Miten voin valita menestyksen?

Menestys ei vaan ole kaikille realistinen vaihtoehto. Parasta olisi hyväksyä se, että se ainakin tällä hetkellä puuttuu elämästäsi ja tehdä annetuissa puitteissa elämästäsi paras mahdollinen ja löytää onni pienemnmistä asioista. 

Pala kerrallaan.

Mä vastaan siis nyt ihan tosissani, vaikka kysymyksen taustalla tietysti on ennakko-oletus siitä, että kyseessä ei ole valinta. Eikä olekaan, ei YKSI valinta. Jos kyse olisi yhdestä kerralla tehtävästä valinnasta, kai kaikki tekisivät sen. Se olisi helppoa. Mutta kyse on oikeasti monista pienistä valinnoista, joita tehdään yksi kerrallaan, jatkuvasti, kokoajan. Kyse on myös sen miettimisestä, mitkä valinnat ovat sekä hyviä ja oikeita, että niit, joita oikeasti haluat. Se ei ei ole helppoa, vaan vaatii sitkeyttä, kovaa työtä, tyydytyksen siirtämistä, hampaiden puremista, epäonnistumisen sietoa, miettimään pysähtymistä ja uudelleen yrittämistä kerta toisensa jälkeen. Se on vaikeaa, kuluttavaa ja suuren osan ajasta se ei tunnu ollenkaan loisteliaalta eikä ylelliseltä, vaan ihan vain arkiselta raatamiselta.

Kyllä sä voit sen yrityksen perustaa. Apua on tarjolla vaikka kuinka paljon, kaikenlaisia yrityshautomoita, yrittäjäkursseja, ensi-metritoimistoja ja muita, jotka on suunniteltu antamaan ihmisille tietoa siitä, miten yrityksen voi perustaa, miten sen kanssa tullaan toimeen ja missä vaiheessa se pitää lopettaa, jos näyttää siltä, ettei se toimi, että pääsee eroon ennen kuin on pahasti keltaisessa nesteessä. Mutta osa menestyksen valinnasta on myös se, että ymmärrät, että jonkun verran keltaista nestettä ja jopa ruskeaa kiinteää ainetta on luvassa, ja siitäkin on vain selvittävä. Lapio käteen. Epäonnistumisia tulee varmasti. Sit on vaan yritettävä uudestaan vähän toisin. 

Sinänsä sun kuitenkin kannattaa ensin aloittaa sen mielenterveysongelman jonkinasteiseen hallintaan saamisesta. En tarkoita, että ensin pitäisi parantua, vaan, että osaat ennakoida sen vaikutuksia itseesi, pahenemisjaksoja, ja tiedät mitä teet/keneltä haet apua kun sellainen tuntuu olevan edessä.

Eikä sinusta tällä keinolla miljonääriä tule. Todennäköisesti. Mutta tulee elämässään menestynyt ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Pala kerrallaan.

Mä vastaan siis nyt ihan tosissani, vaikka kysymyksen taustalla tietysti on ennakko-oletus siitä, että kyseessä ei ole valinta. Eikä olekaan, ei YKSI valinta. Jos kyse olisi yhdestä kerralla tehtävästä valinnasta, kai kaikki tekisivät sen. Se olisi helppoa. Mutta kyse on oikeasti monista pienistä valinnoista, joita tehdään yksi kerrallaan, jatkuvasti, kokoajan. Kyse on myös sen miettimisestä, mitkä valinnat ovat sekä hyviä ja oikeita, että niit, joita oikeasti haluat. Se ei ei ole helppoa, vaan vaatii sitkeyttä, kovaa työtä, tyydytyksen siirtämistä, hampaiden puremista, epäonnistumisen sietoa, miettimään pysähtymistä ja uudelleen yrittämistä kerta toisensa jälkeen. Se on vaikeaa, kuluttavaa ja suuren osan ajasta se ei tunnu ollenkaan loisteliaalta eikä ylelliseltä, vaan ihan vain arkiselta raatamiselta.

Kyllä sä voit sen yrityksen perustaa. Apua on tarjolla vaikka kuinka paljon, kaikenlaisia yrityshautomoita, yrittäjäkursseja, ensi-metritoimistoja ja muita, jotka on suunniteltu antamaan ihmisille tietoa siitä, miten yrityksen voi perustaa, miten sen kanssa tullaan toimeen ja missä vaiheessa se pitää lopettaa, jos näyttää siltä, ettei se toimi, että pääsee eroon ennen kuin on pahasti keltaisessa nesteessä. Mutta osa menestyksen valinnasta on myös se, että ymmärrät, että jonkun verran keltaista nestettä ja jopa ruskeaa kiinteää ainetta on luvassa, ja siitäkin on vain selvittävä. Lapio käteen. Epäonnistumisia tulee varmasti. Sit on vaan yritettävä uudestaan vähän toisin. 

Sinänsä sun kuitenkin kannattaa ensin aloittaa sen mielenterveysongelman jonkinasteiseen hallintaan saamisesta. En tarkoita, että ensin pitäisi parantua, vaan, että osaat ennakoida sen vaikutuksia itseesi, pahenemisjaksoja, ja tiedät mitä teet/keneltä haet apua kun sellainen tuntuu olevan edessä.

Eikä sinusta tällä keinolla miljonääriä tule. Todennäköisesti. Mutta tulee elämässään menestynyt ihminen.

Onko menestys kaiken tuon vaivannäön arvoista?

-ei ap

Tästäkin kirjoituksesta näkyy hyvin selvästi läpi se, että on valittu menestymättömyys ja sitten keksitty, millä ulkoisilla sekoilla sitä perustella. Tuo asenne tulee selvimmin näkyviin lauseesta: "Kovaan työhön olen kyllä valmis, eli jos uskoisin pystyväni perustamaan yrityksen niin, etten joutuisi siitä keltaiseen nesteeseen, tekisin sen.". Mistä voit tietää, että joutuisit keltaiseen nesteeseen ennen kuin olet edes yrittänyt? Tuo on juuri se ennakkoasenne, joka määrää sen, menestyykö ihminen vai ei, olivat lähtökohdat mitä tahansa. Toiset päättävät jo ennakolta, ettei tästä kuitenkaan mitään tulisi, joten en edes yritä, kun taas toiset toteavat, että hitto vieköön, en minä tästä mitään vielä tiedä, mutta ihan varmasti onnistun, kunhan selvitän, miten homma toimii ja panostan tähän täysillä. Ensimmäiset ovat niitä, josita ei tule muuta kuin vauva-palstalla siitä kitiseviä, miten menestystä ei voi valita ja kaikki on muiden vikaa. Jälkimmäiset ovat niitä, jotka valitsevat menestymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pala kerrallaan.

Mä vastaan siis nyt ihan tosissani, vaikka kysymyksen taustalla tietysti on ennakko-oletus siitä, että kyseessä ei ole valinta. Eikä olekaan, ei YKSI valinta. Jos kyse olisi yhdestä kerralla tehtävästä valinnasta, kai kaikki tekisivät sen. Se olisi helppoa. Mutta kyse on oikeasti monista pienistä valinnoista, joita tehdään yksi kerrallaan, jatkuvasti, kokoajan. Kyse on myös sen miettimisestä, mitkä valinnat ovat sekä hyviä ja oikeita, että niit, joita oikeasti haluat. Se ei ei ole helppoa, vaan vaatii sitkeyttä, kovaa työtä, tyydytyksen siirtämistä, hampaiden puremista, epäonnistumisen sietoa, miettimään pysähtymistä ja uudelleen yrittämistä kerta toisensa jälkeen. Se on vaikeaa, kuluttavaa ja suuren osan ajasta se ei tunnu ollenkaan loisteliaalta eikä ylelliseltä, vaan ihan vain arkiselta raatamiselta.

Kyllä sä voit sen yrityksen perustaa. Apua on tarjolla vaikka kuinka paljon, kaikenlaisia yrityshautomoita, yrittäjäkursseja, ensi-metritoimistoja ja muita, jotka on suunniteltu antamaan ihmisille tietoa siitä, miten yrityksen voi perustaa, miten sen kanssa tullaan toimeen ja missä vaiheessa se pitää lopettaa, jos näyttää siltä, ettei se toimi, että pääsee eroon ennen kuin on pahasti keltaisessa nesteessä. Mutta osa menestyksen valinnasta on myös se, että ymmärrät, että jonkun verran keltaista nestettä ja jopa ruskeaa kiinteää ainetta on luvassa, ja siitäkin on vain selvittävä. Lapio käteen. Epäonnistumisia tulee varmasti. Sit on vaan yritettävä uudestaan vähän toisin. 

Sinänsä sun kuitenkin kannattaa ensin aloittaa sen mielenterveysongelman jonkinasteiseen hallintaan saamisesta. En tarkoita, että ensin pitäisi parantua, vaan, että osaat ennakoida sen vaikutuksia itseesi, pahenemisjaksoja, ja tiedät mitä teet/keneltä haet apua kun sellainen tuntuu olevan edessä.

Eikä sinusta tällä keinolla miljonääriä tule. Todennäköisesti. Mutta tulee elämässään menestynyt ihminen.

Onko menestys kaiken tuon vaivannäön arvoista?

-ei ap

En tiedä, eikä kukaan muu kuin sinä voi tietää. Sekin on nimittäin valinta. Kaikki menestyneet ovat käytännössä valinneet pitää sitä kaiken tuon vaivan arvoisena, on se menestys sitten taloudellista, ammatillista, taiteellista, sosiaalista tai näkyy harrastuksissa, ystävissä tai perheessä. Ilmaiseksi ei saa mitään.  Mutta ehkä se ei silti sulle olisi sitä - vain sinä voit sen valinnan tehdä.

Siis eihän menestys kenellekään tule ilmaiseksi (tai siis jollekin yksi miljoonasta hannuhanhelle, mutta kuka sellaista voi olettaa omalle kohdalleen). Jos kiinnostaa kääriä hihat ja alkaa tavoitella menestystä voi vaikka alkaa kahlata Jari Sarasvuon opuksia tms. tsemppilähteitä. Laiskotellen ei tule menestystä. Eli siinä tapahtuu jo se ensimmäinen valinta. 

Kaikki ei ole sairautta jota sairaudeksi luullaan, ole miellyttävä muille, niin pääset menestyksen alkuun.  Tuossa iässä paha sanoa mitään lopullista kenestäkään.

Näe vaivaa siitä mikä on itselle tärkeää, ei toisten pureksimaa.

Väistä kohteliaasti heitä jotka opettavat mitä täytyy.  Ystävälliset neuvot varteen mutta ei läksytystä.

You tube on täynä Tony Robbinsin motivaatio, inspiraatio ja mielenmuutosvideoita. 

Jotkut kuvittelevat, että onnellinen avioliittokin tulee vain olemalla. Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Ja onnistuessaan se palkitsee. Laiska saa märehtiä liemessään ja katsoa, minne virta kuljettaa. Onnekkaamman johonkin parempaan paikkaan ja toisen huonompaan. 

Kiitos vastauksista. Olen koittanut mielenterveysongelmiani hoitaa nyt kymmenen vuotta. Ongelmani ovat kroonista laatua, mutta nyt olen varmaankin päässyt niin hyvään kuntoon kuin ehkä voin. Olen jotenkin ehkä omaksunut lannistuneen asenteen tässä vuosien varrella. Yliopistossa aikoinaan sairaus imi kaiken kovan työn jonnekin turhuuteen. En päässyt mihinkään, vaikka tein kaikkeni ja äly olisi riittänyt. Äänet päässä ei jättäneet rauhaan jne.. Nyt tilanne olisi tietty eri. Olen tehnyt paljon paskan lapiointia itseni kanssa. Terapiat, alkoholismin hoito, lääkityskokeilut, pahojen traumojen hoito ja fyysisten ongelmien hoito on olleet kovaa hommaa. Ei tekisi mieli luovuttaa, vaikka saatan usein siltä kuulostaa. Jotenkin ajattelin, että löytäisin edes jotain työtä kuntoon päästyäni, mutten löydä.

Rikkaaksi en halua. En tarvitse oikeastaan kovin paljon ollakseni tyytyväinen. Tosissani olen ajatellut mennä TE-keskukseen puhumaan yrityshaaveista ja mahdollisesta koulutuksesta. Inhoan tuilla elämistä. Mieluummin ansaitsisin saman rahan tai vähemmänkin työllä.

Totta kai elämä olisi helpompaa ilman näitä mun tekosyitäni, mutta voisi asiat tosiaan huonomminkin olla.

ap

Ehkä sinun pitäisi laittaa tavoitteesi realistisiksi. Terveydentilan kohentaminen on menestystä jne. Ei miljonääriys ja johtajuus. Ja sitten kun olet saavuttanut yhden askelman, voit miettiä haluatko tavoitella seuraavaa. Jos tavoitteesi ovat mahdottomat, lannistut ennen aloittamistasi. 

Opettele tyytymään asioihin, jotka ovat annettuja ja joille ei voi mitään. Kehitä niitä, joihin on realistinen mahdollisuus. 

Aina löytyy ihmisiä joille on jaettu niin huonot kortit ettei menestyminen ole vain mahdollista. Mutta tässä tullaankin sitten siihen kysymykseen, että pitäisikö kaikille kykyyn ja taitoon riippumatta maksaa saman verran? Onko sekään sitten oikein? Kaikki tietää miten hyvin kommunismi toimi, ja miten hyvin tasapäistäminen toimii.

Eli niin kauan kun ei pystytä tuottamaan täysin identtisiä ihmisiä, niin eriarvoisuutta tulee maailmassa olemaan.

Ehkä täytyy asennoitua niin, että nyt alkaa uusi elämänvaihe. Se "parantuminen" oli oma vaiheensa, ja nyt pitää sitten aloittaa siltä puhtaalta pöydältä, jonka olen itselleni siivonnut. Menen katsomaan nuo suosittelemanne motivaatiojutut.

Jotenkin tunnen itseni jo ikivanhaksi, kun mietitään elämän aloittamista, mutta kai se on parempi myöhään kuin milloinkaan. Se yrittäjyys, joka ehkä on ainoa vaihtoehto, on vain tuntunut todella isolta möröltä. Mun on vaikea pitää kaikkia lankoja käsissäni tämän sekopääkoppani kanssa, mutta ehkäpä kurssien käyminen ja asian perinpohjainen opiskelu auttaisi.

ap

Ap, olen yksinyrittäjä ja varoituksen sana, yrittäjyys on valtava henkinen stressi eikä siihen kannata lähteä heppoisin eväin. Eli katso tarkkaan oikea hetki, jos se tuntuu oikealta. 

Joka tapauksessa toivon sinulle tsemppiä ja urheutta matkalla kohti parempaa, mikä se ikinä onkaan - toivon että tunnistat oman oikean polkusi ja löydät voiman kulkea sitä. 

p.s. itse teen joskus yksinäni tsemppiharjoituksia, jotka ovat auttaneet itseäni kovasti. Laitan soimaan musiikkia, joka energisoi ja pyrin liikkumaan sen tahdissa erittäin vahvasti ja erergisesti - kasvoihin hymyä ja voittajailmeitä sekä vahvat kädet kohti kattoa jne. Tuntuu hullulta, mutta kas vaan, alat tuntea mukana. Voit muistella jotain hetkeä elämässä, jolloin voit hyvin ja tunsit itsesi onnelliseksi. Kun haluan tuntea itseni kauniiksi ja haluttavaksi, menen peilin eteen ja muistelen ensirakkauden huumaa ja kuvittelen olevani siinä tilanteessa jälleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä täytyy asennoitua niin, että nyt alkaa uusi elämänvaihe. Se "parantuminen" oli oma vaiheensa, ja nyt pitää sitten aloittaa siltä puhtaalta pöydältä, jonka olen itselleni siivonnut.

ap

JUURI TÄTÄ tarkoitti tuo yllä oleva "pala kerrallaan". Edellisissä paloissa olet parantanut itseäsi, seuraavissa ihan uudet tavoitteet on mahdollisia. Parantamispalojakin tulee vastakin eteen, mutta sulla voi olla niihin paremmat työkalut silloin.

Jaa se yrityksen perustaminenkin pienempiin palasiin. Ei sun tarvi päättää nyt kerralla, että "hei, perustan yrityksen" Ehkä mieluummin kannattaa päättää, että "otan selvää, mitä apua tällä paikkakunnalla on tarjolla yrityksen perustamiseen", sitten "työstän itselleni yritysidean" ja lopulta "otan selvää, miten yritystä pyöritetään, menemällä yrittäjäkurssille". Jokainen näistä tekee seuraavan mahdolliseksi (tai ehkä osoittaa, että joku toinen valinta on sittenkin parempi) ja niiden jälkeen se yrityksen perustaminenkin ehkä tuntuu jo mahdolliselta.

Self- help ja motivaatiokirjat ei ole itseäni koskaan auttaneet, vaan ihan rationaalinen itse ajatteleminen: sen miettiminen, mitä haluaisin eli mikä olisi iso tavoite, ja mitä seuraavaksi kannattaisi ottaa pikkutavoitteeksi joka vähän kerrallaan veisi isoon tavoitteeseen . Muista myös, että tavoitteen säätäminen on paitsi sallittua, myös suotavaa, jos vaikka huomaakin, että haluaa jotain muuta kuin oli kuvitellut! Mutta ei kannata luovuttaa, ennen kuin oikeasti haluaa jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy ihmisiä joille on jaettu niin huonot kortit ettei menestyminen ole vain mahdollista. Mutta tässä tullaankin sitten siihen kysymykseen, että pitäisikö kaikille kykyyn ja taitoon riippumatta maksaa saman verran? Onko sekään sitten oikein? Kaikki tietää miten hyvin kommunismi toimi, ja miten hyvin tasapäistäminen toimii.

Eli niin kauan kun ei pystytä tuottamaan täysin identtisiä ihmisiä, niin eriarvoisuutta tulee maailmassa olemaan.

Uskon, ettei ketään pitäisi jättää ilman, mutta onhan se luonnollista, että toisilla on enemmän. Se, joka poimii enemmän mansikoita, saa enemmän palkkaa. Toisella mansikanpoimijalla voi olla vammaantuneet kädet, eikä hän poimi saman verran. Hänen mansikkansa ovat kuitenkin saman arvoisia kuin paremmankin poimijan noin kilohinnaltaan, joten hän saa mansikoistaan vähemmän. Maailma toimii sillä tavoin. Tietysti sen vammantuneen metaforisen mansikanpoimijan toimeentulo pitäisi turvata, eikä häntä saa jättää kodittomaksi ja nälkiintyneeksi. Jos hän ei poimi tarpeeksi mansikoita tullakseen toimeen, häntä pitää auttaa. Jos kaikkien poimijoiden tulot jaettaisiin tasan, tuottavuus varmasti laskisi, elleivät poimijat ole jotenkin erikoisia mielenlaadultaan.

Mulla on huonot kortit, se on tosiasia. Sairastumiseni oli väistämätöntä. Se on epäreilua, mutta epäreiluudessa rypeminen ei tee mua terveeksi. Sen tiedostan.

ap

Just noin ap. Ja minä muotoilisin vielä sen niin, että se ei ole epäreilua vaan se on elämää. Ainakin itselleni on helpompi ajatella, että elämäni isot pahat asiat eivät ole epäreiluutta vaan ne vaan ovat. Kenellekään ei ole luvattu helppoa elämää, joillain se toki on helpompi kuin toisilla.  

Opettele näkemään niin päin, että olet selvinnyt paljosta. Olet selättänyt sairauttasi ja sisäinen palosi ajaa sinua taas kohti parempaa. Et ole luuseri vaan selviytyjä, ehkä jopa voittaja. 

En tiedä miksi yrityksen perustamista aina pidetään tienä satumaisiin rikkauksiin. Suurin osa yrittäjistä saa surkeaa palkkaa tehtyä työtuntia kohti. Viikot ovat 60–80-tuntisia jos töitä sattuu olemaan. Toki yrittämällä voi rikastua, siitä on paljon esimerkkejä, mutta niin on rikastuneita lätkänpelaajia tai formulakuskejakin. Silti mielenterveysongelmaiselta ei kysytä mikset aja formulaa.

Yrittäjänä pääsee oikotietä kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Ei ole työterveyshuoltoa, sairasajan palkkaa, työttömyysturvaa tai mitään muutakaan siltä varalta, että käy huonosti. Luulen, että tämä on suurin syy, miksi viranomaiset yrittävät kammeta kaikkia perustamaan yrityksen. Eivätpähän pääse ainakaan vuoteen takaisin nostamaan tukia.

Itse olen ollut yrittäjänä vuodesta 1986. En ole rikastunut eikä se edes ollut yrityksen perustamisen syy. Se vain sopii minulle elämäntapana, kun ei ole perhettä eikä omistusasuntoa vastuulla.

Ja miksi ylipäätään rikastumista pidetään menestymisenä? Kuinka realistista se edes on suurimmalle osalle? Eikö menestystä voisi nähdä niin, että elämä on tasapainoista ja hyvää, hyviä ihmissuhteita, saa toteuttaa itseään jollain tärkeäksi kokemallaan tavalla jne.