Lue keskustelun säännöt.
Jäätkö sinä aina ilman joululahjoja ja aatto-iltana sinua surettaa?
05.11.2017 |
Teitähän on ainakin av-palstan mukaan.
Osta tänä vuonna itse itsellesi joku mieluisa lahja. Pakkaa kauniisti ja sujauta sinne lahjasäkkiin.
Ei tarvitse mököttää aattoiltana ja ehkäpä se pölvästi miehesikin havahtuu, että kuka kumma sille eukolle oli mennyt kallista hajuvettä/timanttikorvakorut/tonnin designlaukun ostamaan.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin. Sitten en enää minäkään viitsinyt ostaa miehelle lahjaa, ja nyt ollaan ilman lahjoja. Syntymäpäivinä sama juttu, olin se joka muisti, mies ei koskaan. Asia ratkaistiin samalla lailla.
Juuri näin täälläkin, lopetin lahjat ja muistamiset, kun oli yksipuolista. Mies alkoi muistaa pienillä lahjoilla, mutta minä en vuosikymmenten jälkeen enää ala lahjoja hankkia hänelle. Hänellä kestääkin 30 vuotta tasoittaa tilanne. Mies ei myöskään tervehdi kotiin tullessa tai aamulla ym., joten lopetin senkin. Nyt se häiritsee häntä, hyvä.
Naurattaa ja surettaa.
Miksi olette yhdessä.
Meillä yhteinen päätös, ei lahjoja.
Enkä ole marttyyrinä vaan nautin joulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin ilman, kun vietimme joulut anoppilassa. Minä ostin tottuneesti kaikille lahjat, myös anopille. Anoppi osti myös lahjat, mutta ei minulle. Koska miesväki ja lapset eivät lahjoja antaneet, en lahjaa saanut. Iloitsin muiden ilon mukana. Anopin piikittelyistä välittämättä. Nykyään emme käy enää anoppilassa jouluisin ja minäkin saan joululahjan tai lahjoja. Enää ei ole kukaan suputtamassa muiden korviin ettei minulle tarvitse kenenkään lahjaa antaa. Siksikin joulussamme on enemmän lämmintä tunnelmaa kuin ennen.
Aion ostaa suklaata ja hyvää viiniä, ne riittävät minulle. :) Tavaroita voin ostella itsekin.
Mä tein juuri noin silloin kun oli vielä tärkeää saada joku mieluinen lahja. Miksi riskeerata tuollaisessa asiassa ja pilata oma joulunsa? Minulle riitti yksi mieluinen itseostettu lahja takaamaan hyvän joulumielen.
Nyt olen pari vuotta ollut jo siinä mielentilassa, etten oikeasti kaipaa itselleni yhtään mitään. Ja olen sen oman lahjani jättänyt ostamatta, kun minulla on jo kaikki tarpeellinen ja vähän tarpeetontakin. Miehelle olen myös sanonut jo monena vuotena, että osta omat lahjasi, kun minä en osaa. Meillä on yhteiset rahat ja mies tienaa niistä valtaosan, niin on tuntunut tyhmältä ostella miehelle epäonnistuneita lahjoja hänen rahoillaan.
Edes lapselle en osta sokkona vaan kysyn häneltä toiveita ja yleensä niistä neuvotellaankin tai valitaan netistä yhdessä. Hänelläkin on jo paljon kaikkea tarpeellista ja jos hän haluaa esim. akvarellivärit, niin en minä osaa tehdä hänen puolestaan hyvää valintaa, vaan parempi että hän valitsee itse. Jotain pientä ylimääräistä yllätystä olen toki aina hankkinut myös, mutta kalliiden lahjojen kanssa ei oteta turhia riskejä.
Hih, loistava ajatus ostaa itselle lahja pukinkonttiin, kiitos ideasta! Vaikka tonttu paljastuisikin, naurattaisi se kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostan joka joulu kaikki lahjat, lapselle ja minulle ja miehelleni jotakin yhteistä. Ääliö ukko ostaa vain siskon tyttärelle, joka on meidän jo kymmenen vuotias kummityttö.
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut tyttären perheelle, 11v kaksospojille ja 18 v tytölle, vävylle sekä tyttärelleni lahjat, samoin miehelleni ja aikuiselle pojalleni. Keneltäkään en saa vastalahjaa. Ikinä. Näin käynyt useana vuotena.
Tänä jouluna ajattelin etten hanki kenellekään yhtään mitään. Tosin jouluaattona taidan olla se perheen pahis, jota ihmetellään, miten nyt ei yhtään lahjaa ole hankkinut. Kenellekään ei ole vuosien aikana tullut mieleen vastavuoroisuus....
.
Voi sano, että tämä oli palturia, kuinka aikuiset lapsetkin jättävät huomioimatta äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, ihan totta jo monen vuoden ajan.
Minä, perheellinen, vietän tulevan joulun yksin. Oma valinta, muu perhe ja suku matkoilla, halusin jäädä kotiin. Taidan ostaa itselleni lahjaksi kirjan ja viettää kiireettömän joulun kotisohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa ikinä lahjoja ja olen onnellinen juuri näin. Rakastan jouluna hyvää ruokaa, saunomista, rentoutumista, laulamista, lukemista, enkä ole vailla mitään muuta. Pystyn ostamaan itselleni ne asiat mitkä haluan, enkä ole vailla keneltäkään mitään. Mies ei myöskään halua lahjoja. Lapsille ostetaan muutama harkittu lahja.
Olen joskus miettinyt tätä, kuinka äiti on niin päivänselvä ja näkymätön. Lapsille (nykyään osa jo täysi-ikäisiä) on aina ollut tärkeää, että laitetaan isänpäivälahja ja iskälle joululahjat. Äitienpäivä on ohitettu viime vuonna olankohautuksella, että eihän sitä enää, kun ei olla pieniä. Ei ole täysi-ikäisille lapsille tullut myöskään mieleen, että voisivat äidillekkin jotain laittaa, kun kyselevät, että mitä voisi iskälle laittaa.
Esikoinen just kehtasi vielä rutista, että meillä ei ole koskaan ollut mitään kivoja jouluvaloja. Olin hänellä vähän, että mitä ihmettä. Joka helvetin vuosi olen laittanut jouluvalot ja jouluverhot ja joululiinat ja tähdet ikkunoihin tuomaan joulun tunnelmaa. Mutta kuulemma meillä ei ole koskaan ollut mitään erikoista jouluvaloa tms.
Tässä näin isojen lasten äitinä olen alkanut miettimään, että jotain taisi mennä pieleen tässä lasten kasvattamisessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut tyttären perheelle, 11v kaksospojille ja 18 v tytölle, vävylle sekä tyttärelleni lahjat, samoin miehelleni ja aikuiselle pojalleni. Keneltäkään en saa vastalahjaa. Ikinä. Näin käynyt useana vuotena.
Tänä jouluna ajattelin etten hanki kenellekään yhtään mitään. Tosin jouluaattona taidan olla se perheen pahis, jota ihmetellään, miten nyt ei yhtään lahjaa ole hankkinut. Kenellekään ei ole vuosien aikana tullut mieleen vastavuoroisuus....
Tuo on muuten hyvä suunnitelma, mutta ehdotan, että ostat tänä vuonna toisten lahjoista säästyvillä rahoilla jotain itsellesi! Jotain sellaista, mitä et kuuna päivänä raaskisi, mutta jonka totta vieköön olet ansainnut!
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut tyttären perheelle, 11v kaksospojille ja 18 v tytölle, vävylle sekä tyttärelleni lahjat, samoin miehelleni ja aikuiselle pojalleni. Keneltäkään en saa vastalahjaa. Ikinä. Näin käynyt useana vuotena.
Tänä jouluna ajattelin etten hanki kenellekään yhtään mitään. Tosin jouluaattona taidan olla se perheen pahis, jota ihmetellään, miten nyt ei yhtään lahjaa ole hankkinut. Kenellekään ei ole vuosien aikana tullut mieleen vastavuoroisuus....
En halua loukata, mutta asia on niin, että lastenne kasvatus on mennyt pieleen samoin kuin aviomiehen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut tyttären perheelle, 11v kaksospojille ja 18 v tytölle, vävylle sekä tyttärelleni lahjat, samoin miehelleni ja aikuiselle pojalleni. Keneltäkään en saa vastalahjaa. Ikinä. Näin käynyt useana vuotena.
Tänä jouluna ajattelin etten hanki kenellekään yhtään mitään. Tosin jouluaattona taidan olla se perheen pahis, jota ihmetellään, miten nyt ei yhtään lahjaa ole hankkinut. Kenellekään ei ole vuosien aikana tullut mieleen vastavuoroisuus....
Olin itse 8 tai 9-vuotias, kun isäni sai jouluna vain yhden paketin, kun taas me lapset ja äiti saimme useita. Me kaikki kolme lasta olimme aivan järkyttyneitä ja surullisia siitä, kun isä sai vain yhden lahjan. Seuraavana vuonna halusimme viikkorahoilla jokainen ostaa isälle lahjan. Niinpä ihmettelenkin syvästi niitä perheitä, joissa esim. äiti jää joka vuonna ilman lahjan lahjaa eikä kukaan ikinä tee mitään asian korjatakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut tyttären perheelle, 11v kaksospojille ja 18 v tytölle, vävylle sekä tyttärelleni lahjat, samoin miehelleni ja aikuiselle pojalleni. Keneltäkään en saa vastalahjaa. Ikinä. Näin käynyt useana vuotena.
Tänä jouluna ajattelin etten hanki kenellekään yhtään mitään. Tosin jouluaattona taidan olla se perheen pahis, jota ihmetellään, miten nyt ei yhtään lahjaa ole hankkinut. Kenellekään ei ole vuosien aikana tullut mieleen vastavuoroisuus....
En halua loukata, mutta asia on niin, että lastenne kasvatus on mennyt pieleen samoin kuin aviomiehen valinta.
.
Ei se nyt noinkaan mene, joistakin äiti on kai niin ylimaallinen olento, että nauttii joulunakin pelkästä pyhästä hengestä ja muiden lahjojensaannista.
Ap:nä ostaisin lahjat kaksosille, jos muut eli aikuiset alkavat ihmetellä lahjattomuuttaan, toteaisin, lapset saavat lahjat, eihän aikuiset niitä tarvitse/halua, hänkään ei ole saanut ainuttakaan vuosikausiin.
Tämä antaisi ajattelemisenaihetta koko aikuisporukalle, sitä tulisi kenties mietittyä joulun jälkeenkin.
Tsemppiä
Kun lapset olivat pieniä elimme erittäin vähällä rahalla, ja jouluun säästettiin koko vuosi. Päätettiin miehen kanssa hyvin aikaisin että sen sijaan että ostaisimme toisillemme jotain, takaamme että lapset saavat konttiin ainakin yhden toivotun lahjan ja jätimme ostamatta lahjat. Omat vanhempani olivat tässä vaiheessa jo kuolleet ja miehen vanhemmat ylensä ostivat perheelle jonkin yhteisen lahjan, joten meni reippaasti kymmenen vuotta etten joululahjoja saanut. Toki tänä aikana tauloudellinen tilanne parani, mutta oli tullut tavaksi jo olla ostamatta.
Nyt lapset ovat teinejä, ja on kyllä pakko sanoa että kun esikoisen ollessa 13 avasin paketin ja löysin sieltä minulle synttärirahoilla ostetun viltin tuli kyllä iso poru.
Minä saan aina yhden lahjan äidiltäni. Meillä ei kuitenkaan muut osta äidillemme lahjaa, niin olen hänelle joka vuosi ostanut sen yhden myös. Oli ihana nähdä aikoinaan hänen ilmeensä joka vuosi kun joku meistä kuudesta lapsesta ja miehestä muistaa äitiäkin. Nyt vain laitan veljeni mukana lahjan. Muilta en saa lahjaa, en mieheltä, en sisaruksilta, en isältä, en miehen perheeltä. Miehen perheelle vein myös vuosia aina lahjat ja kukat. Kunnes totesin, että antaa olla.
Miehelle myös aikani jaksoin. Vietämme yhdessä joulun ja alkoi viime jouluna jo itkettää se, että itse annan kolme lahjaa ja seuraan vierestä sitä kääreistä poistamista. Kehtasi vielä valehdella, että minun lahjani on postissa tulossa. Se on tulossa vielä tänä päivänäkin. Tänä jouluna päätin, että panostan itseeni ja teen itselleni mieluisat ruoat ja mies saa touhuta mitä lystää. Aivan sama. :)
En tajua aikuista, joka odottaa saavansa lahjoja :D Siis ettei suunnilleen tiedä/arvaa, saako, ja on okei asian kanssa, mitä saa. Olemme aikuisia, emme lapsia. En odota synttärinäkään lahjoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin. Sitten en enää minäkään viitsinyt ostaa miehelle lahjaa, ja nyt ollaan ilman lahjoja. Syntymäpäivinä sama juttu, olin se joka muisti, mies ei koskaan. Asia ratkaistiin samalla lailla.
Juuri näin täälläkin, lopetin lahjat ja muistamiset, kun oli yksipuolista. Mies alkoi muistaa pienillä lahjoilla, mutta minä en vuosikymmenten jälkeen enää ala lahjoja hankkia hänelle. Hänellä kestääkin 30 vuotta tasoittaa tilanne. Mies ei myöskään tervehdi kotiin tullessa tai aamulla ym., joten lopetin senkin. Nyt se häiritsee häntä, hyvä.
Varokaa ettette kohta ole sellainen katkera mitään puhumaton ja toista vihaava pariskunta jotka ovat yhdessä vain sen takia kun ei ole saatu aikaiseksi erota.
Hyvä pointti. Tämä on kuitenkin ainut tapa pakottaa mies käytöstavoille myös kotona. En ole itsestäänselvyys, joten nähköön edes sen vaivan, että tervehtii. Tervehtii vieraitakin ihmisiä, joten liikaa en vaadi.
Olen surullinen puolestasi, kuulostat todella katkeroituneelta. Olet viimeiset 30 vuotta opettanut miestäsi käytöstavoille ja lopputulos on se, että kumpikaan ei viitsi enää tervehtiä toista? Mies sentään ok oppinut ostamaan sinulle pieniä lahjoja jouluksi, mutta sinä et ole 10 vuoteen viitsinyt ostaa, kostoksi siitä ettei mies tajunnut ostaa ensimmäiseen 20 vuoteen? Missä omat käytöstapasi ovat? Huhuh, miten kamala elämä sinulla on rakkaudettomassa avioliitossa. Varo kuitenkin, sillä vaikka sinun mielestäsi on parempi olla huonossa suhteessa, miehesi voi jonain päivänä saada tarpeekseen. Vaikka sinä olet itsestäänselvyys, mies ei välttämättä sitä jaksa koko elämäänsä olla ja lähtee jonain päivänä uuden, mukavamman naisen matkaan. Sitten on turha täällä itkeä, miksi mies jätti sinut kaikkien yhteisten avioliittovuosien jälkeen.
Olen kiitollinen, ettei tarvitse säilyttää tavaraa, jota en itse halunnut ja valinnut. Yleensä ostan itselleni jotain erityistä ennen tai jälkeen joulun.