Lue keskustelun säännöt.
Olenko sitoutumiskammoinen, vai ovatko miehet vain liian innokkaita?
06.11.2017 |
Sitoutumiskammo on ehkä väärä sana, sillä ensitreffien jälkeen ei olla vielä sitoutumassa. Koen kuitenkin, että mies on liian innokas ekojen treffien jälkeen viestittelemään. Päivittäin. Hyvät huomenet ja hyvät yöt ja jotain juttua siinä välillä. Eikä siinä vielä kaikki. Mutta kun ne saattavat soittaa ilman ennakkovaroitusta! Mistä ihmeestä minä kerran tavatun ihmisen kanssa väsyneenä työpäivän jälkeen jorisen?
Tykkäisin käydä ensin treffeillä, ja sitten miehestä ei tarvitsisi kuulua moneen päivään mitään, kunnes hän ehdottaisi taas tapaamista (jos kerran haluaisi tavata). Jotenkin rennosti voisi aloittaa. Sillä tavalla, ettei tule mitään paineita tai ahdistusta.
Oletteko muut törmänneet tällaiseen ja ymmärrättekö mitä tarkoitan, vai olenko minä vain tunnevammainen? Pitäisikö yksien onnistuneiden treffien jälkeen heti ottaa se ihminen arkeen niin, että viestittelee sen kanssa joka päivä? Onko se tosiaan tapana?
Minusta suhde syntyy itsestään pikku hiljaa jos syntyy, ja sitten kun se on syntynyt, sen ylläpito vaatii työtä. Mutta suhde ei synny työllä, vaan itsestään. Siinä ero.
Kommentit (24)
Vai suhde syntyy itsestään. Ei se nyt ihan noinkaan taida olla. Viestittely on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta siitä, että oikeastaan kaikki kiinnostuneet miehet viestittelee koko ajan paljon ja soittelee. Minuakin se on yleensä vähän rasittanut, mutta oikeastaan vain siksi, että en ollut itse heti kovin kiinnostunut. Mutta sitten lopulta yhden kanssa osui jutut yksiin ja tuntui vain luontevalta kun hän laitteli niitä viestejä. Nykyään asutaan yhdessä.
Tässä taitaa olla perää. Minusta tuntuu, että ap ei ole kovin kiinnostunut.
Mä olin samanlainen kuin ap tapailema mies. Olen aina ihastunut palavasti naiseen. Sen takia on näpit palanut monta kertaa. Minut on nolattu ja häpäisty. Enää en edes ihastu.
Vierailija kirjoitti:
Vai suhde syntyy itsestään. Ei se nyt ihan noinkaan taida olla. Viestittely on ihan normaalia.
No ellei nyt ihan itsestään, niin pikku hiljaa kuitenkin.
Ihmettelen sitä, miten kukaan ehtii ja jaksaa viestitellä niitä näitä. Ei minulla ainakaan normaalissa arjessa mitään niin ihmeellistä tapahdu, että siitä pitäisi raportoida. Silti on kiireistä. En oikein ehtisi joka välissä viestiä laittaa. Töiden jälkeen vaihdan vaatteet ja lojun koomassa sohvalla hetken. Siitä sitten keräilen itseäni ja laitan itselleni ruokaa. Sen jälkeen tsekkaan uutiset netistä tai av-palstailen. Sitten lähden ruokakauppaan. Ehkä jos siellä enää siihen aikaan on kassalla jonoa, ehtisin jonkun viestin laittaa. Mutta en välttämättä edes ota puhelinta mukaan kauppaan. No sitten kun olen menossa nukkumaan ja laitan puhelimen herättämään, huomaan että sinne on tullut viestejä. Mutta en sitten väsyneenä jaksa mitään kummempaa kirjoittaa, ehkä vain jotain "hyvää yötä" tms.
Mutta siis alkaa vituttaa kun aina pitäisi alkaa näihin hyvänyöntoivotuksiin jonkun kanssa, jonka naamaa olen katsellut ehkä kaksi tuntia. Nukkukoon hyvin tai huonosti, mitä se minulle kuuluu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta siitä, että oikeastaan kaikki kiinnostuneet miehet viestittelee koko ajan paljon ja soittelee. Minuakin se on yleensä vähän rasittanut, mutta oikeastaan vain siksi, että en ollut itse heti kovin kiinnostunut. Mutta sitten lopulta yhden kanssa osui jutut yksiin ja tuntui vain luontevalta kun hän laitteli niitä viestejä. Nykyään asutaan yhdessä.
Tässä taitaa olla perää. Minusta tuntuu, että ap ei ole kovin kiinnostunut.
Joo, en ole. Mutta tuskin olisin kenestäkään haltioissani yhden tapaamisen jälkeen. Etsin rauhallista tuttavuutta, jonka kanssa suhde voi pikku hiljaa syventyä. En mitään teiniromanssia. Olen valmis antamaan aikaa tutustumiselle. Niinhän ystävyydetkin syntyvät. Sitten, jossain vaiheessa, ystävänkin kanssa on luonnollista jakaa arjen tyhmimpiäkin asioita. Mutta ei se kenenkään kanssa ala kuin nappia painamalla, vaan vähitellen.
Jotenkin tuntuu, että sellainen käytös mikä tuttavilta olisi tungettelevaa ja omituista, on odotusarvo näissä treffijutuissa. Jos vaikka harrastuksessa tapaisin jonkun kerran parin tunnin ajan, niin olisi silti omituista alkaa saman tien viestitellä useita kertoja päivässä tyhjästä. Siitä ei syntyisi ystävyyttä, vaan harrastuksen lopettaminen stalkkerin välttämiseksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai suhde syntyy itsestään. Ei se nyt ihan noinkaan taida olla. Viestittely on ihan normaalia.
No ellei nyt ihan itsestään, niin pikku hiljaa kuitenkin.
Ihmettelen sitä, miten kukaan ehtii ja jaksaa viestitellä niitä näitä. Ei minulla ainakaan normaalissa arjessa mitään niin ihmeellistä tapahdu, että siitä pitäisi raportoida. Silti on kiireistä. En oikein ehtisi joka välissä viestiä laittaa. Töiden jälkeen vaihdan vaatteet ja lojun koomassa sohvalla hetken. Siitä sitten keräilen itseäni ja laitan itselleni ruokaa. Sen jälkeen tsekkaan uutiset netistä tai av-palstailen. Sitten lähden ruokakauppaan. Ehkä jos siellä enää siihen aikaan on kassalla jonoa, ehtisin jonkun viestin laittaa. Mutta en välttämättä edes ota puhelinta mukaan kauppaan. No sitten kun olen menossa nukkumaan ja laitan puhelimen herättämään, huomaan että sinne on tullut viestejä. Mutta en sitten väsyneenä jaksa mitään kummempaa kirjoittaa, ehkä vain jotain "hyvää yötä" tms.
Mutta siis alkaa vituttaa kun aina pitäisi alkaa näihin hyvänyöntoivotuksiin jonkun kanssa, jonka naamaa olen katsellut ehkä kaksi tuntia. Nukkukoon hyvin tai huonosti, mitä se minulle kuuluu.
-ap
No sano sille miehelle, että olet kiireinen etkä ehdi joka välissä viestitellä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin samanlainen kuin ap tapailema mies. Olen aina ihastunut palavasti naiseen. Sen takia on näpit palanut monta kertaa. Minut on nolattu ja häpäisty. Enää en edes ihastu.
Ikävä jos sinut on nolattu ja häpäisty. Toivottavasti minun käytöstäni ei kukaan koe niin. Sanon kyllä suoraan ja ystävällisesti jossain vaiheessa, että minulla ei ole tapana niin nopeasti ja paljon pitää etäyhteyttä, vaikka haluaisinkin vielä tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika innokkuus pysyy aisoissa, kun deittailee yhtaikaa tarpeeksi montaa naista. Silloin malttaa odottaa vastavuoroisuutta. Seksiäkin jaksaa odottaa, kun aina välillä joltain saa.
Entinen deittailija kirjoitti:
Liika innokkuus pysyy aisoissa, kun deittailee yhtaikaa tarpeeksi montaa naista. Silloin malttaa odottaa vastavuoroisuutta. Seksiäkin jaksaa odottaa, kun aina välillä joltain saa.
Tässä se syy varmaan on. Minä nimittäin treffailen paljon miehiä. Ilmeisesti nämä miehet eivät treffaile muita, vaan olettavat, että tässä se nyt on (kun ollaan sovittu, että tavataan uudestaankin).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan V millainen nainen olet, "vaikeasti tavoiteltavaa leikkivä Beibi"
Aina ne samat ongelmat joko mies on liian paljon, vähän tai liian sopivasti kiinnostunut, mutta kuitenkin kaikki ovat vääriä mielestäsi koska ei ole sopivan etäinen ja jännä.
Olet lepakko tai bi etkä edes itse vielä täysin ymmärrä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä hyviä öitä viestittelen, en soittele enkä toivota huomenia. Viestejä laitan laskelmoivasti, eli odotan välillä toisenkin aloitetta etten ole aina se joka laittaa viestiä keskustelunavaukseksi. Itse saan Tinderissä niin vähän matcheja vielä, että yritän niitä vähäisiäkin keskusteluja sitten pitää hengissä. Äkkiä sen kyllä huomaa kiinostaako tyyppi vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulla mitään sitoutumiskammoa ole, sä et vaan ole ihastunut niihin miehiin. Hittoako sitä sitoutumaan, jos ei ole ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Olet lepakko tai bi etkä edes itse vielä täysin ymmärrä sitä.
En ole. Miesvartalo on se juttu mistä sytyn.
-ap
Ap älä kiusaa niitä miehiä vaan sano niille etteivät viestittele/soittele sulle! Kerro myös heille, että odotat suhteen syntyvän itsestään eikä tekemällä. Siinähän sitten odottelet!
Vierailija kirjoitti:
Ap älä kiusaa niitä miehiä vaan sano niille etteivät viestittele/soittele sulle! Kerro myös heille, että odotat suhteen syntyvän itsestään eikä tekemällä. Siinähän sitten odottelet!
Kerro sinä, miksi ensitreffien jälkeen pitäisi olla joka päivä yhteydessä, mutta jos harrastuksen parissa tutustuu kivaan ihmiseen josta voisi tulla ystävä, hänelle ei kuitenkaan viestitä joka päivä aamuin päivin illoin?
Miksi treffeille asetetaan kohtuuttomia odotuksia? Eihän homma voi toimia, jos ensitapaamisesta pitäisi tietää, alkaako parisuhteeseen vai ei.
-ap
Ajatelkaapa tilannetta, että menette uuteen työpaikkaan. Jaat työhuoneen toisen, uuden ihmisen kanssa. Vietätä hänen kanssaan samassa tilassa 7,5 tuntia ja hän opastaa sinua työssäsi.
Eikö työpäivän lopussa tunnukin siltä, että pääsisipä jo eroon tuosta ihmisestä? Ja miksi? Koska tutustuminen ja uuden opettelu on kuormittavaa, sen jälkeen tarvitsee hengähdystauon eikä halua puhua kenellekään mitään.
Miksi treffituttavuus olisi poikkeus tähän ihmiselle normaaliin väsymiseen uuden edessä? Miksi treffien pitäisi olla jotain outoa huumaa, kuin putki jäisi päälle?
-ap
Tavismiehellä ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää samanlaista taktiikkaa kuin mitä ap naisena itse käyttää. Eli odottaa passiivisena hänelle sopivana ajankohtana tulevia yhteydenottoja ja niiden perusteella valikoi parhaat päällä. Tuollaisella tekniikalla tavismies jää yksin, koska joku ehtii viedä naisen aina nenän edestä. On pakko olla aktiivinen, että edes joskus tärppää. Ne miehet joilla riittää paljon kysyntää jaksavat pelata coolisti ja kypsytellä suhdetta hitaasti - koska käyvät siinä samalla aina välillä pa*emassa niitä muita samaan aikaan kierrossa olevia naisia. Kohta ap on täällä itkemässä miksi lankeaa aina pelimiehiin...
Olisi hyvä jos kaikki naiset joutuisivat viettämään vaikka yhden kuukauden tavismiehen kengissä niin näkisivät miten tiukka taistelu naisista oikein on jatkuvasti meneillään. Ja miten julma maailman on miehiä kohtaan.
Minulla on kokemusta siitä, että oikeastaan kaikki kiinnostuneet miehet viestittelee koko ajan paljon ja soittelee. Minuakin se on yleensä vähän rasittanut, mutta oikeastaan vain siksi, että en ollut itse heti kovin kiinnostunut. Mutta sitten lopulta yhden kanssa osui jutut yksiin ja tuntui vain luontevalta kun hän laitteli niitä viestejä. Nykyään asutaan yhdessä.