Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alan olla valmis eroon
08.11.2017 |
Pakko purkaa ajatuksia johonkin... Miehestä ei saa enää mitään irti, ei välitä eikä arvosta. Ei millään lailla tee tekoja, että parisuhteen olisi parempi olla. Olen miettinyt tätä kauan, epävarmuudesta kristallin kirkkaaseen ajatukseen, pohtinut syitä ja seurauksia nnin monelta kantilta että olen varma että ero on ainoa oikea ratkaisu. Tavallaan olen jopa iloinen, vaikka toki mieli on pettynyt, haikea. Täältä tullaan elämä.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Täällä toinen. Pidättelin äsken itkua koko lenkin ajan, kun jouduin myöntämään itselleni, että tunteet ovat puoleltani kuolleet. Täysin. Miehessäni ei ole mitään suuria vikoja, ei alkoholismia tai väkivaltaa, hyvä isäkin hän on. Mutta se loputon välinpitämättömyys minua ja elämää kohtaan.... Voin kyllä käydä lenkillä milloin haluan ja saan varmasti päättää niin ruokalistan, sisustuksen kuin kesälomakohteenkin. Tapetit päätyvät seinään, jos ne vain hankin. Silti en koko 16 vuoden yhdessäolon aikana ole kertaakaan onnistunut sanomaan tai tekemään mitään, joka olisi saanut hänet nauramaan tai itkemään. Paska mäihä. Saati että hän olisi oma-aloitteisesti kertonut mitä TUNTEE tai ajattelee, kun yritän saada keskustelua aikaiseksi ihan arkisistakin asioista.
Alkuvuosina oli yritystä ilmassa, nyt ei välttämättä ole kuulevinaan vaikka lapset hokevat kilpaa et "iskä hei kuule tänään..." Vastaukset yksisanaisia ja parhaimmillaankin väkisin väännettyjä. Tokihan vika on nykyään myös minussa. En jaksa enää sulkea silmiäni ja nyt kaikki ärsyttää ja koko ajan. Vuosikausia yritin selittää asiat itselleni parhain päin, järkkäilin meille hotelliöitä pari kertaa vuoteen, jotta saisimme hiukan aikaa toisillemme ilman ihania lapsiamme. Reissut olivat aina kivoja, mutta ei kuitenkaan niin kivoja että mieheni olisi koskaan hoksannut itse ruveta sellaisia suunnittelemaan. Kulissit ovat kyllä kunnossa ja oon aika varma, etteivät edes muutamat ystävämme tiedä tilanteen olevan tässä mallissa. En vaan jaksa enää. Olis helpompi olla yksin yksinäinen, kuin täysin yksin liitossa. Mies vakuuttaa rakastavansa, tsemppaa pari päivää ja siinä se taas sitten on.
Viime viikolla sain viimein tunnustettua, että mietin eroamista. Hankalasti jaettava omaisuus, lapset ja isovanhempien kirjaimellisesti jopa hengiltä järkyttyminen tuntuvat vain niin suurilta esteiltä. Syyhän lankeaisi joka puolelta, myös vanhemmiltani, minun niskaani kun nyt näin täydellisen mieheni hylkäisin. Eroajatus herätti mieheni jälleen pariksi päiväksi, mut ei.... Ei tästä mitään tuu, en jaksa enää yrittää. En vaan enää jaksa.