Lue keskustelun säännöt.
Miten ja mistä voisin löytää puolison, jos nettideittailu ja baarit ovat poissuljettuja vaihtoehtoja?
02.11.2017 |
Olen tässä mietiskellyt kohta vuoden päivät, mitä mun pitäisi tehdä, että voisin tutustua johonkin uuteen ihmiseen tositarkoituksella. Kuinka huomiotaherättävän kaunis pitää olla, että saisi treffipyyntöjä kadulla kävellessään marraskuisessa Helsingissä? Nimittäin olen itse vain ok-tasoa ja hoikka sekä 30+, niin kukaan ei tule jututtamaan kadulla. Mitä mun pitäisi tehdä? Haluaisin seurustelusuhteen ja seksiäkin, mutta en halua nettideittaulua, Tinderiä tai mennä baareihin/yökerhoihin ym. ja harrastankin vain yksilölajeja yksin. Töissä tai salilla ym. ne epäkiinnostavimmat hieman hölmöt hölösuumiehet tekevät itseään tykö ainoastaan.
T. Nainen 30+
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on nettitreffeissä? Toki siellä on paljon erikoisia ja ei-niin-viehättäviä miehiä, mutta myös ihan normaaleja, fiksuja ja katseenkestäviä. Itse kun nettitreffejä harrastin tapasin useita ihan kelpo tapauksia, vaikka en itsekään ole suuren luokan kaunotar. Yhden niistä sitten otinkin omakseni :)
Ajatus itsensä likoonlaittamisesta on erittäin pelottava ja nöyryyttävä. Pelkään, että puolitutut tunnistaisivat profiilini sieltä. Olen myös sosiaalisesti hieman estynyt ja ujo. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siis siltä, että yksinäisyyteni jatkuu hamaan ikuisuuteen. Ehkä rupean fitness-intoilijaksi ja hankin isohkot silikonirinnat sekä blondaan hiukseni, niin ehkä sillä keinolla joku mies innostuu hieman aloitteellisemmaksi, niin mun ei itse tarvitse nähdä vaivaa. Sillä miehethän tykkäävät luonnostaan olla niitä saalistajia. Ko. kombinaation naiset harvemmin ovat nimittäin sinkkuina (tarkoitan siis oikeasti yksin, ilman mitään miessuhteita) kovin kauan. T. Ap
Käy kävelylenkillä ravintoloiden sulkemisaikaan. Kumma jos ei jotain löydy.
Vai pitäisikö ruveta julkkikseksi? Nimittäin luulisi julkkiksilla aina olevan jotain ihailijoita. Naurettavaa, mutta pakko varmaankin ängetä jollain meriiteillään julkisuuteen, niin saisin itselleni puolison ehkä sitten (?). Saako naispuoliset kirjailijat seuraa? Entä taiteilijat? Entä keksijät? Entä menestyneet yrittäjät? Mikä ammatti parantaa flaksia? T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Käy kävelylenkillä ravintoloiden sulkemisaikaan. Kumma jos ei jotain löydy.
Hyvä idea, mutta joku känninen epätoivoinen huutelija ei tavallaan ole aidosti tilanteessa läsnä omana itsenään, vaan höpöttelee humalatilansa rohkaisemana. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten arvaat, olet jo deittailun ja isketyksi tulemisen ehtoopuolella. Aikasi meni jo. Opi arvostamaan elämässä muita asioita.
Aikasi ei oo menny mihinkään. Mutta älä käytä kyseisenlaisen kommenntien kirjoittajiin sitä.
Ystäväni löysi miehen varaosaliikkeestä, toinen harrastuksista. Mutta ole avoin....
Mua on yritetty iskeä kirjaston hyllyjen välissä! Eli kirjastoon harhailemaan, valitset sopivan uhrin ja samalle hyllylle tms. Kyselet kirjoista, pudotat vahingossa jotain, hymyilet, kysyt oliskohan täällä kahviota jne. Lukeva mies on aina seksikäs ja tasokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis ulkonäöllisesti suunnilleen samaa tasoa kuin teininä tai parikymppisenäkin, sillä silloin olin nörttimäisempi kuin nykyisin. T. Ap
Et todellakaan kilpaile enää samassa sarjassa, missä teinit ja parikymppiset! Ikäsi puolesta olet jo sellainen, että ihmiset olettavat sinulla olevan lapsiakin. Eivät lapsia tehneet naiset ole ykkösvalintoja. Riippumatta siitä, että oletko tehnyt lapsia, niin tuntematon mies olettaa sinun tehneen, eikä siksikään lähesty sinua.
On mulla lapsia ja olen eronnutkin (=elämäni virhe, vaikka puoliso oli vakavasti väkivaltainen, sillä en kykene enää löytämään ketään muutakaan).
Mutta ulkonäöllisesti olen samaa tasoa kuin parikymppisenä; emotionaalisesti ja muuten "henkisen puolen osalta" olen kehittyneempi kuin tuolloin olin. T. Ap
No vastasit itse kysymykseesi. Nyt on kyse kuitenkin siitä, että miehet (se 1 mies jonka haluat) voisi jutella kadulla kenelle tahansa niin vaikka olisitkin huoliteltu ulkonäkösi puolesta, erotut kuitenkin nuoremmasta siinä määrin että antaa olettaa sinun olevan suhteessa tai lapsia tehnyt. Joka menikin oikein.
Myöskään tuo "emotiaalinen" kehitys ei ole kiinnostavaa miehistä, miksi olisi. Oletuksena kuitenkin mies ei etsi tässä äitihahmoa ja tarkoittanet vähän vanhempaa miestä.
Jos nyt kuitenkin olet mykkä kuten kaikki suomalaiset naiset, voit tietysti koittaa saada miesten huomiota huomiota herättävällä käytöksellä ja helposti lähestyttävällä vaatetuksella. Eli älä pukeudu mustaan. Mutta kuten jo todettua tämä on vähän kuin lotossa tekisi useamman rivin, ei se oikeasti auta.
Yksi minkä olen itse huomannut että nuoremmat ovat avarakatseisempia ja heiltä saa perspektiiviä helposti uudella tavalla asioihin mitä pidän mielenkiintoisena. Kysymys ei ole siis pelkästään siitä että "olet rusina" tai "vielä rypäleen veroinen".
Vierailija kirjoitti:
Mua on yritetty iskeä kirjaston hyllyjen välissä! Eli kirjastoon harhailemaan, valitset sopivan uhrin ja samalle hyllylle tms. Kyselet kirjoista, pudotat vahingossa jotain, hymyilet, kysyt oliskohan täällä kahviota jne. Lukeva mies on aina seksikäs ja tasokas.
et kuitenkaan lähtenyt seksikkään ja tasokkaan miehen matkaan? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun täytyy itse myös ruveta lähestymään miehiä, jos sinua ei lähestytä haluamallasi tavalla. Yhtenä vaihtoehtona et tehdä kavereille selväksi et haluat miehen ja kysellä olisko niiden miehillä ketään sopivia kavereita sulle.
Kristian kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on yritetty iskeä kirjaston hyllyjen välissä! Eli kirjastoon harhailemaan, valitset sopivan uhrin ja samalle hyllylle tms. Kyselet kirjoista, pudotat vahingossa jotain, hymyilet, kysyt oliskohan täällä kahviota jne. Lukeva mies on aina seksikäs ja tasokas.
et kuitenkaan lähtenyt seksikkään ja tasokkaan miehen matkaan? :)
Voi kun mulla oli kotona jo sellainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksista. Sieltä minäkin löysin.
Elämässä kannattaa olla muutakin kuin työ, sali ja some.
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista. Sieltä minäkin löysin.
Elämässä kannattaa olla muutakin kuin työ, sali ja some.
No ei mulla kieltämättä ole elämässä muuta kuin työ, kuntosali, lastenhoito ja some. En edes tv:tä vapaa-ajallani ehdi katsoa (tosin eipä se edes kiinnostakaan) juurikaan ikinä. Mikä harrastus voisi sopia myös uusien ihmisten tapaamisen näkökulmasta? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa kuin ap, mutta kyllä mä nyt sentään sen vertaa ymmärrän, että MUN täytyy itse ruveta niitä alotteita tuolla ulkomaailmassa tekemään, jos meinaan sieltä jotakin löytyvän.
Ei voi vaan ootella, et joku mies tulisi pyytämään omakseen. 3v sinkkuna eikä yhtäkään aloitetta ole sinä aikana minkäänkäänlaisilta miehiltä tullut (toisin kuin parikymppisä kun sai jatkuvasti hätistellä miehiä pois) En ole niitä tosin kaivannutkaan, koska olen raskaan eron jälkeen halunnut koota itseni rauhassa, mutta siis jatkossa kyllä aloitteiden tekeminen on oma "risti" sitten, kun alan parisuhdetta tosissani kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista. Sieltä minäkin löysin.
Elämässä kannattaa olla muutakin kuin työ, sali ja some.
No ei mulla kieltämättä ole elämässä muuta kuin työ, kuntosali, lastenhoito ja some. En edes tv:tä vapaa-ajallani ehdi katsoa (tosin eipä se edes kiinnostakaan) juurikaan ikinä. Mikä harrastus voisi sopia myös uusien ihmisten tapaamisen näkökulmasta? T. Ap
Okei, lastenhoito voi rajoittaa asiaa.
Oman onneni löysin luontoharrastuksen parista, ts. tehtiin porukalla retkiä, raivattiin niittyjä ym.
Euroviisufanien tapaamisissa tiedän syntyneen useampiakin pariskuntia (ja ihan heteropareja, tämä tiedoksi niille joiden mielestä viisut on homojen hommaa).
Kansalaisopiston puutyöryhmässä on miehiä myös.
Sitten puolueet, ay-toiminta, muu järjestöaktiivisuus.
Mutta kaikkein paras kuulemma on kuorolaulu. Siitä ei tosin itselläni viitosen laulajana ole kokemusta.
Varmaan moni muukin harrastus käy. Et rajannut puolison sukupuolta, mutta jos miestä etsit, niin kannattaa tietysti miettiä, olisiko mitään sellaista enempi miesten jutuksi miellettyä, josta saattaisit kuitenkin itsekin olla kiinnostunut.
Hommaa koira. Joku miespuolisista koiranulkoiluttajista voi olla vapaana ja ihan mukava. Tai eihän miehellä tarvitse edes koiraa olla mukanaan; kyllä meille (ts. minä ja koirani) on pysähdytty juttelemaan ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Kristian kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin, että joku älykäs, syvällinen ja pohdiskeleva tyyppi tulisi tekemään aloitteen keskellä katua ja pyytäisi treffeille, mutta sellaista ei ole tapahtunut kuin kerran elämässäni ja siitä on yli 15 vuotta aikaa. Aloitus ei ole provo. T. Ap
Teoriani mukaan tollainen tapahtuu vain kerran elämässä. Jos tykkäsit tyypistä niin jäljitä facen avulla.
Et voi enää vaatia tuon ikäisenä ihmeitä, toimi itse ja tee se aloite.
Tämän ikäisenä? Mutta jos olisin ulkonäöltäni malli- tai filmitähtitasoa? Riittääkö se?
Jos sitä syvällistä ja pohdiskelevaa tyyppiä oikeasti haet, niin ulkonäölläsi ei ole niin suurta väliä. Sellainen tuskin pyytää kadulla näkemäänsä tuikituntematonta naista treffeille kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on nettitreffeissä? Toki siellä on paljon erikoisia ja ei-niin-viehättäviä miehiä, mutta myös ihan normaaleja, fiksuja ja katseenkestäviä. Itse kun nettitreffejä harrastin tapasin useita ihan kelpo tapauksia, vaikka en itsekään ole suuren luokan kaunotar. Yhden niistä sitten otinkin omakseni :)
En ole aloittaja, mutta: Itse tykkään tutustua ihmiseen ensin isommalla porukalla ja niin ettei hän edes tiedä, että on tarkkailunalaisena puolisokandidaatti-näkökulmasta. Sillä tavallahan ihmisestä realistisemman käsityksen saa, näkee miten suhtautuu muihin ym., kun ei yritä tsempata ollakseen mahdollisimman edustava. Ja sitten on niitäkin jotka voivat olla ihan mukavia, mutta kahdestaan treffitilanteessa menevät auttamattoman kipsiin.
Kyllä nettitreffeilläkin silti varmasti hyvän matchin itselleen voi löytää. Ei vain tunnu omalta jutulta.
On mulla lapsia ja olen eronnutkin (=elämäni virhe, vaikka puoliso oli vakavasti väkivaltainen, sillä en kykene enää löytämään ketään muutakaan).
Mutta ulkonäöllisesti olen samaa tasoa kuin parikymppisenä; emotionaalisesti ja muuten "henkisen puolen osalta" olen kehittyneempi kuin tuolloin olin. T. Ap