Lue keskustelun säännöt.
Meni maku Tommy Helstenistä
01.11.2017 |
Oon pitänyt miestä syvällisenä ihmisenä varsinkin sen vuoksi, mitä on kirjoittanut edesmenneestä vaimostaan. En pidä enää. Nyt hehkuttaa jo uutta rakkautta, vaikka elämänkumppanin poismenosta suurin piirtein vasta muutama viikko.
Itse jäin leskeksi 9 v sitten, enkä vieläkään voisi ajatella uutta suhdetta. Sama yhdistää lähes kaikkia tuntemiani nuoria ja nuorehkoja naispuolisia leskiä, joista suurin osa ollut vuosia yksin ja viettänyt suruajan *vähintään vuosi!* ketään tapailematta.
Sen sijaan leskeytyneet miehet tuntuu unohtavan vaimovainaan jo muutama päivä hautajaisten jälkeen ja uutta seurustelukumppania roudataan kotiin, jonka eteisnaulakossa vielä roikkuu vaimovainaan ulkovaatteet...
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö Hellstenin ja Caritankin suhde alkanut vähän arveluttavissa merkeissä?
Kyllä alkoi, siitä ei vaan ole paljoa hiiskuttu. Mutta lähipiiri on ollut enemmän kuin huolissaan ja peloissaan.
Jostain luin, että uusi olis 45 v. Aikanpaljon on kyllä ikäeroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en niin jaksa tällaisia aloituksia. Mä olen jäänyt leskeksi ja löysin uuden kumppanin suht pian mieheni kuoleman jälkeen. Mieheni ei tule takaisin vaikka surisin 10 vuotta yksinäni enkä arvosta marttyyrejä tippaakaan, en tässäkään tapauksessa. Uusi suhde ei mitätöi suruani eikä suhdettani edesmenneeseen. Päinvastoin, saan puhua miehestäni jos siltä tuntuu ja on itsestäänselvyys että esim pyhäinpäivänä muistelemme erityisesti ja toki aina muutoinkin jos siltä tuntuu. Suru kulkee elämässä mukana mutta ajan myötä aika luontevasti. Koskaan en miestäni unohda vaikka olenkin uudessa suhteessa. Tietenkään, on mulla hiukan muistikapasiteettia ja aivoja jäljellä moneenkin asiaan.
Eiköhän Tommykin yhä sure vaikka ei sitä lehdessä kirjoittaisikaan. Voi olla todella helpottavaakin kun on joku joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää.
Tulepa ap omalla nimelläsi Facen leskiryhmään paheksumaan niin saat paskamyrskyn aikaiseksi ja ihan aiheesta. Tuolla leskien kesken korostetaan sitä että kukin tyylillään ja tuomitseminen on lähinnä säälittävää.
Sinähän tässä tuomitset niitä jotka surevat rauhassa! Haukut niitä ihmisiä marttyyriksi ja uhoat paskamyrskyä niiden niskaan, jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä. Huh huh. Olet hiukan väärä ihminen puhumaan paheksuvasti toisten 'tuomitsemisesta'...
Minä kirjoitin että en arvosta marttyyrejä. Se ei ole tuomitsemista. Marttyyrit korottaa itsensä muiden yläpuolella ja kokee olevansa parempia, monessakin asiassa. Mulle on aivan sama jos joku haluaa jäädä yksin vaikka loppuiäkseen, se on jokaisen oma päätös. Mutta ap tuomitsee Tommyn kovin jyrkästi ja sitä en hyväksy. Tässä asiassa jokaisen lesken oma mielipide on oikea ITSELLE, ei muille. Kyllä siitä myrsky nousee ja aiheesta jos joku tuomitsee toisen uuden suhteen. Mikä kukaan on määrittämään mikä on sopiva "suruaika". Musta sellaista ei edes ole tai suruaika on loppuelämä mutta surra voi uusi kumppani rinnallakin. Ei tarkoita sitä että itketään joka hetki vaan muisto kulkee mukana.
Oikeasti tätä pitäis kyllä vain leskien kommentoida.Sitä kun ei tiedä miten itse tuossa tilanteessa käyttäytys.Voi vain luulla tietävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en niin jaksa tällaisia aloituksia. Mä olen jäänyt leskeksi ja löysin uuden kumppanin suht pian mieheni kuoleman jälkeen. Mieheni ei tule takaisin vaikka surisin 10 vuotta yksinäni enkä arvosta marttyyrejä tippaakaan, en tässäkään tapauksessa. Uusi suhde ei mitätöi suruani eikä suhdettani edesmenneeseen. Päinvastoin, saan puhua miehestäni jos siltä tuntuu ja on itsestäänselvyys että esim pyhäinpäivänä muistelemme erityisesti ja toki aina muutoinkin jos siltä tuntuu. Suru kulkee elämässä mukana mutta ajan myötä aika luontevasti. Koskaan en miestäni unohda vaikka olenkin uudessa suhteessa. Tietenkään, on mulla hiukan muistikapasiteettia ja aivoja jäljellä moneenkin asiaan.
Eiköhän Tommykin yhä sure vaikka ei sitä lehdessä kirjoittaisikaan. Voi olla todella helpottavaakin kun on joku joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää.
Tulepa ap omalla nimelläsi Facen leskiryhmään paheksumaan niin saat paskamyrskyn aikaiseksi ja ihan aiheesta. Tuolla leskien kesken korostetaan sitä että kukin tyylillään ja tuomitseminen on lähinnä säälittävää.
Sinähän tässä tuomitset niitä jotka surevat rauhassa! Haukut niitä ihmisiä marttyyriksi ja uhoat paskamyrskyä niiden niskaan, jotka ovat sinun kanssasi eri mieltä. Huh huh. Olet hiukan väärä ihminen puhumaan paheksuvasti toisten 'tuomitsemisesta'...
Lisäisin vielä että minäkin suren rauhassa vaikka onkin uusi kumppani. Ei olla yhdessä 24/7. Esim tänä aamuna oli huono aamu ja itkin ennen töihin lähtöä. Muistelin miestäni ja tuli monia asioita mieleen. Suren kun surettaa, uusi suhde ei poista sitä. Se tuntuu olevan täysin käsittämätön asia ei-leskille. Se että surra voi uusi kumppani rinnalla ja toisaalta, uusi kumppani ei koskaan korvaa edesmennyttä eikä poista menetyksen tuskaa. Mutta yksinäisyyttä se voi lievittää ja sehän on hyvä asia.
Näytti tämän uuden kumppanin isä olleen syntynyt -47. Tiedä sitten minkä ikäisenä tyttären saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa vapaamielisyyttä!
Sit kun annetaan myös eronneille oikeus surra, jopa itkeä eroaan niin kauan kuin on tarpeen, niin hyvä. Jopa niille syntisille, joiden aloitteesta avioero saatiin aikaiseksi.
Puolison voi menettää monella tavalla, mutta se ei mittaa surun määrää.
Jaa. Luin muistaakseni Hellstenin haastattelun jossa hän haukkui televisio-ohjelmat yhdentekeviksi koska hänen vaimonsa on kuollut ja hän on syvien kysymysten äärellä.
Onko tämä nyt tulkittavissa niin että nykyison Hellsten tykkää katsoa telkkariakin?
Joka tapauksessa nopeaa toimintaa henkilöltä joka ei enää osaa olla yksin. Ei se sinänsä ole mikään häpeä että ei osaa, mutta ei pitäisi omaa häpeäänsä piilotellakseen haukkua muiden tapoja viettää aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukkini meni naisimisiin vanhan tutun kanssa vuoden sisällä mummoni kuolemasta. Meinasi moni perheessä katkaista välit häneen sillä hetkellä. Itse en koskaan ymmärtänyt, miksi hänen olisi pitänyt elää loppuelämänsä yksin, oli kuitenkin alle 70 v kun mummo kuoli.
Tuo toinen vaimo kuoli tänä vuonna, ehtivät olla naimisissa melkein 20 vuotta. Mutta arvatkaas, ketä ukki muistelee lämpimämmin? Mummoani. Eli taisi kuitenkin olla laastarisuhde tämä toinen avioliitto. Mutta jos saivat seuraa toisistaan pari vuosikymmentä, mitä pahaa siinä lopulta on?
Lehtijutun perusteella uusi oli vieläpä Caritan kaveri? Aika nopeata toimintaa kieltämättä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä miten se uusi suhde ois epäreiluinta juuri uutta kumppania kohtaan.Ekanakin se uus kumppani on aikuinen joka vastaa itsestään.Toisekseen kuolleesta ei tarvitse tehdä pyhimystä.Se oli tavallinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen.Ei se kuollut edes välttämättä ollut sulle sopivampi kumppani kun se uusi.
Vierailija kirjoitti:
Liian nopeaa toimintaa, varmasti ahdistavaa omaisille. Ikävää kun fyysisyys noin vie miestä. Eipä niitä syvällisiä miehiä taida olla olemassakaan...
Ihanaa yleistämistä.
Olen mies ja minulla kesti 2 vuotta toipua 1,5 vuoden parisuhteesta joka päättyi siihen, että naisystäväni petti minua.
Eipä niitä luotettavia naisia taida olla olemassakaan....
Multa meni maku jo ajat sitten niiden seksuaalivähemmistöjä halveksuvien puheiden takia.
Muutama viikko? Täyttä valhetta.
Kuolemasta on puoli vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Lehtijutun perusteella uusi oli vieläpä Caritan kaveri? Aika nopeata toimintaa kieltämättä...
Onpa hyvä kaveri! Iskenyt heti haaskalle, ei kun siis pitää vaan huolta kaverinsa miehestä. Onkohan pitkäänkin katsonut jo "sillä silmällä"?
Vierailija kirjoitti:
Muutama viikko? Täyttä valhetta.
Kuolemasta on puoli vuotta!
Kuolemasta tulee kohta viisi kuukautta. uusi suhde on jo siinä vaiheessa että sen voi/haluaa/uskaltaa julkistaa, ei siis ole ihan pari päivää sitten alkanut.
Elokuussahan TH jo hyvin selvästi sanoi (vihjaili/pohjusti uuden suhteen ilmituloa) että on valmis uuteen suhteeseen, Caritan annettua kuolemansa jälkeen siihen luvan ja uusi nainen saisi olla nuorempikin.
Kas kummaa että näin nyt yhtäkkiä onkin.
Ja se hehkutus ja ylsanojen käyttö jota Hellsten on Caritasta ja heidän välisestä suhteestaan käyttänyt asettaa outoon valoon tämän muutaman kuukauden (max) yksinolon jälkeen alkaneen huikean suhteen.
Linkkiä? Uusi kumppani?