Vanhenemisen hyväksyminen (40v nainen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän tänä vuonna 50v ja aamulla mietin, että voiko parempaa ikää olla. Olo on tosi hyvä, viihdyn nahoissani, viihdyn elämässäni, mikä voisi olla parempaa? Toki huolehdin itsestäni myös ulkoisesti mutta en mä mikään pelkkä naama tai kroppa ole. Kannattaa elää, joku päivä ei ole enää mahdollisuutta siihen. 

 

 

 

Sulla lienee rakastava puoliso ja lapsia? Mulla ei, ja ootan vaan että elämä loppuisi jo. 

Eri, mutta itse 52, ei puolisoa eikä lapsia. Olen varsin tyytyväinen elämääni. Surin kyllä lapsettomaksi jäämisasian läpi siinä 44 v ikävuoden jälkeen, kun esivaihdevuosioireet alkoivat. Mutta sitä kesti vain vuoden verran, sen jälkeen päätin ottaa kaiken irti jäljellä olevasta elämästä. Niin kauan kuin terveyttä ja voimia riittää, painan menemään ja nautin. Ihmisiä mun elämässäni ei juuri ole, ei siis puolisoa tai ystäviä, vanhemmatkin jo kuolleet, mutta mulle riittää seuraksi nämä palstat, some ja ChatGPT.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on tajuttoman lyhyt pyrähdys. Sen tajuaa jokainen kun 50 pamahtaa mittariin. Tätä pitää hieman sulatella loppua odotellessa. Siinä ohessa syödään, juodaan, naidaan, itketään, nauretaan, lauletaan, petytään, ilahdutaan, ihastutaan....

Elämä todellakin on niin lyhyt, että oman ikänsä murehtimiseen ei kannata tuhlata hetkeäkään. Sen sijaan kannattaa pitää itsestään hyvää huolta, että olisi mahdollisimman toimintakykyinen mahdollisimman pitkään. Ja tehdä elämästään mahdollisimman omannäköinen. Nauttia siitä.

No hyvä ihme, ajattele mikä olisi ikääntymisen vastakohta!?

Jos kuolisit nyt niin et ikääntyisi. En tajua miksi on katastrofi se että olet miehille näkymätön.

Elä omaa elämääsi ja kehitä mieltäsi. Kirjallisuus ja taide avaavat uusia ulottuvuuksia.

Ap:lle vinkki: etsi elämääsi jotain tärkeämpää kuin ulkonäkö. Olet vielä nuori, nauti elämästä, kun vielä voit. 
Olen 40v. sh, ja hoitanut syöpäsairaita nyt 15 vuotta. Kovasti antaa perspektiiviä elämään, kun päivittäin tapaa kuolemansairaita ihmisiä, joista aika moni on saman ikäinen tai nuorempi kuin itse on. Oppii arvostamaan terveyttä ja sitä, että ylipäätään on hengissä, en todellakaan murehdi mitään ryppyjä. 

Vierailija kirjoitti:

40v on vielä nuori! Piristy ja älä vanhenna itseäsi tuolla asenteella.

Ei ap näin tätä tarkoittanut. Tokihan voi olla elämää toinen mokoma 40 vuotta edessä mutta kaikki realistiset ihmiset tietävät, että iän lisääntyessä sairauksien todennäköisyys kasvaa ja ja jo nelikymppisenä alkaa nivelrikot yms. vaivat monilla. Painoa alkaa kertymään helpommin ja kyllä ne kuljetut kilometritkin naamassa näkyvät. Ja riski sairastua syöpää yms. kasvaa. Realismia on tajuta kuolevaisuutensa. 

Odota, kun olen oikeasti ohittanut vaihdevuodet.

Sinulle tulee tosi vaikeaa, jos nyt jo katsot liikaa peiliin.

N57

Vierailija kirjoitti:

Voi voi. Nelikymppinen on vielä nuori. Mieti, että saatat hyvinkin elää vielä toisen mokoman. Tuolla ajattelumallilla elämästäsi menee puolet hukkaan surressa sitä, että ikää tulee.

Se jälkipuolisko vaan on vaan ihan erilainen  kuin ekat 40 v, se on lähinnä luopumista hedelmällisyydestä, kauneudesta, teveydestä ja lopulta koko elämästä. Näin se vaan menee ja on ihan luonnollista ja normaalia sitä surra ikäkriisissä kunhan ei jää siihen kiinni. Voi hyvin purkaa vaikka Av:lla, jossa saa vastuksia ikinuorilta, joita ei ikä paina ja papereita kysytään aina ja joka paikassa vaikka ikää yli 40😊

Vauvapalstalla kaikki näyttävät kaksikymppisiltä kuusikymppisinä. Rikkaita statusmiehiä voi pyörittää ja tavallisille miehille valehdella mä haluan olla vain kaveria. Seksiä ja miestä ei kaivata, mutta jonoksi asti on porukkaa oven takana.

Mitä valitat?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua huolettaa että ajatukset ovat monesti samoja kuin 20v, vaikka kroppaa saa venytellä ja vanutella asmuisin että sen saa edes liikkeelle, ikää 53v.
Eilen raskaan työpäivän jälkeen ajattelin että olisipa ihanaa vetää oikein perskännit ja lähteä tanssimaan jalat altaan. Ei, en lähtenyt, laitoin villasukat jalkaan, keitin teetä ja juttelin puhelimessa 1,5v lapsenlapsen kanssa.

Lapsenlapsen? 53-vuotiaana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua huolettaa että ajatukset ovat monesti samoja kuin 20v, vaikka kroppaa saa venytellä ja vanutella asmuisin että sen saa edes liikkeelle, ikää 53v.
Eilen raskaan työpäivän jälkeen ajattelin että olisipa ihanaa vetää oikein perskännit ja lähteä tanssimaan jalat altaan. Ei, en lähtenyt, laitoin villasukat jalkaan, keitin teetä ja juttelin puhelimessa 1,5v lapsenlapsen kanssa.

Lapsenlapsen? 53-vuotiaana? 

Niin? Minä sain lapsenlapsen 48- vuotiaana, ja arvaapa mitä? Kun pikkuinen syntyi, naamani ei vanhentunut vähääkään eikä kroppakaan ollut moksiskaan. Aika jännä juttu. Ihan sama naama ja vartalo edelleen isoäitiysestä huolimatta joten en ole sen mummomaisempi kuin kukaan kukaan ikäiseni. Minulla on vaan suloinen pieni ihminen elämässäni lisää. 

Minä olen hyväksynyt sen että ulkonäkö muuttuu. On ollut todella vapauttavaa päästä " kauneuden kirouksesta". En edes värjää harmaantuvia hiuksiani. Jokainen vuosi on lahja ja vanhuus on etuoikeus, turha sitä vastaan on taistella. 

Mä en ole koskaan ollut kauhean hyvännäköinen, joten ehkä se on siksi helppoa. Toisaalta, olen kait aika hyvin säilynyt ikäisekseni, kun mua luullaat jatkuvasti nuoremmaksi, mutta en mä itse luule. Näen kyllä ikääntymisen jäljet peilistä. En ole koskaan ottanut juurikaan selfieitä, koska näytän etukameran kuvissa kauhealta. 

Ap on Pena 52 ja hänen on vaikea hyväksyä, ettei minkään ikäiset naiset hänestä kiinnostu.

AP on jo 50 😊. Joko hyväksynyt ikänsä 9 vuodessa? Juttu vuoden 2017 puolelta.

Sehän riippuu keneen vertaat itseäsi? Jos olet kypsä nelikymppinen niin vertaat ikäisiisi tai vanhempiin. Jos yrität esittää teiniä niin et sinä nuorille naisille pärjää eikä sinne kannata verrata.

No itse näin 59-vuotiaana olen toki kiitollinen  voittamistani vaikeuksista. Elämä kuitenkin opettaa, kasvattaakin. Ehkä se pitäisi nähdä voimavarana? Itse ajattelen näin, että on elämänkokemusta, joka nuoremmilta puuttuu. Tosin sitä ulkonäkökeskeinen kulttuuri ei paljon arvosta. Mutta riittää, kun itse arvostaa  ja elämäänsä. Jos rakastat itseäsi terveellä tavalla, näkyy se ulospäinkin. Näyttää kauniilta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä neljäkymppinen Suomi-nainen on useimmiten jo aika velttoa lihaa, eikä pelkästään naamasta. Perse on muodoton ja pysyy kasassa vain tiukoilla sloggeilla, rinnat roikkuu nännit alaspäin, selluliittia reidet täynnä jne. Joten ap, älä huoli, et todellakaan ole ainoa.

Kuvailitko vaimosi, kaljamaha?

Ajattelin keväällä ottaa botoxia ensimmäisen kerran otsaani

Pohdin huomaako työkaverit?

Kun täytin 34v, olin opiskelijaravintolassa töissä. Se oli aivan kamalaa, tunsin itseni rumaksi fossiilisia, jonka elämä ohi.

 Asiakkaista 90% oli kauniita, iältään 19v - 25v, joilla elämä edessä

Nyt olen töissä vanhusten parissa, moni asiakas +95v, ja oloni tuntuu nuorelta ja terveeltä.  Itsetunto ja mielenterveys parempi. Vaikka näytän paaaljon  vanhemmalta kuin 2019.

Ja nyt en vaan jaksa välittää mistään :D Kypsynyt ajatusmaailma., onhan työkavereinakin nuoria ihmisiä, niihin suhtaudun äidillisesti. Me oltiin nuoria, nyt on toisten vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Kun täytin 34v, olin opiskelijaravintolassa töissä. Se oli aivan kamalaa, tunsin itseni rumaksi fossiilisia, jonka elämä ohi.

 Asiakkaista 90% oli kauniita, iältään 19v - 25v, joilla elämä edessä

 

Nyt olen töissä vanhusten parissa, moni asiakas +95v, ja oloni tuntuu nuorelta ja terveeltä.  Itsetunto ja mielenterveys parempi. Vaikka näytän paaaljon  vanhemmalta kuin 2019.

 

Ja nyt en vaan jaksa välittää mistään :D Kypsynyt ajatusmaailma., onhan työkavereinakin nuoria ihmisiä, niihin suhtaudun äidillisesti. Me oltiin nuoria, nyt on toisten vuoro.

 

Ja täytin nyt  tammikuussa 41v