Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti kuormittaa, milloin tästäkin tuli tämmöistä :-/
Puuh... Meillä on vasta kaksi lapsista päivähoidossa ja nyt jo ihan mitta täynnä tämän syksyn jälkeen. Oli tämä nyt jo keväällä tätä, mutta koko ajan vain tahti kiihtyy.
Tuntuu ettei yhtenäkään päivänä uskalla ihan vain viedä lapsia hoitoon kun aina karhutaan jotain tai pitää olla jotain spesiaalia tarviketta mukana. Onko hoitoaikalappua? Onko lomalappua? Onko lupalappua? Onko sitä kyselyä? Joko palautitte sen toisen kyselyn, siihen punaiseen postilaatikkoon? Ne lasten toivekyselyt siihen keltaiseen boxiin sitten! Ensi viikolla on sitten viimeinen päivä palauttaa lupalappu, että saako lapsen maalattu kädenjälki näkyä yhteisessä Suomi100 taideteoksessa kaupungintalolla. Ja laittaisitteko nimen siihen vasu aikatauluun, mikä aika sopii. Muistakaa valokuvauslappu! Ja jos vielä laitatte montako osallistuu Suomi100-juhlaan, se lappu on siinä ovessa (niiden miljoonan muun kaavakkeen vieressä rivin jatkeena).
Tällä viikolla pitää muistaa molemmille eri päivinä jumppavaatteet. Ja toiselle lisäksi luistimet+kypärä. Torstaina valokuvaus, eli jotain siistiä päälle. Toinen tarvitsee ison kiven mukaan huomenna ja toinen torstaina lasipurkin ja yksinäisen sukan (?!). Isänpäiväkahvit myös perjantaina, vaativat osansa aikataulujen järjestelyistä.
Ensi viikollekin on jo pyyntönä toiselle roskapussi jotain retkeä varten ja toiselle vuorostaan luistimet. Herra ties mitä muuta tässä vielä ehtii ennen ensi viikkoa.
Ihan olisi riittävästi arjessa muistettavaa ja pyöritettävää ilman päiväkodin säätämistäkin. Jonkun toiveen joskus ymmärtää, mutta helvetti kun joka päivä jotain muistettavaa, hyvän hoidon kannalta kuitenkin aika turhaa. Riittäisi vähempikin ja ne saamarin lupalaput voisi hoitaa vaikka kerralla syksyllä, lupa kaikkeen vaan. Tuskin siellä mitään asiatonta puuhaa lapsille teettävät.
En halua olla se paska huonomuistinen mutsi, jonka lapsi kärsii päiväkodin hoitajien huokailusta "että ai sulla ei nyt ole, taaskaan", kun äiti ei ruuhkavuosina muista roskapussia, sukkaa, purkkia, kiveä, luistimia, valokuvausta, jumppavaatteita, kuriksia, varahanskoja... Yritän saada lapset edes asianmukaisissa ja säähän sopivissa puhtaissa vaatteissa hoitoon ja itseni ajoissa töihin, siinäkin jo näillä keleillä riittävästi hommaa.
Nuorin on perhepäivähoidossa. Se jos mikä on luksusta <3. Lapsi viedään ja hoitaja ottaa ovella vastaan. Kaikki tarvittava löytyy sieltä ja tunnelma on viedessä rauhallinen. Voi kun päiväkodinkin arki saataisiin rauhalliseksi ja leikki ja hyvä perushoito pääasiaan. Säästyisi ne lomakepaperit vaikka lennokkien tekoon.
Kommentit (378)
Onhan noita kyselyjä ja itseäni on harmittanut lähinnä ne unohtelut jotka nolottaa kun ei ole päivämäärään mennessä jotain tajunnut palauttaa. En taida olla ainoa jolla laput unohtuu joskus. Toisaalta ymmärrän niitä lappuja, yleensähän niillä on joku tarkoitus esim. lomakyselyt ja ilman kyselyjä ei voi toimia.
Tuo erikoistapahtumien järjestely on vähän kaksipiippuinen juttu. On hyvä jos päiväkodilla on välillä jotain juhlia tai erikoistapahtumia, onhan paljon sellaisiakin päiväkoteja joissa ei paljon koskaan järjestetä mitään. Parempi tietenkin olisi että näihin tapahtumiin ei pitäisi vanhempien kotoa käsin tehdä mitään järjestelyjä, kuten tuoda jotain erikoistavaroita. Pukeutumisjuhlat ovat sitten erikseen. Tavallaan kiva että niitä on vaikka niistä vähän stressiä tuleekin.
Ei kai tässä auta muu kun jokin parempi strateginen järjestys jonka mukaan toimia, jotta muistaisi paremmin asiat esim. merkata ne muistiin heti vaikka kännykkään ja laittaa vielä hälytysmuistus edelliseksi päiväksi.
Onko nuo kyselyt lisääntyneet viime vuosina? Voi olla, nimittäin esim. parikymmentä vuotta sitten ei vielä edes ollut syyyslomia ja tietääkseni ei oltu heti kyselemessä hoidon tarvetta päiväkoti-ikäisiltä edes hiihtolomilta. Ei ollut niin paljon sitä ryhmien yhdistelemistä ja hoidon järjestelemistä eri päiväkotien välillä kun nyt eli ei ollut niin tehostettua toimintaa kun nyt. Oliko nuo hoitoajatkaan niin tarkasti rajattu silloin kun nyt. Riitti lähinnä että haki ennen päiväkodin sulkemisaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkökulmia on monia tähänkin. Itse en halua ajatella lapseni päiväkotia vaan lasten säilytyspaikkana, vaan omana yhteisönään, missä lapset voivat puuhastella kivoja juttuja kavereiden kanssa samalla kun osaava henkilökunta tarjoaa heille tasokasta hoitoa. Tähän kuuluu myös välillä jokin erikoisempi ohjelma, joka saattaa niitä lippuja ja lappuja vaatia, mutta itse en koe niitä mitenkään kuormittaviksi, vähemmän niistä meille vanhemmille varmasti vaivaa on kuin päivähoidon henkilökunnalle. Vaikka moni "erikoishetkiä" pitää ensisijaisesti kodin vastuulla, ei kaikissa perheissä syystä tai toisesta ole näiden järjestämiseen halua/mahdollisuutta/aikaa - surullista olisi että toiset lapset missaisivat asioita tämän takia. Itse olen lämpimästi "kasvatuskumppanuuden" kannalla ja minua aidosti kiinnostaa mitä lapseni päivät hoidossa tekee ja kenen kanssa.
En tosin sano sitä, etteikö byrokratiassa riittäisi kehitettävää, vaikka sitten parantamalla niitä sähköisiä järjestelmiä, että kaikki tieto löytyisi kätevästi samasta paikasta - meidän päiväkodillamme ainakin on tässä hyvin onnistuttu. Ehkä hieman lisäennakointia kaipaisin toisinaan, ettei tule ilmoituksia tyyliin "ensi viikolla pitäisi olla luistimet" mutta ymmärrän että tilanteet (ja etenkin sää...) vaihtelee kovasti työpaikallakin ja voisihan näihin koittaa itsekin varautua ennakkoon paremmin.
Mitä sähköisiä palveluja? Helsinki taas laahaa ilmeisesti perässä. Ainakin minun lapseni päiväkodeissa on eletty tähän päivään asti ihan kivikautista aikaa. Mitään ei ole netissä, ei edes sähköpostiviestintää. Kaikki viestintä siis suullisesti tai niillä paperilapuilla.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinun vuoksesi lapsesi eikä kukaan muukaan ryhmän lapsista pääse ikinä päiväkodin kanssa esim. luistelemaan, kirjastoon tai teatteriin. Tosi reilua. Ei minunkaan mielestäni joka päivä tai edes joka viikko tarvitse olla minnekään menossa, mutta kyllä ainakin minun lapseni tykkää, kun välillä päiväkodissa tehdään jotain tavanomaisesta poikkeavaa.
Kyllä, nimenomaan lapseni vuoksi! Mistä moni ryhmän vanhempi on tyytyväinen, koska lähtö luistelemaan on klo 7.45 ja osa lapsista tulee normaalisti hoitoon vasta klo 9. Luistelupäivinä vanhemmat rukkasivat aikataulujaan, joutuivat miettimään muiden hoitopäivien pituutta (jotta sovittu viikkohoitoaika ei ylity ) jne. Ja sitten aamulla tuli tieto, että ei voidä lähteä, koska jäällee meneekin joku koululuokka. Hip-hurraa! Teatteriin piti kävellä 2 km ja esitys oli kivasti päiväuniaikaan. Eli ruokailu pikavauhtia, sitten haalarit päälle ja kävely teatterille, missä osa nukkui esityksen ajan. Paluu takaisin päiväkotiin, teatterilta ei voinut lasta hakea. Todella kiva juttu muuten niille lapsille, jotka ovat hoidossa 4h/pv, he eivät koskaan päässeet mukaan.
Eli kun yksi lapsi ei saa lähteä pois päiväkodin alueelta, koko lapsiryhmän toiminta rauhoittui todella paljon. Nyt he tekevät teatteria itse tai järjestävät omia lukupiirejä, jonne tuovat kotoa kivan kirjan jne. Kirjastosta on tehty vierailu päiväkotiin, ei lasten tarvitse itse sinne mennä jne. Lapselle parasta on tasainen toistuva arki, kotona voidaan sitten järjestää ne erityisjutut, joita halutaan. Pienessä maailmassa on helpompaa kuin liian suuressa.
Eli kyse on siitä, että teidän päiväkodissanne on nämä erikoistapahtumat järjestetty huonosti. Yritettiinkö tähän vaikuttaa vanhempien taholta? Meillä luistelut tapahtuvat aamu-ulkoilun aikaan. Pidemmät matkat esim juuri teatteriin tms kuljetaan linja-autolla. Ja luulisin, että useimmissa muissakin päiväkodeissa tehdään samalla tavalla lasta ajatellen eikä päivän perusrytmiin tule olennaisia muutoksia.
Hah, naurahdin ääneen aloituksen lukiessani. Kieltämättä välillä on ollut samat tunnelmat täälläkin kaikkien lupalappujen sun muiden kanssa. Varsinkin eskarivuonna kaikenmaailman retkien ja tapahtumien määrä oli valtava, monta kertaa viikossa piti muistaa tietyt varusteet ja tietyt aikataulut. Silloin sanoinkin jossakin vasupalaverissa, että olisi kiva jos joku viikko olisi vain ihan tavallinen viikko ilman yhtäkään retkeä tai vierailua tai teemapäivää. Meillä lapsi tuntui ainakin oikein kaipaavan sitä arkista leikkiaikaa, kaverien kanssa hiekkiksellä möyriminen oli kivempaa kuin ne kiirettä ja hälinää aiheuttavat retket milloin minnekin näyttelyyn ja ekokylään ja taidepajaan ja sirkuskouluun.
Joskus tuntuu, että päiväkodit eivät uskalla luottaa siihen ihan tavalliseen, hyvään perusarkihoitoon, vaan ajattelevat että koko ajan pitää olla jotain erityistä, jotta hoito vaikuttaisi laadukkaalta. Eihän se niin ole. Arki on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vinkki: puhelimen kalenteri.
Aina kun tulee uus muistettava asia, niin kirjaat sen kalenteriin hälytyksen kanssa joko muistettavalle aamulle tai mieluiten edelliselle illalle.
Sit se puhelin piippaa "Kaisan luistimet", otat luistimet esille oven pieleen, että ne lähtee aamulla mukaan.
Itseä helpottaa suunnattomasti, kun ei asioita tarvitse aktiivisesti muistaa, vaan muistaminen on ulkoistettu puhelimelle. Sama vaikka perinteisen paperikalenterin kanssa. Kaikki ylös ja tarkistat illalla seuraavan päivän jutut.
Minä myös toivoisin päiväkotiin vähemmän sirkushuveja, arki riittää. Hoitopäivä on lapselle pitkä ja vilkas ja meillä ainakin lapsi on välillä sanonut että ei ollut kiva päivä kun ei ehtinyt leikkiä. Kyllähän hoitajat hyvää tarkoittaa ja osa vanhemmista varmaan vaatiikin jotain erikoistoimintoja mutta lapset siinä jalkoihin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, ihanaa, niin huojentavaa! Olen ajatellut, että olen ainoa, jolla hajoaa järki tässä päiväkotiarjessa. Ilmeisesti en olekaan :D Jotenkin mietin, että jos olen ainoa, joka kokee tämän kuormittavana. Että olenko jollain tapaa vain surkea muistamaan ja organisoimaan, jos lapsiperhe-elämä tuntuu tässä osa-alueessa vain minulle/meille työllistävältä.
Tätähän on todella vaikea selittää muille ilman, että kuulostaa aivan toivottomalta elämänhallintaongelmaiselta tapaukselta. Kuulostaa niin älyttömältä narista, että kun maanantaina pitää muistaa se hoitoaikalappu, tiistaina kivi, keskiviikkona joku oma lelu, torstaina kuvaus ja perjantaina nyt vaikka luistimet.
Isänpäiväkahvit on kerran vuodessa, samoin äitienpäivä. Lomalaput melkeinpä kerran kuussa (tarvitseeko hoitoa koulutuspäivänä, jouluna kolmeen viikkoon, syyslomana, hiihtolomalla...). Lupalaput tai osallistumistieto johonkin kerran pari kuussa. Osallistuuko valtakunnalliseen tutkimukseen a, b ja c, kerran kuussa joku lappu. Oletteko jo täyttäneet päivähoidon arviointikyselyn, linkki sähköpostissa. Osallistuuko joku vanhemapiniltaan, pari kertaa vuodessa. Osallistuuko isovanhempien päivään, kerran vuodessa. Osallistuuko Suomi100-juhlaan, kerran sadassa vuodessa.
Mutta ongelma on se, että joka viikolla osuu jotain ja aina ne vaativat, että pitäisi muistaa ulkoa koko perheen kalenteri siinä lappuja täyttäessä. Ei voi koskaan vaan viedä alsta hoitoon, aina tarkistettava tilanne. Iltaisin keräät kasaan ensin saappaat, goret, huuhdellut kurikset, kurahanskat, villavaatteet, toppahanskat kun aamulla pakkasta... Koitat muistaa korjata ne haalareiden jalkalenkit kun niistä jo edellispäivänä tuli huomautuksia. Sitten sähköposti auki, että mikä erityispäivä mahtaa olla, ahaa niinpäs olikin, entisaikojen päivä Suomi100-hengessä. Missä se essukin nyt on, kävisikö se. Toisella on ihan vaan lauluhetki, mikä huojennus!
Äidilleni juuri tätä marisin, mutta ei hän ymmärrä lainkaan. Kysehän on pikkuasioista. No niin on! Sehän tässä turhauttaakin. Mutta kun niitä on aina joka viikolle ja on todella inhottavaa ja kiusallista jos niiden perään joudutaan kyselemään toistamiseen.
Voi miten kaipaan entisiä aikoja. Ei silloin joka asiasta tehty ongelmaa ja luvanvaraista. Oletus oli, että lapset saavat osallistua kaikkeen mitä joku luotettava taho (kuten koulu ja pk) järjestävät. Kouluun ja hoitoon vaan, kyllä ne siellä tietävät mitä tekevät! Vaatetusta oli saappaat ja ne toiset kengät, yhdet haalarit. Ei tarvetta arpoa mitä päälle, ettei tule hulttioäidin leimaa jos lapselle lipsahtaa päälle jotain ei prikulleen säänmukaista :D Hoitoajoista kysyttiin, että tuleeko jouluna ja hiihtolomalla, ei tarvinnut ennustaa vartin tarkkuudella joka päivä kahden viikon päähän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näkökulmia on monia tähänkin. Itse en halua ajatella lapseni päiväkotia vaan lasten säilytyspaikkana, vaan omana yhteisönään, missä lapset voivat puuhastella kivoja juttuja kavereiden kanssa samalla kun osaava henkilökunta tarjoaa heille tasokasta hoitoa. Tähän kuuluu myös välillä jokin erikoisempi ohjelma, joka saattaa niitä lippuja ja lappuja vaatia, mutta itse en koe niitä mitenkään kuormittaviksi, vähemmän niistä meille vanhemmille varmasti vaivaa on kuin päivähoidon henkilökunnalle. Vaikka moni "erikoishetkiä" pitää ensisijaisesti kodin vastuulla, ei kaikissa perheissä syystä tai toisesta ole näiden järjestämiseen halua/mahdollisuutta/aikaa - surullista olisi että toiset lapset missaisivat asioita tämän takia. Itse olen lämpimästi "kasvatuskumppanuuden" kannalla ja minua aidosti kiinnostaa mitä lapseni päivät hoidossa tekee ja kenen kanssa.
En tosin sano sitä, etteikö byrokratiassa riittäisi kehitettävää, vaikka sitten parantamalla niitä sähköisiä järjestelmiä, että kaikki tieto löytyisi kätevästi samasta paikasta - meidän päiväkodillamme ainakin on tässä hyvin onnistuttu. Ehkä hieman lisäennakointia kaipaisin toisinaan, ettei tule ilmoituksia tyyliin "ensi viikolla pitäisi olla luistimet" mutta ymmärrän että tilanteet (ja etenkin sää...) vaihtelee kovasti työpaikallakin ja voisihan näihin koittaa itsekin varautua ennakkoon paremmin.
Ei tuo ole mitään kasvatuskumppanuutta.
Tuo on sitä että toinen osapuoli ei ota toista osapuolta lainkaan huomioon, vaan pompottaa lähtökohtaisesti koska voi ja sen pompotettaban on pakko pomppia, ettei lapselle kosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aplle sun vikaan viestiin. Kun lapsi ulkoilee ehkä jopa 3 tuntia päivässä (ainakin meidän pkssa), niin on ihan kiva, että kiipeillessä, ei ne nilkat vilku, kun lenksut puuttuu. Sun tiedoksi, että lapsi tulee paljaista nilkoista valittamaan ja me niitä sitten oiotaan about 10 kertaa yhden ulkoilun ajan. Saatika sitten, kun se lumi tulee tänne etelä-Suomeenkin.
Ymmärrän, että välillä rassaa kaikki velvollisuudet. Toinen vaihtoehto on, että hoidat ne lapset itse. Eikö niin? :)
Mulla esikoinen koulussa ja keskimmäinen kerhossa ja molemmat harrastavat kaikenlaista mahdollista. Pienimmäinen roikkuu jatkuvasti mun lahkeessa. Ja mies tietysti on reissutöissä ja todella harvoin kotona. Vaikka olen kotiäiti, en koskaan muista mitään. Koululaisen liikuntavaatteet + pyyhe on nyt kolme kertaa jäänyt kotiin, harrastuksiin mennään ihan surkeilla varusteilla, monesti juomapullo jää kotiin jne. Kerhoon tehdään itse eväät ja monesti muksu syö sitä yhtä ja samaa, kun olen unohtanut ostaa jotain muuta. Olen täysin ylikuormittunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käytössä tämä ajaston viikkopäivyri, joka pysy auki pöydällä ja on kohtuullisen pieni. Silti siihen mahtuu kaikkien neljän perheenjäsenen menot.
Se on aina lipaston päällä kodissamme.
Tärkeää tehdä menot lyijykynällä.
https://www.lyreco.com/staticswebshop/pictures/images0042/600px/4295972…
Vierailija kirjoitti:
Mulla esikoinen koulussa ja keskimmäinen kerhossa ja molemmat harrastavat kaikenlaista mahdollista. Pienimmäinen roikkuu jatkuvasti mun lahkeessa. Ja mies tietysti on reissutöissä ja todella harvoin kotona. Vaikka olen kotiäiti, en koskaan muista mitään. Koululaisen liikuntavaatteet + pyyhe on nyt kolme kertaa jäänyt kotiin, harrastuksiin mennään ihan surkeilla varusteilla, monesti juomapullo jää kotiin jne. Kerhoon tehdään itse eväät ja monesti muksu syö sitä yhtä ja samaa, kun olen unohtanut ostaa jotain muuta. Olen täysin ylikuormittunut
Paperikalenteri ja lyijykynä. Merkitset muistettavat asiat oikealle päivälle sitä mukaa, kun niitä tulee. Ja sitten pidät kokoajan näkyvillä sitä kalenteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko päiväkotiin antaa jonkun lapun syksyllä johon on kirjattu että lapseni saa osallistua kaikkeen päiväkodin taholta järjestettävään toimintaan vuonna 2017-18 ja sitten vaan allekirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Aplle sun vikaan viestiin. Kun lapsi ulkoilee ehkä jopa 3 tuntia päivässä (ainakin meidän pkssa), niin on ihan kiva, että kiipeillessä, ei ne nilkat vilku, kun lenksut puuttuu. Sun tiedoksi, että lapsi tulee paljaista nilkoista valittamaan ja me niitä sitten oiotaan about 10 kertaa yhden ulkoilun ajan. Saatika sitten, kun se lumi tulee tänne etelä-Suomeenkin.
Ymmärrän, että välillä rassaa kaikki velvollisuudet. Toinen vaihtoehto on, että hoidat ne lapset itse. Eikö niin? :)
Ei.
Te olette vastuussa siitä, että lapsella on hyvä. Miettikää se kuormittaminen toisin, jolloin vanhempi pystyy priorisoimaan.
Eihän tuo haittaisi, jos vanhemmilla ei olisi työpaikkaa, vaan voisivat keskittyä rauhassa päiväkodin kalenteriin.
Mutta nykyään taitaa melkein joka työpaikassa olla saman tyylistä. Pitää seurata työpaikan Intraa, mitä asioita pitää muistaa minäkin päivänä töissä, mikä raportti ja seurantataulukko palautettava pomolle milloinkin, mihin koulutuksiin pitikään ilmoittautua ja mihin päivään mennessä jne.
Ja sitten vastaavat jutut vapaa-aikana lasten päiväkodin, kerhojen jne. osalta.
No, onneksi kännyköissäkin on nykyään kalenterit.
Siihen se elämä meneekin. Ennen kuin huomaakaan.
Kuulkaa naiset. Olette ne lapset hankkineet. Joku yhden, joku kaksi, joku hieman enemmän. Sitten on se työ/ura, talon rakentaminen/remontointi/muutto, avioero tai muuten paska parisuhde jne. Lapset oireilee aivan kaikesta päiväkodissa. Uskokaa tai älkää. Jopa ne kiltit ja helpot. Ne oireilee siten, ettei ne puhu paljon mitään. Leikkiin pitää houkutella tai sitten haluaa leikkiä/olla vain aikuisen kanssa. Puhumattakaan niistä vaikeista tapauksista.
Suurin osa vanhemmista haluaa laadukasta varhaiskasvatusta- Sitä yritämme toteuttaa mutta sitten mammat inisee ylimääräisestä hommista. Miksi ette ole koskaan tyytyväisiä mihinkään? Mitä te oikein haluatte? Jos olette niin täydellisiä äitejä, niin kasvattakaa ne lapset oikeesti itse. Jooko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aplle sun vikaan viestiin. Kun lapsi ulkoilee ehkä jopa 3 tuntia päivässä (ainakin meidän pkssa), niin on ihan kiva, että kiipeillessä, ei ne nilkat vilku, kun lenksut puuttuu. Sun tiedoksi, että lapsi tulee paljaista nilkoista valittamaan ja me niitä sitten oiotaan about 10 kertaa yhden ulkoilun ajan. Saatika sitten, kun se lumi tulee tänne etelä-Suomeenkin.
Ymmärrän, että välillä rassaa kaikki velvollisuudet. Toinen vaihtoehto on, että hoidat ne lapset itse. Eikö niin? :)
Ei.
Te olette vastuussa siitä, että lapsella on hyvä. Miettikää se kuormittaminen toisin, jolloin vanhempi pystyy priorisoimaan.
Eli, sun lapsi ei ulkoile, koska lumet menee nilkkaan, koska ei lenksuja? Ok. Pidä se kotona ja tabin ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Itseä helpottaa suunnattomasti, kun ei asioita tarvitse aktiivisesti muistaa, vaan muistaminen on ulkoistettu puhelimelle. Sama vaikka perinteisen paperikalenterin kanssa. Kaikki ylös ja tarkistat illalla seuraavan päivän jutut.
No eihän kukaan ihminen muista koko perheen menoja ja noita erikoisjuttuja omassa päässään vaan ne todella kaikki pitää koota samaan paikkaan, itse suosin perinteistä kalenteria, jossa kierreselkämys, pysyy auki pöydällä ja sinne kootaan ihan kaikki jutut ihan talvirenkaiden vaihdosta harrastusaikoihin, kouluaikoihin ja kaikkiin lippulappusiin ja päiväkotijuttuihin, lasten jumppapäivät päiväkodissa merkitään siihen kalenteriin aina, vaikka olisi joka viikko samaan aikaan jne.
Nämä unohtelijat eivät näköjään merkitse näitä asioita kootusti samaan kalenteriin - ei niitä silloin muista. Ja sitä kalenteriakin pitää aktiivisesti sitten katsoa, joka aamu, että mitäs olikaan tänään listalla. Kun joka päivälle on jotain muistettavaa. Toi puhelinkin on hyvä, mutta sen huono puoli on se, että silloin puoliso ja koululaiset eivät ole yhtään kartalla mistään.
Paras on perinteinen paperikalenteri, jota jokainen voi helposti päivittää itse ja nähdä muiden merkinnät.
Miten ne muut tietää kaikesta - ja sinä et koskaan ?