Kuinka paljon siedätte ystävältä?

Ja toisaalta, pitääkö ystävän edes kyetä tukemaan? Eikö tukea saa ennemmin puolisolta tai perheeltä?

Kyllä mun ystävät ja oikeestaan kaveritkin saa olla kuin elopellossa. Ei mua tarvitse sen kummemmin tukea ja huomioida. Ystävyys on siitä kivaa, että siinä saa olla just sellainen kuin on. Ei siinä tekoja lasketa tai odoteta, kunhan ollaan vaan ystäviä.

Toki sitä apua ja tukea saa ja antaa ystävysten kesken. Se kaikki on vaan bonusta ja ilahduttavaa, mitään ei odoteta.

Entä empatian puute? Kerrot jostain ongelmastasi tai surustasi, et saa mitään? Yleensä keskustelu kääntyy takaisin siihen toiseen ihmiseen?

Kaikki mainitsemasi asiat on sellaisia niin yhdessä kuin erikseen, joita itse en ainakaan luokittelisi ystäväksi. Mutta ei tietystikään ystävältä voi odottaa, että tämä aina olisi tukena tai aina iloitsisi omasta puolesta. Eri asia, jos toinen ei ikinä kykene näihin asioihin, silloin ei edes puhuta ystävyydestä. Pitkältä ja hyvältä ystävältä tietysti sallii enemmän kuin uudemmalta tuttavuudelta. 

Riippuu historiasta. Mitä enemmän on ollut hyvää, sitä enemmän siedän tilapäistä perseilyä.

Varmaan pointti on se, että on tärkeää miettiä, mitä todella odottaa ystävyydeltä? Kavereilta odottaa eri asioita kun ystäviltä, ei-niin läheisiltä voi odottaa vaikka vain hauskaa yhdessäoloa, ei yhtään sen kummempaa. Ystävältä voi odottaakin ihan perus empatiakykyä.

No ei kai ilkeily kuulu ystävyyteen ollenkaan..?

Entä ajoittainen piruilu (hyvin lievästi)?

Vierailija kirjoitti:

Entä ajoittainen piruilu (hyvin lievästi)?

Mitä on ajoittainen piruilu? Meillä on läheisen ystäväni kanssa sanaton sopimus imeisesti tästä, koska "piruilemme" toisillemme aika ajoin. Pointtina kuitenkin se, että tiedämme ettei kumpikaan tarkoita mitään pahaa, koska tunnemme toisemme läpikotaisin ja toistemme huumorit. Jos taas "piruilee" niin, että toinen siitä loukkaantuu niin kyllä sen heti toisesta huomaa, että nyt ei ollutkaan hyvä juttu.

En usko että noin käyttäytyvä pitää ystävänä sitä jota kohtelee noin.

Vierailija kirjoitti:

En usko että noin käyttäytyvä pitää ystävänä sitä jota kohtelee noin.

Hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ajoittainen piruilu (hyvin lievästi)?

Mitä on ajoittainen piruilu? Meillä on läheisen ystäväni kanssa sanaton sopimus imeisesti tästä, koska "piruilemme" toisillemme aika ajoin. Pointtina kuitenkin se, että tiedämme ettei kumpikaan tarkoita mitään pahaa, koska tunnemme toisemme läpikotaisin ja toistemme huumorit. Jos taas "piruilee" niin, että toinen siitä loukkaantuu niin kyllä sen heti toisesta huomaa, että nyt ei ollutkaan hyvä juttu.

Voisitko antaa jonkun esimerkin?

Ex-ystävä - ei tosin mieleltään terve- uhkaili mua teolla, joka täyttää kunnianloukkauksen tuntomerkit. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan tyytyi levittämään musta perättömiä ilkeyksiä.

Nyt hän on unohtanut kaiken, ja haluaisi pitkän tauon jälkeen taas ystävyyttäni.

Ei käy. Oppi meni perille.

Vaarallinen ihminen, joka saa jäädä historiaan.

Ei edes pyytänyt anteeksi, koska ei mielestään ole tehnyt mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ajoittainen piruilu (hyvin lievästi)?

Mitä on ajoittainen piruilu? Meillä on läheisen ystäväni kanssa sanaton sopimus imeisesti tästä, koska "piruilemme" toisillemme aika ajoin. Pointtina kuitenkin se, että tiedämme ettei kumpikaan tarkoita mitään pahaa, koska tunnemme toisemme läpikotaisin ja toistemme huumorit. Jos taas "piruilee" niin, että toinen siitä loukkaantuu niin kyllä sen heti toisesta huomaa, että nyt ei ollutkaan hyvä juttu.

Voisitko antaa jonkun esimerkin?

"Olenpas kauhean näköinen tässä kuvassa." -"Kyllä, todella kauhea."

"Miltä näytän?"     -"Huonolta, en tiedä kehtaanko tulla kanssasi." 

Nämä nyt oli pinnallisia esimerkkejä. Mutta tämän tyylistä molemminpuolista. Pointti siis siinä, että tunnemme toisemme hyvin ja tämä on molemminpuolista, jonka jälkeen nauramme yhdessä. Jos tekisin jonkun toisen kanssa tätä, jonka kanssa ei olisi pitkää ystävyyttä takana niin voi olla, että hän ajattelisi, että olen vain ilkeä.

Oikeesti ilkeä "ystävä" joutaa mennä hyvin nopeasti pois mun elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai ilkeily kuulu ystävyyteen ollenkaan..?

Ei tosiaan.

Tiedän olevani, ehkä vähän hölmö ja yksinkertainen, mutta en hirmuisesti halua miettiä etukteen listaa siitä, että mitä en siedä ystäviltäni. Ei heitä toki montaa ole. Mutta esimerkiksi tuo näkeminen minulla on hyvä ystävä jota en ole nähnyt vuosiin ns. livenä. Tukeakin voi antaa monella tavoin. - jos ja kun yksi ystäväni elää tällä hetkellä itse ruuhka vuosiaan, niin ymmärrän erinomaisn hyvin, ettei hänellä ole kovin aikaa tukea juuri nyt minua. (Uskon kuitennkin naivisti, että tukee sen minkä voi; en kilpaile "mitallisijoista" tuen saajien joukossa hänen osaltaan). Toki on hivenen tylsää jos huomaa olevana aina se, joka on ensimmäisenä ehdottomassa ja keksimässä; jonkinalien vastavuoroisuutta ystävyydeltä odotan, Mutta en minä tähänkään rajaa vedä, että joku ei voisi olla ystäväni jos minä joudun ehdottamaan sen n. kertaa, niin ystävyys päättyy. Ehkä se hiipuu ja kuolee mutta voi toisaalta palaa rauhallisella ja tasaisella liekillä kytien kauan, hyvin kauan.    

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti ilkeä "ystävä" joutaa mennä hyvin nopeasti pois mun elämästäni.

Niin joutaakin! Mun teiniaikainen bestis oli tosi hyvä nälväisemään pyörein silmin ja viattoman näköisenä kipeästi.

Tajusin sen vasta kun se kerran kertoi, miten se oli oikein suunnitellut yhdestä toisesta kaverista ilkeää piikkiä ja odottanut sopivaa tilaisuutta sen iskemiseen.

Välit viileni lukioaikana, nykyään ei olla tekemisissä.

On muuten ainoa tuntemani ihminen, joka on vihjaillut mulle että rintani ovat pienet tai muuten vääränlaiset. Onneksi olen itse niihin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ns. negatiivisia asioita olette valmiit sietämään ystävältä ja kuinka paljon? Vaikuttaako ystävyyssuhteen pituus kuinka paljon asiaan? Kuinka isoja asioita ovat esim.:

- tuen puute

- ei pysty iloitsemaan tai edes onnittelemaan saavutuksista (pystyykö kukaan todella..?)

- sinä olet se joka aina ehdottaa tapaamisia, mutta toisaalta, lähes aina suostuu tapaamaan

- ilkeät kommentit?

Sinä juuri kuvasit  neljällä kohdalla ihmistä joka ei ole ystävä.Miksi sinä kutsut tuollaisia ihmisiä ystäviksi?

Kolme vuotta siedin, sillä olin imarreltu, kun ystävä uskoutui minulle henkilökohtaisissa asioissa. Uskoin, että ystävyys syvenee ja paranee.

Mutta kolmen vuoden jälkeen totesin, että nyt riitti! Ei empatiaa, ei vastavuoroisuutta, ei kannustusta tai tukea ikinä, alkoi tulla henkistä väkivaltaa joka vain paheni, myös manipulointia. Ja lopulta mitta tuli täyteen ja lopetin toivomasta mitään parempaa.

Nyt kyllä hävettää, että mihin perustui tuo minun uskoni paremmasta. Mutta kyllä toisaalta ymmärrän mistä naruista toinen veteli.