Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriöiset / sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsijät! Mikä on auttanut teitä eniten?
07.11.2017 |
Kärsin yleisestä tuskaisuudesta ja kovasta ahdistuksesta. Lisäksi sosiaaliset tilanteet aiheuttavat usein paniikkireaktioita. Mikä hoito teitä muita samojen ongelmien kanssa kamppailevia on auttanut parhaiten? Tätä oloa kun ei pelkällä ulkoilulla taltuteta...
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cbd.
Olen kokeillut, sain viikon mittaisen paniikkikohtauksen. Mielestäni kannabis sopii vain mieleltään tasapainoisille.
-Ap
"viikon mittainen paniikkikohtaus" no olihan ao provo. Paniikkikohtsuksen aikana ei voi syödä tai nukkua ja sydän lyö erittäin nopeasti, joten ei se viikkoa voi kestää.
Noh, sanoin ehkä väärän termin. Jatkuva paniikki minulla kuitenkin oli päällä viikon ajan, vielä tätä nykyistä ahdistusta selvästi pahempi olo.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on merkittävää apua tuonut SSRI-lääkitys. Diagnoosina määrittelemätön ahdistuneisuus ja pakko-oireinen häiriö. Lääkityksen ansiosta olo on aloitusoireiden jälkeen normaali. Minulla on perhe ja olen töissä yliopistolla. SSRI lääkitys on purettu onnistuneesti kaksi kertaa, mutta oireet ovat palanneet viimeistään vuoden päästä lopetuksesta. Lääkityksen aloittamisen jälkeen olo on kuitenkin normalisoitunut muutamassa kuukaudessa.
Käyn tällä hetkellä myös KELAn tukemassa psykoterapiassa, mutta sen tehosta en osaa vielä sanoa. Lääkitys on taas tarkoitus purkaa jossain vaiheessa, joten sen jälkeen näen, pystynkö olemaan ilman lääkkeitä.
Minkä merkkinen lääke sinulla on käytössä? Kuinka nopeasti lääkityksen aloituksesta olosi on helpottanut? Haluan ehdottomasti kokeilla lääkitystä, mutta mietin, kuinka tehokasta se on.
-Ap
Mielialalääkkeet tehosi ja nopeasti. Eikä tullut mitään zombiefiilistä.
Varsinkaan bentsoihin ei kannata turvautua pitkään, nämä ovat koukuttavia ja lääkkeen vaste ei ole pitkä eli määärät kasvaa nopeasti. Mielialalääkitys voi olla yksi vaihtoehto jos tilanne on paha ja vaatii jatkuvaa lääkitystä, nämä ovat "kehittyneempiä" kuin bentsot, eli säilyttävät tuon vasteensa hyvin.
Terapia auttaa monia.
Paras tapa on opetella jokin toiminta näihin tilanteisiin, tutustu eri hengittämis ja rentoutumis malleihin. Rauhoittava musiiki tai lukeminen voi myös olla hyväksi.
Aiheesta löytyy kirjallisuutta "itsehoito oppaita", johon kannattaa tutustua.
Tärkeää on pyrkiä tekemään juuri niitä asioita mitkä ahdistavat, näin kynnys tekemiseen helpottaa, kun saat riittävästi "onnistumisen kokemuksia".
Toisilla paniikki voi olla osa jotain raskaampaa elämän tilannetta, kun toisilla "pysyvä ilmiö". Viimeisimmässä tähän paniikkiin yleensä tottuu ja sen kanssa oppii elämään, jopa ilman lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Jäin sairaslomalle, josta sitten kuntoutustuella jatkaen. Näin kohta 2 vuotta, jonka aikana aktiivisesti eri ryhmätoiminnassa ja omahoitajasuhteessa. Ennen hoidon alkua olin niin ahdistunut, etten voinut poistua kodistani, ja olin itsetuhoinen.
Tällä hetkellä tavoite palata takaisin työelämään! Nykyään voin toimia lähes normaalisti arjessa ja muiden kanssa, ja ne ahdistuksen tunteet, joita koen, pystyn käsittelemään. Jatkan hoitajasuhdetta edelleen ensi vuoden aikana, mutta harvemmin. Eli tiivis hoitosuhde ja sairaslomalle jääminen on mikä on auttanut. Annoin itselleni aikaa toipua, ja myönsin että joskus tarvitsee keskittyä vain itseeni. Mulla on myös lääkityksenä ketipinor, joka määrättiin psykoosioireilun vuoksi ja se on auttanut itseäni ihan hirvittävästi myös, tällä hetkellä purun alla. Ehdotan että otat aikaa itsellesi, ja keskityt ongelmien läpikohtaiseen hoitamiseen, eikä vain ns. oireiden lievittämiseen. Aloita pienillä askelilla, eli käy vaikka hitaaseen aikaan kaupassa, tai ihan vaan kävelyllä. Joku kaveriksi? Eikä tarvitse edes heti tehdä näin, itselläni kävi hoitaja kotona hoitojakson alussa, kun en pystynyt astua ovesta ulos. Onko tällainen hoitokeino sulle mahdollista? Tsemppiä, tiedän miten lamaannuttavaa ahdistus voi olla, mutta pienillä askeleilla ja ajan kanssa tilanne helpottuu!
Kiitos tsempistä ja tarinasi kertomisesta! Tuo lohtua :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi pois kokonaan, kofeiini pois tai vähennä. Eikä todellakaan mitään kannabista pössytellä. Lenkkeily. Propral tarvittaessa. Kotiin ei jäädä itkemään ja pelkäämään potentiaalista kohtausta, vaan menet sinne töihin/kouluun/kauppaan/bussiin/roskiksille/postilaatikolle (tai minne muualle pitikään mennä). Nämä temput on auttanu ainakin minua. Muista en sitten tiedä.
t:agorafobia+paniikkihäiriö + sos.fobia
Turha pelätä bentoja, itse olen vetänyt kymmenen vuotta yhden päivässä eikä ole tolet kasvaneet. Ajattelen niin, että jos yksi bentso päivässä auttaa näin paljon niin sitten vedän vaikka loppuelämän. Muuten en pystyis käymään missään.
Jos bentsot pelottavat niin sitten propral. Sitä voi ottaa parikin päivässä. Sen avulla voi opetella kohtaamaan tilanteita ja vähitellen ehkä jättää sitten pois. Näyttelijätkin käyttävät tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Söin 4v. Escitalopram Actavista 10 mg annoksella ja kävin samalla kognitiivisen psykoterapian. Lääkitys purettu reilut 2v sitten, on mennyt ok. Joskus ohimenesti on hieman ahdistanut mutta uskon, että se on ollut ihan normaalia. Jos alkaisi uudestaan ahdistus oireilla, ottaisin lääkkeen takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cbd.
Olen kokeillut, sain viikon mittaisen paniikkikohtauksen. Mielestäni kannabis sopii vain mieleltään tasapainoisille.
-Ap
"viikon mittainen paniikkikohtaus" no olihan ao provo. Paniikkikohtsuksen aikana ei voi syödä tai nukkua ja sydän lyö erittäin nopeasti, joten ei se viikkoa voi kestää.
Minulla tuli urheilukelloon viikkoja paljon yli 100% päivittäistä liikuntaa vaikka lepäsin. Syke oli 20-30 lyöntiä nopeampi kuin normaalisti ennen kuin sain oikean diagnoosin ja lääkkeet. Pahimmillaan muutaman kerran nousi yli 100 lyöntiä normaalia nopeammaksi, taidat laskea vain tälläiset kohtauksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vastaa kysymykseen SSRI-lääkkeestä. Eli käytössä on citalopram orion lääke. Olon selkeään paranemiseen on minulla lääkityksen aloittamisen jälkeen mennyt noin kuukausi, kaksi. Ensin olo on huonontunut selkeästi parin viikon ajan (mikä on ollut todella tuskallista) ja siitä lähtenyt kohenemaan.
Jooga. Se näyttää laannuttavan pahimmat ahdistukset. Itsellä diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Myös sellaisen asian tajuaminen, että miksi tarrautua henkisesti kiinni ikäviin ja ahdistaviin asioihin / ajatuksiin, kun kaikki mitä täällä on, kuitenkin lopulta muuttuu ja katoaa. Mikään fyysinen ei ole pysyvää. Takertuminen ahdistukseen, pahaan oloon ja asioiden vatvomiseen on turhaa. Päästä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Söin 4v. Escitalopram Actavista 10 mg annoksella ja kävin samalla kognitiivisen psykoterapian. Lääkitys purettu reilut 2v sitten, on mennyt ok. Joskus ohimenesti on hieman ahdistanut mutta uskon, että se on ollut ihan normaalia. Jos alkaisi uudestaan ahdistus oireilla, ottaisin lääkkeen takaisin.
Kävitkö julkisella puolella terapiassa? kuinka kauan? Kerran viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Söin 4v. Escitalopram Actavista 10 mg annoksella ja kävin samalla kognitiivisen psykoterapian. Lääkitys purettu reilut 2v sitten, on mennyt ok. Joskus ohimenesti on hieman ahdistanut mutta uskon, että se on ollut ihan normaalia. Jos alkaisi uudestaan ahdistus oireilla, ottaisin lääkkeen takaisin.
Kävitkö julkisella puolella terapiassa? kuinka kauan? Kerran viikossa?
Kävin Kelan tukemassa psykoterapiassa, kerran viikossa, olisin saanut käydä 2 krt mutta tein osa-aikatyötä jaksamisen takia niin tuo 2 krt olisi tullut aika kalliiksi. Kävin terapiassa sen kolme vuotta plus kerran kuussa lopettelukäynnit omakustanteisesti vuoden samalla terapeutilla. Hain apua tosi nopsaan kun olo meni huonoksi, en tiedä auttoiko sekin toipumisessa osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on auttanut Propral ja ammatinvaihto :) Ahdistun todella paljon sosiaalisissa tilanteissa. Entinen työni sisälsi paljon esillä olemista ja puhumista. Opiskelin oppisopimuksella toisen ammatin ja nyt Propralin avulla käyn töissä. Silti paniikkikohtauksia tulee säännöllisesti, esimerkiksi kassajonossa. Olen myös puhunut tilanteestani kaikille työkavereille ja ystäville. Eivät ihmettele, jos käyttäydyn oudosti.
miten ootte päässyt avun piiriin? Tuntuu ihan tosi vaikeelta ite hakea sitä. Pelottaa jotenkin hirveesti ja en tiedä yhtään mitä sanoisin kun oon muutenkin tosi huono puhumaan asioistani kellekkään
Vierailija kirjoitti:
miten ootte päässyt avun piiriin? Tuntuu ihan tosi vaikeelta ite hakea sitä. Pelottaa jotenkin hirveesti ja en tiedä yhtään mitä sanoisin kun oon muutenkin tosi huono puhumaan asioistani kellekkään
Täällä meidän kunnassa on tk-palvelut niin huonolla tolalla, että menin suoraan yksityiselle. Varasin netin kautta sopivan ajan yksityiselle psykiatrille ja sieltä sain sitten juttelun jälkeen diagnoosin, reseptin ja ohjeet terapiaan hakeutumisesta.
Minulle on merkittävää apua tuonut SSRI-lääkitys. Diagnoosina määrittelemätön ahdistuneisuus ja pakko-oireinen häiriö. Lääkityksen ansiosta olo on aloitusoireiden jälkeen normaali. Minulla on perhe ja olen töissä yliopistolla. SSRI lääkitys on purettu onnistuneesti kaksi kertaa, mutta oireet ovat palanneet viimeistään vuoden päästä lopetuksesta. Lääkityksen aloittamisen jälkeen olo on kuitenkin normalisoitunut muutamassa kuukaudessa.
Käyn tällä hetkellä myös KELAn tukemassa psykoterapiassa, mutta sen tehosta en osaa vielä sanoa. Lääkitys on taas tarkoitus purkaa jossain vaiheessa, joten sen jälkeen näen, pystynkö olemaan ilman lääkkeitä.