Mieheni kommentti tähän Hellsten-jupakkaan: "that's my man!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaa avioliitosta, ja löytää uuden kumppanin, niin se on ihan ok. Mutta jos leski löytää uuden kumppanin, niin se on helvetistä seuraava asia. Ihan kuin lesken pitäisi loppuelämän kulkea yksinään mustissa kodin, työpaikan ja hautausmaan pyhää kolmiota.

Mulla muutama tuttu leski on löytänyt uuden puolison toinen kahden ja toinen neljän kuukauden päästä puolisonsa kuolemasta. Mutta jos samat ihmiset olisivat eronneet, niin sehän olisi ollut "kevyempää" ja osittain hyväksytympää löytää se uusi ihminen. Tämä elämä kun on sellaista loton pelaamista, kukaan ei tiedä, kuinka pitkä se kelläkin on, niin eletään se täysillä! Itse olen naimisissa, mutta mieheni sanoi kerran, että jos hän kuolee ensin, niin et sitten jää loppuiäksesi surkuttelemaan.

Erossa tiedetään ettei ole rakkautta jäljellä. Tässä on ollut ylimaalisen suuri rakkaus ja sielunkumppani, joka ollaan pari kuukautta kuoleman jälkeen valmiita heittämään bussin alle. Se on masentavaa seurattavaa. Mulla meni maku Hellsteniin tästä täysin, olen tykännyt hänen kirjoistaan. Saa olla eri mieltä mutta täällä näin.

Miten se uusi rakkaus on tältä vanhalta pois? Eihän se rakkaus ensinmäiseen lapseenkaan sammu vaikka perheeseen tulee toinen lapsi. 

En ole sitä mieltä että on vanhalta pois ja mun puolesta on ok ruveta seurustelemaan, mutta juttu on hoidettu erittäin tökerösti ja epäkunnioittavasti vainajaa kohtaan. Luulisi että terapeutikisi itseään tituleeraava ihminen pystyisi pikkusen parempaan. Eipä tarvi enää niitä tekopyhiä kirjoja lukea.

Oikeasti on tosi vaikeaa kenellekään mennä etukäteen arvioimaan, miten toimisi/reagoisi, jos Hellstenin kohtalo osuisi omalle kohdalle. Elämänkumppaninsa yhtäkkinen ja yllättävä menettäminen on koko senhetkisen elämän loppu ja vaatii väistämättä sopeutumista ja käsittelyä. Ei pelkästään itseltä, vaan koko lähipiiri kokee samaa hämmentynyttä surumyllerrystä. Omalla kohdalla, kun suuri suru tuli elämääni, olin ihan pihalla kuukausia. Pään sisällä oli tapahtumaa niin paljon, että en jaksanut mitään ylimääräistä. Rakastuminen olisi ollut siihen sekamelskaan sulaa hulluutta, mutta mielikin oli kokonaan suljettu siltä vaihtoehdolta. Minulla on ollut aina muutenkin ajatus, että en halua parisuhteesta ensisijaisesti terapiasuhdetta. En ole myöskään sama ihminen kuin ennen surua. Nykyisessä suhteessa välillä puskee pintaan perusteetonta menettämisen pelkoa, jota olen joutunut työstämään. 

Tunnen kolme ihmistä, jotka ovat suht nuorena yllättäen menettäneet kumppaninsa. Kukaan ei ole parissa kuukaudessa löytänyt tai edes etsinyt uutta kumppania, puhutaan mieluummin parista vuodesta. Yksi ei ole vuosien jälkeenkään ollut valmis uuteen suhteeseen. Ei siinä ole kysymys, että kenenkään pitäisi jäädä velvollisuudesta suremaan loppuelämäkseen. Mutta ihmismieli on hauras ja särkyvä ja palikoiden kasaaminen voi viedä kauan.

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Sehän on vain hyvä että siltä seuraavalta vaaditaa jotakin vielä parempaa kuin mihin minä pystyin. Pahempi se olisi jos hän tyytyisi huonompaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Sehän on vain hyvä että siltä seuraavalta vaaditaa jotakin vielä parempaa kuin mihin minä pystyin. Pahempi se olisi jos hän tyytyisi huonompaan.

Ikävästi sitä vaan kuitenkin tietynlaiset ihmiset vetävät puoleensa tietynlaisia, eikä se seuraava ole yhtään sen  parempi. 

Turhaa sähköpostia muuten kuolleita muistella. Jos aika minusta jättää toivon että kumppanini löytää mahdollisimman nopeasti uuden rakkauden. Ihan höpöhöpöä edes miettiä että pitäisi jäädä kärsimään ja suremaan. Kun erosin yli 10 vuotta kestäneestä parisuhteesta olin ensimmäisenä yönä jo vieraan sängyssä. Tottakai, elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Sehän on vain hyvä että siltä seuraavalta vaaditaa jotakin vielä parempaa kuin mihin minä pystyin. Pahempi se olisi jos hän tyytyisi huonompaan.

Ikävästi sitä vaan kuitenkin tietynlaiset ihmiset vetävät puoleensa tietynlaisia, eikä se seuraava ole yhtään sen  parempi. 

Miksi ihmisiä pitäisi verrata paremmuudessa keskenään? Jokainen ihminen on erilainen omine hyvine ja huonoine puolineen. Parisuhteeseen niitä erilaisia ihmisiä tarvitaan vähintään kaksi joten parisuhteet tuskin koskaan on täysin identisiä.

Tähtääkö tänä typykkä parrasvaloihin?

Jos kuolen ennen miestäni, toivoisin hänen ottavan uuden kumppanin.  Toivoisin uuden kumppanin olevan monella tapaa parempi kuin mitä minä olen ollut, sillä haluan miehelleni vain parasta. Rakastan miestäni ja haluaisin hänen olevan onnellinen myös kuolemani jälkeen.  Mun mies toivoo kuulemma samaa, jos hän lähtee ensin. Elämä jatkuu. Miksi toinen ei saisi nauttia siitä jäljellä olevasta elämästä? 

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolen ennen miestäni, toivoisin hänen ottavan uuden kumppanin.  Toivoisin uuden kumppanin olevan monella tapaa parempi kuin mitä minä olen ollut, sillä haluan miehelleni vain parasta. Rakastan miestäni ja haluaisin hänen olevan onnellinen myös kuolemani jälkeen.  Mun mies toivoo kuulemma samaa, jos hän lähtee ensin. Elämä jatkuu. Miksi toinen ei saisi nauttia siitä jäljellä olevasta elämästä? 

Pakko tunnustaa, etten itse ole noin jalomielinen. Jos miesystäväni kertoisi julkisesti 2 kk kuolemani jälkeen, että uusi nainen voisi jo tulla ja saisi mielellään olla nuorempi, ja pari kuukautta myöhemmin julistaisi rakkauttaan entistä yhteistä ystäväämme kohtaan - joka sattuu vieläpä olemaan nuorempi - niin enpä kovasti arvostaisi. Tosin en siinä vaiheessa itse edes olisi sitä arvostamassa, mutta näin ajatusleikkinä. Kyllä minä uskon, että Pernilla on kiinnostanut kovasti jo avioliiton aikana. Niinhän Hellstenin suhde tähän edesmenneeseen vaimoonkin alkoi; oli perhetuttava jonka kanssa hän alkoi aina jäädä kahden kesken...

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolen ennen miestäni, toivoisin hänen ottavan uuden kumppanin.  Toivoisin uuden kumppanin olevan monella tapaa parempi kuin mitä minä olen ollut, sillä haluan miehelleni vain parasta. Rakastan miestäni ja haluaisin hänen olevan onnellinen myös kuolemani jälkeen.  Mun mies toivoo kuulemma samaa, jos hän lähtee ensin. Elämä jatkuu. Miksi toinen ei saisi nauttia siitä jäljellä olevasta elämästä? 

Aika moni muukin toivoo kumppansa löytävän uuden rakkauden ja olevan onnellinen. Siitähän tässä ei ole kyse, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää. Vaan siitä, miten ala-arvoisella tyylillä tämä lesken uuteen siirtyminen on tapahtunut. Mutta turhaan kai sitä yrittää rautalankaa käyttää, kun toiset e vaan tajua.

Ap, totea miehellesi että olet itsekin katsellut jo sillä silmällä hänen ystäväänsä X, että "jos sinusta aika jättäisi niin siinä olisi minulle komea uusi kumppani".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Sehän on vain hyvä että siltä seuraavalta vaaditaa jotakin vielä parempaa kuin mihin minä pystyin. Pahempi se olisi jos hän tyytyisi huonompaan.

Joo, mutta tarviiko sitä vaatia iltalehdistössä ja tehdä kuolleesta naurunalainen samalla ja loukata läheisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi lapsi kulta kun tuo Hellstenin käytös ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista. Ei ne naisetkaan jää palvomaan sitä edes mennyttä puolisoaan lähes toisena päivätyönään vaan hankkii  nille mahdollisille lapsille isäpuolen ennen kuin isä on haudassakaan.

Mun lähipiirissä ei kyllä yksikään naisleski ole etsinyt uutta puolisoa ennen hautajaisia. Naiset on olleet leskiä vähintään vuoden ennen uutta kumppania, monet useamman vuodenkin. Sen sijaan mieslesket ei tunnu kestävän omillaan oloa vaan se uusi nainen  on löydettävä mahdollisimman nopeasti. Pari-kolme kuukautta ja uusi nainen jo asuu miehen luona. Joillakin on mennyt jopa välit lapsiin tämän takia. Lapset ei ole ymmärtäneet miksi uusi nainen tulee niin nopeasti kuvioihin.

Voisi ehkä liittyä siihen, että naisilla on useammin kuin miehillä läheisiä ystäviä, joilta saa tunnetasolla tukea leskeksi jäätyä. On yllättävän paljon miehiä, joilla ei ole juurikaan omia ystäviä vaan käytännössä vaimon ystävät ovat miehellekin läheisimmät ystävät. Sellaisessa tilanteessa ei ole mikään ihme, että vaimon kuoltua saa lohtua ja tukea edesmenneen vaimon ystävältä ja eikä sekään ole mikään ihme, jos he alkavat kokea toisensa muutenkin läheisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Sehän on vain hyvä että siltä seuraavalta vaaditaa jotakin vielä parempaa kuin mihin minä pystyin. Pahempi se olisi jos hän tyytyisi huonompaan.

Joo, mutta tarviiko sitä vaatia iltalehdistössä ja tehdä kuolleesta naurunalainen samalla ja loukata läheisiä?

En ihan ymmärrä mikä tässä kohtaa tekisi ex-puolison naurunalaiseksi?

En vain tajua mitä pahaa tuossa on. Jos jollakin ystävälläni ja miehelläni natsaisi niin siitä vaan! Oikeasti. Enpä olisi enää itse sitä näkemässä... Eikä se vesittäisi minun ja mieheni hyvää parisuhdetta. Mutta me ihmiset ollaan erilaisia. Se mikä sopii toiselle, ei sovi kaikille. 

Lähinnä ihmettelen miksi on niin kiire uuteen suhteeseen? Vaimon kuolemasta on kuitenkin vasta viisi kuukautta. Mietin miksi itse lähtisin noin pian uuteen. Varmaan siksi että hakisin lievitystä suruun. Varsinkin jos minulla olisi uudessa suhteessa tilaa surra menetettyä puolisoa kuten tässä tapauksessa varmaan on. Fyysinen läheisyyskin lohduttaa. Vaarana tietysti on että pakenee surua uuteen rakkauteen mutta jos näin on niin sen kyllä huomaa sitten myöhemmin. 

Oli kysymys mistä hyvänsä, Hellstenkin on vaan ihminen ja tekee virheitä. Se ei vie arvoa hänen kirjoiltaan tai terapiatyöltään. Ja nyt en sano että hänen uusi suhteensa olisi virhe. Kaikkein mieluiten kuuntelisin mitä Tommy itse sanoisi tähän, kuinka hän itse syvimmillään kokee tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hurraa tietysti, mutta mitäköhän itse ajattelisivat jos vaimo sanoisi ruumiin vasta kylmettyä että uusi mies kiitos, ja saa olla isomunainenkin.

Sehän on vain hyvä että siltä seuraavalta vaaditaa jotakin vielä parempaa kuin mihin minä pystyin. Pahempi se olisi jos hän tyytyisi huonompaan.

Ikävästi sitä vaan kuitenkin tietynlaiset ihmiset vetävät puoleensa tietynlaisia, eikä se seuraava ole yhtään sen  parempi. 

Miksi ihmisiä pitäisi verrata paremmuudessa keskenään? Jokainen ihminen on erilainen omine hyvine ja huonoine puolineen. Parisuhteeseen niitä erilaisia ihmisiä tarvitaan vähintään kaksi joten parisuhteet tuskin koskaan on täysin identisiä.

Tämä oli vähän niin kuin piikki, joka ei välttämättä ole helposti avattavissa :D Kuinka naiset kuvittelevat olevansa jotenkin tavoittelimisen arvoisia palkintoja ja  he tavallaan laskeutuu sieltä jalustalta rahvaan pariin ja miesten tulee olla kiitollisia tästä kuinka antaa itsensä vaikka mies ei tämän arvoinen ole, jolle sitten voi naureskella tämän pieni munaisuuttaa ja olla kiitollinen kun naisen kerrankin sai.

Miehen ajatusmaailma on niin paljon erikoisempi. Jotkut tarvii siivoojan.kokin jne eli pian uusi nainen kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, totea miehellesi että olet itsekin katsellut jo sillä silmällä hänen ystäväänsä X, että "jos sinusta aika jättäisi niin siinä olisi minulle komea uusi kumppani".

Onkin tyypillistä naisten typistää käytöksensä lasten tasolle, kun mies ei ole tismallalleen samaan mieltä kaikesssa. Ja sitten ihmetellään miksi naisia kohdellaan eritavalla yhteiskunnassa kuin miehiä. Se on niin vaan paljon helpompaa kaikille sanoa vaan se kylllä kulta ja lähteä sen nuoremman matkaan.