Lue keskustelun säännöt.
Seurustelukumppanin alkoholinkäyttö
03.11.2017 |
Mietin tässä, että olenko aivan turhaan nyt huolissani, vai onko tämä ihan tavallista alkoholinkäyttöä. Olen itsealkoholistin lapsi ja edellisellä miehelleni oli alkoholiongelma, se voi olla syynä mahdolliselle ylireagoinille.
Eli siis, miesystävä ei lähes ikinä juo niin, että edes huomaisin hänen olevan humalassa. Alkoholia menee kuitenkin ainakin parina iltana viikossa. Esim pari bisseä tai pari lasia viiniä. Hän ei ikinä ole juotuaan pahantuulinen tai haasta riitaa tms. Ei asuta yhdessä,joten en tiedä kuinka paljon juo esim viikolla kun nähdään yleensä vaan viikonloppuisin. On hyvässä työssä ja muutenkin elämä kunnossa. Mietin vaan tuota juomista, että lisääntyykö se pikkuhiljaa? Voi olla että mietin tätä aivan turhaan ja ylireagoin, mutta kunhan nyt mietin.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
No oma isä oli tuollainen tissuttelija alussa ja myöhemmin alkoholisoitui. Pienenä muistan, että hän tykkäsi aina juoda pari sauna- tai muuten vain kaljaa, mutta ei sitten sen enempää. Illan vietoissa sitten vasta repesi käsistä juominen ja kipattiin kunnolla, kun oli uusi vuosi, vappu, juhannus... Kun olin vanhempi, niin sitten isä joikin jo joka ilta itsensä sammumiskuntoon. Jossain vaiheessa meininki oli sellaista kuin olisi asunut ostarideekun kanssa. Räkänen ja kiukkunen ukko, joka katsoi halveksuen taapertaessaan housut roikkuen viinavarastolleen. Eli ei se tissuttelu välttämättä kerro hallinnassa olevasta juomisesta, vaan voi myös kertoa taipumuksesta alkoholismiin, joka myöhemmin eskaloituu.
Kannattaa jutella asiasta. Taustasi tietäen miehesi luulisi ottavan vakavasti huolenaiheesi. Ehkä jopa alkaa kiinnittää itse huomiota siihen, onko kyse oikeasti hallitusta juomisesta, vai kaipaako hän sitä juomista ja odottaa sitä juomista... Onko siitä tullut perusrutiini viikkoihin, josta ei todellakaan voi edes kuvitella luopuvansa, vaikka se huolestuttaa kumppania.
Sepä kun ei voi ennustaa kuka alkoholisoituu kuka ei. Säännöllinen tissuttelu on toisille OK, toiset jää koukkuun ja määrät alkaa nousta. Parhaiten voi ennustaa tulevaisuutta kyselemällä perheestä: alkoholismissa voimakas geneettinen komponentti, jos on paljon riippuvaisia aiemmissa sukupolvissa kannattaa olla varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas hyvä esimerkki, miten omat negatiiviset kokemukset siirretään täysin syyttömälle ihmiselle. Miehesi vaikuttaa normaalilta alkoholin käyttäjältä, ongelma on ap:n historiassa.
Alkuviikosta ja välillä vielä jopa torstaina on fiilis, ettei viikonloppuna tippaakaan alkoholia. Perjantaina alkaa jo suu napsaa viimeistään puolenpäivän jälkeen. Yhtään alkoholitonta viikonloppua ei ole ollut reilu 10 vuoteen. Surullista. Välillä (kerran kuussa) onneksi perjantai on mennyt selvinpäin, mutta lauantaina aamupäivällä on jo niin levoton olo, että korkki aukeaa viimeistään iltapäivällä.
Ylläoleva siis jatkovastauksena 21:lle.
Jännä, että valtaosa vastaa, että ei ole ongelmaa. Minulle tuollaiset määrät olisivat ongelma. Jos toteutuu suunnilleen säännöllisesti. En ole absolutisti. Mutta kahdesti viikossa kutakuinkin joka viikko kuulostaa minun korvaan paljolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin asiaa, en kaada yhtään mitään kenenkään niskaan. En nalkuta, valita tai huuda, kiukuttele, nakkele niskoja tai muuta sellaista. Pohdin asiaa. Ja nyt viikonloppuna kysyn mieheltä.
Miten hanakasti sitä seuraavaa viikonloppua suunnitellaan? Mitä joisi ja mistä ostaisi? Miltä tuntuu ajatus, että viettäisikin viikonlopun selvin päin?
Kyllä minusta tuo ja kirjoittamasi on alkoholismia.