Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aiheutuuko siitä tyttölapselle jotain traumoja jos en vaan kykene ikinä puhumaan hänelle kuukautisista?
08.11.2017 |
Ne vaan ovat olleet aina minulle jokin suunnaton häpeän aihe. En esim. ole koskaan sanonut suoraan edes aviomiehelleni, että milloin minulla on kuukautiset tai millään muullakaan tapaa osoittanut tai puhunut niistä. En myöskään kenellekään naispuoliselle ystävälleni. Kotikotona omakin äitini oli niin huomaavainen, että pyrki salaamaan kuukautiseni isältä ja veljiltäni silloinkin, kun oli käynyt vahinkoja ja tullut ohivuotoja vuodevaatteisiin. Siteitä ja myöhemmin tamponejani hän ei koskaan ostanut isäni tai veljieni nähden. Minusta tämä oli oikea tapa ja arvostan tästä äitiäni suuresti. Olisi ollut muutenkin aralle teinitytölle todellinen häpäisy jos perheen miehet olisivat saaneet tietää noista naisten vaivoista ja todennäköisesti veljet päässeet ilkkumaan niistä.
Tahtoisin tarjota omalle tytölleni saman kasvurauhan kuin minkä itse sain kuukautistenkin osalta. Se vaan tuntuu olevan yleisiä kasvatusneuvoja vastaan. Itse käytän kuukuppia ja pidän kaikki kuukautisasiani yksityisasioina, mutta koulusta ja muualta tyttö on niistä aivan varmasti jo kuullut. Minulla on siis 13-vuotias tytär ja 10-vuotias poika.
Olen kuitenkin vähän hukassa sen suhteen, että miten olisi järkevintä toimia. Tietenkin pojalta pidän salassa siskonsa kuukautisasiat, mutta kannattaisiko esim. jo nyt hankkia siteitä ja tamponeja tytölle valmiiksi? Oma äitinikin piti samalla tavalla aina omat kuukautisensa ainakin meiltä lapsilta salassa ja kerran sitten minun ollessa 12-vuotias hän toi pienen toilettilaukun yöpöytäni laatikkoon ja sanoi näiden olevan täällä sitten, kun tarve tulee ja siellä toki oli siteitä ja pieniä tamponeja. Ajattelin samaa toimintatapaa omankin tyttäreni kohdalla.
Kommentit (50)
Täällähän on ihan hyvää keskustelua aiheesta tähän porvoolaisen avaukseen! Hyvä porvoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 6 tytön äiti,joista 4llä on alkanut jo menkat.Vaikkei aihe sinusta tunnu mukavalta,ajattele miltä se tuntuu tyttärestäsi.Kun kuukautiset alkavat,kipuineen ja sotkuineen,vähintä mitä voi tehdä on olla tukena ja keskustella asiasta reippaasti etukäteen.
Ap ei varmaan uskalla ostaa tytölleen rintaliivejäkään?
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Isä on siinä mielessä vähän huono kertoja, kun ei voi puhua kokemuksesta. Kuukautiset kun todella harvoin on vaan verenvuotoa muutamana päivänä kerran kuussa. Mielummin joku naispuolinen asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Isä on siinä mielessä vähän huono kertoja, kun ei voi puhua kokemuksesta. Kuukautiset kun todella harvoin on vaan verenvuotoa muutamana päivänä kerran kuussa. Mielummin joku naispuolinen asiantuntija.
Tärkeää on muistaa kertoa myös se, että kuukautiset "tapahtuvat" koko kehossa, eli vaikuttavat myös mielialaan.
Jos ei uskalla jutella kuukautisista oman tyttärensä kanssa, pitäisi mielestäni hakeutua terapiaan. Miksi tämä, täysin luonnollinen asia, on niin häpeällinen AP:lle (ellei provo)?
Luulen kyllä että tyttö saa jonkinlaisen trauman jos äiti ikään kuin kieltää kehon luonnollista kehitystä.
Kenelle tyttö voisi kääntyä jos on esim erittäin kivuliaita kuukautisia ja tarvitsisi ehkä lääkärin apua, jos omalle äidille ei voi ottaa asian puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää jos tällaisia äitejä on muuallakin kuin provoissa! En minäkään erityisen mielelläni puhu kuukautisista, mutta kyllä niistä silti on sen verran tytön kanssa puhuttu että hän osaa suhtautua niihin luontevasti. Ja itse asiassa kun tytön menkat lopulta alkoivat, hän oli isänsä kanssa mummolassa. Tyttö kertoi asiasta isälleen, ja isä sitten kertoi äidilleen että näin kävi ja varalle hankitut siteet on kotona, että jos mummo lähtisi tytön kanssa kauppaan kun ymmärtää asiasta enemmän.
Minulle äiti ei koskaan puhunut halaistua sanaakaan kuukautisista, murrosiästä, mistään seksualisuuteen liittyvästä, ehkäisystä, ei mistään.
Ja olen syntynyt 1988.
Aika avutonta oli 13 -vuotiaana, kun iski niin kovat kuukautiskivut, että pyörryin ja oksensin. Hädissäni valehtelin äidille, että on vaan vatsatauti.
Siteet ja muut suojat pöllin ensin pitkään äidin pesupussista, jossa säilytti näitä piilossa. Ja joo, pengoin koko kylppärin läpi etsiessäni. Lopulta onneksi uskalsin itse ostaa siteet kaupasta itse.
Mutta ei ollut todellakaan helppoa. Olkaa äidit avoimia tytöillenne kaikista näistä asioista, menkää terapiaan jos ei muuten kantti kestä.
Turha häpeä on ihan hirveän suuri ongelma (riippumatta siitä, liittyykö se juuri kuukautisasioihin) ja tulee todennäköisesti vaikuttamaan suuresti tyttäresi elämässä, tavalla tai toisella, ja tuskin jää edes kuukautiskontekstiin, jos et nyt ryhdistäydy ja esimerkiksihae apua ammattiauttajalta.
Häpeä on tunne, joka kuuluu opettaa lapselle vain ja ainoastaan jos tekee jotain oikeasti väärää (kuten varastaa, kiusaa tai tekee jotain muuta tyhmää),muuten siitä voi muodostua vaikea elinikäinen ongelma. Älä aliarvioi turhan häpeän opettamisen vaikutusta lapsen persoonaan ja tulevaisuuteen.
Ja loppuun vielä itsestäänselvyys: Kuukautiset ovat maailman luonnollisin asia, eikä niiden missään nimessä kuulu tuottaa häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti ei kertonut ja eipä siitä tainnut traumoja saada. Kavereilta ja koulusta sai tietoa. Tosin jos sattuu olemaan kaveripiirinsä ensimmäinen jolla alkaa kuukautiset, voi olla eri juttu.
Musta ois hyvä kertoa jotain mutta en kyllä myöskään tykkää siitä hirveästi kuukautisilla mässäilystä mitä joissain naisporukoissa ja jopa perheissä harrastetaan.
Mulle kuukautiset on vähän kuin piereskely. Luonnollinen, mutta yksityinen asia. Pieruhuumorikaan ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Isä on siinä mielessä vähän huono kertoja, kun ei voi puhua kokemuksesta. Kuukautiset kun todella harvoin on vaan verenvuotoa muutamana päivänä kerran kuussa. Mielummin joku naispuolinen asiantuntija.
Kuinkahan sitten yh-isät pärjäävät tyttöjensä kanssa? Kyllä omaa kokemusta tärkeämpää on hyvä ja luottavainen suhde, niin että kumpikin, ja varsinkin se vanhempi, pystyy ja uskaltaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Isä on siinä mielessä vähän huono kertoja, kun ei voi puhua kokemuksesta. Kuukautiset kun todella harvoin on vaan verenvuotoa muutamana päivänä kerran kuussa. Mielummin joku naispuolinen asiantuntija.
Täh...no kyllä ne nimenomaan sitä on, verenvuotoa muutamana päivänä kuussa ja siinä se. Turha tehdä isompaa asiaa. Tietty liittyy lisääntymiseenkin ja hyvä kertoa siitäkin, mutta alussa se ei (toivottavasti!) vielä ole riski.
Eikö siitä koulussa puhuta? Jos ei se luulee kuolevansa kuten Carrie-elokuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo nyt aivan väärä tapa auttaa nuorta siinä myllerryksessä mitä tapahtuu kun tytöstä kasvaa pikkuhiljaa nainen. Et varmaan pysty puhumaan mm. Kainaloiden, alapään siistimisestä/ sheivaamisesta? rintojen kasvusta eli siis rintaliivien tarpeesta? Hikoilusta joka teineillä lisääntyy ja dödön käytöstä? Finneistä ja niiden hoidosta? Voi älä opeta tyttöäsi häpeämään naisena oloa vaan anna hänelle se tuki ja turva mitä muutoksen keskellä tarvitaan ja kerro miten luonnollista se kaikki on. Ilman kuukautisia ei meitä täällä olisi yhtään. Se on merkki että naisen keho toimii niinkuin se on tarkoitettu.
Ensinäkin aloittaja on jo vuosia myöhässä. Toiseksikaan asia ei olisi ollut mikään suuri spektaakkeli. Mitkä on kuukautiset, mistä löytyy siteitä ja on ihan ok jos käy vahinkoja lakanoille tai vaatteisiin. Onneksi oma äiti tajusi käydä tämän läpi ja siinä kohtaa kun kuukautiset sitten alkoivat niin soitti vielä isällekkin (eronneet) joka osti vessaan roskiksen ja yritti isällisesti kysellä että sattuuko tai haluanko jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy pystyä puhumaan. Ehkä sinun kannattaisi itse käydä ensin juttelemassa jossain jotta pääsisit tuosta häpeästä ja ahdistuksesta eroon. Et varmaan halua siirtää sitä tyttärellesi. On eri asia pestä lakanat huomaavaisesti meteliä pitämättä ja vaieta asista kokonaan. Ja jos perheessä on poikia, myös heille pitää puhua asioista ja tehdä kaikille selväksi että kyseessä on normaali ja luonnollinen asia jotta ei tarvitse vinoilla. Suojia on tietytsi syytä hankkia jo ajoissa varastoon.
Kuinka moni on keskustellut poikiensa kanssa erektion ja tahattomien siemensyöksyjen luonnollisuudesta? Hymyssä suin yhdessä on kerätty tahmaisia kalsareita pyykkikoneeseen? Ei missään tapauksessa ole vaiettu? Onko jopa pidetty kakkukahvit pojan ensimmäisille spermatuhruille, samalla tavalla kuin ainakin 90-luvulla ohjeistettiin koko perheen kanssa juhlistamaan sitä, että tyttären kohdun limakalvo ei toimikaan kiinnittymisalustana hedelmöittyneelle munasolulle vaan poistuu emättimen kautta?
Kyllä mä vähän ihmettelin kun mun äiti ei pystynyt puhumaan kuukautisista etukäteen. Eikä myöhemminkään. Onneksi ala-asteen opettaja kertoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Isä on siinä mielessä vähän huono kertoja, kun ei voi puhua kokemuksesta. Kuukautiset kun todella harvoin on vaan verenvuotoa muutamana päivänä kerran kuussa. Mielummin joku naispuolinen asiantuntija.
Tärkeää on muistaa kertoa myös se, että kuukautiset "tapahtuvat" koko kehossa, eli vaikuttavat myös mielialaan.
Älkää hei nyt oikeasti invalidisoiko tyttäriänne ajattelemaan, että he ovat järkevän ihmisen sijasta hormonihuurujensa vallassa olevia nautoja, joilta menee 1/4 kuukaudesta sängynpohjalla tuhruttaen ja kiukutellen kykenemättömänä mihinkään älylliseen toimintaan.
Johan tuo tekee itsetunnollekin hirveästi hallaa.
Alue: Aihe vapaa
Eihän nyt hyvänen aika kuukautisia pidä mitenkään erityisesti salailla niiltä iseiltä ja veljiltäkään. On oikeasti varsin tärkeää, että hekin ymmärtävät mistä niissä on kyse ja osaavat suhtautua asiaan luontevasti.
Meillä ei ole yhtään tyttöä talossa, mutta nuo pojatkin, joista vanhin on 12 tietävät mitä kuulautiset ovat. Tietävät myös missä on siteitä jos vaikka joskus joku kylässä oleva kaveri tarvitsee.