Isäinpäivä perutaan osassa Helsingin päiväkoteja , tilalle läheisenpäivä. Perutaanko myös äitienpäivä?

Mielestäni äitienpäivä ja isänpäivä pitäisi korvata esimerkiksi..

A) "Huoltajien päivällä" tämä nyt ei ainakaan traumatisoisi ketään vaikka lapsi olisi miten päin maailmaan tullut.

B) "Vanhempien päivä" Ehkä tässä olisi parempi side omiin vanhempiin jolloin lapsi voisi myös muistaa vaikka oikeaa isäänsä tai äitiä jota ei ole enää.

C) Miksi esikoulussa / päiväkodissa / apukoulussa ylipäätänsä pitää kyseisiä päiviä viettää. Kyseinen asiahan ei ole mitenkään koulun vaan oman perheen välinen. Jätetään tämmöisten päivien viettäminen aikuisille jotka ei ehkä traumatisoidu enää

Tässä taas nähdään millaisessa roolissa isiä oikeasti pidetään. Kukkarona, roolin voi hoitaa etänä.

Tää on toisaalta ihan hyvä idea, mutta vain jos myös äitienpäivä muutetaan läheisenpäiväksi.

Eli niillä, joilla on isä, ei isänpäivää saa vietää, kun saattaa joku lapsi joka ei koko asiaa muista, saattaa äidin jatkuvasta muistuttamisesta ja mustamaalaamisesta pahastua? Itsehän vaadin nimipäivien poistamista ja muuttamista vain nimen päiväksi. Ei ole reilua, että joka päivä on jonkun nimisen oma päivä, kun jollain muulla saattaa olla eri nimi.

Minun mielestä myös viikonpäivät "torstai" ja "perjantai" pitäisi muuttaa, koska niissä on r-kirjain ja kaikki ei osaa lausua sitä, niin voi tulla paha mieli. Lisäksi ovat kauhean maskuliinisia sanoja.

Ei varmaankaan, toisaalta ymmärrän asian pointin, mutta nyt alkaa tämä sukupuolineutraali hömpötys ottaa valtaa. Halutaanko tätä? Onko asiaa kysytty 'asiakkailta'? Esim. Aamulehden entinen päätoimittaja lanseerasi tämän sukupuolineutraalin ammattinimityksen (varusmies --> varussotilas), kaipa se kohta leviää Yleenkin, kun sinne Jokinen on mennyt töihin. Tämä ihan ot.

Mikä tähän Suomeen on oikein mennyt, kun pitää joka ikisessä asiassa kumarrella ja nöyristellä? Onhan se kamala asia, jos ei ole sitä äitiä/isää, mitä juhlia, mutta sen asian kanssa vaan täytyy elää.

Miksi Suomessa vihataan isiä niin paljon? Onko joillain päättäjillä jotain isäongelmia, niin isänpäivä pitää viedä sitten pois muiltakin ja koittaa lyödä heitä alas joka välissä?

Joo ehdottomasti pois kaikki juhlapäivät koska joku voi olla traumatisoitunut jostain

Kyllähän kaikilla isä on, toisilla ei ole siinä perheessä läsnä, tai kuollut. Kimppaan tuota curlingajatusta!!

Odotanpas ensi toukokuuta, ja sitä millainen mellakka asiasta nousee mammojen keskuudessa jos linjaus pitää.

Emme tietenkään voi viettää isänpäivää, sittenhän vain isät ylipistyisivät ja kuvittelisivat itsestään liikoja. Täytyy muistaa että äiti on tärkeä ja isä on sitten, noh, rahoittaja ja ylimääräinen paha.

Luulin, että aprillipäivä on 1.4. Mitä hittoa?

Miksi näitä mukavia ja toimivia asioita pitää muuttaa? Miksi ei isänpäivä voi olla nimeltään ihan se isänpäivä, jolloin juhlitaan isiä, isäpuolia, vaareja, isähahmoja, ja vaikka omaa uroskoiraa jos siltä tuntuu. Ei sen tarvitse olla mikään "kaikkienihmistenjuhlapäivä", ettei kenellekään vaan tule paha mieli ja traumoja.

Ei isänpäivää ole mitenkään peruttu. Sen huomioimista on vain muutettu niin että ei tule syrjintää niitä lapsia kohtaa joiden elämässä ei ole isää.

Ehdottomasti hyvä juttu. Taas saa ihmetellä että miten tätä ei ole tajuttu huomioida aikaisemmin?!?

Varmaan jokaisessa päiväkotiryhmässä on enemmän ja vähemmän "isättömiä" lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä myös viikonpäivät "torstai" ja "perjantai" pitäisi muuttaa, koska niissä on r-kirjain ja kaikki ei osaa lausua sitä, niin voi tulla paha mieli. Lisäksi ovat kauhean maskuliinisia sanoja.

Mä taas miellän sunnuntain pyhäksi päiväksi ja pyhyys liittyy uskontoon. Voisko sunnuntain kans poistaa?

Onhan se nyt ihan kamalaa, että jollain muinaisilla kirkkomenoilla määritellään viikonpäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä myös viikonpäivät "torstai" ja "perjantai" pitäisi muuttaa, koska niissä on r-kirjain ja kaikki ei osaa lausua sitä, niin voi tulla paha mieli. Lisäksi ovat kauhean maskuliinisia sanoja.

Mä taas miellän sunnuntain pyhäksi päiväksi ja pyhyys liittyy uskontoon. Voisko sunnuntain kans poistaa?

Onhan se nyt ihan kamalaa, että jollain muinaisilla kirkkomenoilla määritellään viikonpäivä.

Olen samaa mieltä. Mielestäni sunnuntai voisi olla jatkossa nimeltään "vikapäivä". Eli siis niinkuin viikon viimeinen päivä. Tosin tuossa on ehkä hieman negatiivinen kaiku "vika" -> viallinen. Ei hyvä sekään. Ehkä "lauantainjälkeinenpäivä" olisi kaikista neutraalein ja helpoin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä mukavia ja toimivia asioita pitää muuttaa? Miksi ei isänpäivä voi olla nimeltään ihan se isänpäivä, jolloin juhlitaan isiä, isäpuolia, vaareja, isähahmoja, ja vaikka omaa uroskoiraa jos siltä tuntuu. Ei sen tarvitse olla mikään "kaikkienihmistenjuhlapäivä", ettei kenellekään vaan tule paha mieli ja traumoja.

En usko, että mikään laki kieltää tulevaisuudessakaan puhumasta isänpäivästä isänpäivänä. Ja varmasti saat juhlia vaikka koiraasi. Mutta minä en koiraasi juhli. Menikö pointti perille?

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä mukavia ja toimivia asioita pitää muuttaa? Miksi ei isänpäivä voi olla nimeltään ihan se isänpäivä, jolloin juhlitaan isiä, isäpuolia, vaareja, isähahmoja, ja vaikka omaa uroskoiraa jos siltä tuntuu. Ei sen tarvitse olla mikään "kaikkienihmistenjuhlapäivä", ettei kenellekään vaan tule paha mieli ja traumoja.

Miksi kenellekkään pitäisi tulla paha mieli saati traumoja?

Painopiste voi edelleen olla isässä, mutta turha sitä on alleviivata ja sotkea niille naamaan , joilla ei ole isää tai isoisää.

Kyse on kuitenkin lapsista, jotka ovat syyttömiä vanhempiensa valintoihin saati valitsematta tapahtuneisiin asioihin.

Itselle on jäänyt karmivat muistot isänpäivästä ala-asteella. Luokallani olevalta lapselta oli isä kuollut hiljattain likeenneonnettomuudesta ja isänpäivän alla jokaisen piti vuorollaan kertoa jotain isästään. Lapsi tietysti oletti että hänen ei tarvitse, koska hänen isänsä on juuri kuollut, mutta opettaja pakotti hänet kertomaan isästään ja ivaili vielä siitä että kai hän jotain isästään muistaa vaikka onkin kuollut.

Jaahas olen nyt lapseni isän puolesta loukkaantuja. Vaikka ei asu lapsen kanssa vaan täällä asuu minun mieheni niin kyllä hän on lapsen isä. Jokainen tietysti saa pitää isänä ketä haluaa mutta tarvitseeko päivää alkaa muuttamaan.

On se uskomatonta, että miten aikaisemmat sukupolven edustajat joilla ei ole ollut isää jolle askarrella-paskarella tuollainen isänpäivälahja, on selvinnyt elämästä. Vai tarkoitetaanko tällä, että nekin ovat kaikki isänpäivän traumatisoituneita?