Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aiheutuuko siitä tyttölapselle jotain traumoja jos en vaan kykene ikinä puhumaan hänelle kuukautisista?
08.11.2017 |
Ne vaan ovat olleet aina minulle jokin suunnaton häpeän aihe. En esim. ole koskaan sanonut suoraan edes aviomiehelleni, että milloin minulla on kuukautiset tai millään muullakaan tapaa osoittanut tai puhunut niistä. En myöskään kenellekään naispuoliselle ystävälleni. Kotikotona omakin äitini oli niin huomaavainen, että pyrki salaamaan kuukautiseni isältä ja veljiltäni silloinkin, kun oli käynyt vahinkoja ja tullut ohivuotoja vuodevaatteisiin. Siteitä ja myöhemmin tamponejani hän ei koskaan ostanut isäni tai veljieni nähden. Minusta tämä oli oikea tapa ja arvostan tästä äitiäni suuresti. Olisi ollut muutenkin aralle teinitytölle todellinen häpäisy jos perheen miehet olisivat saaneet tietää noista naisten vaivoista ja todennäköisesti veljet päässeet ilkkumaan niistä.
Tahtoisin tarjota omalle tytölleni saman kasvurauhan kuin minkä itse sain kuukautistenkin osalta. Se vaan tuntuu olevan yleisiä kasvatusneuvoja vastaan. Itse käytän kuukuppia ja pidän kaikki kuukautisasiani yksityisasioina, mutta koulusta ja muualta tyttö on niistä aivan varmasti jo kuullut. Minulla on siis 13-vuotias tytär ja 10-vuotias poika.
Olen kuitenkin vähän hukassa sen suhteen, että miten olisi järkevintä toimia. Tietenkin pojalta pidän salassa siskonsa kuukautisasiat, mutta kannattaisiko esim. jo nyt hankkia siteitä ja tamponeja tytölle valmiiksi? Oma äitinikin piti samalla tavalla aina omat kuukautisensa ainakin meiltä lapsilta salassa ja kerran sitten minun ollessa 12-vuotias hän toi pienen toilettilaukun yöpöytäni laatikkoon ja sanoi näiden olevan täällä sitten, kun tarve tulee ja siellä toki oli siteitä ja pieniä tamponeja. Ajattelin samaa toimintatapaa omankin tyttäreni kohdalla.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos tyttö sattui olemaan poissa koulusta sinä päivänä, kun kuukautisista kerrottiin? Ja kaveripiirissä ei ole tapana puhua kuukautisista (esim. minä en ikinä lapsena puhunut kavereitteni kanssa)? Ja yllin kirjassa, jos sitä sattuu lukemaan, kerrotaan vain, että "kohdun limakalvo poistuu", jota ei osaa yhdistää siihen, että kunnon punaista verta vuotaa? Niin saattaa kyllä kunnolla pelästyä, kun kuukautiset varoittamatta iskevät. Ja kun äiti näyttää olevan vähän kainostelevan luonteinen, ei ehkä osaa/uskalla edes äidille kertoa. Ei todellakaan pidä luottaa siihen, että "jostain on kyllä kuullut". Jos on kuullut, on saattanut käsittää asiat myös väärin tai vajavaisesti. Kyllä on äidin tehtävä pitää tieto ajan tasalla, ja ajoissa. Jos et tosiaan voi puhua, niin kirjoita!
Aivan samaa mieltä edellä vastanneiden kanssa. Pitää pystyä puhumaan. Jos ei osaa, voi opetella. Puhuminen kuukautisista ja siitä, mitä niihin voi liittyä, on kasvavan tytön naiseuden hyväksymistä ja tukemista. Itsellä kanssa olleet hyvin kivuliaat kuukautiset, ei oikein äidin kanssa niistä osannut puhua, kun äitikin kovin lyhyesti asioista kertoi.
Omalle tytölle sanonut, että jos kipu käy kovin kovaksi, niin sitten hankitaan apua eli lääkkeitä. Paljon muutakin juteltu ja jutellaan, meille on tullut läheisest suhteet, kun olen aina pyrkinyt juttelemaan tärkeistä asioista, niin tyttökin uskaltaa kysyä. Isä ja pikkuveli ovat sivusta kuulleet jotakin hekin, ei ole ollenkaan kiusallista eikä ainakaan pilkan aihe.
Kyse ei olekaan niinkään siitä, että saako tyttö sen tiedon jostakin vai ei, mutta jos ei äiti kykene puhumaan noin luonnollisesta asiasta, niin kyllä se tyttöönkin vaikuttaa. Onko teillä muuten läheisest välit?
Nro 44 jatkaa: Mutta otsikon kysymykseen vastaus. Minun äitini ei ikinä puhunut kuukautisista. Itse menin hänelle ujosti kertomaan: "Mmm... On tainnut kuukautiset alkaa." No, hän kertoi, mistä löydän siteitä aina. Muuta ei koskaan puhuttu. Eikä hän muutenkaan puhunut koskaan mitään naiseksi kasvamisesta. Mutta huom: en traumatisoitunut. Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia naiseuteni kanssa. Minulla on ollut huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta muista syistä (mm. koulukiusaus), mutta ruumiilliset asiat eivät vaivaa. Kuukautiset ovat minulle luonnollinen pikkujuttu.
Mutta olisin kuitenkin toivonut, että äiti olisi näistä asioista puhunut. Kaiken tiedon sain koulusta ja sieltä saaduista lehtisistä. (Onneksi tykkäsin lukea huolella kaikkea, mitä käsiini sain. Jos lukeminen olisi ollut vastenmielisempää, useampi asia varmasti olisi yllättänyt.) Äiti näköjään luotti täysin, että saan tietoni jostain, tarpeeksi ja oikeaa... Rohkeasti luotettu kyllä... Tai sitten hän ei vain millään osannut puhua, ja luotti siihen, että mennään tilanne kerrallaan, kun ne tulevat vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti ei kertonut ja eipä siitä tainnut traumoja saada. Kavereilta ja koulusta sai tietoa. Tosin jos sattuu olemaan kaveripiirinsä ensimmäinen jolla alkaa kuukautiset, voi olla eri juttu.
Musta ois hyvä kertoa jotain mutta en kyllä myöskään tykkää siitä hirveästi kuukautisilla mässäilystä mitä joissain naisporukoissa ja jopa perheissä harrastetaan.
Mulle kuukautiset on vähän kuin piereskely. Luonnollinen, mutta yksityinen asia. Pieruhuumorikaan ei nappaa.
En minäkään olisi halunnut mitään pitkiä äidin ja tyttären jutusteluita naiseksi kasvamisesta ja kuukautisista. Olisi ollut myös todella todella outoa, jos niistä olisi puhuttu yhdessä siskoni kanssa tai kerrottu veljellenikin. Kun kuukautiset alkoivat, äiti kertoi missä on siteitä ja osti niitä lisää, kunnes aloin ostaa itse. Sama rintsikoiden kanssa, yhdessä ostettiin parit ensimmäiset ja siitä lähtien ostin itse. Olen aika sulkeutunut luonne muutenkin ja tykkään pitää henkilökohtaiset asiat henkilökohtaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos miehesi onkin jo puhunut asiat tyttönne kanssa.
Isä on siinä mielessä vähän huono kertoja, kun ei voi puhua kokemuksesta. Kuukautiset kun todella harvoin on vaan verenvuotoa muutamana päivänä kerran kuussa. Mielummin joku naispuolinen asiantuntija.
Kuinkahan sitten yh-isät pärjäävät tyttöjensä kanssa? Kyllä omaa kokemusta tärkeämpää on hyvä ja luottavainen suhde, niin että kumpikin, ja varsinkin se vanhempi, pystyy ja uskaltaa puhua.
Kyllä isät voivat kertoa. Jos ei omakohtaista kokemusta, niin netistä kyllä löytyy tietoa.
Mulla on ap:n kaltainen äiti. Olen nyt itse reilu parikymppine nainen ja menkat mulla alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Häpesin teininä kuukautissuojien ostoa tosi paljon ja pelkäsin aina jonkun tutun näkevän ostokseni. Meninkin usein ostamaan suojia vasta kun oli ihan pakko. Koin ihmisten katsovan aina, kun nuori tyttö ostaa hirveän määrän siteitä ilman muita ostoksia. En vain pystynyt äitiäni pyytämään ostamaan minulle siteitä, koska kuukautiset ja siteet olivat hänelle kuin kirosanoja, joita ei ääneen sanottu. Koin suurta häpeää kuukautisteni kanssa nuorena ja en haluaisi omalle tyttärelleni siirtää tätä häpeämistä. Jos oman tyttären saan, niin erilaisia suojia tulee olemaan aina paljon saatavilla, ettei tytön tarvitse häpeissään omilla rahoillaan siteitä ostella. Kuukautiset ovat nuorelle uusi ja usein hankala asia ja asiaan totuttelun aikana olisi hyvä, ettei tarvitsisi olla huolissaan siteiden riittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini kuului samaan kategoriaan kuin ap. Ei sanan sanaa. Onneksi kaveripiirissämme oli myös vähän vanhempia tyttöjä, jotka valistivat meitä nuorempia. Minulla kuukautiset alkoivat viikonlopulla, joten oli pakko paljastaa asia äidille, että sain siteitä. Arkena olisin hipsinyt muina naisina itse kauppaan. No äiti äntoi siteen ja murahti, että kai sinä tiedät, mistä on kysymys. Sanoin tietäväni, vaikka toisaalta olisi mieli tehnyt kettuilla ja sanoa, ettei ole aavistustakaan. Koulussa naisen kehityksestä puhuttiin vasta keskikoulun viimeisellä luokalla ja jaettiin joku opasvihkonen. Vähän vinosti hymyilimme, sillä kaikkihan tiesivät asiat jo omakohtaisesti, olimme sellaisia 15-17-vuotiaita. Ja tämä tapahtui 1960-luvun alkupuolella. Itse en lapsia saanut, joten ei ole tarvinnut valistaakaan.
AP, kuvitteletko, että pojan voi jättää kokonaan vaille valistusta. Mites sitten suu pannaan, kun pojalle alkaa tulla yöllisiä siemensyöksyjä ja lakanat ja pyjamanhousut ovat ihan tahmaiset. Kykenetkö delegoimaan asian miehellesi?
Kannattaa ainakin jonkin verran valistaa. Esim. mitä haittaa voi olla siitä jos unohtaa tamponin viikoksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sinun pitäisi puhua. Voi olla kovia kipuja, eikä tavalliset särkylääkkeet välttämättä auta.
Lapsenlapseni tyttöystävä sairastaa endometrioosia, kivut ovat tuskallisia ja tekee pahaa seurata vierestä sitä kärsimystä. Entä, jos sinun tyttäresi olisi sairas ja tarvitsisi apua, mutta ei uskaltaisi puhua sinulle asiasta?
Olen itse mies enkä tiedä, miltä se tuntuu, mutta toivoisin ettei kukaan olisi niin julma, että jättäisi noin tärkeistä asioista puhumatta.