Kolmi- vai nelipyöräiset vaunut?

Hei!



Meilläkin on perheessä koira ja päädyimme nelipyöräisiin, koska kolmipyöräiset on aina vähän kiikkerämmät ja myyjä sanoi, että tästä syystä kolmipyöräisessä pitäisi olla aina kaksin käsin kiinni, ettei ne pääse kaatumaan ja sehän ei ole mahdollista jos toisessa kädessä on koira.

Me käytiin eilen vaunukaupassa testailemassa ja noita spiritejä aluksi ajateltiin, mutta ne on tosi kiikkerät! En suosittele. Heti, kun nosti vaunut sille yhdelle pyörälle, niin alkoi kaatumaan.

Me päädyttiin Teutonia Funeihin. Aivan ihanat!!!

Vigourit ovat paljon leveämmät ja ainakaan meille ne ei sovi, koska liikumme ratikalla.



Mustaverho

Hei,



ihan ensiksi voisin sanoa, että oikein millään rattailla ei varmaan pärjää kunnolla maailmassa, joka on vain täynnä rappusia:-) Onneksi niitä rappuset ohittavia ratkaisuja alkaa sitten rekisteröidä lapsen kanssa liikkumisen myötä, ja kohta jo tietää kaikki hissit ja liukuportaat ja muut.



Minä olen vannoutunut kolmipyöräisten puolestapuhuja, mutta valitettavasti en osaa sanoa kummastakaan noista merkeistä mitään. Itselläni on ollut kolmipyöräiset Hartanin vaunut, joissa on kääntyvä etupyörä, sen saa myös lukittua niin ettei käänny. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä, enkä ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt noita kiikkeryysjuttuja. Totta kai se vaunu varmaan on kiikkerä jos sitä yrittää yhdellä pyörällä tasapainoilla, mutta en oikein keksi missä tilanteessa se olisi tarpeen. Bussiin noustessa vaunu on pienen hetken yhden pyöränsä varassa, mutta ikinä ei ole ollut vaarassa kaatua mihinkään, silloin painopiste on kuitenkin alempana kuin se yksi pyörä. Mihin kolmipyöräinen on tosi hyvä, on lenkkeily (meille se hankittiin koska juoksemme molemmat) ja kaupungilla kiertely, ostoksilla käynti jne. Se nimittäin kääntyy ihan ympäri pienessäkin kaupan hyllyvälissä, joissa kaverit Briojensa ja Emmaljungiensa kanssa joutuivat aina peruuttamaan takaisin. Meidän vaunu myös ainakin oli melko matala, mikä vähentää kiikkeryyttä myös, koska se painopiste on alhaalla. Myöhemmin kun lapsi alkoi kiipeillä sinne ja sieltä pois itse, olen sydän vähemmän kylmänä, koska ikinä se ei putoa korkealta kuitenkaan, jos putoaakin. Lapsen (nyt 16 kg) kiivetessäkään rattaat eivät ikinä ole kaatuneet, enkä läheskään aina ole itse työntöaisassa kiinni.



Jotkut kolmipyöräiset ovat kuulemma vähän pitempiä, jolloin autojen takakonttiin mahtuminen voi tehdä tiukkaa, meillä ei, koska etupyörä taittui kokoontaitettaessa vaunun alle ja paketti oli lopulta itse asiassa aika pieni.



Mutta se kannattaa katsoa, että kolmipyöräisissä on joskus lokasuojat siinä etupyörässä, ja se ei täällä Suomen oloissa saisi olla kovin lähellä itse pyörää. Meillä oli näin, ja parina loskaisena päivänä rattailu oli ihan yhtä tuskaa kun se väli oli aina täynnä lunta. On paljon fiksumpiakin etupyöräratkaisuja kuin se meidän.



Ja sen kaupunkiketteryyden, lenkkeilysulavuuden ja hyvän kääntyvyyden voisi varmaan saavuttaa nelipyöräiselläkin, jossa etupyörät kääntyy. En ole kokeillut, mutta voisin kuvitella.



Onnea vaunuostoksille!