Te, joiden arki on hektistä: mikä tekee arjestanne hektistä?

Vuorotyö ja sen hektisyys. Mies on. Meillä ei ole lapsia tai lemmikkejä. Asumme omakotitalossa reilun 20 km:n päässä kaupungista.

Onko hektisyys nyt negatiivinen vai positiivinen kokemus? Joku pitää hektistä positiivisena, kun on paljon menoa ja tekemistä ja kivaa kiirettä niin se on hektistä. Toiselle arki on hektistä (voisi sanoa myös raskasta), kun kaikki on aikataulutettu ja omaa aikaa ei ole vaan on juostava jonkun toisen aikataulun mukaan. Esim. kello 5 aamulla herätys ja kello kuudelta töihin, 2,5 tunnin automatka ja siitä auto parkkiin ja vielä 0,5 tuntia kävelyä töihin töistä pääsee puoli kuudelta ja taas kävelyä autolle se 0,5 tuntia ja 2,5 tuntia ajoa kotiin. Kotona nopeasti vaatteet pois ja suihkuun ja äkkiä ruokaa tekemään. Kello onkin jo yhdeksän ja aika mennä nukkumaan, kun mies avaa ulko-oven ja tulee kotiin. Vaihdetaan pikainen suukko ja minä lähden unten maille. Joten aika hektistä arkea täällä.

Miksikö?

Remontoitava talo, yksi uhmaikäinen lapsi ja pieni vauva.

Siksi.

Mutten valita, saadaan apuja, lapset ihania ja päivä kerrallaan.

Aamulla puoli seitsemäksi töihin, kolmelta kotiin, äkkiä ruokaa ja pikainen siivous, syödään ja lähdetään tekemään remonttia. Jossain välissä pitäisi vielä käydä kaupassakin ja lenkittää koiraa. Aika kiireistä tämä arki on, olen ihan loppu. Vielä kun itse tekee kaikki kotityöt ja ruuat yms niin kyllä painaa välillä

Pienet lapset, koira, iso talo, ei apuja tai sosiaalista turvaverkkoa. Rutiinit täytyy olla kunnossa, että arki sujuu ja kaiken tarvittavan saa suoritettua. Hyvää elämää silti, oma aika on mielestäni yliarvostettua. Paljon iloa ja merkitystä elämään saa kun keskittyy oman navan sijasta muiden palveluun.

Kokopäivätyö, kaksi pientä lasta, miehen vuorotyö. Hektisyys on välillä huono raskasta, mutta enimmäkseen positiivinen asia. Tylsistyn helposti. :)

Kokopäiväinen asiantuntijaduuni (eli päivä voi olla 10h pitkä välillä), kolme paljon harrastavaa kouluikäistä lasta, miehellä pitkiä päiviä vaativa työ myös sekä hän valmentaa lasten harrastuksissa eli on paljon pois kotoa iltaisin ja vkonloppuisin, omakotitalo isolla pihalla (joka on kyllä ihan rempallaan koko ajan). Saahan tuosta kiireen tunteen aikaiseksi jos haluaa... yleensä en halua, teen vain pakollisen ja suunnittelen ajankäytön mahdolisimman hyvin. Eniten stressaa se kun harrastusten aikataulut ilmoitetaan joskus niin myöhään, että niitä ei oikein sitten ehdi niitä aikatauluja suunnittelemaan. 

Joku tuolla sanoi omaan napaan tuijottamisesta. Me olemme niin erilaisia, toinen tarvitsee sitä omaa tilaa toista enemmän tai useammin. Vaikea sitä on ymmärtää jos sitä tarvetta ei ole.

Minä kohtaan työssäni kymmeniä vieraita ihmisiä päivittäin ja vastaan heidän tarpeisiinsa. Kotona odottaa oma perhe tarpeineen. Elämä on hälinää, menoa, asioiden järjestelyä ja muiden tarpeiden huomioimista aamusta iltaan. Siellä kyllä omat tarpeet helposti unohtuu ja hektisyydestä tulee usein negatiivista. Onneksi minulla on myös puoliso, joka ymmärtää, että tarvitsen sitä oman navan tuijotusta selvitäkseni.

-5 lasta joista vanhin 8.v

- Lasten harrastukset, kerhot, neuvolat, vanhempain illat...

- 7 hengen ruokaostokset/ kauppareissut

- Omat työt kotona joita pakko yrittää aloitella lasten päiväuni aikaan ettei kaikki jää yöhön. Ja tämä aika on aina pois kotitöistä. Tämä sotkun ja kaaoksen määrä! Ei ole ihmisen ylläpidettävissä enää. 

- 6 Isoa koiraa. 

-Omat harrastukset joita on liian monta. 

Mielenkiintoinen keskustelu! :) 

Arjesta hektisen tekee sen, että olemme molemmat miehen kanssa töissä. Itse teen 3-vuorotyötä melko haastavan työn parissa. Meillä on myös 3 vuotias lapsi, joka sairastelee hyvin paljon, on hyvin allerginen. Asumme vanhassa rintamamiestalossa, jota mieheni töiden lisäksi remontoi. Arki on hyvin hektistä, mutta pyrimme edes kerran viikossa syömään yhdessä iltapalaa rauhassa ja päivittäin silti jaamme päivän kuulumisia toisillemme. Uskon, että arki helpottuu, kun remontti tulee valmiiksi (nyt n. vuosi remontoitu) ja rakas lapsemme kasvaa isommaksi. 

Pieniä lapsia ja kaksi tutkintoa kodinhoidon tuella + miehen vuorotyö. Pääsisi jo töihin niin saisi levähtää. Rahattomuus stressaa hirveästi.

Lapset tuntuvat olevan suurin hektisyyden lähde.

Ja itse ajattelin ilman muuta, että hektisyys on negatiivinen asia. Mutta myönnän olevani itse leppoisan elämän kannattaja. En ole hyörijätyyppiä ollenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Arjesta hektisen tekee sen, että olemme molemmat miehen kanssa töissä. 

Tuskinpa tämä nyt arjesta hektistä tekee.

Kaksi paljon apua tarvitsevaa lasta, vaativa ja epäsäännöllinen vuorotyö välillä 04-34, dementoituneet vanhemmat 500 km päässä (vie yhden viikonlopun kahdessa kuukaudessa, ja viikonloppuvapaita on vähän), kaksi luottamustointa. Miehellä yksi luottamustoimi.

Siinä sitten yrittää lisäksi pitää omasta kunnostaan huolta, lukea alan kirjallisuutta, hoitaa parisuhdetta ja ystävyyssuhteita ja suhteita sukulaisiin.

Kolmivuorotyö ja lääketieteen opiskelu. Tarviiko muuta edes sanoa. :/

Vierailija kirjoitti:

-5 lasta joista vanhin 8.v

- Lasten harrastukset, kerhot, neuvolat, vanhempain illat...

- 7 hengen ruokaostokset/ kauppareissut

- Omat työt kotona joita pakko yrittää aloitella lasten päiväuni aikaan ettei kaikki jää yöhön. Ja tämä aika on aina pois kotitöistä. Tämä sotkun ja kaaoksen määrä! Ei ole ihmisen ylläpidettävissä enää. 

- 6 Isoa koiraa. 

-Omat harrastukset joita on liian monta. 

Voi kauhea! Tuossa kun joku onnistuisi olemaan ei-hektinen... Miten noin pienillä on jo harrastuksia, vanhimmalla ja ehkä toiseksi vanhimmalla voi olla yksi helppo kerran viikossa harrastus.. ja 6 (!) koiraa? Miksi ihmeessä? Mitäs mies tekee? Onko silläki hektistä?

Itse asiantuntija-ammatissa, työ sisältää paljon matkustelua. Siihen aikaan kun lapset olivat päitähoitoiässä, niin päivistä tuli usein eritätin hektisiä, kun puolisokin oli siihen aikaan vuorotyössä. Kun yritti hoitaa työnsä hyvin ja lapset oli pakko hakea hoitopaikasta klo 17 mennessä, niin aika usein olin tilanteessa että lähes 200km matkaa tarhaan ja 2h aikaa olla perillä lapsia hakemassa.

Nykyään ei ole niin hektistä. Lapset aikuisia, eikä paljon purista työtkään. Jossain vaiheessa tajusin että työuran kehitys ei ole kiinni siitä miten hyvin työnsä tekee. Nykyisin teen sen mitä on pakko :)

Vierailija kirjoitti:

Olen kokopäivätöissä asuantuntija-ammatissa, asun kaupungin sykkeessä ja minulla on vilkas sosiaalinen elämä, mutta pidän arkeani loppujen lopuksi aika leppoisana. Miksi sinun arkesi on kiireistä?

Kuinka monta lasta ja mitä puoliso tekee työkseen ja miten sivusuhteet hoituu?

Olen kahden päiväkoti-ikäisen yh-äiti, opiskelen arkisin ja lauantaisin on työpäivä. Eli arki menee niin että herään 4.30, tarhaan lähdetään 6.30, kotona ollaan 17.15. Kaksi tuntia aikaa tehdä kaikki ja sitten nukkumaan. Lauantaiaamuna lapset isälleen ja itse töihin, työpäivään menee matkoineen 13-14 tuntia. Hektistä joo ja välillä väsyttää, mutta eniten harmittaa silti se että lapsille ei ole tarpeeksi aikaa. Onneksi on enää 1,5-vuotta opiskeluja jäljellä.

Kaksi kokopäivätyötä sekä satunnaiset keikkatyöt (töitä 80+h/vko) sekä koirien kasvatus harrastuksena yhdessä perhepiirin kanssa.

Lisäksi vietän mahdollisimman paljon aikaa myös sukulaisten ja ystävien kanssa, joten onhan tämä arki toisinaan aika kreisiä. Mutta nautin menosta ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä. (Kokenut elämässä niin paljon surullisiakin asioita, että elämää osaa arvostaa).

Hektisyys tulee itselläni lähinnä siitä kun yrittää saada kalenteria täytettyä ja sitten vielä pohdittua että missä väleissä aina ehtii nukkuakin ja kuinka kauan milloinkin.. 😂