Lue keskustelun säännöt.
"Ei onnistu" -ihmiset
07.11.2017 |
Miksi jotkut ihmiset ovat niin pirun negatiivisia ja oikein kaivamalla kaivavat esiin jokaisen hankaluuden kaikissa ehdotuksissa?
Esimerkkinä tuttava, jolla on ylimääräistä kodin pientavaraa, josta ei tiedä mitä tehdä. Rahaa roinasta pitäis saada, mutta FB-kirppikset on hankalia, oikeat kirppikset kalliita, lahjoittaa ehkä vois mut pitäis viedä tavarat sinne ja tänne ja se on hankalaa, kukaan ei halua ja mikään ei onnistu ja voi ei ja huoh :( Poiskaan ei voi heittää ku jätemaksut ja kaikki.
Kommentit (52)
Työelämässä jotenkin vielä jaksaa niitä ei-ihmisiä, mutta vapaa-ajalla:
Tällä ihmisellä on elämässään asiat perushyvin, ja tulevaisuudessa kunhan valmistuu ja pääsee takaisin työelämään, niin vielä paremmin. On terve ja työssäkäyvä mies, normaalit lapset, äiti ja sisko elämässä mukana ja miehen sukulaisia myös. Ystäviäkin luulisin että on (joskus tuntuu että olen ainoa joka ei jaksa tätä tyyppiä).
Mutta: mihinkään ei ole rahaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ikuisesti ollaan rivarikolmiossa, tai ei ainakaan ole varaa mihinkään kivaan taloon kuitenkaan. Miehellä on typerä ammatti eikä mies ole edes kunnianhimoinen. Koskaan ei ole varaa matkustaa, ei ainakaan muualle kuin ruotsinlaivalle pari kertaa vuodessa (samalla hinnalla tekee reissun vaikka Prahaan, mutta tämä ei usko sitä millään). Kaikista muistakin löytyy aina se huono puoli, ja jos jollekin on käynyt jotain mukavaa niin siihen ei sitten sanota mitään.
En jaksa. Ja tuntuu, että maailmassa ei ole ketään samanlaista, peruspositiivista kuin itse olen. Tuntuu välillä ihan typerältä sanoa mitään mihinkään, kun aina tulee täystyrmäys, vaikka ei puhuta mistään lopullisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Armstrongia kuuhun lennätetty ainakaan nihilistisen pessimismin voimalla. Piti uskoa, että mahdoton on saavutettavissa, ja selvittää miten.
Siksi kai niin moni haluaa kieltää sen koskaan edes tapahtuneen.
No ei sinne kyllä niinkään lennetty että kasaappas tosta vähän noita sun vanhoja tiellä olevia muuttolaatikoita ja teet niistä raketin ja menox!
Ei tietenkään. Se vaati paljon innovaatiota, luovaa ajattelua, raakaa matematiikkaa, pikkutarkkaa insinöörityötä, kykyä päästä yli ja oppia epäonnistumisista, ja ennen kaikkea uskoa niin projektin tekijöiltä kuin rahoittajalta että tästä oikeasti tulee jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Se negatiivisuus on realismia janoikeasti arvokasta tietoa siitä mitä käytettävissä olevilla resursseilla, ajalla ja ihmisten energialla kannattaa tehdä. Kirpparipuuhailu on naurettavaa ja työlästä pennin pyörittelyä.
Joo sehän onkin imartelevampaa... pitää siis itseään realistina. Omasta tuttavapiiristäni ainakin havainnoimalla voin sanoa, että ne kaikkein rajoittuneimmat ja negatiiviset ihmiset on myös niitä, jotka ei kovin hyvin ole menestyneitä elämässä. (Ja aivan oikein: sekin on jonkun muun syy ja valivalivali)
Sen sijaan monella ahkeralla optimistilla menee selvästi paremmin. Kun tehdään eikä valiteta!
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, että ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia kokemuksia, eri määrä energiaa kuin sinulla.
Älä oleta, että sinun erilaisuutesi on sen parempaa kuin muiden.
Kyllä mää sen ymmärrän ja hyväksynkin, mutta mitä mun pitää tehdä, kun negistelijä pyytää neuvoa, mutta mikään ei kelpaa? Jossain kohtaa munkin ideapankki loppuu, ja sekin on mun vika, kun en halua auttaa. AP
Jotenkin huvittavia nämä pessimistit joiden mielestä he itse ovat realisteja ja muut sitten liikaintoilevia typeryksiä jotka eivät osaa ottaa huomioon mitään mahdollisia ongelmakohtia. Kyllä optimistikin voi olla realistinen erilaisten rajoitteiden suhteen, ja pessimisti typerys joka puolestaan näkee ongelmia sielläkin missä niitä ei ole ja jolle ne olemassaolevat pienet vastamäet kasvavat Mount Everstiä korkeammiksi, muka ylipääsemättömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, että ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia kokemuksia, eri määrä energiaa kuin sinulla.
Älä oleta, että sinun erilaisuutesi on sen parempaa kuin muiden.Kyllä mää sen ymmärrän ja hyväksynkin, mutta mitä mun pitää tehdä, kun negistelijä pyytää neuvoa, mutta mikään ei kelpaa? Jossain kohtaa munkin ideapankki loppuu, ja sekin on mun vika, kun en halua auttaa. AP
Yritä ymmärtää, että se toinen ei välttämättä edes tajua olevansa niin negatiivinen kuin on. Sitä on välillä hyvin vaikea nähdä oman boksinsa ulkopuolelle. Ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti, ettei hänelle mikään kelpaa. Se on vaan hänen tapansa reagoida asioihin. ja voi olla et hän kuitenkin muuttaa mielensä, jotkut meistä on sillei et ensin sanoo ei, miettii asiaa pari päivää, ja sit onkin eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minä voi kertoa mistä on kyse. Töissä meillä on näitä ”innostuvia” ihmisiä, joiden ideat ovat AINA. niitä kaikkein kuluneimpia ja väsyneitä. Tyyliin ”mennään pikkujouluissa pakohuoneeseen”, ”kuunnellaan Cheekkiä”, ”syödään sushia” jne. Koska on muita ihmisiä jotka yrittävät nostaa tekemisen tasoa ja luovuutta, tämmöisiä latteuksiin ei voi lähteä mukaan. Ja koska näissä ihmisissä on aimo annos narsismia, he alkavat heti syyttää muita ”negatiivisiksi”.
Mun on vähän vaikea ymmärtää tätä tilannetta... Jos a ehdottaa sushin syömistä, mutta se on b:n mielestä latteaa, niin vastaako b tähän ehdotukseen, että ei käy. Jos vastaa, niin hän on ei onnistu -tyyppi, vaikka omasta mielestään vaan haluaisi nostaa tasoa. Tason nostaminen vaatisi sitä, että ei ensinnäkään tyrmää toisen ideaa, vaan jalostaa sen pidemmälle. Eli jos b:n mielestä sushi on latteaa ja kulunutta, niin hän ehdottaa vaihelun vuoksi ruokaa z.
Minusta nimittäin tuo kuvaus tilanteesta kuulostaa juuri ei onnistu! -asenteelta. Mä en halua sushia kun se on niin 2016. Mutta en mä kyllä kerro mikä olisi parempaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä asiaa mä en ymmärrä: mikä merkitys sillä on idean tarjoajalle hyväksyykö toinen idean vai ei?? Miksi se negatiivisuus siis haittaisikaan, ellei toinen ole epäkohtelias?
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa mä en ymmärrä: mikä merkitys sillä on idean tarjoajalle hyväksyykö toinen idean vai ei?? Miksi se negatiivisuus siis haittaisikaan, ellei toinen ole epäkohtelias?
No siinä vaiheessa se vaan alkaa haittaamaan kun yritetään miettiä esimerkiksi pikkujoulujen paikkaa, kaikki ideat ammutaan alas, mutta mitään ei ehdoteta tilalle. Oletetaan että toisilla riittää innostusta miettiä eri ideoita niin kauan että joku kelpaa sille "realistillekkin". Ja sitten esimerkiksi tuo ap:n kuvailema ihmistyyppi, joka nyt vaan tykkää valittaa, mutta ei halua oikeasti muuttaa mitään. Ei sitä vaan jaksa kuunnella. Toisilla nyt tietenkin on vain tuo tapa valittaa pelkästä valittamisen ilosta, eikä niihin kannata oikeasti sanoa juuta eikä jaata. Kuittaa vaan jollakin onpa ilmoja pidellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa mä en ymmärrä: mikä merkitys sillä on idean tarjoajalle hyväksyykö toinen idean vai ei?? Miksi se negatiivisuus siis haittaisikaan, ellei toinen ole epäkohtelias?
Siis jos ei kyse ole mistään yhteisestä toiminnasta vaan just tuollaisesta tilanteesta ku ap sanoi... Miksi sen pitäis hermostuttaa ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Ehkä se ei kaipaa sulta mitään ratkaisua, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ehkä hän haluaa vaan voivotella tilannetta ja tarvitsee nyt sen ajan käsitellä asiaa. Jotkut tarvitsee pidemmän ajan... Ehkä sinäkin mallailet itsellesi roolia, jota sulta ei edes odoteta. Sä taidat olla niitä jotka ei kestä jos ei pääse heti kehittämään ratkaisua kaikkeen? Miksi sua ärsyttää toisen erilaisuus ja reagointitapa kun ei se ole sulta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Ehkä se ei kaipaa sulta mitään ratkaisua, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ehkä hän haluaa vaan voivotella tilannetta ja tarvitsee nyt sen ajan käsitellä asiaa. Jotkut tarvitsee pidemmän ajan... Ehkä sinäkin mallailet itsellesi roolia, jota sulta ei edes odoteta. Sä taidat olla niitä jotka ei kestä jos ei pääse heti kehittämään ratkaisua kaikkeen? Miksi sua ärsyttää toisen erilaisuus ja reagointitapa kun ei se ole sulta pois?
Se ei koskaan jää siihen yhtään aiheeseen, vaan on kaikessa mukana. Jokaisessa toisessa ihmisessä on joku huono puoli joka on mainittava ääneen, miehestä pitää valittaa, koulusta pitää valittaa, lapsen kavereista pitää valittaa (puhumattakaan niiden kavereiden vanhemmista). Ei sellaista jaksa, ja kyllä se on omasta energiasta pois.
Minä olen peruspositiivinen ihminen, ja realisti myös. Realismiin nojaten annoin tämän kaverin mennä menojaan, en siis pidä enää mitään yhteyttä. Valittakoon samankaltaisten kanssa. Harmi tietysti minulle, että minunkaltaisiani on vähemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä tuollainen negatiivinen ihminen. Pidän suuni kiinni, kun taas keksitään pyörää uudestaan enkä viitsi pilata intoa huomauttamalla, että esteenä on joku tietosuojalainsäädäntö tai henkilörekisterilaki tai kiinteistön käyttösäännöt tai mikä milloinkin. Aika usein se negatiivisuus on realismia.
Noissa asioissa ei kannattaisi olla tuppisuuna. Sä pystyt helposi jalostamaan tuon "ei onnistu" muotoon, "ei pojat - ei näin, annas kun täti näyttää" tai "ihan kiva, mutta ette nyt huomanneet tätä". Vastarannan kiiskeilyn voi nähdä myös olemassa olevan hyvän puolustajana perävalo-konsulentteja vastaan. Eli kaikki muutos ei ole hyvästä, varsinkaan jos muutoksen tekijät eivät jää itse vastaamaan muutoksista.
Mutta ap:n tarkoittama tyyppi on oikeasti hyvin rasittava. "Tää ei vaan skulaa"
Voi kuule, aikani muotoilin kannustavia negaatioita juuri tuohon tyyliin eli "entä tietosuoja, kannattaisiko ottaa huomioon tuo ja tämä" ja sain aina samanlaista vähättely eli "ei nyt aseteta rajoituksia" tai "katsotaan sitten myöhemmin". Ja sitten kun ne rajoitukset oli pakko ottaa käsittelyyn, oli alkuperäinen idea jo monessa kalliissa palaverissa paisutettu sellaiseksi, että rahaa prototyyppeihin tms. oli kulunut paljon ja lopputulos oli, että jos tehdään näin, niin lisää hintaa tulee enemmän kuin mihin on varaa.
Molemmissa on puolensa. Silloin kun lähdetään kehittämään uutta, niin ensin pitääkin miettiä idea ja isot linjat ja sitten huolehtia, että muodollisuudet tulee kuntoon. Asioiden kehittämistä ei pitäisi tyrmätä sillä, että "ei tää kuitenkaan onnistu". Mutta toinen puoli on sitten se, että kun uutta kehitetään, niin pitää muistaa toiminnan reunaehdot. Jos tietoturva on toiminnassa keskeinen elementti, niin sen ohi ei mennä kuin ehkä ihan ensimmäisissä ideointipalavereissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Ehkä se ei kaipaa sulta mitään ratkaisua, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ehkä hän haluaa vaan voivotella tilannetta ja tarvitsee nyt sen ajan käsitellä asiaa. Jotkut tarvitsee pidemmän ajan... Ehkä sinäkin mallailet itsellesi roolia, jota sulta ei edes odoteta. Sä taidat olla niitä jotka ei kestä jos ei pääse heti kehittämään ratkaisua kaikkeen? Miksi sua ärsyttää toisen erilaisuus ja reagointitapa kun ei se ole sulta pois?
En ole se jolta kysyit, mutta omissa pessimistitutuissa ärsyttää se, että vuosikausia jumitetaan niitä samoja valituksenaiheita uudestaan ja uudestaan. Joo, ihmiset tarvitsevat eri pituisia aikoja käsitelläkseen asioita, mutta kun joka kerta kun puhutaan niistä samoista asioista jotka on huonosti (ja joille ei tietenkään voi edes yrittää tehdä jotain) niin kyllä se alkaa tympiä. En minä jaksaisi kuunella myöskään hehkutusta vaikka jostain mahtavasta matkasta montaa vuotta joka kerta kun tavataan, eikä ruikutus tee jankuttamisesta yhtään siedettävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Ehkä se ei kaipaa sulta mitään ratkaisua, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ehkä hän haluaa vaan voivotella tilannetta ja tarvitsee nyt sen ajan käsitellä asiaa. Jotkut tarvitsee pidemmän ajan... Ehkä sinäkin mallailet itsellesi roolia, jota sulta ei edes odoteta. Sä taidat olla niitä jotka ei kestä jos ei pääse heti kehittämään ratkaisua kaikkeen? Miksi sua ärsyttää toisen erilaisuus ja reagointitapa kun ei se ole sulta pois?
Se ei koskaan jää siihen yhtään aiheeseen, vaan on kaikessa mukana. Jokaisessa toisessa ihmisessä on joku huono puoli joka on mainittava ääneen, miehestä pitää valittaa, koulusta pitää valittaa, lapsen kavereista pitää valittaa (puhumattakaan niiden kavereiden vanhemmista). Ei sellaista jaksa, ja kyllä se on omasta energiasta pois.
Minä olen peruspositiivinen ihminen, ja realisti myös. Realismiin nojaten annoin tämän kaverin mennä menojaan, en siis pidä enää mitään yhteyttä. Valittakoon samankaltaisten kanssa. Harmi tietysti minulle, että minunkaltaisiani on vähemmän...
Tuota, kuulostat kyllä aika epämiellyttävältä ja itserakkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä tuollainen negatiivinen ihminen. Pidän suuni kiinni, kun taas keksitään pyörää uudestaan enkä viitsi pilata intoa huomauttamalla, että esteenä on joku tietosuojalainsäädäntö tai henkilörekisterilaki tai kiinteistön käyttösäännöt tai mikä milloinkin. Aika usein se negatiivisuus on realismia.
Ok. Eli siis istut vieressä ja katselet, kun ihmiset käyttävät aikaa turhaan? Onko sulla itselläsi koskaan mitään ideoita? AP
En ole tuo, jolta kysyt, mutta itsehän ilmaisit aloituksessasi hyvin, miten osa ihmisistä suhtautuu kielteiseen realismiin.
Jos työpaikalla arvostetaan vain innostuneisuutta, ja realismi ja kokemus tulkiraan pessimismiksi ja "asenneongelmaksi" ja ankeuttamiseksi, niin miten sitä muuten VOI käyttäytyä kuin pitää suunsa kiinni ja antaa muiden hyomata ihan itse, mistä kana pissii.
Toistan. Kaikkea ei tarvitse tietenkään tyrmätä, mutta on hyvä asia, jos selvästi huonot ideat ammutaan alas.41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Ehkä se ei kaipaa sulta mitään ratkaisua, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ehkä hän haluaa vaan voivotella tilannetta ja tarvitsee nyt sen ajan käsitellä asiaa. Jotkut tarvitsee pidemmän ajan... Ehkä sinäkin mallailet itsellesi roolia, jota sulta ei edes odoteta. Sä taidat olla niitä jotka ei kestä jos ei pääse heti kehittämään ratkaisua kaikkeen? Miksi sua ärsyttää toisen erilaisuus ja reagointitapa kun ei se ole sulta pois?
Se ei koskaan jää siihen yhtään aiheeseen, vaan on kaikessa mukana. Jokaisessa toisessa ihmisessä on joku huono puoli joka on mainittava ääneen, miehestä pitää valittaa, koulusta pitää valittaa, lapsen kavereista pitää valittaa (puhumattakaan niiden kavereiden vanhemmista). Ei sellaista jaksa, ja kyllä se on omasta energiasta pois.
Minä olen peruspositiivinen ihminen, ja realisti myös. Realismiin nojaten annoin tämän kaverin mennä menojaan, en siis pidä enää mitään yhteyttä. Valittakoon samankaltaisten kanssa. Harmi tietysti minulle, että minunkaltaisiani on vähemmän...
Joo etköhän ole jo tarpeeks monta kertaa tuonut esiin, että sunkaltaisia ihanuuksia on harvassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus miettinyt, että miten nämä ei käy- tyypit pärjää ihmisten kanssa niinkään hyvin mitä näyttävät pärjäävän. Yhden kaverini kanssa ei nimittäin ole mitään oikeaa tapaa vaikka sanoa, että kyllä se siitä. Kun ei se koskaan siitä.
Esimerkkinä vaikka tuo elämäntilanne nyt ja talohaaveet. Juu, kaksi tavallista palkansaajaa ei ilman lottovoittoa rakenna 300 neliön kivitaloa järven rannalle Etelä-Suomessa. Mutta kun talopaketteja on muitakin, ja tontteja muuallakin, tai sitten ostaa vanhan talon ja remontoi sen. Mutta sitten remontoiminen on kallista, eikä sitä miehen tollukka edes osaa, ja voivoisentään. Tekisi mieli sanoa, että totta, et saa unelmiesi taloa IKINÄ, koita elää asian kanssa. Mutta sitten minä taas olisin pahis, joka haluaa tahallaan pahoittaa toisen mielen.
Ikinä ei siis ole hyvä, ja se nimenomaan on se raskain juttu teissä ei käy -tyypeissä.
Ehkä se ei kaipaa sulta mitään ratkaisua, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ehkä hän haluaa vaan voivotella tilannetta ja tarvitsee nyt sen ajan käsitellä asiaa. Jotkut tarvitsee pidemmän ajan... Ehkä sinäkin mallailet itsellesi roolia, jota sulta ei edes odoteta. Sä taidat olla niitä jotka ei kestä jos ei pääse heti kehittämään ratkaisua kaikkeen? Miksi sua ärsyttää toisen erilaisuus ja reagointitapa kun ei se ole sulta pois?
Se ei koskaan jää siihen yhtään aiheeseen, vaan on kaikessa mukana. Jokaisessa toisessa ihmisessä on joku huono puoli joka on mainittava ääneen, miehestä pitää valittaa, koulusta pitää valittaa, lapsen kavereista pitää valittaa (puhumattakaan niiden kavereiden vanhemmista). Ei sellaista jaksa, ja kyllä se on omasta energiasta pois.
Minä olen peruspositiivinen ihminen, ja realisti myös. Realismiin nojaten annoin tämän kaverin mennä menojaan, en siis pidä enää mitään yhteyttä. Valittakoon samankaltaisten kanssa. Harmi tietysti minulle, että minunkaltaisiani on vähemmän...
Tuota, kuulostat kyllä aika epämiellyttävältä ja itserakkaalta.
Ehkä, mutta minulle tuli melkeimpä fyysisestikin paha olo tämän ihmisen seurassa, joka ei voinut sanoa mitään hyvää mistään eikä kenestäkään. En minä halua olla pelkästään toisen likasanko, jonne voi kaataa kaiken sen, mikä omassa elämässä sillä hetkellä pielessä. Ystäviä totta kai kuunnellaan ja tuetaan, mutta sen pitäisi olla vastavuoroista. Tämä henkilö sai minun murheeseeni sanottua, että hänen murheensa on isompi, eikä hän jaksa miettiä minun ongelmaani.
Että sellainen, mukava ihminen.
Voi kuule, aikani muotoilin kannustavia negaatioita juuri tuohon tyyliin eli "entä tietosuoja, kannattaisiko ottaa huomioon tuo ja tämä" ja sain aina samanlaista vähättely eli "ei nyt aseteta rajoituksia" tai "katsotaan sitten myöhemmin". Ja sitten kun ne rajoitukset oli pakko ottaa käsittelyyn, oli alkuperäinen idea jo monessa kalliissa palaverissa paisutettu sellaiseksi, että rahaa prototyyppeihin tms. oli kulunut paljon ja lopputulos oli, että jos tehdään näin, niin lisää hintaa tulee enemmän kuin mihin on varaa.