Lue keskustelun säännöt.
Isänpäivästä läheisenpäivä
02.11.2017 |
Siis mitä? Koska joku voi mielensä pahoittaa, niin ei enää vietetä isänpäivää, vaan läheisenpäivää? Saako äitienpäivää vielä viettää, vai laimennetaanko sekin läheisenpäiväksi?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika! Aika itsekäs tapaus saa olla jos kokee tärkeämmäksi päivän nimen kuin sen, että tietyt lapset surevat aina tällaisen päivän kohdalla esim kuollutta vanhempaansa. Onhan tämä ollu vuosikymmeniä ongelmana, eli ei sikäli mikään uusi asia, mutta vihdoinkin uskalletaan tehdä tämänkaltaisia päätöksiä. Hyvä! Aina tällaisten uutisten kohdalla voi miettiä kumpi on pahempi: että itseltä viedään jotain nimellistä pois vai se että asiasta oikeasti kärsiivät monet lapset?
Entä kun viedään ilo isästä vielä useammalta lapselta? Mun lapset ainakin on todella innoissaan askarrelleet isänpäiväkorttia, ja suunnitellaan minkälainen kakku isille tehdään.
Miten joku kakun vääntäminen liittyy päiväkotiin? Ja edelleen sen läheiselle suunnatun kortin voi tehdä isälle jokainen, jolla sellainen on.
Kakku ei liity päiväkotiin, mutta siitä ollaan innoissaan, kun lapset haluavat isäänsä juhlapäivän kunniaksi ilahduttaa.
Toki, jos ryhmässä on lapsi, joka on isänsä menettänyt, niin sitä pitää käsitellä tilanteen mukaan lasta tukien. Mutta onko oikea tapa se, että muutetaan isänpäivä läheisenpäiväksi?
Onko sinulla ideoita? Ottavat varmasti vastaan. Läheisenpäivä ei ainakaan varmasti ketään lasta satuta, joten siksi siihen varmaan on päädytty. Asia voi olla hyvinkin ajankohtainen ja vaikea jollekin lapselle.
Tilanteen mukaan. Mitään yleispätevää ohjetta ei ole, koska kaikkien tapa käsitellä surua/menetystä on erilainen. Mutta vähentääkö sitä isän poismenon aiheuttamaa surua se, että koko isä-käsite lakaistaan pois? Eikö isää saa mainita, jos hän on kuollut?
Kyllä varmasti isä mainitaan monissa tilanteissa päiväkodin arjessa. Mutta ihan aikuisten oikeasti, pitääkö niitä korttiaskarteluja hieroa toisen naamalle, jos isä on just kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos siellä tarhassa on isänsä kuolemasta vaikeasti traumatisoituneita lapsia, miksinihmeessä he ovat kokopäivähoidossa siellä lastentarhassa?
Minun mieheni kuoli vuosia sitten, se oli niin hirveää, että olin yli vuoden sairauslomalla. Jos meillä olisi ollut lapsia, en olisi vienyt heitä joka päivä mihinkään hoitoon, vaan hekin olisivat saaneet surra ja toipua rauhassa.
Onko näiden puoliorpojen äidit sitten koko ajan töissä, eivätkä saaneet yhtään viikkoa sairauslomaa suruaikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tuo " tehdään eri kulttuureja tutuiksi".. Onko suomalaista kulttuuria sitten lopettaa ja muuttaa kaikki ettei tule paha mieli?
Mulle on tullut käsitys, että ne, jotka eniten hehkuttaa monikulttuurisuutta ja haluavat "tutustuttaa" meidätkin eri kulttuureihin ovat niitä, jotka kaikista vähiten tietävät omasta kulttuuristaan, jopa halveksivat meidän omia tapoja ja traditioita. Ihan kauheaa on, jos joulujuhlassa lauletaan enkeli taivaan, mutta kaikki muut ei-kristilliset, mutta kuitenkin uskontoon perustuvat traditiot ovat ok.
Kai olet tietoinen isänpäivään liittyvistä kulttuurisista traditioista :D
Mä ainakin olen viettänyt koko elämäni isänpäivää, marraskuussa. Lapsena tein isälle kortin pk:ssa, myöhemmin koulussa. Isälle on tehty kotona kakku, ja lahjottu. Aikuisiällä yleensä seuraavan vuoden seinäkalenterilla ja rasiallisella vihreitä kuulia. En tiedä kuinka kulttuurista traditiota tuo on, mutta en jaksa uskoa, että mun suku olisi ainut, jossa näin tapahtuu. Variaatioitakin on, mun lasten isä saa isänpäivälahjaksi jotain ihan muuta kuin seinäkalenterin tai vihreitä kuulia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika! Aika itsekäs tapaus saa olla jos kokee tärkeämmäksi päivän nimen kuin sen, että tietyt lapset surevat aina tällaisen päivän kohdalla esim kuollutta vanhempaansa. Onhan tämä ollu vuosikymmeniä ongelmana, eli ei sikäli mikään uusi asia, mutta vihdoinkin uskalletaan tehdä tämänkaltaisia päätöksiä. Hyvä! Aina tällaisten uutisten kohdalla voi miettiä kumpi on pahempi: että itseltä viedään jotain nimellistä pois vai se että asiasta oikeasti kärsiivät monet lapset?
Entä kun viedään ilo isästä vielä useammalta lapselta? Mun lapset ainakin on todella innoissaan askarrelleet isänpäiväkorttia, ja suunnitellaan minkälainen kakku isille tehdään.
Minä, minä ja minun lapset? Viis niistä kaikista, joilla ei ole isää ja joilla siihen liittyy valtavaa surua, suurempaa kuin alle kouluikäinen osaa edes käsitellä. Mutta kun MINUN lapsiltani tässä nyt kielletään kakut ja kortit ja isä, kun kehdataan kutsua juhlapyhää eri nimellä. Mene vähän itseesi. Sinä voit äitinä ihan itse tehdä lastesi kanssa kortit ja kakut. Kyseessä on kuitenkin perhejuhla, joten miksi päiväkodin siihen tarvitsee edes osallistua?
Eikä tässä ole edes kyse siitä, että koko juhliminen lopetettaisiin, vaan että siitä tehdään vaan hieman neutraalimpi, jotta joillain lapsilla olisi helpompi olla. Hui.
Kyllä minä pidän lasteni puolta, ihan loppuun asti. Se tietysti on todella surullista, jos jollain lapsella ei ole syystä tai toisesta isää. Mutta katoaako se fakta sillä, että muiltakin lapsilta kielletään esim. isänpäivä? Koska kaikki eivät vietä joulua, vappua, pääsiäistä, niin saako näitä juhlistaa pk:ssa, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita? Vai onko päiväkoti hommansa hoitanut kunnialla, jos lapsi on häntä pois haettaessa hengissä ja jotakuinkin ehjä, elämän pienistä iloista viis?
Elämän pieniä iloja ainakin minun lapsillani on päiväkodissa päivittäin. Nytkin on suomalaisten kirjojen viikko. Eikö se ole hyvä, että kotona tulee vähän eri juhlia ja teemoja? Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos siellä tarhassa on isänsä kuolemasta vaikeasti traumatisoituneita lapsia, miksinihmeessä he ovat kokopäivähoidossa siellä lastentarhassa?
Minun mieheni kuoli vuosia sitten, se oli niin hirveää, että olin yli vuoden sairauslomalla. Jos meillä olisi ollut lapsia, en olisi vienyt heitä joka päivä mihinkään hoitoon, vaan hekin olisivat saaneet surra ja toipua rauhassa.
Onko näiden puoliorpojen äidit sitten koko ajan töissä, eivätkä saaneet yhtään viikkoa sairauslomaa suruaikana?
Tarkoitin:
Miksi nämä lapset eivät saa surra ja toipua rauhassa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tuo " tehdään eri kulttuureja tutuiksi".. Onko suomalaista kulttuuria sitten lopettaa ja muuttaa kaikki ettei tule paha mieli?
Mulle on tullut käsitys, että ne, jotka eniten hehkuttaa monikulttuurisuutta ja haluavat "tutustuttaa" meidätkin eri kulttuureihin ovat niitä, jotka kaikista vähiten tietävät omasta kulttuuristaan, jopa halveksivat meidän omia tapoja ja traditioita. Ihan kauheaa on, jos joulujuhlassa lauletaan enkeli taivaan, mutta kaikki muut ei-kristilliset, mutta kuitenkin uskontoon perustuvat traditiot ovat ok.
Kai olet tietoinen isänpäivään liittyvistä kulttuurisista traditioista :D
Mä ainakin olen viettänyt koko elämäni isänpäivää, marraskuussa. Lapsena tein isälle kortin pk:ssa, myöhemmin koulussa. Isälle on tehty kotona kakku, ja lahjottu. Aikuisiällä yleensä seuraavan vuoden seinäkalenterilla ja rasiallisella vihreitä kuulia. En tiedä kuinka kulttuurista traditiota tuo on, mutta en jaksa uskoa, että mun suku olisi ainut, jossa näin tapahtuu. Variaatioitakin on, mun lasten isä saa isänpäivälahjaksi jotain ihan muuta kuin seinäkalenterin tai vihreitä kuulia.
Eli olet pihalla kuin lumiukko. Isänpäivä luotiin vähittäiskaupan toiveesta ja ajoitettiin ennen joulusesonkia, jotta saataisiin kauppoihin vipinää.
Ottakaa opiksenne ja ostelkaa isille oikein paljon turhaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika! Aika itsekäs tapaus saa olla jos kokee tärkeämmäksi päivän nimen kuin sen, että tietyt lapset surevat aina tällaisen päivän kohdalla esim kuollutta vanhempaansa. Onhan tämä ollu vuosikymmeniä ongelmana, eli ei sikäli mikään uusi asia, mutta vihdoinkin uskalletaan tehdä tämänkaltaisia päätöksiä. Hyvä! Aina tällaisten uutisten kohdalla voi miettiä kumpi on pahempi: että itseltä viedään jotain nimellistä pois vai se että asiasta oikeasti kärsiivät monet lapset?
Entä kun viedään ilo isästä vielä useammalta lapselta? Mun lapset ainakin on todella innoissaan askarrelleet isänpäiväkorttia, ja suunnitellaan minkälainen kakku isille tehdään.
Miten joku kakun vääntäminen liittyy päiväkotiin? Ja edelleen sen läheiselle suunnatun kortin voi tehdä isälle jokainen, jolla sellainen on.
Kakku ei liity päiväkotiin, mutta siitä ollaan innoissaan, kun lapset haluavat isäänsä juhlapäivän kunniaksi ilahduttaa.
Toki, jos ryhmässä on lapsi, joka on isänsä menettänyt, niin sitä pitää käsitellä tilanteen mukaan lasta tukien. Mutta onko oikea tapa se, että muutetaan isänpäivä läheisenpäiväksi?
Onko sinulla ideoita? Ottavat varmasti vastaan. Läheisenpäivä ei ainakaan varmasti ketään lasta satuta, joten siksi siihen varmaan on päädytty. Asia voi olla hyvinkin ajankohtainen ja vaikea jollekin lapselle.
Tilanteen mukaan. Mitään yleispätevää ohjetta ei ole, koska kaikkien tapa käsitellä surua/menetystä on erilainen. Mutta vähentääkö sitä isän poismenon aiheuttamaa surua se, että koko isä-käsite lakaistaan pois? Eikö isää saa mainita, jos hän on kuollut?
Kyllä varmasti isä mainitaan monissa tilanteissa päiväkodin arjessa. Mutta ihan aikuisten oikeasti, pitääkö niitä korttiaskarteluja hieroa toisen naamalle, jos isä on just kuollut?
Jos on tuollainen tilanne, että lapsen isä on ihan just kuollut, niin sitten tuskin kukaan alkaa lapsen naamaan hieroa askarteluja. Ellei lapsi sitten itse halua sitä korttia tehdä, ja viedä sitä vaikka isänsä haudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas on sukupuolineutraalivouhottajat asialla! Mites Joulu? Pukki ja Jeesus on miehiä!!!Feministeille pohdittavaa.Voi halvattu tätä aikaa!
Vierailija kirjoitti:
No jos siellä tarhassa on isänsä kuolemasta vaikeasti traumatisoituneita lapsia, miksinihmeessä he ovat kokopäivähoidossa siellä lastentarhassa?
Minun mieheni kuoli vuosia sitten, se oli niin hirveää, että olin yli vuoden sairauslomalla. Jos meillä olisi ollut lapsia, en olisi vienyt heitä joka päivä mihinkään hoitoon, vaan hekin olisivat saaneet surra ja toipua rauhassa.
Onko näiden puoliorpojen äidit sitten koko ajan töissä, eivätkä saaneet yhtään viikkoa sairauslomaa suruaikana?
No voi jumalauta! Nyt on hyvin lähellä etten ilmoita asiattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tuo " tehdään eri kulttuureja tutuiksi".. Onko suomalaista kulttuuria sitten lopettaa ja muuttaa kaikki ettei tule paha mieli?
Mulle on tullut käsitys, että ne, jotka eniten hehkuttaa monikulttuurisuutta ja haluavat "tutustuttaa" meidätkin eri kulttuureihin ovat niitä, jotka kaikista vähiten tietävät omasta kulttuuristaan, jopa halveksivat meidän omia tapoja ja traditioita. Ihan kauheaa on, jos joulujuhlassa lauletaan enkeli taivaan, mutta kaikki muut ei-kristilliset, mutta kuitenkin uskontoon perustuvat traditiot ovat ok.
Kai olet tietoinen isänpäivään liittyvistä kulttuurisista traditioista :D
Mä ainakin olen viettänyt koko elämäni isänpäivää, marraskuussa. Lapsena tein isälle kortin pk:ssa, myöhemmin koulussa. Isälle on tehty kotona kakku, ja lahjottu. Aikuisiällä yleensä seuraavan vuoden seinäkalenterilla ja rasiallisella vihreitä kuulia. En tiedä kuinka kulttuurista traditiota tuo on, mutta en jaksa uskoa, että mun suku olisi ainut, jossa näin tapahtuu. Variaatioitakin on, mun lasten isä saa isänpäivälahjaksi jotain ihan muuta kuin seinäkalenterin tai vihreitä kuulia.
Eli olet pihalla kuin lumiukko. Isänpäivä luotiin vähittäiskaupan toiveesta ja ajoitettiin ennen joulusesonkia, jotta saataisiin kauppoihin vipinää.
Ottakaa opiksenne ja ostelkaa isille oikein paljon turhaa!
Totta. Samoin kaupat hyötyvät äitienpäivästä, ystävänpäivästä, halloweenistä, joulukin tulee ilman koriste/lahjaröykkiötä, pääsiäisen viettoon ei tarvita pupujan ja tipuja... Kauppa se on mikä kannattaa! Mutta nuo (itselläni halloweenia lukuun ottamatta) tuovat elämään myös iloa.
Kaupallista tai ei, niin mun mies kyllä tarvii sen partakoneen, jonka saa tänä vuonna isänpäivälahjaksi. Ostettaisiin joka tapauksessa, joten turha se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No jos siellä tarhassa on isänsä kuolemasta vaikeasti traumatisoituneita lapsia, miksinihmeessä he ovat kokopäivähoidossa siellä lastentarhassa?
Minun mieheni kuoli vuosia sitten, se oli niin hirveää, että olin yli vuoden sairauslomalla. Jos meillä olisi ollut lapsia, en olisi vienyt heitä joka päivä mihinkään hoitoon, vaan hekin olisivat saaneet surra ja toipua rauhassa.
Onko näiden puoliorpojen äidit sitten koko ajan töissä, eivätkä saaneet yhtään viikkoa sairauslomaa suruaikana?
Pienen lapsen kohdatessa surua on tärkeää pitää kiinni arjen rutiineista. Lapsi ei niin sanotusti sure kokopäiväisesti samalla tavalla kuin aikuiset. Voi olla jopa haitallisempaa ottaa lapsi pitkäksi aikaa kotiin surevan (mahdollisesti ei täysin toimintakykyisen) vanhemman kanssa. Päiväkodissa on myös lapselle tuttuja aikuisia, jotka osaavat antaa tukea lapselle surun keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos siellä tarhassa on isänsä kuolemasta vaikeasti traumatisoituneita lapsia, miksinihmeessä he ovat kokopäivähoidossa siellä lastentarhassa?
Minun mieheni kuoli vuosia sitten, se oli niin hirveää, että olin yli vuoden sairauslomalla. Jos meillä olisi ollut lapsia, en olisi vienyt heitä joka päivä mihinkään hoitoon, vaan hekin olisivat saaneet surra ja toipua rauhassa.
Onko näiden puoliorpojen äidit sitten koko ajan töissä, eivätkä saaneet yhtään viikkoa sairauslomaa suruaikana?Tarkoitin:
Miksi nämä lapset eivät saa surra ja toipua rauhassa kotona?
Saattaa olla että lapsellekin tekee hyvää nähdä välillä ihmisiä, joilla on kaikki muumit laaksossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika! Aika itsekäs tapaus saa olla jos kokee tärkeämmäksi päivän nimen kuin sen, että tietyt lapset surevat aina tällaisen päivän kohdalla esim kuollutta vanhempaansa. Onhan tämä ollu vuosikymmeniä ongelmana, eli ei sikäli mikään uusi asia, mutta vihdoinkin uskalletaan tehdä tämänkaltaisia päätöksiä. Hyvä! Aina tällaisten uutisten kohdalla voi miettiä kumpi on pahempi: että itseltä viedään jotain nimellistä pois vai se että asiasta oikeasti kärsiivät monet lapset?
Entä kun viedään ilo isästä vielä useammalta lapselta? Mun lapset ainakin on todella innoissaan askarrelleet isänpäiväkorttia, ja suunnitellaan minkälainen kakku isille tehdään.
Miten joku kakun vääntäminen liittyy päiväkotiin? Ja edelleen sen läheiselle suunnatun kortin voi tehdä isälle jokainen, jolla sellainen on.
Kakku ei liity päiväkotiin, mutta siitä ollaan innoissaan, kun lapset haluavat isäänsä juhlapäivän kunniaksi ilahduttaa.
Toki, jos ryhmässä on lapsi, joka on isänsä menettänyt, niin sitä pitää käsitellä tilanteen mukaan lasta tukien. Mutta onko oikea tapa se, että muutetaan isänpäivä läheisenpäiväksi?
Onko sinulla ideoita? Ottavat varmasti vastaan. Läheisenpäivä ei ainakaan varmasti ketään lasta satuta, joten siksi siihen varmaan on päädytty. Asia voi olla hyvinkin ajankohtainen ja vaikea jollekin lapselle.
Kuinkakohan monelta lapselta on kuollut joku läheinen? Ukki, mummo, veli tms. Tulee mieleen että niitä on enemmän kuin "isättömiä/äidittömiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ennen kuin liikaa mennään lapsen suruun isän menettämisestä, niin varmaan vielä yleisempää on se, että lapsen isä on elossa, mutta jostain muusta syystä pois lapsen elämästä. Toki surullista (useimmissa tapauksissa) sekin.
Tämä tasapäistäminen ja curling menee kyllä jo aivan naurettaviin mittasuhteisiin. AINA joku voi pahoittaa mielensä ja tuntuu, että hurskain on se, joka onnistuu tämmöisen epäkohdan etsimällä etsimään ja tekemään siitä koko valtakunnan ongelman.
Aina on ollut isättömiä ja äidittömiä lapsia. Heidät tottakai täytyy fiksusti huomioida, mutta täytyykö ilo isänpäivästä ja äitienpäivästä viedä moninkertaiselta määrältä lapsia? Ei ole lasten vika, että joku on yh tai jää leskeksi. Se on elämää ja sen kanssa täytyy oppia selviytymään asianosaisten. Eikö nämä isättömät/äidittömät voi viettää sitä läheisenpäivää, tehdä läheiselle ne kortit ja kahvitella sen läheisensä kanssa? On oman vanhemman vastuulla selittää asia, ei 95% tarvitse lopettaa isänpäivää sen takia, että kouralliselta lapsia isä ei ole kuvioissa. Kuitenkin tuonne ne isät valtaosalta menevät kun jokainen tajuaa, että on isänpäivä, joten ei se mitään muuta oikeasti. Samat lapset siellä katselevat kavereita isien kanssa. Ainoastaan tässä taas lakaistaan yhtä suomalaista perinnettä pois kalenterista mielensäpahoittajien vuoksi.
Joka asiassa pitää aina mennä vähemmistön mukaan ja tuntuu, että mitä normaalimpi tavis olet, sitä enemmän sinua kuuluu siitä syyllistää ja määrätä joustamaan. Minä olen työtön, se pahoittaa mieleni. Mutta onneksi kohta tulee varmaan aloite,että jaetaan työpaikat ja tunnit tasan kaikkien kesken, viis koulutuksista. Ettei kukaan koe mielipahaa ja alemmuutta ja etenkään joudu katselemaan joka aamu kun toiset pääsevät töihin. Joulu voidaan muuttaa talvijuhlaksi, pääsiäinen kevätjuhlaksi. Ettei mamut pahoita mieltään. Sukupuolineutraalius nyt on jo sen aikaa ollut muodissakin, että eiköhän kohta kielletä sukupuolet.
Naurettavaa. Hävettää taas vaihteeksi olla suomalainen.
Ihan liikaa s u v a i t a a n kaikessa. Ei saa viettää joulujuhlaa, vaan vietetään talvijuhlaa, eikä saa laulaa suvivirttä.
Isät on kielletty, äidit on kielletty ja isovanhemmat varsinkin kielletään. Johan ne on monella mummot ja vaarit kuolleet.
Miten on pääsiäisen laita? Kielletään sekin.
Ruokapöydässä ei saa syödä possua, ei saa syödä punaista lihaa, eikä saa olla sokeria missään muodossa. Hiilarit ne vasta paha juttu onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika! Aika itsekäs tapaus saa olla jos kokee tärkeämmäksi päivän nimen kuin sen, että tietyt lapset surevat aina tällaisen päivän kohdalla esim kuollutta vanhempaansa. Onhan tämä ollu vuosikymmeniä ongelmana, eli ei sikäli mikään uusi asia, mutta vihdoinkin uskalletaan tehdä tämänkaltaisia päätöksiä. Hyvä! Aina tällaisten uutisten kohdalla voi miettiä kumpi on pahempi: että itseltä viedään jotain nimellistä pois vai se että asiasta oikeasti kärsiivät monet lapset?
Entä kun viedään ilo isästä vielä useammalta lapselta? Mun lapset ainakin on todella innoissaan askarrelleet isänpäiväkorttia, ja suunnitellaan minkälainen kakku isille tehdään.
Miten joku kakun vääntäminen liittyy päiväkotiin? Ja edelleen sen läheiselle suunnatun kortin voi tehdä isälle jokainen, jolla sellainen on.
Kakku ei liity päiväkotiin, mutta siitä ollaan innoissaan, kun lapset haluavat isäänsä juhlapäivän kunniaksi ilahduttaa.
Toki, jos ryhmässä on lapsi, joka on isänsä menettänyt, niin sitä pitää käsitellä tilanteen mukaan lasta tukien. Mutta onko oikea tapa se, että muutetaan isänpäivä läheisenpäiväksi?
Onko sinulla ideoita? Ottavat varmasti vastaan. Läheisenpäivä ei ainakaan varmasti ketään lasta satuta, joten siksi siihen varmaan on päädytty. Asia voi olla hyvinkin ajankohtainen ja vaikea jollekin lapselle.
Kuinkakohan monelta lapselta on kuollut joku läheinen? Ukki, mummo, veli tms. Tulee mieleen että niitä on enemmän kuin "isättömiä/äidittömiä".
Omien lasteni päiväkodissa vietetään tällä viikolla pyhäinpäivää. Puhutaan kuolleista läheisistä ja viedään kynttilä hautausmaalle.
Enemmän järkeä tuossa on kuin isänpäivässä tai halloweenissa.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa. Hävettää taas vaihteeksi olla suomalainen.
Nyt on kyllä itsetunto taas tapissa. Yhden päiväkodin päätös heidän sisäisistä juhlistaan saa sinut häpeämään suomalaisuuttasi. Mitä jos ryhdistäytyisit?
Kyllä minä pidän lasteni puolta, ihan loppuun asti. Se tietysti on todella surullista, jos jollain lapsella ei ole syystä tai toisesta isää. Mutta katoaako se fakta sillä, että muiltakin lapsilta kielletään esim. isänpäivä? Koska kaikki eivät vietä joulua, vappua, pääsiäistä, niin saako näitä juhlistaa pk:ssa, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita? Vai onko päiväkoti hommansa hoitanut kunnialla, jos lapsi on häntä pois haettaessa hengissä ja jotakuinkin ehjä, elämän pienistä iloista viis?