Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kommentti tähän Hellsten-jupakkaan: "that's my man!"
02.11.2017 |
Ollaan miehen kanssa luettu Hellstenin kirjoja ja oltu muutenkin kiinnostuneita hänen filosofiastaan. Jostain syystä ollaan puhuttu hänestä paljonkin viime aikoina, ennen kuin tuli nyt julkisuuteen tämän uuden naiskuvionsa kanssa. Noh, äsken sitten kerroin miehelle tästä uudesta käänteestä ja sanoin että taisi se Tommykin sittenkin ihan tavallinen toope olla, kun otti samantien uuden nuoren naisen juuri kuolleen vaimonsa tilalle vaikka vaimon kanssa oli rakkaus ollut elämää suurempaa. Kerroin miehelle myös tuon että uusi nainen oli kuolleen vaimon ystävä. "Thats my man", tämä oli mieheni kommentti. Siis voi luoja... Olen tainnut itsekin löytää oman Tommyn elämääni!? Vai ovatko miehet oikeasti näin erilaisia tunnetasolla kuin me naiset? En vaan voi ymmärtää... Tuli sellainen olo että olisin tosiaan itsekin varmaan yhtä helposti korvattavissa jos tuollainen käytös on miehen mielestä jotenkin "siistiä".
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Mikä teki Hellstenin uudesta suhteesta jupakan?
Silloin kun Estonia uppos moni leski kertoi miten heitä paheksuttiin kun muka liian nopeasti löysivät uuden suhteen. Ei oo mikään muuttunut, aina löytyy näitä juoruakkoja valmiina tonkimaan toisten asioita. Tässä tapauksessa vielä vähän härskimmin kun eivät edes tunne Hellsteniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitini kuolisi ja isällä olisi parin kuukauden päästä uusi muikkeli, niin kyllä tuntuisi helvetin pahalta ja oksettaisi. (Ja kyllä, sama juttu vaikka sukupuolet olisivat toisinpäin.) Voisi edes kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan olla nyt vttu edes hetken yksin. Tämä on minun mielipiteeni, vaikka selvästi olen vähemmistössä sen kanssa.
Joo, no katotaanpa sitten uudelleen kun olet siinä lesken asemassa itse....
Entäs jos isäsi kuolisi ja äitisi ottaisi parin kuukauden päästä uuden miehen? Olisiko yhtä paha ja oksettava olo?
Jos eroaa avioliitosta, ja löytää uuden kumppanin, niin se on ihan ok. Mutta jos leski löytää uuden kumppanin, niin se on helvetistä seuraava asia. Ihan kuin lesken pitäisi loppuelämän kulkea yksinään mustissa kodin, työpaikan ja hautausmaan pyhää kolmiota.
Mulla muutama tuttu leski on löytänyt uuden puolison toinen kahden ja toinen neljän kuukauden päästä puolisonsa kuolemasta. Mutta jos samat ihmiset olisivat eronneet, niin sehän olisi ollut "kevyempää" ja osittain hyväksytympää löytää se uusi ihminen. Tämä elämä kun on sellaista loton pelaamista, kukaan ei tiedä, kuinka pitkä se kelläkin on, niin eletään se täysillä! Itse olen naimisissa, mutta mieheni sanoi kerran, että jos hän kuolee ensin, niin et sitten jää loppuiäksesi surkuttelemaan.
60-luvulla mummoni sairastui syöpään ja käski miehensä etsiä millaisen mummon rupukan tahansa, mutta ei saa jäädä nelikymppisten tyttäriensä riesaksi. Näin muutaman kuukauden kuluttua mummoni kuolemasta kävikin.
Sit toinen ukkini leskeksi jäätyään jäi yksinäisen tyttärensä hyvää tarkoittavaan hoitoon ja oli todennut äidilleni, että olisi pitänyt ottaa mallia toisesta ukistani. Tyttärensä oli ylpeä uhrauksestaan isänsä hoitamisesta kuolemaan asti.
Kuinka moni teistä tuomitsijoista on oikeasti menettänyt puolison?
Tuo ilmiö on täysin luonnollinen ja tuttu psykologisesti, ei ole mikään harvinainen asia että leski ja kuolleen läheinen päätyvät yhteen. Joskus se on jopa kuolleen sisko/veli. Itse olen lähinnä onnellinen jos pystyy löytämään onnen noin suuren ja shokeeraavan menetyksen jälkeen, onko se meiltä muilta tai kuolleelta jotenkin pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mitä tuomittavaa ap. näkee Hellstenin toiminnassa.
M50Minäkään en lähtisi tuomitsemaan.
En tiedä mikä tilanne siellä oikeasti on. En tiedä sitäkään mitä aiemmin on tapahtunut ja mikä sen kuolleen vaimon kanta asiaan olisi ollut.
Voihan se olla että kumpikin osapuoli saa lohtua ja se olisi ollut sille edesmenneelle vaimolle ok.
Tuossa tilanteessa on varmasti kaikilla tunteet pinnassa ja silloin voi helposti tulla voimakkaita ihastumisen tunteita.Jos ajattelen samaa tilannetta omalle kohdalleni, niin en haluaisi että mies, tai kukaan muukaan läheiseni joutuisi hirveästi suremaan jälkeeni.
Haluaisin heidän elämänsä jatkuvan.
Kuolleen vaimon kantahan on erittäin hyvin tiedossa.
Vakavasti, jos totuus avioliitosta on paljonkin muuta mitä on annettu ymmärtää niin miksi ihmeessä se paisuttelu kuinka olivat Caritan kanssa niin täydellinen pari ja yhteytensä jotain suurempaa ja syvempää kuin kenelläkään ikinä, ihan universumi/Jumala heidät yhteen käski?
Ja nyt, huikea suhde uuteen naiseen, jotain aivan tavatonta. Mystiset voimat senkin alulle laittamisessa mukana.
Eikö ole syytä ihmetellä ja kritisoida ko "terapeuttia"?
Vierailija kirjoitti:
Mitä me on miehen kanssa puhuttu, niin olen sanonut että toivoisin hänen löytävän minun kuolemani jälkeen hyvän emännän rinnalleen loppuiäksi. Mieheni taas kavahtaa ajatusta. Tämä kyllä luultavasti johtuu siitä että hän ei halua ajatellakaan kuolemaani. Itse ajattelen tällä hetkellä niin, että jos tämä parisuhde miehen kuolemaan loppuu, niin enpä taitaisi viitsiä enää uutta miestä kouluttaa.
Voi pyhä jeesus, tuo vitsi uuden miehen kouluttamisesta ei kyllä huvita yhtään. Naiset kuvittelevat omistavansa miehen kuten joku lemmieläin omistaan. Ja vielä sen naapurinkin miehen, jos siltä sattuu puoliso kuolemaan voidaan omia tämän suru itselleen säälimällä sitä kuolutta vaimoa, kun mies ei hirtä itseään patteriin vaan jatkaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaa avioliitosta, ja löytää uuden kumppanin, niin se on ihan ok. Mutta jos leski löytää uuden kumppanin, niin se on helvetistä seuraava asia. Ihan kuin lesken pitäisi loppuelämän kulkea yksinään mustissa kodin, työpaikan ja hautausmaan pyhää kolmiota.
Mulla muutama tuttu leski on löytänyt uuden puolison toinen kahden ja toinen neljän kuukauden päästä puolisonsa kuolemasta. Mutta jos samat ihmiset olisivat eronneet, niin sehän olisi ollut "kevyempää" ja osittain hyväksytympää löytää se uusi ihminen. Tämä elämä kun on sellaista loton pelaamista, kukaan ei tiedä, kuinka pitkä se kelläkin on, niin eletään se täysillä! Itse olen naimisissa, mutta mieheni sanoi kerran, että jos hän kuolee ensin, niin et sitten jää loppuiäksesi surkuttelemaan.
Erossa tiedetään ettei ole rakkautta jäljellä. Tässä on ollut ylimaalisen suuri rakkaus ja sielunkumppani, joka ollaan pari kuukautta kuoleman jälkeen valmiita heittämään bussin alle. Se on masentavaa seurattavaa. Mulla meni maku Hellsteniin tästä täysin, olen tykännyt hänen kirjoistaan. Saa olla eri mieltä mutta täällä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mitä tuomittavaa ap. näkee Hellstenin toiminnassa.
M50Minäkään en lähtisi tuomitsemaan.
En tiedä mikä tilanne siellä oikeasti on. En tiedä sitäkään mitä aiemmin on tapahtunut ja mikä sen kuolleen vaimon kanta asiaan olisi ollut.
Voihan se olla että kumpikin osapuoli saa lohtua ja se olisi ollut sille edesmenneelle vaimolle ok.
Tuossa tilanteessa on varmasti kaikilla tunteet pinnassa ja silloin voi helposti tulla voimakkaita ihastumisen tunteita.Jos ajattelen samaa tilannetta omalle kohdalleni, niin en haluaisi että mies, tai kukaan muukaan läheiseni joutuisi hirveästi suremaan jälkeeni.
Haluaisin heidän elämänsä jatkuvan.
Siinä ei ole tuomittavaa jos leskeytymisen (vaikka yllättävänkin) jälkeen piankin löytää ihmisen johon rakastuu/jota rakastuu.
Mutta Hellstenin toiminnassa nimenomaan on tuomittavaa. Tapa jolla aloitti suhteen Caritan kanssa ja tapa jolla puhuu (julkisuudessa) uudesta suhteesta ja Caritan (muka) osallisuudesta siihen.
Olisi suoraselkäinen mies joka ottaisi vastuun omista tunteistaan ja tekemisistään eikä sysäisi sitä universumille, Jumalalle, "taivasvaimolleen" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitini kuolisi ja isällä olisi parin kuukauden päästä uusi muikkeli, niin kyllä tuntuisi helvetin pahalta ja oksettaisi. (Ja kyllä, sama juttu vaikka sukupuolet olisivat toisinpäin.) Voisi edes kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan olla nyt vttu edes hetken yksin. Tämä on minun mielipiteeni, vaikka selvästi olen vähemmistössä sen kanssa.
Joo, no katotaanpa sitten uudelleen kun olet siinä lesken asemassa itse....
Entäs jos isäsi kuolisi ja äitisi ottaisi parin kuukauden päästä uuden miehen? Olisiko yhtä paha ja oksettava olo?
Äitimyytti. Kaikki äidit on helliä ja rakastavia. Äitini on sen verran k***pää, että todellakin ihmettelen isäni ptikähermoisuuttaan olla hänen kanssaan. Olisin äärestä onnellinen, jos hänen elämäänsä tulisi uusi ihminen.
Nykyaikana on vallan yleistä ottaa ja rakastua toiseen, vaikka olisi vielä parisuhteessa. Minulle on mysteeri se, että LESKEKSI JÄÄNYT ei saisi löytää onnea surun keskelle!
No, ajattelin itsekin nuorena noin, mutta näin 20 vuoden avioliiton myötä olen havainnut ajattelevani, että vaikka kovin miestäni rakastankin niin jos hän yllättäen kuolisi voisin hyvinkin alkaa melko pian seurustelemaan uuden miehen kanssa - jos nyt tämmöinen keski-ikäinen vähän pullea naisihminen sellaisen sattuisi löytämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu että Tommylla ei ole hyvä omatunto eikä puhtaat jauhot pussissa kun pitää uskotella että kuollut vaimo tämän uuden rakkauden järjesti.
Että vaimon kuolemalle oli hyvä syy, tuli tilaa nuoremmalle ja uudelle naiselle.
eräs kirjoitti:
Nykyaikana on vallan yleistä ottaa ja rakastua toiseen, vaikka olisi vielä parisuhteessa. Minulle on mysteeri se, että LESKEKSI JÄÄNYT ei saisi löytää onnea surun keskelle!
No, ajattelin itsekin nuorena noin, mutta näin 20 vuoden avioliiton myötä olen havainnut ajattelevani, että vaikka kovin miestäni rakastankin niin jos hän yllättäen kuolisi voisin hyvinkin alkaa melko pian seurustelemaan uuden miehen kanssa - jos nyt tämmöinen keski-ikäinen vähän pullea naisihminen sellaisen sattuisi löytämään :)
Nykyaikana? Kautta aikojen ne isännät ja emännät on ladoissa niitä piikoja ja renkiä painaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä me on miehen kanssa puhuttu, niin olen sanonut että toivoisin hänen löytävän minun kuolemani jälkeen hyvän emännän rinnalleen loppuiäksi. Mieheni taas kavahtaa ajatusta. Tämä kyllä luultavasti johtuu siitä että hän ei halua ajatellakaan kuolemaani. Itse ajattelen tällä hetkellä niin, että jos tämä parisuhde miehen kuolemaan loppuu, niin enpä taitaisi viitsiä enää uutta miestä kouluttaa.
Voi pyhä jeesus, tuo vitsi uuden miehen kouluttamisesta ei kyllä huvita yhtään. Naiset kuvittelevat omistavansa miehen kuten joku lemmieläin omistaan. Ja vielä sen naapurinkin miehen, jos siltä sattuu puoliso kuolemaan voidaan omia tämän suru itselleen säälimällä sitä kuolutta vaimoa, kun mies ei hirtä itseään patteriin vaan jatkaa elämään.
Joo, mullakin särähti korvaan tuo miehen kouluttaminen. Miten omahyväinen pitää ihmisen olla, että puhuu noin alentuvasti, ikään kuin miehet olisivat jotain sirkusapinoita joita koulutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaa avioliitosta, ja löytää uuden kumppanin, niin se on ihan ok. Mutta jos leski löytää uuden kumppanin, niin se on helvetistä seuraava asia. Ihan kuin lesken pitäisi loppuelämän kulkea yksinään mustissa kodin, työpaikan ja hautausmaan pyhää kolmiota.
Mulla muutama tuttu leski on löytänyt uuden puolison toinen kahden ja toinen neljän kuukauden päästä puolisonsa kuolemasta. Mutta jos samat ihmiset olisivat eronneet, niin sehän olisi ollut "kevyempää" ja osittain hyväksytympää löytää se uusi ihminen. Tämä elämä kun on sellaista loton pelaamista, kukaan ei tiedä, kuinka pitkä se kelläkin on, niin eletään se täysillä! Itse olen naimisissa, mutta mieheni sanoi kerran, että jos hän kuolee ensin, niin et sitten jää loppuiäksesi surkuttelemaan.Erossa tiedetään ettei ole rakkautta jäljellä. Tässä on ollut ylimaalisen suuri rakkaus ja sielunkumppani, joka ollaan pari kuukautta kuoleman jälkeen valmiita heittämään bussin alle. Se on masentavaa seurattavaa. Mulla meni maku Hellsteniin tästä täysin, olen tykännyt hänen kirjoistaan. Saa olla eri mieltä mutta täällä näin.
Miten se uusi rakkaus on tältä vanhalta pois? Eihän se rakkaus ensinmäiseen lapseenkaan sammu vaikka perheeseen tulee toinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitini kuolisi ja isällä olisi parin kuukauden päästä uusi muikkeli, niin kyllä tuntuisi helvetin pahalta ja oksettaisi. (Ja kyllä, sama juttu vaikka sukupuolet olisivat toisinpäin.) Voisi edes kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan olla nyt vttu edes hetken yksin. Tämä on minun mielipiteeni, vaikka selvästi olen vähemmistössä sen kanssa.
Joo, no katotaanpa sitten uudelleen kun olet siinä lesken asemassa itse....
Entäs jos isäsi kuolisi ja äitisi ottaisi parin kuukauden päästä uuden miehen? Olisiko yhtä paha ja oksettava olo?
Jos viittasit tuohon aikaisempaan viestiin, jossa otettiin hypoteettisesti kantaa tilannetta, jossa oma isä leskeksi jäätyään ottaa parin kuukauden päästä kuolemasta uuden naisystävän, niin luehan se hieman tarkemmin. Siinä kun oli juuri tuota kysymystäsikin kommentoitu. Hohhoijaaaa.
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin myös tuolla jupakalle :D
Tommy ja vaimonsakin ovat luultavimmin papin edessä tahtoneet "kunnes kuolema meidät erottaa". Noh, nytkö sitten ei saa kuolemakaan erottaa? Mikähän sitten? Ei varmaan mikään :p
Kai siinä jonkinlainen aste-ero on. Mitä itse ajattelisit jos toinen vanhemmistasi kuolisi ja leski iskisi samantien vainajan nuoremman tai vanhemman bestiksen?
En sitten tiedä...itse omasta aloitteestani erosin kymmenen vuotta sitten ja vaikka olen paljon miehiä sen jälkeen tapaillut ja löyhässä tapailu- ja seksisuhteessakin ollut, en ikinä voisi ottaa enää ketään niin lähelle kuin ex-puolisoni. Asua hänen kanssaan, tutustua sukulaisiin, tehdä ruokaa yhdessä, matkustella yhdessä, jakaa kaiken. En. Se kyky minulla meni sen suhteen mukana. On muita, erilaisia suhteita, mutta samalle tasolle en enää pääse. Ehkä johtuu siitä, että kukaan muu ei ole yhtä arvostettava kuin exäni. Hän ei ollut itsekäs, vaan teki aina kaiken perheen eteen. Hänen jälkeensä on vastaan tullut vain toinen toistaan itsekkäämpia ja mukavuudenhaluisempia miehiä.
Mutta ehkä miehillä on helpompaa, ja he arvostavat kumppanissa eri asioita. Monelle miehelle tuntuu olevan tosi tärkeää, että kumppani on huomattavasti nuorempi. Sen vuoksi kestetään vaikka mitä muita puutteita, kuten kumppanin tulottomuutta, ailahtelevaa luonnetta tai tietämättömyyttä ja osaamattomuutta arjen ja maailman asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teki Hellstenin uudesta suhteesta jupakan?
Silloin kun Estonia uppos moni leski kertoi miten heitä paheksuttiin kun muka liian nopeasti löysivät uuden suhteen. Ei oo mikään muuttunut, aina löytyy näitä juoruakkoja valmiina tonkimaan toisten asioita. Tässä tapauksessa vielä vähän härskimmin kun eivät edes tunne Hellsteniä.
Sinäkin kuitenkin vaivaannut Vauva-palstalle vaahtoamaan asiasta:D
Minäkään en lähtisi tuomitsemaan.
En tiedä mikä tilanne siellä oikeasti on. En tiedä sitäkään mitä aiemmin on tapahtunut ja mikä sen kuolleen vaimon kanta asiaan olisi ollut.
Voihan se olla että kumpikin osapuoli saa lohtua ja se olisi ollut sille edesmenneelle vaimolle ok.
Tuossa tilanteessa on varmasti kaikilla tunteet pinnassa ja silloin voi helposti tulla voimakkaita ihastumisen tunteita.
Jos ajattelen samaa tilannetta omalle kohdalleni, niin en haluaisi että mies, tai kukaan muukaan läheiseni joutuisi hirveästi suremaan jälkeeni.
Haluaisin heidän elämänsä jatkuvan.