Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi ärsyttää ihan tahallaan?
10.11.2017 |
Miksi lapsi ärsyttää? Yhdeksän täyttänyt.
Mulla on aika pitkä pinna, pienestä ei mene hermot. Tänä iltana lapsi valitti n. 2,5 tunnin ajan yhdestä ja toisesta asiasta. Positiivista huomiota saa tarpeeksi, yhteistä aikaa on jne. Säännöt ovat järkeviä, en mielestäni ole liian joustamaton enkä myöskään anna liikaa periksi. Silti lapsi muuttuu välillä ihan kauheaksi, jos ei saa tahtoaan läpi. Esimerkiksi eilen olimme uimassa, meillä oli tosi mukavaa, kunnes lapsi olisi halunnut ostaa pirtelöä ja totesin, että ei tällä kertaa, juuri oltiin syöty kotona. Ärtymys tästä pettymyksestä kesti iltaan asti ja lapsi tiuski muiden kuullen kylpylässä, kuinka hän ei koskaan saa mitään ja kotona on huonoa ruokaa, olen tyhmä jne. Illalla pyysi anteeksi kun palasin asiaan, mutta enpä tiedä vilpittömyydestä. Mua oikeasti jo risoo kitinä, vinkuminen ja kiittämättömyys, kun kaikkea tarvittavaa on aina ollut ja "ekstraa" sopivasti. Mikään ei silti tunnu riittävän ja jos joku asia ei mene mielen mukaan, niin on piru irti. En ikinä kuvitellut kasvattavani lasta, joka esimerkiksi haukkuu tekemääni ruokaa! Kuitenkaan nykypäivänä ei noita riiviöitä voi laittaa ilman illallistakaan petiin, jos käytös on huonoa.
Lisäksi tämä lapsi on sellainen, että ei edes piittaa mistään seurauksista. Karkkipäivän voi menettää, kaverin luona kyläilyn, peliaikaa - ei kiinnosta. Jos lähden siis langettamaan rangaistuksia, niin rangaistuksia vaan kertyy.
Mielipiteitä?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi testaa rajojaan. Ihan normaalia.
Se on taas siis uhmakausi meneillään. Hohhoijaa!
Tää on mulle ihan outoa, koska itselle ei kyllä tullut edes mieleen lapsena puhua epäkunnioittavasti äidilleni tai isälleni. En kyllä muutenkaan ollut kovin läheinen vanhempieni kanssa.
Jotenkin tuntuu silti, että käveleekö tuo lapsi ihan ylitseni, ei kenenkään kuuluisi haukkumista sietää. Olen sanonut satoja kertoja, että toisia ei nimitellä enkä halua, että mulle puhutaan epäkunnioittavasti. Mutta siis keskustelu ei auta, hyvänä esimerkkinä olo ei auta, eikä ole auttanut ne seuraamuksetkaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun käytöksesi lapsena ja oman lapsesi käytöksen välillä on se ero, että sinä lapsena kunnioitit vanhempiasi, toisin kuin sinun lapsesi sinua. Yritä hankkia lapsesi kunnioitus. Se onnistuu ainoastaan sillä, että annat sopivassa suhteessa rangaistuksia, jotka myös toteutat ja sopivassa suhteessa lempeyttä ja rakkautta. Vanhempi voi olla etäinen ja sikäli vähän "pelottavakin" suuttuessaan, mutta tietenkään kiinni lapseen ei saa käydä väkivaltaisesti, mutta lapsen tulee oppia se, että vanhempi on suuttuessaan tosissaan ja vanhempaa kuuluu totella.
Lapsen kunnioitus vanhempaansa kohtaan tulee mielestäni lähes aina pelosta. Ainakin pienen lapsen kohdalla. Lapsi EI USKALLA käyttäytyä huonosti, koska pelkää rangaistuksia ja tietää rangaistusten oikeasti toteutuvan. Sellaisen vanhemman nenille on helppo hyppiä, joka ei rankaise oikeasti vaan uhkailee vaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinun käytöksesi lapsena ja oman lapsesi käytöksen välillä on se ero, että sinä lapsena kunnioitit vanhempiasi, toisin kuin sinun lapsesi sinua. Yritä hankkia lapsesi kunnioitus. Se onnistuu ainoastaan sillä, että annat sopivassa suhteessa rangaistuksia, jotka myös toteutat ja sopivassa suhteessa lempeyttä ja rakkautta. Vanhempi voi olla etäinen ja sikäli vähän "pelottavakin" suuttuessaan, mutta tietenkään kiinni lapseen ei saa käydä väkivaltaisesti, mutta lapsen tulee oppia se, että vanhempi on suuttuessaan tosissaan ja vanhempaa kuuluu totella.
Lapsen kunnioitus vanhempaansa kohtaan tulee mielestäni lähes aina pelosta. Ainakin pienen lapsen kohdalla. Lapsi EI USKALLA käyttäytyä huonosti, koska pelkää rangaistuksia ja tietää rangaistusten oikeasti toteutuvan. Sellaisen vanhemman nenille on helppo hyppiä, joka ei rankaise oikeasti vaan uhkailee vaan.
Luitko aloitusta? Lasta ei kiinnosta rangaistukset, vaikka ne toteutetaan. ap
Keksit sellasia rangaistuksia joilla on vaikutusta.Ei nyt tietenkään fyysistä väkivaltaa mutta jonkin kivan asian menettäminen joka lastasi harmittaa ihan kunnolla.
Sellaista se on kun äiti asuu muualla eikä kestä epäviihdyttävää poikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko eilen oikeasti lasten kanssa kylpylässä? Ihan yksin?
Koska olet viimeksi tehnyt ruokaa lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei oo auktoriteettia. Ei kunnioita sua.
Ihan sekopäisiä vastauksia, joku trollaa.
No, palaan myöhemmin jos joku täysjärkinen haluaa keskustella. Ap
Lapsi testaa rajojaan. Ihan normaalia.