Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun mies haluaa meille aina kaikkein vaikeimmat asiat?
11.11.2017 |
Mies haluaa aina valita sen vaihtoehdon, joka on (mielestäni) kaikkein työläin ja vaikein ja aikaavievin. Mies haluaa meille mökin, vuokramökki ei kelpaa vaan pitää olla oma. No mikään uusi pieni mökki ei kelpaa vaan pitää olla iso joten on rahaa vain vähän vanhempaan mökkiin. Sellainen vaatii ihan kamalasti remontoimista ha huoltamista ja laittamista. Mies haluaa omakotitalon, vaikka kumpikaan meistä ei ole koskaan sellaisessa asunut eli ei ole mikään taitava hoitamaan omakotitaloa. Eikä siinäkään uutta pientä kivitaloa vaan ison ja vähän vanhemman (koska taaskaan ei ole rahaa isoon uuteen) ja omakotitalossa ja sen pihassa on minun mielestä ihan kamalasti työtä koko ajan. Ollaan mietitty koiraa ja mies tietenkin haluaa sellaisen rodun joka on kaikkein työläin ja turkki vaatii paljon hoitoa jne. Jos ollaan ostamassa huonekaluja niin mies haluaa tietenkin sen joka on vaikein kasata. Jne jne..
Mies ei siis varta vasten halua työläintä ja aikaa vievintä vaan koska ollaan vain keskituloisia niin jos pitää hankkia jotain niin tietenkin edullisin on sellainen, jossa pitää itse tehdä eniten. "Omatoimimies" saa siis rahalla enemmän tai isomman koska omalle työlle ei ole hintaa.. Sitten se ei kuitenkaan osaa tehdä tai rakentaa tai remontoida niin kuin kuvitteli vaan väsyy kaikkeen hommaan ja väsyy siihen että se ei osaa ja asiat menee pieleen ja sitten se on ihan kamalan vihainen (itselleen). Kun sanon että en suostu vanhaan mökkiin tai omakotitaloon tms koska en ehdi hoitaa niitä enkä osaa hoitaa niitä niin se pettyy pahasti ja lupaa että hän hoitaa kaikki jos vain suostun. Ja kyllähän minä silloin voinkin suostua ja olen suostunutkin, mutta tässä sitä sitten ollaan että se on vain hirveän stressaantunut siitä kaikesta sen vastuusta ja työmäärästä ja vihainen itselleen.
Mikään järkipuhe ei auta, sitä olen yrittänyt jo vuosikausia. Mitä ihmettä tehdä tuolle ukolle?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään et suostu minnekään mökin ostoon. Ja sanot asiat miehelle kuin ne ovat, että ymmärtää. Sano selvästi, että mitä kaikkea sinä teet ja mitä mies tekee omakotitalossanne. Jos on kädetön remontoimisessa, niin on. Kaikki eivät sitä opi, vaikka kuinka harjoittelisivat ja tekisivät ja olisi motivaatiota.
Mutta minusta tuntuu että mies jotenkin nauttii itse siitä kamalasta työmäärästä ja paljosta vastuusta ja siitä että hänen pitää koko ajan tehdä jotain. Hän saa siitä jonkun tunteen että on todella tarpeellinen ihminen. Ja että tekee todella paljon niin häntä arvostetaan jne, ihaillaan puurtajaa joka koko ajan raataa perheensä eteen. Hän jotenkin tuntuu tarvitsevan nuo vaikeudet ympärilleen ja ahdistuu jos ei voi raataa mitään. Ap.
No älä tee asioita siellä talossanne, anna siis miehen tehdä.
Tämä ei ole järkevä neuvo vaikka ehkä tarkoitat sillä hyvää. Omakotitalossa on ihan pakko tehdä asioita, jos haluaa että sen arvo ei laske ja haluaa estää isojen kalliiden remonttien tulemisen. En voi vain olla tekemättä, tässä talossa on minunkin rahaa kiinni on omaisuutta on pakko hoitaa jotta se ei rapistu. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Kyllä nimenomaan traumat aiheuttaa. Vertailukulttuuri, lyttyynlyöminen, ihmisarvon sidos saavutuksiin... Ei ne ole monestikaan järjen sanelemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Ajattelin, että jos vanhemmat ovat lytänneet miehesi haaveet lapsena ja vähätelleet häntä. Jos hän haluaa näyttää heille ja todistella itselleen, että pystyy hoitamaan kaikki ja vielä vähän enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Kyllä nimenomaan traumat aiheuttaa. Vertailukulttuuri, lyttyynlyöminen, ihmisarvon sidos saavutuksiin... Ei ne ole monestikaan järjen sanelemia.
No sen takia sitten ehkä järkepuheeni ei ole koskaan auttanut, jos ne ei kerran ole mitään järjen sanelemia juttuja edes. Mitä voisin kokeilla jotain muuta kuin järkipuhetta? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Ajattelin, että jos vanhemmat ovat lytänneet miehesi haaveet lapsena ja vähätelleet häntä. Jos hän haluaa näyttää heille ja todistella itselleen, että pystyy hoitamaan kaikki ja vielä vähän enemmänkin.
Ihan mahdollista, ainakaan miehen vanhemmat ei häntä kannusta vaan ehkä tosiaan väheksyy. Siis nykyään. En tiedä millaista on aikoinaan ollut, mies ei halua puhua aiheesta (olen yrittänyt). Ainakaan miehellä ei ole kovin todenmukaista kuvaa omista kyvyistään tai jaksamisestaan. Ärsyttää vaan kun miehen pitää yrittää näyttää asioissa joihin minä liityn, koska minunkin elämä kuormittuu siitä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Kyllä nimenomaan traumat aiheuttaa. Vertailukulttuuri, lyttyynlyöminen, ihmisarvon sidos saavutuksiin... Ei ne ole monestikaan järjen sanelemia.
No sen takia sitten ehkä järkepuheeni ei ole koskaan auttanut, jos ne ei kerran ole mitään järjen sanelemia juttuja edes. Mitä voisin kokeilla jotain muuta kuin järkipuhetta? Ap.
Terapiaa. Käydään läpi lapsuuden asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Kyllä nimenomaan traumat aiheuttaa. Vertailukulttuuri, lyttyynlyöminen, ihmisarvon sidos saavutuksiin... Ei ne ole monestikaan järjen sanelemia.
No sen takia sitten ehkä järkepuheeni ei ole koskaan auttanut, jos ne ei kerran ole mitään järjen sanelemia juttuja edes. Mitä voisin kokeilla jotain muuta kuin järkipuhetta? Ap.
Terapiaa. Käydään läpi lapsuuden asioita.
Ei se halua mennä, ei näe tarvetta. En voi sen puolestakaan mennä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy nyt ihmeessä siltä iejeltä miten ja milloin se aikoo sitä mökkiä huoltaa sen jo olemassa olevan okt lisäksi! Ja milloin hän ehtii nauttia oleilusta kummassakaan.
Mulla on työteliäs mies ja ostettiin edullinen okt jossa jatkuvasti laitettavaa, 12v ja vielä ei ekan kierroksen remppa ole valmis (ja ihan hyvä niin). Mutta meidän mökki on osake kaupungin keskustassa jossa ei yksinkertaisesti ole mitään laitettavaa vaan saa loikoilla rauhassa ja tavata sukua, käydä metsäpalstalla yms rentoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään et suostu minnekään mökin ostoon. Ja sanot asiat miehelle kuin ne ovat, että ymmärtää. Sano selvästi, että mitä kaikkea sinä teet ja mitä mies tekee omakotitalossanne. Jos on kädetön remontoimisessa, niin on. Kaikki eivät sitä opi, vaikka kuinka harjoittelisivat ja tekisivät ja olisi motivaatiota.
Mutta minusta tuntuu että mies jotenkin nauttii itse siitä kamalasta työmäärästä ja paljosta vastuusta ja siitä että hänen pitää koko ajan tehdä jotain. Hän saa siitä jonkun tunteen että on todella tarpeellinen ihminen. Ja että tekee todella paljon niin häntä arvostetaan jne, ihaillaan puurtajaa joka koko ajan raataa perheensä eteen. Hän jotenkin tuntuu tarvitsevan nuo vaikeudet ympärilleen ja ahdistuu jos ei voi raataa mitään. Ap.
No älä tee asioita siellä talossanne, anna siis miehen tehdä.
En ole ap, mutta arvaan, että pian he eläisivät hallitsemattomassa kaaoksessa noin.
Eikö se nimenomaan olisi hyvä herätys miehelle, että hän ei pysty hoitamaan nykyisiäkään velvollisuuksian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Kyllä nimenomaan traumat aiheuttaa. Vertailukulttuuri, lyttyynlyöminen, ihmisarvon sidos saavutuksiin... Ei ne ole monestikaan järjen sanelemia.
No sen takia sitten ehkä järkepuheeni ei ole koskaan auttanut, jos ne ei kerran ole mitään järjen sanelemia juttuja edes. Mitä voisin kokeilla jotain muuta kuin järkipuhetta? Ap.
Terapiaa. Käydään läpi lapsuuden asioita.
Ei se halua mennä, ei näe tarvetta. En voi sen puolestakaan mennä. Ap.
Paha sitten sanoa. En usko, että sinä voit asioille mitään tehdä:/ Sun täytyy nyt miettiä itseäsi ennen kaikkea. Mitä sinä haluat tulevaisuudelta?
Siis miten niin rakastat miestäsi? Miten tuollaista voi rakastaa? Sehän aiheuttaa sinulle vain turhaa työtä ja huolta. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ihmiset vapaaehtoisesti valitsevat joka päivä uudestaan ja uudestaan elämäänsä asioita, jotka tekevät heidät onnettomiksi. En mitenkään. Kun et tätä kuitenkaan tajua, niin hyvinhän te kaksi sovitte toisillenne. Olkaa sitten omasta valinnastanne onnettomia koko loppuelämänne. Toivottavasti ette hanki lapsia ja opeta heitä yhtä itsetuhoisille tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Ajattelin, että jos vanhemmat ovat lytänneet miehesi haaveet lapsena ja vähätelleet häntä. Jos hän haluaa näyttää heille ja todistella itselleen, että pystyy hoitamaan kaikki ja vielä vähän enemmänkin.
Mutta ihan selkeästi miehen kiinnostus lopahtaa ja suurin osa jää sitten vaimon vastuulle. Ja hetken päästä mies on haluamassa lisää vaikka entisetkin jutut jäivät hoitamatta.
Mies on puurtaja. Hän haluaa koko ajan olla tekemässä jotakin. Anna hänen tehdä, koska siten hän on tyytyväinen. Mitä hän tekisi jos ei olisi mitään tekemistä, rupeaisiko kaljaa juomaan ajankuluksi. Onko teillä lapsia. Hehän nauttivat ok-talosta ja mökistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama mökin suhteen, yhden kesän tekee siellä asiaan kuuluvia juttuja
Ei ole mitään asiaan kuuluvia juttuja. Mökille mennään rentoutumaan, eikä tarvitse tehdä mitään. Ihme kitisijöitä olette.
Sinkkumies
Kyllä niillä vain tarvii. Monissa on paljon kunnossapitämistä.
Ja jos ajattelee tulevaisuutta, mitä kaikkea siellä haluaa tulevaisuudessa tehdä niin voi olla kaikenlaista rakentamista. Esim. Venevaja, kota, laituri...
Olisiko ideaa ihan kysyä (voi olla, että oletkin jo kysynyt), että millä ajalla hän on ajatellut kaiken mökistä koituvan työn tehdä, kun sinusta tuntuu, ettei aika riitä omaan taloonkaan. Syyttävä sävy ei varmaankaan ole oikea linja kun hän tuntuu menevän puolustuskannalle. Jos tuo vain esille oman näkemyksen vallitsevasta tilanteesta ja siitä, miten mökin osto toisi siihen vain lisää stressiä. Ja lupaus siitä, että mies hoitaa kaiken, tuntuu epärealistiselta, koska nykyinenkin elämä vie niin paljon voimia. Toisaalta, jos miehellä on (esim. lapsuudesta johtuen) valtava tarve saada elämästä tietyn näköistä, niin ei tosiaan ole välttämättä helppoa saada häntä näkemään tilanne sinun kannaltasi. Joskus ihmisillä on niin voimakas mielikuva siitä, mitä elämän pitää olla, etteivät he näe sitä, mitä sellaisen elämän tavoittelu tekee läheisille.
Hankala tilanne ja toivotan paljon tsemppiä sinulle ja teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.
No on kyllä kummallinen ajatusmalli miehelläsi. Tiedätkö hänen lapsuudestaan paljoa? Olisiko jotain lapsuuden traumoja?
En tiedä miehen lapsuudesta paljon, hän ei juurikaan halua puhua siitä. Tunnen tietenkin miehen vanhemmat, mutta hekään eivät halua puhua menneisyydestä vaikka olen joskus kysellytkin että millaista oli kun mies oli lapsi. Miten jotkut traumat aiheuttaisi tuon ajatusmallin? Ap.
Ajattelin, että jos vanhemmat ovat lytänneet miehesi haaveet lapsena ja vähätelleet häntä. Jos hän haluaa näyttää heille ja todistella itselleen, että pystyy hoitamaan kaikki ja vielä vähän enemmänkin.
Ihan mahdollista, ainakaan miehen vanhemmat ei häntä kannusta vaan ehkä tosiaan väheksyy. Siis nykyään. En tiedä millaista on aikoinaan ollut, mies ei halua puhua aiheesta (olen yrittänyt). Ainakaan miehellä ei ole kovin todenmukaista kuvaa omista kyvyistään tai jaksamisestaan. Ärsyttää vaan kun miehen pitää yrittää näyttää asioissa joihin minä liityn, koska minunkin elämä kuormittuu siitä. Ap.
Tuo kannustamisen puute ja väheksyntä ovat todennäköisesti olleet läsnä jo miehesi lapsuudessa. Se selittää miksi miehesi hakee hyväksyntää suorittamisen kautta. Hän on tyypillinen ns. vahvuuteen sairastunut, se on hänen tapansa selvitä, eräänlainen valeminuus. Siihen liittyy myös tuo että ei tunnista omia tunteitaan ja jaksamisensa rajoja. Ei tavallaan voi lopettaa koska oma arvo on kiinni jatkuvasta tekemisestä.
Jollain tapaa tuohon liittyy myös se että oma arvo ja onni ovat kiinni omistamisesta. Pitää omistaa paljon vaikka niihin ei varallisuuden ja voimavarojen puolesta olisi mahdollisuuksia. Kannattaa lukea Tommy Hellstenin kirja "Virtahepo olohuoneessa", se avaa hyvin näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet siis lampaana suostunut?
Jos toiveet, todellisuus ja arvot ovat noin pahasti ristiriidassa, joko nielet kiukkusi ja kanssarahoitat miehen unelmaa tai avaat suusi ja sanot että mies saa vapaasti toteuttaa ne ilman sinua, koska sinä lähdet.
En ole todellakaan lammas, olen asettanut tiukat ehdot että voidaan toteuttaa miehen haave sillä ehdolla että hän tekee ja hoitaa sen projektin yksin. Ja niin se on aina aluksi tehnyt ja hoitanutkin. Mutta sitten uupunut, oikeasti pahasti, ja koska rakastan sitä niin olen tietenkin silloin alkanut auttaa koska ei se pahuuttaan ole uupunut vaan tarvitsee oikeasti apua. Ja kyllä minä tietenkin tässä omakotitalossa hyvin viihdy itsekin, en vain tykkää tästä työmäärästä. Mökkiä meillä ei vielä ole mutta pitäisi kuulemma sellainen nyt saada. Siihen en ole suostunut enkä aio suostua tästä omakotitaloprojektista oppineena. Mutta taas on sama kuvio, miehen paha pettymys ja alkaa lupailut siitä miten hän kyllä tekee ja hoitaa kaiken. Mies ihan oikeasti uskoo itse että se osaa ja pystyy hoitamaan kaiken. Se ei jotenkin tajua todellisuutta. Ap.
Kaikki mökin omaavat tuttuni sanovat, että mökki on työleiri.
Kerro tämä miehellesi ja kysy, haluaako hän sellaisen omakotitalon lisäksi.
Sitä paitsi jos teillä on jo omakotitalo, niin mihin te mökkiä tarvitsette?
Alue: Aihe vapaa
Esimerkiksi se mökkikeskustelu on mennyt näin:
minä: jos mökkiä harkitaan, niin sen pitää olla sitten sellaisella kalliotontilla, että pihaa ei tarvi hoitaa.
mies: mutta kyllähän sellainen iso nurmikko nyt pitää olla, se kuuluu mökkiin.
minä: nurmikon leikkaamisessa on liikaa työtä
mies: älä ole aina tuollainen negatiivinen, eihän sitä joka päivä tarvitse leikata
minä: en ole negatiivinen vaan realisti, se pitää leikata kesällä vähintään kerran viikossa eikä me ehditä joka viikko sinne mökille
mies: no minä sitten käyn kyllä vaikka yksin kerran viikossa päiväseltään leikkaamassa sen nurmikon jos se on siitä kiinni
minä: sinullahan on töitä välillä viikonloppuisinkin jne, et sinä sinne oikeasti ehdi joka viikko ja on liian raskasta jos pitää joka viikko ajaa pitkä matka ja olisi tässä kotonakin paljon tekemistä
mies: älä aina jaksa valittaa
minä: ei tämä ole valittamista jos sanoo että kalliopiha on järkevämpi
mies: onhan, sun reaktio on aina kaikkeen ei, miksi sun aina pitää olla noin negatiivinen
jne
jne
Ap.