Pystyisitkö seurustelemaan työttömän ihmisen kanssa?
Jäin valmistuttuani työttömäksi. Häpeän työttömyyttäni, niin paljon, että en pysty kuvittelemaan itseäni suhteessa.
Kommentit (42)
Tapasin ihanan maahanmuuttajamiehen. Kun kerroin olevani työttömänä, hän ei halunnut jatkaa tapailua. N 50.
Aivan sama. Ei haittaa vaikka olisi työtön. Olen ollut itsekin joskus pidemmän aikaa työtön. En ole kommunisti joten en arvosta työtä yli kaiken.
Mieluummin olisin työtön, koska se ei stressaa niin paljoa mutta lainat on maksettava jollain.
No niin. Sossurotta on jälleen paikalla "ideologineen"...
Ei tietenkään, mulla on aivan tarpeeksi omaa rahaa niin että ei tarvi toisen työtilanteesta huolehtia. On se vittu kumma kun nykyään vaan rahalla ja statuksella on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, mulla on aivan tarpeeksi omaa rahaa niin että ei tarvi toisen työtilanteesta huolehtia. On se vittu kumma kun nykyään vaan rahalla ja statuksella on merkitystä.
Siis tarkoitin että ei haittaa.
Tuntuu vain siltä, että media tekee meistä työttömistä "saastaisia" olentoja, joita tulisi välttää.
Tottakai. En seurustelisi hänen työpaikkansa enkä lompakkonsa, vaan miehen itsensä kanssa.
En seurustele työttömien pummien kanssa.
En haluan miehen joka vie minut maailmalle
Voisin seukata jos on rikas työtön.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. En seurustelisi hänen työpaikkansa enkä lompakkonsa, vaan miehen itsensä kanssa.
Et siis vaadi edes työnhakua mieheltä?
Minun mieheni on työtön vaan ei toimeton. Hän hakee töitä, vaikka hänen ikäisilleen työllistymismahdollisuudet ovat jo varsin heikot. Ja keksii toki päiviinsä muutakin puuhaa ihan mukavasti. Kesällä teki pihatöitä ja nikkaroi ja korjasi kaikenlaista ja marjasti. Nyt syksyllä on alkanut leipomaan. Ruokaa hän tykkäsi laittaa jo tavatessamme.
Elämäntapatyötön vai onko se nyt ideologisesti työtön ei minulle kyllä sopisi niistä ideologisista syistä. Minun arvomaailmaani ei sovi tukien väärinkäytön ideologia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. En seurustelisi hänen työpaikkansa enkä lompakkonsa, vaan miehen itsensä kanssa.
Et siis vaadi edes työnhakua mieheltä?
Vaadi? Ihmissuhde, joka perustuu vaatimuksille, ei ole enää mikään seurustelusuhde.
Vierailija kirjoitti:
En niin pitkään, kun itse olen opiskelija tai töissä. Seurustelin eikä siitä tullut mitään, kun silloin kun itse olin koulussa tai töissä niin toinen makasi kotona ja tylsistyi ja kitisi mulle, kun mä teen muka liikaa töitä ja opiskelen.
Meitä työttömiäkin on monenlaisia, minulla itselläni koko ajan jotakin tekemistä. En tosiaan tarvitse seurustelukumppania viihdykkeekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. En seurustelisi hänen työpaikkansa enkä lompakkonsa, vaan miehen itsensä kanssa.
Et siis vaadi edes työnhakua mieheltä?
Vaadi? Ihmissuhde, joka perustuu vaatimuksille, ei ole enää mikään seurustelusuhde.
Tätä juuri tarkoitin ja olen samaa mieltä kanssasi. Olet harvinainen poikkeus kaikkien ahneiden mammojen seassa.
Olen itse niin rasittunut työssäni etten kestäisi katsoa toista työttömänä. Sorry vaan.
Eräs työkaveri kerran piti työtöntä. Se työtön soitteli mm. marraskuussa keskipäivällä työkaverille töihin ja kitisi siitä että aurinko paistaa hänen näyttöruudulleen ja on vaikea pelata sillä. Työkaverin olisi pitänyt ostaa verhot., vaikkei hän itse näe aurinkoa ollenkaan moneen kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on työtön vaan ei toimeton. Hän hakee töitä, vaikka hänen ikäisilleen työllistymismahdollisuudet ovat jo varsin heikot. Ja keksii toki päiviinsä muutakin puuhaa ihan mukavasti. Kesällä teki pihatöitä ja nikkaroi ja korjasi kaikenlaista ja marjasti. Nyt syksyllä on alkanut leipomaan. Ruokaa hän tykkäsi laittaa jo tavatessamme.
Elämäntapatyötön vai onko se nyt ideologisesti työtön ei minulle kyllä sopisi niistä ideologisista syistä. Minun arvomaailmaani ei sovi tukien väärinkäytön ideologia.
Täh? Tuo on just sitä tukien väärinkäyttöä, mies tekee pihatöitä eikä raportoi niistä Kelalle.
Nuorena: joka toinen vastaantulija oli työtön.
Nyt vanhempana: työtön hyi olkoon luuseri.
Pystyisin. Asenne ratkaisee. Itse opiskelen, eikä mullakaan työtä ole. Luen lakia, joten jos tulevaisuudessa vaikka työllistyisin isopalkkaiseen hommaan, voisi siinä tulla käytännön esteitä eteen: emme voisi hankkia yhteistä omistusasuntoa puoliksi, sillä haluan kuitenkin muuta kuin pikku yksiön kerrostalosta. Ongelma voisi myös olla erilaiset elämäntyylit: pidän matkailusta ja laadukkaasta ruoasta, ja olisi luonnotonta, että samassa taloudessa toinen istuu kotona pakastepizzaa lämmittämässä kun toinen matkailee kaukoidässä. En tiedä, paljonko olisin valmis maksamaan puolison reissu- tai ruokakuluja. Ehkä rakkaus näyttää.
Lyhytaikainen työttömyys voi vielä päättyä, joten en näe sitä minään hidasteena. Pitkäaikaisesta vaikeampi sanoa, sillä olen niin nuori, että tunnen läheisesti vain yhden pitkäaikaistyöttömän. Häntä en huolisi. Ymmärrän, että tilanne lamaannuttaa ja masentaa, mutta tämä tyyppi keskeytti jo lukion kymmenen vuotta sitten eikä ole sen jälkeen edes yrittänyt hakea kouluihin tai hommiin. Antaa laskujen kerääntyä ja velkaakin monta kymmentä tuhatta.
Tietysti. Takuueläkeläinenkin kelpaisi oikein hyvin.