Kuinka usein olet joutunut käyttämään ruotsinkieltä?

Varje dag. Läser svenska tidningar och tittar SVT:s program.

Silloin tällöin, viimeksi pari viikkoa sitten Tukholmassa työreissulla. Enemmän Ruotsissa työskennellessäni. Nykyään suurin osa työstä on englanniksi ja ruotsalaisten kanssakin puhutaan englantia kun on muita kansallisuuksia paikalla ja virallisemmissa kokouksissa. Mutta kun paikalla on vain suomalaisia ja ruotsalaisia kääntyy kieli ruotsiin kahvilla ja lounailla. Lukiossa ja yliopiston perusopintojen aikaan inhosin ruotsia vaikka ihan hyvin siitä selvisin, myöhemmin olen asennettani katunut ja yrittänyt parantaa kielitaitoa lukemalla ruotsiksi esim dekkareita.

Pari kertaa Suomessa.  Voikohan tämän laskea ruotsin käyttämiseksi ? Olin ruotsinkielisellä sukelluskurssilla Filippiineillä 25 vuotta sitten. Puhuessani käytin englantia, kaikki ymmärsivät sitäkin. Oppikirja oli englanniksikin, en olisi ymmärtänyt kaikkea ruotsiksi. Asiat opetettiin samalla tavalla kuin englantilaisessa kurssikirjassa joten olisin pärjännyt ilman ruotsin taitoa siinäkin. Turhaan opiskelin pakkoruotsia seitsemän vuotta. 

Pari kertaa viikossa. Työympäristö on kansainvälinen ja usein englanti riittää, mutta olen huomannut että joissain tilanteissa on helpompi päästä samalle aaltopituudelle kun edes toinen puhuu äidinkieltään. Ja saman olen huomannut mitä joku sanoikin, että usein suomalaisten ja ruotsalaisten ollessa keskenään kieli helposti vaihtuu ruotsiksi, joten siitäkin syystä pyrin ylläpitämään omaa ruotsiani etten jää lounaalla ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin useammin kuin ap. Jo pelkästään opinnoissa.

Pääsitpäs "näpäyttämään". 

Niin tein.

Nästan varje arbetstur. Jag är den ända som talar svenska på min avdelning.

Sjukskötare, Helsingfors.

Pävittäin. Käytän päivittäin myös englantia. Saksaa ja espanjaa myös silloin tällöin. Ihan työtehtävissä. Asun Suomessa

Kun mimmi savonmualta rakastui suomenruotsalaisen, kesti pari vuotta ennen kuin kielen opin. Nu talar jag svenska dagligen.

Asun Kokkolassa, ja hyvin olen pärjännyt ilman ruotsinkieltä, joskus on tullut asiakkaana sellainen mummeli joka ei osannut kovin hyvin suomea, hän yritti puhua minulle suomea (halusi harjoitella) ja minä yritin puhua hänelle ruotsia.

En opintojen jälkeen ikinä. Olen it-alalla, englanniksi meillä yleensä kommunikoidaan silloin kun ei suomeksi. Firman virallinen kielikin on englanti.

Töissä lähes päivittäin, potilaiden kanssa. Vaikka olenkin töissä helsinkiläisessä sairaalassa ja moni ruotsinkielinen/kaksikielinen puhuu täällä aivan sujuvasti suomea, niin tänäänkin oli neljä, joiden kanssa puhuin ruotsia. Ihan kivaa vaihtelua minusta. Yleensä jos on ruotsinkielinen nimi, tsekkaan onko asiointikieleksi valittuna suomi vai ruotsi ja sitten aloitan sen mukaisella kielellä.

En ikinä, vaikka työskentelen Ruotsalaisessa konsernissa. Työkieli englanti.

En koskaan (opiskelua lukuunottamatta). Olen työskennellyt kahdessakin firmassa, jolla on toimipiste Ruotsissa ja ollut ruotsalaisten kollegojen kanssa päivittäin tekemisissä vuosien ajan. Työkieli oli englanti.

Vain virkamiesruotsin kurssilla.

-N25

Espoossa kasvaessani toisinaan kertomaan minnepäin pitää mennä että löytää kirjaston, terkkarin tms. Hesassa kaupan tätinä usein perusruotsia treeförttitak ja Vaasassa useammin kun osuin umpiruotsinkielisiin paikkoihin. 

Nykyään ulkomailla asuessani käytän ontuvaa kouluruotsiani päivittäin koska se on tarpeeksi hyvää että ymmärrän ruotsinkielistä tekstiä, auttavasti myös norjankielistä ja hätätapauksessa ymmärrän tanskaakin paremmin kuin yhtään skandikieltä opiskelematon kollegani. 

Luen nyt lapsuuteni lempparin Maria Gripen kirjoja uudelleen ruotsiksi parantaakseni hyvin vajavaista ruotsinkielentaitoani  :) Seuraavaksi aloitan Muumit :)

Kerran Tukholman laivalla sanoin äänekkäälle ruotsalaistatytölle jotta tyst ny. Se suuttu silmittömässti ja katsoin parhaaksi liueta hyttiini. Ainoa kerta 47 vuotisessa elämässäni.

Aiemmin lähinnä vain Ruotsin-matkoilla, joilla olisi varmaan kyllä pärjännyt myös englannilla. Mutta nykyään kuukausittain, kun saatiin sukuun yksi ruotsalainen. Eipä sitä koskaan tiedä!

Melkein päivittäin. Eikä se ole mitään joutumista, ihan mielelläni käytän ruotsinkielisten kanssa, pysyy taito yllä.

Oikeastaan joka päivä. Työkaverit ja potilaat enimmäkseen ruotsinkielisiä. Miesystävä ruotsinkielinen ja vieläpä erittäin murrevahvalta alueelta syntyjään. Asun länsirannikolla Pohjanmaalla. Ruotsi oli koulussa lempiaine enkä enää osaisikaan ihan suomenkielellä mennä.

En puhu ruotsia koskaan. Asun suomessa. Puhun suomea.