Lue keskustelun säännöt.
Mies reissussa, minä kotona kahden lapsen kanssa / milloin tämä lakkaa olemasta ns. raskasta?
06.11.2017 |
Mies on poissa kaksi yötä, lapset on 11- ja 13-vuotiaat. Ei varmaan kuulosta kovin pahalta, koska aika on noin lyhyt ja lapsetkin ovat jo tuon ikäisiä. Jotenkin tämä kuitenkin tuntuu minusta tosi rasittavalta, kun pitää yksin vastata kaikesta kotona. Miten muut, koetteko miehen poissaolot samoin? Jos olette kokeneet, minkä ikäisiä lasten pitäisi olla, että niiden kanssa yksin oleminen ei enää stressaa?
Ja ennen kuin kukaan kiljaisee: tiedän oikein hyvin, että esim. kaikille yksinhuoltajille tämä minun "raskas" on se normaali...
N40
Kommentit (38)
Meillä lapset on 9 ja 12, eikä kyllä raskasta ole ollut enää vuosiin. Ehkä viimeksi silloin, kun nuorempi oli päiväkodissa. Olemme kylläkin olleet vuosien saatossa paljon keskenämme miehen reissutyön vuoksi, joten rutiinia löytyy.
Mikä mielestäsi yh-päivistä tekee raskaat, vastuu vai lasten kanssa oleminen tai niiden käytös? Reagoivatko lapset poissaoloon jotenkin erityisesti? Noin isoja voi jo pyytää olemaan sinulle avuksi miehen reissatessa, jotta kaikilla olisi kivempaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun sä opit homman. Tosin jos se edelleen tuottaa tuskaa, niin lapset lähtee ennen kotoa kuin sä opit homman.
Meillä mies on reissannut aina niin paljon etten oikeen muista koska "lakkasi olemasta raskasta".
Kun kaikki olivat päiväkodissa (yhtenä vuonna) oli aika rankkaa, kun vielä kaikki kolme sairastivat vesirokon miehen kolmen viikon reissun aikaan.
Pitkään aikaan, siis vuosikausiin ei ole tuntunut missään paitsi ikävänä. Asittiin kyllä koko porukka välissä ulkomailla useampi vuosi tässä välissä.
Miehen reissut menee niin rutiinilla ettei eroa oikeen huomaakaan, vaikka siis mies tekee kotona tosi paljon. Mutta isot lapset (16 v., 14 v. ja 11 v.) On jo avuksi ja hoitavat oman osuutensa hommista.
Sinänsä reissun pituudella ei ole niin merkitystä, joku kaksi päivää voi oikeasti tuntua rankemmalta kuin viikko tai kaksi. Pidemässä ajassa tilanteeseen mukautuu, parissa päivässä tila on niin väliaikainen, että laskee päiviä että koska se tulee takaisin.
En siis osaa vastata. Itse koen tuon ikäisten kanssa olevan jo tosi helppoa. Mutta kuten sanottu, me ollaan kasvettu tähän koko sakki. Jos teillä tilanne on uusi, on rankkuuskin erilaista.
Isompi ongelma on se ikävä ja miehelle tietty pitkät lennot ja aikaeroista toipuminen.
Kyllä minullakin tuossa vaiheessa oli jo helpottanut. Meillä vaikutti varmaan se, että kummallakin on samat työmenot, vuosittaiset lyhyet työmatkat, ettei tullut sitä tunnetta, että aina se toinen vaan menee, vaan menin itsekin vuorollani. Ja yläkouluiässä lopettivat veljekset jatkuvat nahistelutkin, joita nuorempana oli.
Yleensä se raskaus väistyy silloin kun lapset eivät enää tarvitse apua arjen toiminnoissa kuten pukemisessa tai pesemisessä. Mistähän johtuu, että aloittaja kokee vieläkin lasten kanssa yksin olemisen raskaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin suunnittelen meille jotain kivaa, kun mies on pois. Ihan hyvin on sujunut oli lapsia 1, 2 tai 3. Asenteesta kiinni. Nyt mies on reissussa ja olen kotona 1-v, 3-v ja 9-v lasten kanssa. Esimerkiksi 3-vllä on harrastus, jossa käy vanhemman kanssa. Jos en saa lastenvahtia kuopukselle niin jätetään harrastuskerta vaan välistä. Esikoinen osaa kulkea yksin harrastuksiinsa.
Jestas, mä ajattelin että sulla on 2kk ja 2v, silloin mulla oli raskasta, asuttiin myös uudella paikkakunnalla lähin tuttu oli 200km päässä ja mies poissa viikon. No, sen jälkeen ei ole ollut, tosin käytännössä olin yksinhuoltaja ja mies useimmiten aiheutti vain lisä töitä minulle. Ymmärrettävästi ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta taitaa nyt olla joku muu kuin lapset.
Ehkä mies on perheen ainoa aikuinen.
Asennemuutos auttaa välittömästi. Jos lapset - vielä noin isot lapset - ovat terveitä, mikä siinä voi olla niin raskasta.
Kun mies on reissussa, voit rauhassa hoitaa kauneutta, järkätä lasten kanssa elokuvaillan, lukea, jumpata, kirjoittaa joulukortit valmiiksi.
Jos et muuta keksi, siivoa kaapit ja komerot - kuuntele samalla jotain kivaa radiosta.
Lyhyesti: hyödynnä miehen poissaolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa olin kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa yksin, kun mies teki reissutyötä. Se oli rankkaa. Jos sairastuin, ei ollut kukaan, kuka olisi auttanut, vaan yksin kuumeessa sitä yritti selvitä tai valvoi yksin sairaiden lasten kanssa Tuntui, että jatkuvasti oltiin lasten kanssa ovella sanomassa miehelle heipat ja vilkuttamassa ikkunasta. Se tunne, että taas jään yksin muutamaksi viikoksi, on tosi kurja.
Nyt lapset on koululaisia ja koen edelleen miehen reissutyön rankkana. Hän on yleensä poissa kerrallaan kahdesta yöstä kahteen viikkoon. Kaksi yötä menee vielä helposti, mutta kaksi viikkoa on pitkä. Vaikka hommat hoituu, niin välillä itkettää, kun on kova ikävä. Nukkumaan meneminen on vaikeaa aika usein, kun on niin kova ikävä toista. Jos mies on paljon poissa, sen huomaa myös lapsista, jotka sitten itkevät perään.
Musta ei ole ollut raskasta ikinä, jos mies välillä poissa. Miehen poissaolo ei juurikaan muuta meidän arkea. Ainoa, jos esim. Lämmityspannu vaikka päättää sanoa sopimuksen irti. Lapsille ollut aina hauskaa, kun pääsevät äidin viereen nukkumaan. Nythän on todella helppoa, kun lapset jo lähellä teini- ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua näitä miehiä jotka ovat "reissussa". Vaimo hoitaa kodin ja lapset ja kaiken ja miehet vaan on "reissussa".
Miksi v*tussa pitää olla ne lapset? Ja vaimo ja koti. Jos ei siellä kotona viitti käydä kun kääntymässä?
Yksikään reissumies tai reissumiehen marttyyrivaimo ei saa multa yhtään sympatiaa. Ite läksit.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua näitä miehiä jotka ovat "reissussa". Vaimo hoitaa kodin ja lapset ja kaiken ja miehet vaan on "reissussa".
Miksi v*tussa pitää olla ne lapset? Ja vaimo ja koti. Jos ei siellä kotona viitti käydä kun kääntymässä?
Yksikään reissumies tai reissumiehen marttyyrivaimo ei saa multa yhtään sympatiaa. Ite läksit.
Todella monelle insinöörille ja myyntimiehelle reissaaminen on työtehtävien vuoksi välttämätöntä eikä mikään oma valinta. Pitäisikö niiden vain jättää pariutumatta ja lisääntymättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies teki matkatöitä kun lapsemme olivat alle 5-vuotiaita. Minä nautin siitäkin ajasta, meille tuli lasten kanssa ihan omat jutut ja touhut, ja oli ihana nauttia yksinäisistä illoista lasten mentyä nukkumaan. En koskaan kokenut vastuuta raskaaksi, olen varmaan rakennettu sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Jestas, mä ajattelin että sulla on 2kk ja 2v, silloin mulla oli raskasta, asuttiin myös uudella paikkakunnalla lähin tuttu oli 200km päässä ja mies poissa viikon. No, sen jälkeen ei ole ollut, tosin käytännössä olin yksinhuoltaja ja mies useimmiten aiheutti vain lisä töitä minulle. Ymmärrettävästi ex.
En nyt ymmärrä, miksi on ex? Mullakin mies silloin tällöin työmatkalla viikon tai pari, mm. kun lapset oli 6 kk ja 2 v, ja vasta muutettu uudelle paikkakunnalle, jossa tosin oli tuttuja. Ei se sen kummempaa ollut. Vastapainoksi työmatkoista miehen työajat on joustavia ja palkka hyvä, en yhtään valita. Ja mies hoitaa täysin osansa kotona.
Yleensä toisena päivänä helpottaa. Eka kokonainen päivä yksin on mulle aina raskasta. Ikävä ei helpota ennen kuin mies palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua näitä miehiä jotka ovat "reissussa". Vaimo hoitaa kodin ja lapset ja kaiken ja miehet vaan on "reissussa".
Miksi v*tussa pitää olla ne lapset? Ja vaimo ja koti. Jos ei siellä kotona viitti käydä kun kääntymässä?
Yksikään reissumies tai reissumiehen marttyyrivaimo ei saa multa yhtään sympatiaa. Ite läksit.
Todella monelle insinöörille ja myyntimiehelle reissaaminen on työtehtävien vuoksi välttämätöntä eikä mikään oma valinta. Pitäisikö niiden vain jättää pariutumatta ja lisääntymättä?
No totta helvetissä pitäisi jos ei sen verran kotona viihdy että tuntisi omat lapsensa. Ei lasten siittäminen ole mikään ihmisoikeus. Joojoo ja vaimo hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua näitä miehiä jotka ovat "reissussa". Vaimo hoitaa kodin ja lapset ja kaiken ja miehet vaan on "reissussa".
Miksi v*tussa pitää olla ne lapset? Ja vaimo ja koti. Jos ei siellä kotona viitti käydä kun kääntymässä?
Yksikään reissumies tai reissumiehen marttyyrivaimo ei saa multa yhtään sympatiaa. Ite läksit.
Todella monelle insinöörille ja myyntimiehelle reissaaminen on työtehtävien vuoksi välttämätöntä eikä mikään oma valinta. Pitäisikö niiden vain jättää pariutumatta ja lisääntymättä?
Olen reissuinsinöörin kanssa naimisissa ollut kymmenisen vuotta. Hänen viikkoja pitkät reissut loppuivat siihen kun vanhin lapsista oli alle vuoden ja ja joskus pari kertaa on ollut viikon reissu. Valinnanvaraa on jos vain haluaa. Nykyään insinööri voi hoitaa asiansa koneiden kautta. Me asumme nykyään jenkeissä mutta miehen tiimi on Suomessa. Toisinaan tulee tilanteita että mies sanoo nyt olis sellainen tilanne että pitäis mennä mutta loppujen lopuksi asian pystyy hoitamaan muuten. Palaveritkin hoidetaan compuutterin kautta päivittäin. Totuus on että työmatkoja on tarjolla aika paljonkin mutta niihin ei ole pakko osallistua. Hyvin harvoin on sellainen have to go-tilanne. Mieheni sanoi että työpaikalla, hänenkin tiimissään on niitä perheellisiä jotka haluavat aina lähteä vaikkei olis pakko. Hän ei ymmärrä miksi. Hän itse ehti lähes 10 vuotta matkustella työn puolesta kuukausittain ympäri maailmaa ennen perheen perustamista. En olisi hyväksynyt sitä että olisin ollut yksin lasten kanssa pitkiä aikoja. Niinpä me olemme muuttaneet miehen työn perässä maasta toiseen mutta lyhyet työreissut on reissattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua näitä miehiä jotka ovat "reissussa". Vaimo hoitaa kodin ja lapset ja kaiken ja miehet vaan on "reissussa".
Miksi v*tussa pitää olla ne lapset? Ja vaimo ja koti. Jos ei siellä kotona viitti käydä kun kääntymässä?
Yksikään reissumies tai reissumiehen marttyyrivaimo ei saa multa yhtään sympatiaa. Ite läksit.
Todella monelle insinöörille ja myyntimiehelle reissaaminen on työtehtävien vuoksi välttämätöntä eikä mikään oma valinta. Pitäisikö niiden vain jättää pariutumatta ja lisääntymättä?
No totta helvetissä pitäisi jos ei sen verran kotona viihdy että tuntisi omat lapsensa. Ei lasten siittäminen ole mikään ihmisoikeus. Joojoo ja vaimo hoitaa.
Kuule, ne reissuhommat on usein aika rahakkaita. Niillä miehen tienesteillä hankitaan talot ja tehdään lomamatkat, kustannetaan harrastukset jne. Kysymys ei ole ihan vain siitä, etteikö viihtyisi kotona. Vaimo hoitaa asiat kotona silloin kun mies on poissa.
Voihan sitä jäädä vaikka työttömäksi, varsinkin, jos kieltäytyy töistä eli niistä reissuista. Monille kelpaa kyllä se reissutöiden ansiosta mahdollistuva elintaso.
Koita jaksaa 7 - 9v ku nuorempikin muuttaa kotoa. Jos et siinä kohtaa ota raskaasti ukon lähtöä nuoremman ja hoikemman perään, niin sitte helpottaa.