Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte erityislastenne kanssa?
Kommentit (48)
Täällä toinen jolla lapsi osittain laitoksessa. En ole jaksanut ja olen sairastunut itse, vuosikausia pyöritin arkea totaalisen yksin. Lapsi on vaikeasti vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kolme erityislasta. Vanhimman vammat lievimpiä, ja nuorin jo maailmassa, kun epäilyt heräsivät. Lopulta kaikki kolme samaan aikaan tutkimuksissa.
Mustakin tuntuu kummalliselta, kun avuksi tarjotaan keskustelua, kun tarve olisi tekevistä käsistä. Saimme myös kerran yhteisen viikonlopun koko perheelle johonkin lomakohteeseen "jaksamisen helpottamiseksi". Meni pitkään, että siitä toivuimme. Kohteessa ei tietenkään ollut mitään arkeamme normaalisti helpottavia juttuja, joita olemme vähitellen omaan kotiimme rakentaneet ja siksi viikonlopusta tuli tosi rankka. Uusille lomille olemme sanoneet ei, kiitos.
Jaksaminen on siinä ja siinä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että kun nuorin täyttää 18, sitten luovutan. Koska olin jo melko iäkäs lapset saadessani, olen silloin jo oikeutettu varhennettuun osa-aika eläkkeeseen (vai mikä sen uuden nimi oli?). Silloin muutan mökille ja lepään loppuelämäni.
Sille Pölhö-Kustaalle, jonka mielestä lasten ongelmat johtuvat kasvatuksesta, esittäisin pyynnön, että kertoisi edes jonkun pienen vinkin, millä kasvattamalla saisin perinnöllisen sairauden pois.
Mies77 kirjoitti:
Ei sellaisia olekaan kuin erityislapset, on vain erityisen kyvyttömiä vanhempia, ja väärät kasvatusmenetelmät. Näiden virheiden ansiosta näitä erityislapsiksi kutsuttuja ilmaantuu kuin sieniä sateella.
Erityislapsiksi kutsutaan mm. synnynnäisesti kuuroja.
Varmaan jokin paha kasvatusvirhe tämänkin aiheuttanut.
Mutta ymmärrän pointin. Huono kasvatus ja kyvytön vanhemmuus saa usein diagnoosin ADHD lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Ei sellaisia olekaan kuin erityislapset, on vain erityisen kyvyttömiä vanhempia, ja väärät kasvatusmenetelmät. Näiden virheiden ansiosta näitä erityislapsiksi kutsuttuja ilmaantuu kuin sieniä sateella.
Erityislapsiksi kutsutaan mm. synnynnäisesti kuuroja.
Varmaan jokin paha kasvatusvirhe tämänkin aiheuttanut.
Mutta ymmärrän pointin. Huono kasvatus ja kyvytön vanhemmuus saa usein diagnoosin ADHD lapselle.
Hienoa että ymmärsit pointin, minun mielestäni synnynnäisesti kuuroa lasta ei kutsuta erityislapseksi, vaan kuuroksi, tai tarkemmin kuulovammaiseksi. Tarkoituksenani ei ole pilkata vammaisia, mutta korvassa nyt vain sattuu olemaan kuulovamma, jos korvalla ei kuule mitään.
Minä olen myös aika väsynyt siihen että vanhemmat joilla vanhemmuus on selkeästi hukassa tulevat kertomaan minulle miten heilläkin on erityislapsi kuten minulla. Ei vaan jaksais. Minä olen siis tuo jonka lapsi vaikeasti kehitysvammainen ja laitoksessa. Lapsesta luopuminen ja oman riittämättömyyden aiheuttama syyllisyys on niin rankkaa ettei jaksa kauheasti piitata jonkun erityislapsesta joka kuitenkin käy normaalia koulua, harrastaa normaalisti, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
Heillä saattaa olla poikkeuksellista lahjakkuutta jollain alueella ja sitten suuria vaikeuksia jollain toisella alueella. Sama tyyppi joka voittaa lukiolaisten matematiikkakilpailun voi olla vaikeuksissa maitotölkin avaamisen kanssa. En menisi ihan helpolla silti retardiksi sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
En mä kyllä sanoisi, että termi erityislapsi tarkoittaisi automaattisesti "retardia", kehitysvammaista. Erityisyyttä on niin monenlaista. Omalla lapsellani on aspergerin syndrooma ja hän oli selkeästi erityislapsi. Tosin todella "helppo". Kehitysvammaa hänellä ei ole. Sai aikoinaan peruskoulun päästötodistukseen tasan kympin keskiarvon ja kirjoitti useamman ällän ylioppilaaksi. Opiskelee nyt fysiikkaa yliopistossa.
Olisi kuitenkin selvempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vamma on vamma.
Sitä paitsi musta on loukkaavaa terveitä kohtaan nimittää vammaisia erityisiksi. Ikään kuin nämä olisivat vamman ansiosta terveitä parempia. Kaikki ihmiset ovat erityisiä kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän asioiden liepeillä on varovaista hiiviskelyä ja eufemismeja, sitä enemmän on väärinkäsityksiä. On ihan turha luulla, että ennakkoluulot, häpeä tai leimaaminen häviävät ympäripyöreällä mitäänsanomattomalla terminologialla.
Joku tuttava oli jatko-opiskellut erityisopettajaksi. Ei aavistustakaan mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta koska tarkempia tietoja ei annettu, oletin että asia halutaan jättää epämääräiseksi.
Totta!
Erityinen on aiemmin tarkoittanut hyvää -- esim. erityisen lahjakasta.
Nyt sana on omittu vammaisten käyttöön. Jos on jokin vakavakin puute, fyysinen tai psyykkinen, on erityinen.
Karvat nousee pystyy, kun joku puhuu erityislapsestaan. Ihan oikeilla termeillä olisi hyvä puhua väärinkäsitysten välttämiseksi. Poikani on cp-vammainen vaikka ja sitten voi tehdä lisäkysymyksiä, koska tämäkin on laaja kirjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
En mä kyllä sanoisi, että termi erityislapsi tarkoittaisi automaattisesti "retardia", kehitysvammaista. Erityisyyttä on niin monenlaista. Omalla lapsellani on aspergerin syndrooma ja hän oli selkeästi erityislapsi. Tosin todella "helppo". Kehitysvammaa hänellä ei ole. Sai aikoinaan peruskoulun päästötodistukseen tasan kympin keskiarvon ja kirjoitti useamman ällän ylioppilaaksi. Opiskelee nyt fysiikkaa yliopistossa.
Olisi kuitenkin selvempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vamma on vamma.
Sitä paitsi musta on loukkaavaa terveitä kohtaan nimittää vammaisia erityisiksi. Ikään kuin nämä olisivat vamman ansiosta terveitä parempia. Kaikki ihmiset ovat erityisiä kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän asioiden liepeillä on varovaista hiiviskelyä ja eufemismeja, sitä enemmän on väärinkäsityksiä. On ihan turha luulla, että ennakkoluulot, häpeä tai leimaaminen häviävät ympäripyöreällä mitäänsanomattomalla terminologialla.
Joku tuttava oli jatko-opiskellut erityisopettajaksi. Ei aavistustakaan mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta koska tarkempia tietoja ei annettu, oletin että asia halutaan jättää epämääräiseksi.
Kaikkia erityislapsia ei luokitella kehitysvammaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
En mä kyllä sanoisi, että termi erityislapsi tarkoittaisi automaattisesti "retardia", kehitysvammaista. Erityisyyttä on niin monenlaista. Omalla lapsellani on aspergerin syndrooma ja hän oli selkeästi erityislapsi. Tosin todella "helppo". Kehitysvammaa hänellä ei ole. Sai aikoinaan peruskoulun päästötodistukseen tasan kympin keskiarvon ja kirjoitti useamman ällän ylioppilaaksi. Opiskelee nyt fysiikkaa yliopistossa.
Olisi kuitenkin selvempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vamma on vamma.
Sitä paitsi musta on loukkaavaa terveitä kohtaan nimittää vammaisia erityisiksi. Ikään kuin nämä olisivat vamman ansiosta terveitä parempia. Kaikki ihmiset ovat erityisiä kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän asioiden liepeillä on varovaista hiiviskelyä ja eufemismeja, sitä enemmän on väärinkäsityksiä. On ihan turha luulla, että ennakkoluulot, häpeä tai leimaaminen häviävät ympäripyöreällä mitäänsanomattomalla terminologialla.
Joku tuttava oli jatko-opiskellut erityisopettajaksi. Ei aavistustakaan mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta koska tarkempia tietoja ei annettu, oletin että asia halutaan jättää epämääräiseksi.
Kaikkia erityislapsia ei luokitella kehitysvammaisiksi.
Lisään vielä, että erityislasten vanhemmat eivät voi mitään sille, että erityislapsia kutsutaan erityislapsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kolme erityislasta. Vanhimman vammat lievimpiä, ja nuorin jo maailmassa, kun epäilyt heräsivät. Lopulta kaikki kolme samaan aikaan tutkimuksissa.
Mustakin tuntuu kummalliselta, kun avuksi tarjotaan keskustelua, kun tarve olisi tekevistä käsistä. Saimme myös kerran yhteisen viikonlopun koko perheelle johonkin lomakohteeseen "jaksamisen helpottamiseksi". Meni pitkään, että siitä toivuimme. Kohteessa ei tietenkään ollut mitään arkeamme normaalisti helpottavia juttuja, joita olemme vähitellen omaan kotiimme rakentaneet ja siksi viikonlopusta tuli tosi rankka. Uusille lomille olemme sanoneet ei, kiitos.
Jaksaminen on siinä ja siinä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että kun nuorin täyttää 18, sitten luovutan. Koska olin jo melko iäkäs lapset saadessani, olen silloin jo oikeutettu varhennettuun osa-aika eläkkeeseen (vai mikä sen uuden nimi oli?). Silloin muutan mökille ja lepään loppuelämäni.
Sille Pölhö-Kustaalle, jonka mielestä lasten ongelmat johtuvat kasvatuksesta, esittäisin pyynnön, että kertoisi edes jonkun pienen vinkin, millä kasvattamalla saisin perinnöllisen sairauden pois.
Mutta miten voit muuttaa mökille pois lasten luota, jos he tarvitsevat sinua koko elämänsä? Miten voit antaa periksi, kun he tulevat täysi-ikäisiksi? Panetko heidät laitokseen?
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen jolla lapsi osittain laitoksessa. En ole jaksanut ja olen sairastunut itse, vuosikausia pyöritin arkea totaalisen yksin. Lapsi on vaikeasti vammainen.
Sieltä se oikea sana tulikin, arvostan rohkeuttasi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Erityislapsia ei olekaan, on vain sellaisia joita ei ole kasvatettu, ja sitten on kehitysvammaiset. Jos lapsella ei ole kehitysvammaa, niin kyllä se on kyvyttömissä vanhemmissa vika, jollei lasta osaa kasvattaa. Tietysti yhteiskunta yrittää laitta kapuloita rattaisiin niin paljon kuin pystyy, säätämällä sellaiset lait, että lapsia ei pysty tai on hyvin vaikeaa kasvattaa normaaleiksi moraalisiksi aikuisiksi.
Ei. Psykologi tekee tutkimukset ja määrittelee, määritelläänkö lapsi kehitysvammaiseksi vai eikö. Silti erityislapsi on täysin erilainen kuin muut lapset ja siitä on diagnoosit. Arki tällaisen kanssa on erittäin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
--"Kannattaako mummoiässä hankkia kolme lasta ja vinkua yhteiskunnan tuen perään?
Ja vielä geeneillä, jotka ennustavat vammaisuutta. "--
No, nykyään on aika tavallista hankkia lapsia vähän vanhempana. Olin 40 molemmin puolin, en mielestäni ihan mummoiässä kuitenkaan. Ikäni ei vaikuttanut tässä tapauksessa lasten sairauksiin.
En vinkunut yhteiskunnan tuen perään, vaan ihmettelin sitä, että tarjotaan "apua", mistä ei todellakaan ole apua, vaan pikemminkin päinvastoin. Kerroinhan kieltäytyneeni uusista "lomistakin".
Oletko itse testauttanut geenisi ennen lasten hankkimista, vai mistä se ennustus pitäisi lukea?
Kiitos kuitenkin kommentistasi, yritän aina oppia jotain kohtaamiltani ihmisiltä, jos ei muusta niin ihmisluonnon pahuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
En mä kyllä sanoisi, että termi erityislapsi tarkoittaisi automaattisesti "retardia", kehitysvammaista. Erityisyyttä on niin monenlaista. Omalla lapsellani on aspergerin syndrooma ja hän oli selkeästi erityislapsi. Tosin todella "helppo". Kehitysvammaa hänellä ei ole. Sai aikoinaan peruskoulun päästötodistukseen tasan kympin keskiarvon ja kirjoitti useamman ällän ylioppilaaksi. Opiskelee nyt fysiikkaa yliopistossa.
Olisi kuitenkin selvempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vamma on vamma.
Sitä paitsi musta on loukkaavaa terveitä kohtaan nimittää vammaisia erityisiksi. Ikään kuin nämä olisivat vamman ansiosta terveitä parempia. Kaikki ihmiset ovat erityisiä kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän asioiden liepeillä on varovaista hiiviskelyä ja eufemismeja, sitä enemmän on väärinkäsityksiä. On ihan turha luulla, että ennakkoluulot, häpeä tai leimaaminen häviävät ympäripyöreällä mitäänsanomattomalla terminologialla.
Joku tuttava oli jatko-opiskellut erityisopettajaksi. Ei aavistustakaan mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta koska tarkempia tietoja ei annettu, oletin että asia halutaan jättää epämääräiseksi.
Totta!
Erityinen on aiemmin tarkoittanut hyvää -- esim. erityisen lahjakasta.
Nyt sana on omittu vammaisten käyttöön. Jos on jokin vakavakin puute, fyysinen tai psyykkinen, on erityinen.
Karvat nousee pystyy, kun joku puhuu erityislapsestaan. Ihan oikeilla termeillä olisi hyvä puhua väärinkäsitysten välttämiseksi. Poikani on cp-vammainen vaikka ja sitten voi tehdä lisäkysymyksiä, koska tämäkin on laaja kirjo.
Luuletko, että erityislapsi on vanhempien mielestä fiksu nimitys? Eivät vanhemmat sitä ole keksineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää siskot viisikö reagoida noihin kusipäätrolleihin. Ruokitte vain idiootteja.
Mitä tulee ap kysymykseesi, niin ihan kohtuullisesti jaksan. Haastava poikani on kyllä, mutta myös erittäin rakas. Tulevaisuus huolestuttaa ja se, miten häntä koulussa mahdetaan kiusata. Hän kun ei kotona kerro mitään, mutta itsetuntonsa on valitettavan huono ja mieliala ärtyinen, joten todennäköisesti kiusataan aika lailla. Eikä hän juurikaan unelmoi enää esim. perheestä, kuten vielä joskus nuorempana. Kauheaa katsoa, miten 15-vuotiaan käsitys itsestään heikkenee kaiken aikaa, riippumatta siitä, miten me vanhemmat häntä yritämme tsempata.
Koulussa hän pärjää normalailuokalla ja akateemiset taidot ovat itse asiassa ihan hyvät. Ongelmat ovat sosiaalisissa taidoissa ja oman toiminnan ohjauksessa.
As-teinin surullinen äiti
Mies77 kirjoitti:
Ei sellaisia olekaan kuin erityislapset, on vain erityisen kyvyttömiä vanhempia, ja väärät kasvatusmenetelmät. Näiden virheiden ansiosta näitä erityislapsiksi kutsuttuja ilmaantuu kuin sieniä sateella.
Kerropas minulle, miten olen kasvattamalla saanut lapselleni kromosomipoikkeaman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
En mä kyllä sanoisi, että termi erityislapsi tarkoittaisi automaattisesti "retardia", kehitysvammaista. Erityisyyttä on niin monenlaista. Omalla lapsellani on aspergerin syndrooma ja hän oli selkeästi erityislapsi. Tosin todella "helppo". Kehitysvammaa hänellä ei ole. Sai aikoinaan peruskoulun päästötodistukseen tasan kympin keskiarvon ja kirjoitti useamman ällän ylioppilaaksi. Opiskelee nyt fysiikkaa yliopistossa.
Olisi kuitenkin selvempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vamma on vamma.
Sitä paitsi musta on loukkaavaa terveitä kohtaan nimittää vammaisia erityisiksi. Ikään kuin nämä olisivat vamman ansiosta terveitä parempia. Kaikki ihmiset ovat erityisiä kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän asioiden liepeillä on varovaista hiiviskelyä ja eufemismeja, sitä enemmän on väärinkäsityksiä. On ihan turha luulla, että ennakkoluulot, häpeä tai leimaaminen häviävät ympäripyöreällä mitäänsanomattomalla terminologialla.
Joku tuttava oli jatko-opiskellut erityisopettajaksi. Ei aavistustakaan mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta koska tarkempia tietoja ei annettu, oletin että asia halutaan jättää epämääräiseksi.
Omalla lapsellani diagnooseja on niin pitkä lista, ettei asiaa mitenkään lyhyesti voi kuitata. Olkoon erityislapsi, kun ei kehitysvammainenkaan ole.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen jolla lapsi osittain laitoksessa. En ole jaksanut ja olen sairastunut itse, vuosikausia pyöritin arkea totaalisen yksin. Lapsi on vaikeasti vammainen.
Sieltä se oikea sana tulikin, arvostan rohkeuttasi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Erityislapsia ei olekaan, on vain sellaisia joita ei ole kasvatettu, ja sitten on kehitysvammaiset. Jos lapsella ei ole kehitysvammaa, niin kyllä se on kyvyttömissä vanhemmissa vika, jollei lasta osaa kasvattaa. Tietysti yhteiskunta yrittää laitta kapuloita rattaisiin niin paljon kuin pystyy, säätämällä sellaiset lait, että lapsia ei pysty tai on hyvin vaikeaa kasvattaa normaaleiksi moraalisiksi aikuisiksi.
Minun lapsellani on epilepsia ja joitakin muita diagnooseja. Joillakin kehitysvammaisilla voi epilepsia, mutta minun lapseni ei ole kehitysvammainen. Sairaus on synnynnäinen, ei taatusti johdu kasvatuksesta. Mieti vähän mitä puhut. Huomaa, ettet tiedä erityislapsista paljoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huvittava nimitys toi erityislapsi. retard se on oikeesti
En mä kyllä sanoisi, että termi erityislapsi tarkoittaisi automaattisesti "retardia", kehitysvammaista. Erityisyyttä on niin monenlaista. Omalla lapsellani on aspergerin syndrooma ja hän oli selkeästi erityislapsi. Tosin todella "helppo". Kehitysvammaa hänellä ei ole. Sai aikoinaan peruskoulun päästötodistukseen tasan kympin keskiarvon ja kirjoitti useamman ällän ylioppilaaksi. Opiskelee nyt fysiikkaa yliopistossa.
Olisi kuitenkin selvempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vamma on vamma.
Sitä paitsi musta on loukkaavaa terveitä kohtaan nimittää vammaisia erityisiksi. Ikään kuin nämä olisivat vamman ansiosta terveitä parempia. Kaikki ihmiset ovat erityisiä kukin omalla tavallaan.
Mitä enemmän asioiden liepeillä on varovaista hiiviskelyä ja eufemismeja, sitä enemmän on väärinkäsityksiä. On ihan turha luulla, että ennakkoluulot, häpeä tai leimaaminen häviävät ympäripyöreällä mitäänsanomattomalla terminologialla.
Joku tuttava oli jatko-opiskellut erityisopettajaksi. Ei aavistustakaan mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta koska tarkempia tietoja ei annettu, oletin että asia halutaan jättää epämääräiseksi.
No jotain melkoisen yleispätevää termiä kuitenkin tarvitaan ellei halua joka tilanteessa erikseen täsmentää, minkälaisesta lapsesta on kyse. Ei sekään sen parempi ole, että sanottaisiin "vammainen", koska niitä vammaisia on taas joka lähtöön. Eikä jokaisella erityislapsella edes ole lääketieteellisesti ajatellen vammaa.
Olen itsekin ihmetellyt tuen painottumista aina siihen saamarin keskusteluun. Keskusteluapua vaikkapa juuri Asperger-lapselle, jolle kaikkinainen avautuminen "musta tuntuu"-linjalla on vastenmielistä, haloo... Tekemisen kautta Asperger-poikaani saa yhteyden, mutta kuinka moni teinipoika nyt muutenkaan innostuu jutella turisemaan tunnin ajan asioistaan jonkun terapeutin kanssa? Minulle ei ole keskusteluapua edes tarjottu, mutta toki tilanteemme on helpompi kuin monella muulla. Vuosikausia meni ennen kuin itsekään tajusin, että pojan hokema "väsyttää hirveästi" on ihan totaalista, todellista väsymistä, ei siihen mikään keskustelu ja syväluotaus auta. Väsymys on meidän pojalla ehdottomasti isoin oire.
Monilla on vielä sellainen käsitys, että jos lapsella on jotain "erityisyyttä", niin kyllä hän jossain "seulassa" jää kiinni päiväkodissa tai koulussa. Ei mitään sellaista seulaa ole. Meidän pojan alakoulun opet olivat kivoja ja ymmärtäväisiä ja vasta jälkikäteen sain kuulla erilaisista merkillisistä käytöksistä. Tunsin itseni ihan ylihuolehtivaksi, kun hain pojalle apua ja varovasti ehdotin AS-mahdollisuutta. (Psykologin mielestä ei edes voinut olla Asperger, neurologi tulkitsi sitten ihan toisin.) Koulun puolesta poika olisi voinut tehdä vaikka mitä ilman, että olisi "huoli herännyt" kuten kai nykyisin sanotaan. Eli meidän tapauksessa äiti on hakenut pojan tutkimuksiin, vaatinut psykologin tutkimusten jälkeen pääsyä neurologille, joka kerta itse soitellut joka paikkaan, ei ole mitään kokonaissuunnitelmaa tai ihmistä, joka koordinoisi toimintaa. Äiti on se, jonka pitää olla joka alan asiantuntija ja sitten puoli Suomea hekottaa curling-mammoille, jotka nostavat lapsensa jalustalle eivätkä luota siihen, että Suuri Systeemi hoitaa yhteiskunnassamme asiat :( .
Vierailija kirjoitti:
Mulla kolme erityislasta. Vanhimman vammat lievimpiä, ja nuorin jo maailmassa, kun epäilyt heräsivät. Lopulta kaikki kolme samaan aikaan tutkimuksissa.
Mustakin tuntuu kummalliselta, kun avuksi tarjotaan keskustelua, kun tarve olisi tekevistä käsistä. Saimme myös kerran yhteisen viikonlopun koko perheelle johonkin lomakohteeseen "jaksamisen helpottamiseksi". Meni pitkään, että siitä toivuimme. Kohteessa ei tietenkään ollut mitään arkeamme normaalisti helpottavia juttuja, joita olemme vähitellen omaan kotiimme rakentaneet ja siksi viikonlopusta tuli tosi rankka. Uusille lomille olemme sanoneet ei, kiitos.
Jaksaminen on siinä ja siinä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että kun nuorin täyttää 18, sitten luovutan. Koska olin jo melko iäkäs lapset saadessani, olen silloin jo oikeutettu varhennettuun osa-aika eläkkeeseen (vai mikä sen uuden nimi oli?). Silloin muutan mökille ja lepään loppuelämäni.
Sille Pölhö-Kustaalle, jonka mielestä lasten ongelmat johtuvat kasvatuksesta, esittäisin pyynnön, että kertoisi edes jonkun pienen vinkin, millä kasvattamalla saisin perinnöllisen sairauden pois.
Tämä niin totta. Käsittämätöntä kuinka tarjotaan terapiaa ja keskustelua. En halua puhua enää yhtään ylimääräistä selviteltyäni lapsen asioita ties monennen kerran. Loma, jossa vieraassa ympäristössä yritämme selviytyä haastavan lapsen kanssa jotenkin on painajainen. En ole masentunut, vain väsynyt! Tosin äkkiäkös se masennukseksi kääntyy. Konkreettinen apu on se mitä tarvitaan esim tukiperhe
Kiva kuulla, että täysin erilaiset aivot kuin muilla johtuvat vanhemmista. Mistä tällaisia kommentoijia tulee?