suostu vanhaan mökkiin tai omakotitaloon tms koska en ehdi hoitaa niitä enkä osaa hoitaa niitä niin se pettyy pahasti ja lupaa että hän hoitaa kaikki jos vain suostun. Ja kyllähän minä silloin voinkin suostua ja olen suostunutkin, mutta tässä sitä sitten ollaan että se on vain hirveän stressaantunut siitä kaikesta sen vastuusta ja työmäärästä ja vihainen itselleen.
Mikään järkipuhe ei auta, sitä olen yrittänyt jo vuosikausia. Mitä ihmettä tehdä tuolle ukolle?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, sinä kysyt jo otsikossa "mitä tehdä", et esim. "miksi mies toimii näin".... Kannattaa opetella muotoilemaan tahtotilansa hieman paremmin, ehkä se sun äijäkään ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä sinä haluat, kun sanot yhtä ja tarkoitat toista.
Totta, kirjoitin aloitukseni varmaan vähän epäselvästi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Samaa mieltä. Ensin kirjoitetaan, et mies toimii ja tekee ja sanoo vaikka mitä kakkaa ja sitten muutaman viestin jälkeen kehutaan ja rakastetaan kuitenkin. Ku se mies on niiiin ihana kuitenkin. Olin aluksi ap:n ”puolella”. En enää.
No jos olisin vain haukkunut miestäni tai luvannut jättää hänet, niin olisitko silloin yhä minun puolella? Ap.
Kysyt otsikossa ”mitä tehdä”. Vastauksen tiesit kuitenkin jo ennen eli et sinä aio mitään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, sinä kysyt jo otsikossa "mitä tehdä", et esim. "miksi mies toimii näin".... Kannattaa opetella muotoilemaan tahtotilansa hieman paremmin, ehkä se sun äijäkään ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä sinä haluat, kun sanot yhtä ja tarkoitat toista.
Silti voi edes yrittää miettiä miehen käytöksen syitä, koska sitä kautta ne "mitä tehdä"-ehdotuksetkin on vähän fiksumpia kuin iänikuinen "JJSAP".
54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Kiitos, ymmärsit mitä hain aloituksellani. Mies tosiaan kärsii itse enemmän tuosta piirteestään kuin minä ja haluaisin auttaa häntä. Tietenkin haluan myös omaa työmäärääni pienemmäksi, mutta samalla miehenkin työmäärää ja haluan jotenkin saada hänet ymmärtämään että elämää ei voi haalia täyteen tekemistä ja raatamista. Tekisi mieli lähettää hänet yksin viikoksi pakkolomalle johonkin, jossa kaikki on niin täydellistä ja valmista että hän ei yksinkertaisesti voisi tehdä yhtään mitään. Ja katsoa osaisiko hän nauttia siitä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Samaa mieltä. Ensin kirjoitetaan, et mies toimii ja tekee ja sanoo vaikka mitä kakkaa ja sitten muutaman viestin jälkeen kehutaan ja rakastetaan kuitenkin. Ku se mies on niiiin ihana kuitenkin. Olin aluksi ap:n ”puolella”. En enää.
No jos olisin vain haukkunut miestäni tai luvannut jättää hänet, niin olisitko silloin yhä minun puolella? Ap.
Kysyt otsikossa ”mitä tehdä”. Vastauksen tiesit kuitenkin jo ennen eli et sinä aio mitään tehdä.
Sanoiko ap niin? Että se on "ei mitään", jos ei sinun käskystäsi ota avioeroa?
Face it: sulla oli vaan paska neuvo.
Ap varmasti aikoo yrittää vaikuttaa mieheensä niin, että turhat urakat vähenisivät. Se on hyvinkin "mitään"
54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Minä en ole edes ehdottanut mitään. Ylipäätään vaan vituttaa tuollaiset tyhjänjauhajat lätisijät, jotka ensin esittävät ongelman, mutta eivät halua sitten kuitenkaan tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sille ongelmalle - ja lopulta sanovat ettei ongelmaa itse asiassa edes ole, mieshän on niin ihqu (mitä nyt käyttäytyy kuin kehitysvammainen 5-vuotias). Näitä joutuu joskus livenäkin kohtaamaan - nämä ihmiset oikein elävät tuosta valitusvirrestä, mutta kun joku erehtyy sanomaan että itsekin voisi asiaan vaikuttaa, niin ahjavoih eihän tässä nyt suinkaan mitään voida muuttaa ei, emminänytsillä, minä vaan halusin valittaa ja voivotella omaa surkeuttani. Ei riitä empatia ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Samaa mieltä. Ensin kirjoitetaan, et mies toimii ja tekee ja sanoo vaikka mitä kakkaa ja sitten muutaman viestin jälkeen kehutaan ja rakastetaan kuitenkin. Ku se mies on niiiin ihana kuitenkin. Olin aluksi ap:n ”puolella”. En enää.
No jos olisin vain haukkunut miestäni tai luvannut jättää hänet, niin olisitko silloin yhä minun puolella? Ap.
Kysyt otsikossa ”mitä tehdä”. Vastauksen tiesit kuitenkin jo ennen eli et sinä aio mitään tehdä.
On muitakin tekoja kuin jättäminen. Olen jo tässä ketjussa kirjoittanut että kehuminen oli hyvä neuvo ja sen aion toteuttaa. Ja se mitä haluan tehdä on jotenkin saada mies ymmärtämään tuo haitallinen toimintamallinsa. Siis muulla tavalla kuin jättämällä hänet. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Minä en ole edes ehdottanut mitään. Ylipäätään vaan vituttaa tuollaiset tyhjänjauhajat lätisijät, jotka ensin esittävät ongelman, mutta eivät halua sitten kuitenkaan tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sille ongelmalle - ja lopulta sanovat ettei ongelmaa itse asiassa edes ole, mieshän on niin ihqu (mitä nyt käyttäytyy kuin kehitysvammainen 5-vuotias). Näitä joutuu joskus livenäkin kohtaamaan - nämä ihmiset oikein elävät tuosta valitusvirrestä, mutta kun joku erehtyy sanomaan että itsekin voisi asiaan vaikuttaa, niin ahjavoih eihän tässä nyt suinkaan mitään voida muuttaa ei, emminänytsillä, minä vaan halusin valittaa ja voivotella omaa surkeuttani. Ei riitä empatia ei.
Jos kerron että miehessäni on sekä hyviä että huonoja puolia, niin olenko mielestäsi siis tyhjänjauhaja lätisijä? Täällä on annettu minulle vinkkejä, ja olen kai kaikkiin niistä vastannut että kyllä, paitsi siihen vinkkiin että jätä mies. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, sinä kysyt jo otsikossa "mitä tehdä", et esim. "miksi mies toimii näin".... Kannattaa opetella muotoilemaan tahtotilansa hieman paremmin, ehkä se sun äijäkään ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä sinä haluat, kun sanot yhtä ja tarkoitat toista.
Silti voi edes yrittää miettiä miehen käytöksen syitä, koska sitä kautta ne "mitä tehdä"-ehdotuksetkin on vähän fiksumpia kuin iänikuinen "JJSAP".
54
No tosiasiahan on että aikuista ihmistä ei voi muuttaa, joten ne vaihtoehdot lähes aina on joko sietää ja lopettaa valittaminen, tai erota ja lopettaa valittaminen. Jälkimmäinen ei ap:lle kelvannut kun joku sitä ehdotti, joten kuten jo sanoin, valitkoot sitten tuon ensimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Minä en ole edes ehdottanut mitään. Ylipäätään vaan vituttaa tuollaiset tyhjänjauhajat lätisijät, jotka ensin esittävät ongelman, mutta eivät halua sitten kuitenkaan tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sille ongelmalle - ja lopulta sanovat ettei ongelmaa itse asiassa edes ole, mieshän on niin ihqu (mitä nyt käyttäytyy kuin kehitysvammainen 5-vuotias). Näitä joutuu joskus livenäkin kohtaamaan - nämä ihmiset oikein elävät tuosta valitusvirrestä, mutta kun joku erehtyy sanomaan että itsekin voisi asiaan vaikuttaa, niin ahjavoih eihän tässä nyt suinkaan mitään voida muuttaa ei, emminänytsillä, minä vaan halusin valittaa ja voivotella omaa surkeuttani. Ei riitä empatia ei.
Mistä ihmeestä sait vaikutelman, ettei ap halua asialle mitään tehdä ja teekin?
Siitä, ettei hän silti aio ottaa avioeroa ja mokoma vielä jopa rakastaa miestään?
Kyllä rakkaassakin ihmisessä voi ja on ärsyttäviä piirteitä, ja on ihan sallitua kysyä muilta neuvoa siihen, miten siihen pitäisi suhtautua ja mistä se voi johtua. Ja ainoa neuvo siihen ei ole todellakaan "ota ero".
Ei herra jestas sä olet todellakin mustavalkoisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva.
54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, sinä kysyt jo otsikossa "mitä tehdä", et esim. "miksi mies toimii näin".... Kannattaa opetella muotoilemaan tahtotilansa hieman paremmin, ehkä se sun äijäkään ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä sinä haluat, kun sanot yhtä ja tarkoitat toista.
Silti voi edes yrittää miettiä miehen käytöksen syitä, koska sitä kautta ne "mitä tehdä"-ehdotuksetkin on vähän fiksumpia kuin iänikuinen "JJSAP".
54
No tosiasiahan on että aikuista ihmistä ei voi muuttaa, joten ne vaihtoehdot lähes aina on joko sietää ja lopettaa valittaminen, tai erota ja lopettaa valittaminen. Jälkimmäinen ei ap:lle kelvannut kun joku sitä ehdotti, joten kuten jo sanoin, valitkoot sitten tuon ensimmäisen.
Aika mustavalkoinen ajattelutapa sinulla, jos vaihtoehdot on vain, että eroa ja lopeta valittaminen tai siedä ja lopeta valittaminen. Samaako neuvot kaikkiin parisuhdeongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Samaa mieltä. Ensin kirjoitetaan, et mies toimii ja tekee ja sanoo vaikka mitä kakkaa ja sitten muutaman viestin jälkeen kehutaan ja rakastetaan kuitenkin. Ku se mies on niiiin ihana kuitenkin. Olin aluksi ap:n ”puolella”. En enää.
No jos olisin vain haukkunut miestäni tai luvannut jättää hänet, niin olisitko silloin yhä minun puolella? Ap.
Kysyt otsikossa ”mitä tehdä”. Vastauksen tiesit kuitenkin jo ennen eli et sinä aio mitään tehdä.
On muitakin tekoja kuin jättäminen. Olen jo tässä ketjussa kirjoittanut että kehuminen oli hyvä neuvo ja sen aion toteuttaa. Ja se mitä haluan tehdä on jotenkin saada mies ymmärtämään tuo haitallinen toimintamallinsa. Siis muulla tavalla kuin jättämällä hänet. Ap.
Luulet, että kehuminen jotenkin pelastaa miehen, joka ajattelee elämästä kuin lapsi. Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, sinä kysyt jo otsikossa "mitä tehdä", et esim. "miksi mies toimii näin".... Kannattaa opetella muotoilemaan tahtotilansa hieman paremmin, ehkä se sun äijäkään ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä sinä haluat, kun sanot yhtä ja tarkoitat toista.
Silti voi edes yrittää miettiä miehen käytöksen syitä, koska sitä kautta ne "mitä tehdä"-ehdotuksetkin on vähän fiksumpia kuin iänikuinen "JJSAP".
54
No tosiasiahan on että aikuista ihmistä ei voi muuttaa, joten ne vaihtoehdot lähes aina on joko sietää ja lopettaa valittaminen, tai erota ja lopettaa valittaminen. Jälkimmäinen ei ap:lle kelvannut kun joku sitä ehdotti, joten kuten jo sanoin, valitkoot sitten tuon ensimmäisen.
Ei todellakaan tuo ole mikään tosiasia.
Ihmiset muuttuvat koko ajan. Ja ainakin omaa KÄYTÖSTÄÄN voi muuttaa, vaikka tunteisiin ei pysyvää muutosta saisikaan aikaan!
Se on kuule sitä kasvamista. Opitaan, että tietty toimintatapa (ap:n miehen kohdalla siis loputon uusien projektien haaliminen) on itselle JA perheelle haitallinen.
Ja sitten siitä luovutaan.
54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Minä en ole edes ehdottanut mitään. Ylipäätään vaan vituttaa tuollaiset tyhjänjauhajat lätisijät, jotka ensin esittävät ongelman, mutta eivät halua sitten kuitenkaan tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sille ongelmalle - ja lopulta sanovat ettei ongelmaa itse asiassa edes ole, mieshän on niin ihqu (mitä nyt käyttäytyy kuin kehitysvammainen 5-vuotias). Näitä joutuu joskus livenäkin kohtaamaan - nämä ihmiset oikein elävät tuosta valitusvirrestä, mutta kun joku erehtyy sanomaan että itsekin voisi asiaan vaikuttaa, niin ahjavoih eihän tässä nyt suinkaan mitään voida muuttaa ei, emminänytsillä, minä vaan halusin valittaa ja voivotella omaa surkeuttani. Ei riitä empatia ei.
Jos kerron että miehessäni on sekä hyviä että huonoja puolia, niin olenko mielestäsi siis tyhjänjauhaja lätisijä? Täällä on annettu minulle vinkkejä, ja olen kai kaikkiin niistä vastannut että kyllä, paitsi siihen vinkkiin että jätä mies. Ap.
Minä vähän nyt luulen, että tuo riidanhaastaja kannattaa jättää huomiotta, vai mitä ap? Ihan sama mitä vastaat, sitä nyt vituttaa se, ettet heti ota eroa ;-D
54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Samaa mieltä. Ensin kirjoitetaan, et mies toimii ja tekee ja sanoo vaikka mitä kakkaa ja sitten muutaman viestin jälkeen kehutaan ja rakastetaan kuitenkin. Ku se mies on niiiin ihana kuitenkin. Olin aluksi ap:n ”puolella”. En enää.
No jos olisin vain haukkunut miestäni tai luvannut jättää hänet, niin olisitko silloin yhä minun puolella? Ap.
Kysyt otsikossa ”mitä tehdä”. Vastauksen tiesit kuitenkin jo ennen eli et sinä aio mitään tehdä.
On muitakin tekoja kuin jättäminen. Olen jo tässä ketjussa kirjoittanut että kehuminen oli hyvä neuvo ja sen aion toteuttaa. Ja se mitä haluan tehdä on jotenkin saada mies ymmärtämään tuo haitallinen toimintamallinsa. Siis muulla tavalla kuin jättämällä hänet. Ap.
Luulet, että kehuminen jotenkin pelastaa miehen, joka ajattelee elämästä kuin lapsi. Ok.
En tietenkään luule. Täällä joku vain vinkkasi, että kannattaa kokeilla kehumista, ja voin minä sitä kokeilla. Ei kehumisesta ainakaan mitään haittaa ole. Enkä minä ole millään ristiretkellä yrittämässä pelastaa ketään. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanon nyt tämän kaikessa ystävyydessä ja pelkkää hyvää tarkoittaen: jätä miehesi.
Tämän sanon siksi, että minä olen vastaavankaltaisen miehen tytär ja olen joutunut katselemaan äitini uupumista ja kasvavaa vihaa, tyytymättömyyttä ja surua koko ikäni.
Isä uuvutti äidin syöksemällä meidän perheen jatkuviin DIY-projekteihin, niistä johtuvaan rahapulaan ja uupumukseen. Lapsuudenkodissani oli kaikki vähän miten sattui, sillä isä vahvatahtoisena miehenä halusi tehdä kaiken itse, väsyi ja jätti kesken.
Äiti jätti isän kun pikkuveljeni vihdoin muutti 17-v. kotoa ja alkaa nyt vihdoin 62-v. nauttia elämästään. Olisin suonut hänelle niin paljon enemmän hyvää ja kun olen joskus kysynyt miksi hän ikinä otti isän kaltaisen mahdottoman miehen, hän vastasi että ihan todella rakasti isää.
Joskus rakkaus ei vaan riitä ap.
En ole nyt kuitenkaan jättämässä miestäni, se on monella tapaa erittäin hyvä mies. Kaikissa meissä on joku vika, se pitää vain hyväksyä. Vähemmän vikoja tuossa nykyisessä ukossa on kuin kenessäkään eksässäni. ... Ap.
No mitä IHMETTÄ sinä sitten valitat?! Hyvä mies kerran on, niin pidä suusi kiinni ja nauti siitä miehestäsi, eikö niin? En voi ymmärtää näitä kirjoittajia, jotka ensin kuvailevat kumppaniaan persoonaksi jonka kanssa kukaan täysjärkinen ja hyväitsetuntoinen ihminen ei itseään kiduttaisi - ja sitten kun muut tämän sanovat ääneen, aletaan puolustelemaan "on se kuitenkin niin hyvä mies". Hohhoijaa. Mikä ihme tällaisten keskustelunaloitusten pointti edes on?
Ohiksena kommentoin, että oletko noin yksiniittinen halki-poikki-pikoon -ihminen todellisuudessakin, vain provoiletko?
Että asiat ovat joko mustia no-no-asioita tai valkoisia ihkuja jees-juttuja. Ja jokainen inhimillinen ongelma on ratkaistavissa joko-tai-menetelmällä ja yhden lauseen ratkaisuohjeilla, jonka joku perus-pertti on sekunnin miettimisellä antanut netitse?
C'moon.
Me ihmiset olemme monimutkaisia kokoelmia ominaisuuksia, haluja, toiveita, inhoamisia ja arvoja. Jokaisessa meissä on ikäviä puolia, niiden hyvien puolien lisäksi. Eikä se tarkoita, etteikö joku ominaisuus saisi puolisossa ärsyttää, vaikka puoliso KOKONAISUUTENA olisikin rakas ja kiva. Ja ap kysyy nimenomaan, voisiko hän mitenkään auttaa miestään pääsemään tuosta pakonomaisesta remonttihankkeiden haalimisesta eroon - ja pitkälti miehen oman edunkin takia, koska kesken jääneet projektit ahdistavat ja harmittavat MIESTÄ ITSEÄÄN.
Melkeinpä sanoisin, että sinun kannattaa itsesi nyt häipyä keskustelupalstalta, jos SINUA noin vitut..a se, ettei joku heti noudata tyhmiä ehdotuksiasi...
54
Minä en ole edes ehdottanut mitään. Ylipäätään vaan vituttaa tuollaiset tyhjänjauhajat lätisijät, jotka ensin esittävät ongelman, mutta eivät halua sitten kuitenkaan tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sille ongelmalle - ja lopulta sanovat ettei ongelmaa itse asiassa edes ole, mieshän on niin ihqu (mitä nyt käyttäytyy kuin kehitysvammainen 5-vuotias). Näitä joutuu joskus livenäkin kohtaamaan - nämä ihmiset oikein elävät tuosta valitusvirrestä, mutta kun joku erehtyy sanomaan että itsekin voisi asiaan vaikuttaa, niin ahjavoih eihän tässä nyt suinkaan mitään voida muuttaa ei, emminänytsillä, minä vaan halusin valittaa ja voivotella omaa surkeuttani. Ei riitä empatia ei.
Jos kerron että miehessäni on sekä hyviä että huonoja puolia, niin olenko mielestäsi siis tyhjänjauhaja lätisijä? Täällä on annettu minulle vinkkejä, ja olen kai kaikkiin niistä vastannut että kyllä, paitsi siihen vinkkiin että jätä mies. Ap.
Minä vähän nyt luulen, että tuo riidanhaastaja kannattaa jättää huomiotta, vai mitä ap? Ihan sama mitä vastaat, sitä nyt vituttaa se, ettet heti ota eroa ;-D
54
Samaa mietin, että hän taitaisi tulla iloiseksi ainoastaan siitä, jos ihmiset eroaisivat heti jos on jotain vaikeuksia. No, hänellä on täysi vapaus ajatella elämästä niin että ero on aina paras ratkaisu. Itse ajattelen erilailla. Ap.
Jompi kumpi mökki tai talo ha kohtuukokoinen. Mieluummin panostamaan toiseen vaan. Ei kerkee kaikkea.
Mieluummin se uusi.
Tai kerrostalo ja mökki.
Jossain ne rajat nenee. Laita sinä rajat, kun miesvoimin pystyy
Meillä on toisinpäin. Minä haihattelun noita asuntoja ja mökkijakelu ja mies pitää rajoja. Oikeestaan nyt ihan Ok. Vaikka vähän sitä omakotitaloa olisin kaivannut.
Ollaan kerrostalossa ja mökillä käydään vanhempien mökillä.
Ap, oletko todella sitä mieltä, että teillä on tasapainoinen parisuhde? Toinen haluaa koko ajan kaikkea ja toinen (aika usein) kieltää. Ei, teidän ”parisuhteenne” on vanhempi-lapsi-suhde.
Alue: Aihe vapaa
Ap hyvä, sinä kysyt jo otsikossa "mitä tehdä", et esim. "miksi mies toimii näin".... Kannattaa opetella muotoilemaan tahtotilansa hieman paremmin, ehkä se sun äijäkään ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä sinä haluat, kun sanot yhtä ja tarkoitat toista.