Toivottavasti et ottanut tosissaan sitä että "liikunnalla laihtuu"

Ihan miten vain. Mä laihdutin liikunnan avulla 20kg 3-4v sitten eikä ole tullut takaisin vaikka olen syönyt epäterveellisemmin ja enemmän. Olin ennen lähes lapsuudesta asti ylipainoinen söin sitten vaikka säännöllisesti 1000kcal pvä, nyt normaalipainossa. Silloin tuntui että pienikin määrä herkkua lihotti. Laihduttaminen dieeteillä ei sopinut mulle, koska niissä en osannut olla kärsivällinen.

Ei nää ole niin mustavalkoisia asioita, liikunnassa on kyse muustakin kun kaloreista. Aineenvaihduntani oli ennen todella hidas, nykyään selvästi nopeampi.

Te jotka ootte ylipainoisia ettekä jaksa paastota niin lisätkää liikuntaa selvästi. Ei sen tartte olla raskasta liikuntaa, mä aloin vain käydä kävelyllä päivittäin ja pikkuhiljaa lisäsin. Toki pahimmat herkkumokat yritin jättää pois, mutta huomasin että "herkut pannaan" -tyyli ei sopinut mulle. Päätin siis sallia herkut.

eli et ole "juossut" (crosstraining juoksulaite, parin kuukauden päästä jaksoin saman ihan juoksumatollakin) tunnin joka ikinen päivä polttaen 1500 kilokaloria puolen vuoden aikana, kyllä laihtuu sillä.. suoritin moisen plus punttia päälle päivittäin sen jälkeen ku oli lääkärin kommeinteissa ..ylip nuori mies.. tippu 115kg -> 85kg.

Truth hurts kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan yleinen harhaluulo. Ihmetellään, ettei laihduta, vaikka lisätään liikuntaa. Ruokatottumuksiakin voidaan muuttaa niin, että syödään entistä terveellisemmin. Molemmat ovat terveyden kannalta erinomaisia asioita, mutta eivät ihmistä laihduta. Laihtuminen on puhdasta fysiikkaa, jossa energian määrä on ratkaisevaa. Energian yksikkö on kalori. Kalorien määrää laskemalla jokainen laihtuu. Painonpudotuksen tahti on suoraan verrannollinen kalorimäärän vähentymiseen. Liikunta lisää mm. lihasmassaa ja vaikuttaa sitä kautta ulkonäköön. Terveellinen ruoka tuo paljon hyvää elimistölle, mutta se ei ole aina vähäkalorista. Myös terveellinen ruoka voi lihottaa. Aina näissä keskusteluissa päädytään vetoamaan erilaisiin poikkeaviin yksilöihin omituisine aineenvaihduntoineen. Eivät kuulemma laihdu, vaikka syövät vähän. Tämä on puhdasta itsepetosta. 

Hohhoijaa.

Mitäs jos vähän perehtyisit tutkimuksiin ja kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka ihan oikeasti jotain näistä asioista tietää, kuten vaikka lihavuustutkijoita?

Kun vaikka se kalori kuinka olisi kalori, niin se miten ihmiselimistö sen käsittelee, ei suinkaan ole niin yksinkertaista.

Ja kyllä, on paljon ihmisiä jotka eivät laihdu millään. Yleensä he ovat koko ikänsä tavalla tai toisella painonsa kanssa kikkailleita, joiden elimistö menee saman tien hälytystilaan, kun minkäänlaista kalorirajoitetta tai laihduttamista yritetään. Elimistö kun on samaan aikaan helvetin viisas ja sairaan tyhmä: sen ensisijainen tavoite on pitää ihminen hengissä, ja se tekee sen hinnalla millä hyvänsä. ELimistölle ei ole hälytystila se, että energiaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, koska se ei uhkaa elossa pysymistä. Mutta se, että energiaa ei ole, on. 

Alkaa jo vituttaa tämä asioiden yksinkertaistaminen, kun ihan joka tuutista jokainen, joka asiaan haluaa perehtyä, voi jo lukea mitä kaikki uusimmat ja myös pitkäaikaiset tutkimukset asiasta kertovat.

Laihduttaminen ei ole helppoa, se ei ole yksinkertaista matematiikkaa, ja se noudattelee täysin erilaisia logiikoita, kun kyseessä on ihminen joka tekee sen ensimmäistä kertaa, tai ihminen, joka on koko ikänsä ollut laihdutuskierteessä/syömishäiriöinen/hormonitoiminnaltaan sekaisin.

UGH.

Ja itse aloitukseen: mulla on helpoimmin ja pysyvimmin lähteneet kilot juuri reippaalla liikunnalla. Mutta sen on täytynyt olla oikeasti rasittavaa ja runsasta, mitkään "sunnuntaikävelyt" ei ole painoa pudottaneet, vaikka toki muuten hyvää tekevätkin.

Toin nyt on ihan paska puhetta että elimistö menee heti kalorivajeesta jotenkiin säästöliekille. Ihminen voi olla kolme päivää täysin syömättä eikä aineenvauhdunta hidastu yhtään. On ihan eria asia tuntea nälkää kun nähdä nälkää. Suurin osa noista jotka on koko elämän yrittäny laihduttaa ei ole ikinä tehny asioita oikein vaan aina yritetään jotain pussikeitto tai mehu dieettejä ja on sanomattakin selvää ettei ne toimi. Laihduttaminen nimen omaan on hyvin loogista, syö vähemmän kuin kulutat->laihdut. Suurin osa ihmisistä myös kuvittelee sövänsä vähän ja olevansa miinuskaloreilla vaikka todellisuudessa syödäänkin enemmän kun kulutetaan, tai vastaavasti otetaan kahvitauolla se yksi pipari, koska eihän kukaan yhdestä piparista liho, eihän? Tolla ideologialla  sitte otetaan ''yksi pipari'' vähän joka välissä ja sitten voidaan selitellä että kun en minä laihdu vaikka teen kaiken oikein. Tietenkin erinäiset sairaudet ja hormonitoiminnan häiriöt on eri asia mutta suurimalla osalla tilanne menee jokseenkiin noin miten sen esitin tossa.

Mä kirjoitin äsken tuosta 20kg laihduttamisesta. Mä en osannut kuvitella syöväni joskus alle 1000kcal päivässä ollessani hieman ylipainoinen. Mä söin joskus jopa vain kerran päivässä. Aina väsytti, makoilin sohvalla enkä jaksanut tehdä mitään. Ei ollut nälkä, mut joskus oli herkkunälkä. Aineenvaihduntani oli todella hidas, en edes hikoillut liikkuessa ja vessassa kävin harvoin. Viikonloppuisin saatoin syödä enemmän, mutta pääasiassa 800kcal päivä. Ihmettelin kun aina viikonlopun jälkeen vaaka saattoi näyttää taas enemmän. Tuntui että jo puolikas suklaalevy lihotti, jos sellaisen vedin tuon n. 100kcal päälle. Kilpirauhasarvot olleet aina viitearvoissa eli ei niissäkään mitään vikaa.

Ihmettelin aina ennen ruokalassa miten muut hoikat ystäväni söivät niin paljon enemmän ja jatkuvasti herkkuja ja jälkiruokiakin jotkut eivätkä olleet ylipainoisia kuten minä. Yksi niistä ei edes varmaan harrastanut liikuntaa, mutta oli varmaan hyvä aineenvaihdunta hänellä. Mä en syönyt koskaan esim ruokalassa jälkiruokia.

Jokatapauksessa nykyisin olem syönyt välill paljon enemmän ruokaa ja herkutellutkin ihan liikaa mutta painan edelleen 20kg vähemmän nykyisin, koska lenkkeilen. Välillä vaikka ois ollu pitkiäkin kuukausienkin taukoja lenkistä, on paino silti pysynyt kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole edes kaloreiden välttäminen an sich vaan se mitä syöt. Karppaamalla laihtuu vaikka söis kaloreitakin paljon.

Totta maar, jos se "paljon" on vähemmän, mitä tarvittaisiin ylläpitoon, eiks niin.

Niin siis lisään vielä sen että tajusin syöväni 1000 tai alle päivässä vasta kun aloin käyttää kalorilaskureita ym. Sehän se olikin kun ei tiennyt pitäisikö vähentää vai lisätä syömistä silloin.

Suosittelen liikuntaa! Se hillitsee makean himoa ja poistaa väsymystä. Tosin pikaratkaisuja silläei tule, mulla kesti yli puol vuotta laihtua ekat 10kg.

Vierailija kirjoitti:

Truth hurts kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan yleinen harhaluulo. Ihmetellään, ettei laihduta, vaikka lisätään liikuntaa. Ruokatottumuksiakin voidaan muuttaa niin, että syödään entistä terveellisemmin. Molemmat ovat terveyden kannalta erinomaisia asioita, mutta eivät ihmistä laihduta. Laihtuminen on puhdasta fysiikkaa, jossa energian määrä on ratkaisevaa. Energian yksikkö on kalori. Kalorien määrää laskemalla jokainen laihtuu. Painonpudotuksen tahti on suoraan verrannollinen kalorimäärän vähentymiseen. Liikunta lisää mm. lihasmassaa ja vaikuttaa sitä kautta ulkonäköön. Terveellinen ruoka tuo paljon hyvää elimistölle, mutta se ei ole aina vähäkalorista. Myös terveellinen ruoka voi lihottaa. Aina näissä keskusteluissa päädytään vetoamaan erilaisiin poikkeaviin yksilöihin omituisine aineenvaihduntoineen. Eivät kuulemma laihdu, vaikka syövät vähän. Tämä on puhdasta itsepetosta. 

Hohhoijaa.

Mitäs jos vähän perehtyisit tutkimuksiin ja kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka ihan oikeasti jotain näistä asioista tietää, kuten vaikka lihavuustutkijoita?

Kun vaikka se kalori kuinka olisi kalori, niin se miten ihmiselimistö sen käsittelee, ei suinkaan ole niin yksinkertaista.

Ja kyllä, on paljon ihmisiä jotka eivät laihdu millään. Yleensä he ovat koko ikänsä tavalla tai toisella painonsa kanssa kikkailleita, joiden elimistö menee saman tien hälytystilaan, kun minkäänlaista kalorirajoitetta tai laihduttamista yritetään. Elimistö kun on samaan aikaan helvetin viisas ja sairaan tyhmä: sen ensisijainen tavoite on pitää ihminen hengissä, ja se tekee sen hinnalla millä hyvänsä. ELimistölle ei ole hälytystila se, että energiaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, koska se ei uhkaa elossa pysymistä. Mutta se, että energiaa ei ole, on. 

Alkaa jo vituttaa tämä asioiden yksinkertaistaminen, kun ihan joka tuutista jokainen, joka asiaan haluaa perehtyä, voi jo lukea mitä kaikki uusimmat ja myös pitkäaikaiset tutkimukset asiasta kertovat.

Laihduttaminen ei ole helppoa, se ei ole yksinkertaista matematiikkaa, ja se noudattelee täysin erilaisia logiikoita, kun kyseessä on ihminen joka tekee sen ensimmäistä kertaa, tai ihminen, joka on koko ikänsä ollut laihdutuskierteessä/syömishäiriöinen/hormonitoiminnaltaan sekaisin.

UGH.

Ja itse aloitukseen: mulla on helpoimmin ja pysyvimmin lähteneet kilot juuri reippaalla liikunnalla. Mutta sen on täytynyt olla oikeasti rasittavaa ja runsasta, mitkään "sunnuntaikävelyt" ei ole painoa pudottaneet, vaikka toki muuten hyvää tekevätkin.

Toin nyt on ihan paska puhetta että elimistö menee heti kalorivajeesta jotenkiin säästöliekille. Ihminen voi olla kolme päivää täysin syömättä eikä aineenvauhdunta hidastu yhtään. On ihan eria asia tuntea nälkää kun nähdä nälkää. Suurin osa noista jotka on koko elämän yrittäny laihduttaa ei ole ikinä tehny asioita oikein vaan aina yritetään jotain pussikeitto tai mehu dieettejä ja on sanomattakin selvää ettei ne toimi. Laihduttaminen nimen omaan on hyvin loogista, syö vähemmän kuin kulutat->laihdut. Suurin osa ihmisistä myös kuvittelee sövänsä vähän ja olevansa miinuskaloreilla vaikka todellisuudessa syödäänkin enemmän kun kulutetaan, tai vastaavasti otetaan kahvitauolla se yksi pipari, koska eihän kukaan yhdestä piparista liho, eihän? Tolla ideologialla  sitte otetaan ''yksi pipari'' vähän joka välissä ja sitten voidaan selitellä että kun en minä laihdu vaikka teen kaiken oikein. Tietenkin erinäiset sairaudet ja hormonitoiminnan häiriöt on eri asia mutta suurimalla osalla tilanne menee jokseenkiin noin miten sen esitin tossa.

Mä kirjoitin äsken tuosta 20kg laihduttamisesta. Mä en osannut kuvitella syöväni joskus alle 1000kcal päivässä ollessani hieman ylipainoinen. Mä söin joskus jopa vain kerran päivässä. Aina väsytti, makoilin sohvalla enkä jaksanut tehdä mitään. Ei ollut nälkä, mut joskus oli herkkunälkä. Aineenvaihduntani oli todella hidas, en edes hikoillut liikkuessa ja vessassa kävin harvoin. Viikonloppuisin saatoin syödä enemmän, mutta pääasiassa 800kcal päivä. Ihmettelin kun aina viikonlopun jälkeen vaaka saattoi näyttää taas enemmän. Tuntui että jo puolikas suklaalevy lihotti, jos sellaisen vedin tuon n. 100kcal päälle. Kilpirauhasarvot olleet aina viitearvoissa eli ei niissäkään mitään vikaa.

Ihmettelin aina ennen ruokalassa miten muut hoikat ystäväni söivät niin paljon enemmän ja jatkuvasti herkkuja ja jälkiruokiakin jotkut eivätkä olleet ylipainoisia kuten minä. Yksi niistä ei edes varmaan harrastanut liikuntaa, mutta oli varmaan hyvä aineenvaihdunta hänellä. Mä en syönyt koskaan esim ruokalassa jälkiruokia.

Jokatapauksessa nykyisin olem syönyt välill paljon enemmän ruokaa ja herkutellutkin ihan liikaa mutta painan edelleen 20kg vähemmän nykyisin, koska lenkkeilen. Välillä vaikka ois ollu pitkiäkin kuukausienkin taukoja lenkistä, on paino silti pysynyt kurissa.

Äh.. kirjoitusvirhe.

"Tuntui että jo puolikas suklaalevy lihotti, jos sellaisen vedin tuon n. 100kcal päälle"

Tarkoitin että tuon päivittäisen tuhannen kilokalorin päälle vaikka puolikas suklaalevy. Ei siis sadan.. :D söin siis arkipäivisin yleensä 800-1000kcal kun olin lievästi ylipainoinen. Ja siis nykyisin syön paljon enemmän, en laske yhtään mitään enkä laskenut silloin liikunnalla laihduttaessanikaan kaloreita koska se kalorien laskeminen ja dieetit ei ollueet aikaisemmin mulla toimineet.

Vierailija kirjoitti:

Liikunalla ei ole mitään tekemstä laihtumisen kannalta. Kaloreiden vähentäminen on se mikä laihduttaa. Piste. Tulipahan totuus sanottua.

Niin, että tulipahan taas trollattua, vai mikä mahtoi olla turahduksesi tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis lisään vielä sen että tajusin syöväni 1000 tai alle päivässä vasta kun aloin käyttää kalorilaskureita ym. Sehän se olikin kun ei tiennyt pitäisikö vähentää vai lisätä syömistä silloin.

Suosittelen liikuntaa! Se hillitsee makean himoa ja poistaa väsymystä. Tosin pikaratkaisuja silläei tule, mulla kesti yli puol vuotta laihtua ekat 10kg.

Itse nautin hyvästä ruoasta sen verran, ettei joku alle 1000 kcal dieetti voisi olla vaihtoehto. Puhdasta masokismia, kun liikunnasta saa kunnon kehittyessä bonuksena heti seksin jälkeen toiseksi parhaan olotilan.

"Tuntui että jo puolikas suklaalevy lihotti, jos sellaisen vedin tuon n. 100kcal päälle"

Tarkoitin että tuon päivittäisen tuhannen kilokalorin päälle vaikka puolikas suklaalevy. Ei siis sadan.. :D söin siis arkipäivisin yleensä 800-1000kcal kun olin lievästi ylipainoinen. Ja siis nykyisin syön paljon enemmän, en laske yhtään mitään enkä laskenut silloin liikunnalla laihduttaessanikaan kaloreita koska se kalorien laskeminen ja dieetit ei ollueet aikaisemmin mulla toimineet.

Puolikkaan suklaalevyn sisältämä sokeri (glukoosina) varastoituu elimistöön aluksi nesteenä, veteen liuenneena. Elimistä tarvitsee vettä n. litran varastoidakseen glukoosia 80g. Elimistö ei heti ala muuttaa glukoosia rasvaksi vaan tosiaankin pystyy varastoimaan n. 300-400 kcal sokeria veteen liuenneena, lihaksia ja aivoja varten. Jos sokeria on veressä enemmänkin, niin insuliini antaa käskyn elimistölle muuttaa se rasvaksi. Eli jos syöt muutaman sata kcal sokeria, niin painosi "nousee" heti sen vaatiman veden takia n. kilon, ehkä enemmänkin. Todellisuudessa et tietenkään liho sitä kiloa, mutta vaa'alla se näkyy pikaisesti, kunnes varastoidut sokerikalorit on kulutettu.

Anoreetikoille helpotus ettei tarvitse juosta loskassa kielipitkällä😬

Vierailija kirjoitti:

"Tuntui että jo puolikas suklaalevy lihotti, jos sellaisen vedin tuon n. 100kcal päälle"

Tarkoitin että tuon päivittäisen tuhannen kilokalorin päälle vaikka puolikas suklaalevy. Ei siis sadan.. :D söin siis arkipäivisin yleensä 800-1000kcal kun olin lievästi ylipainoinen. Ja siis nykyisin syön paljon enemmän, en laske yhtään mitään enkä laskenut silloin liikunnalla laihduttaessanikaan kaloreita koska se kalorien laskeminen ja dieetit ei ollueet aikaisemmin mulla toimineet.

Puolikkaan suklaalevyn sisältämä sokeri (glukoosina) varastoituu elimistöön aluksi nesteenä, veteen liuenneena. Elimistä tarvitsee vettä n. litran varastoidakseen glukoosia 80g. Elimistö ei heti ala muuttaa glukoosia rasvaksi vaan tosiaankin pystyy varastoimaan n. 300-400 kcal sokeria veteen liuenneena, lihaksia ja aivoja varten. Jos sokeria on veressä enemmänkin, niin insuliini antaa käskyn elimistölle muuttaa se rasvaksi. Eli jos syöt muutaman sata kcal sokeria, niin painosi "nousee" heti sen vaatiman veden takia n. kilon, ehkä enemmänkin. Todellisuudessa et tietenkään liho sitä kiloa, mutta vaa'alla se näkyy pikaisesti, kunnes varastoidut sokerikalorit on kulutettu.

Mihin se sokeri menee, jos ei nauti nesteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kulutat enemmän kun syöt, laihdut. Niin helvetin yksinkertaista se on.

Itseasiassa ei ole, koska toisilla kaloreilla laihtuu sata kertaa helpommin kuin toisilla. Eli eri määrä kaloreita laihduttaa saman verran jos ne ovat eri makroravinteita. Kannattaa siksi syödä rasvaa ja proteiinia ja tietysti salaattia yms. ja välttää hiilaria, varsinkin tärkkelystä, kun laihduttaa jos ei halua kitua nälissään.

Jos syöt esim. 2000 kaloria päivässä ja kulutat 2500 kaloria päivässä, keho ottaa puuttuvat kalorit omasta energiavarastostaan, rasvasta. On ihan sama mitä ne kalorit ovat, pitkällä tähtäimellä kuluttamalla enemmän energiaa kun mitä itseensä laittaa laihtuu aivan varmasti.

Kaikki muu on vain hienosäätöä, hifistelyä tai tekosyitä.

terv. nimim. -12 kg /6 kk.

Ei se mene noin. Jos 2000 kaloria nostaa insuliinia kehoosi jää enemmän kaloreita, kuin jos 2000 kaloria EI NOSTA insuliinia. Jos kulutus on niillä rajoilla tällä on merkitystä.

Silläkin on merkitystä, montako kertaa päivässä ne insuliinit nostaa koholle. Jos sen tekee monta kertaa päivässä, tuntimäärä jonka keho tuottaa laäskiä kasvaa, verrattuna siihen, että söisi 2-3 kertaa päivässä. Vaikka kalorimäärä olisi sama, voi silti  lihoa eri määrän.  Veikkaisin, että sitä tehokkaamin keho pystyy ravinnon hyödyntämään, mitä pienempinä annoksina ja tasaisesti päivän mittaa sen ottaa. Tällöin keho ei pysty käyttämään kehon rasvavaroja kuin korkeintaan yöllä.

Tähän perustuu myös pätkäpaasto eli insuliinipiikkejä ei tule kuin 1-3 kertaa päivässä ja muun ajan sokerit pysyvät tasaisina, JOS elimistölle sopii tällainen energian sisäänottotyyli. 

Joillekin taas pätkäppasto ei sovi, koska ruokailujen välillä verensokeri laskee liikaa. Jos insuliiniherkkyys on jo hieman laskenut, ei kannata olla syömättä vaikka klo 18 alkaen seuraavaan aamuun, koska pieni iltapala ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa tasaavasti aamuyön sokereihin. 

Sokerit on hyvä pitää tasaisina mm. siksi, että se vaikuttaa kortisolin eritykseen, mikä taas on osallisena laihtumisessa. 

Mihin se sokeri menee, jos ei nauti nesteitä?

Sinulle tulee jano, kun syöt sokeria,. Jos et juo silloin vettä, niin munuaiset alkavat tiivistämään ja vähentämään virtsan määrää, jotta elimistöstön nestetasapaino säilyy. Nautit kylläkin sen tarvitsemasi nesteen, muodossa tai toisessa, sokeri vaatii sen.

Tästä mä olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse työskentelen merikontinpurkajana joka on äänestetty Suomen raskaimmaksi työksi. Painoni tuli nuorena lisääntyneestä syömisestä ja alkoholinkäytöstä. Painoni on jotakuinkin 100-110 kiloa vaikka teen 8 tuntia joka arkipäivä samaa raskasta työtä ja pyöräilen kotimatkat eli 40 minuuttia viitenä päivänä viikossa.

Käytännössä ainoa mahdollisuuteni laihtua on vähentää energian saantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kulutat enemmän kun syöt, laihdut. Niin helvetin yksinkertaista se on.

Itseasiassa ei ole, koska toisilla kaloreilla laihtuu sata kertaa helpommin kuin toisilla. Eli eri määrä kaloreita laihduttaa saman verran jos ne ovat eri makroravinteita. Kannattaa siksi syödä rasvaa ja proteiinia ja tietysti salaattia yms. ja välttää hiilaria, varsinkin tärkkelystä, kun laihduttaa jos ei halua kitua nälissään.

Jos syöt esim. 2000 kaloria päivässä ja kulutat 2500 kaloria päivässä, keho ottaa puuttuvat kalorit omasta energiavarastostaan, rasvasta. On ihan sama mitä ne kalorit ovat, pitkällä tähtäimellä kuluttamalla enemmän energiaa kun mitä itseensä laittaa laihtuu aivan varmasti.

Kaikki muu on vain hienosäätöä, hifistelyä tai tekosyitä.

terv. nimim. -12 kg /6 kk.

Ei se mene noin. Jos 2000 kaloria nostaa insuliinia kehoosi jää enemmän kaloreita, kuin jos 2000 kaloria EI NOSTA insuliinia. Jos kulutus on niillä rajoilla tällä on merkitystä.

En usko että edes insuliini kumoaa fysiikan lakeja. Mutta saahan sitä nöinkin yrittää väittää.

Et edes ymmärtänyt, mitä kirjoitin. Insuliini varastoi energiaa (sokeria). Jos se ei voi varastoida sitä, sitä ei tarvitse polttaakaan. Päinvastoin joudutaan ottamaan varastoista, koska insuliini ei voi muuten kuljettaa sokeria soluihin, kun sitä ei ole veressä niin paljoa, kun sitä ei sinne ruuasta tungeta.

Jaa.. Mulla ainakin ihan selvästi lupa syödä mitä lystää jos liikun. Nimenomaan liikkumalla pysyn selvästi hoikkana.

Sohvaperunat tykkää toitottaa tätä kun eivät jaksa raahautua liikkumaan.

Totta hitossa ihmisen pitää liikkua!!!!

Ok. Itse liikun todella paljon liikkumisen ilosta ja syön aina mitä huvittaa niin paljon kuin huvittaa. Olen alipainoinen ollut aina. Ja todellakin syön paljon. Jos en liiku niin lihoan.

Karppaajat on aina lihavia. Olen huomannut :'D

Sitten nää ihan normaalisti syöjät on niitä hoikkia ja normaalipainoisia.

Ite ainaki pysyn laihana nimenomaan liikunnan takia. Koskaan en ole ruokavaliota tarkkaillut.