Lue keskustelun säännöt.
6 todistetta evoluutiosta
31.10.2017 |
Koska bibbeli on taas vaihteeksi kirjoitellut harhojaan palstalle, pitänee kumota hänen horinansa. Sinälläänhän hänellä on ollut tapana todistella ettei evoluutiota tapahdu sillä että sitä tapahtuu, mutta laitetaan nyt hänen harhansa lopullisesti lepoon.
Tässäpostauksessa käsittelen seitsemää eri evoluutiotapahtumaa, joista osassa tapahtuu makroevoluutota, eli mitä tahansa muutosta lajitasoaal. Myös lajiutuminen on makroevoluutiota. Linkit seuraavassa postauksessa, koska suoli24 on päättänyt ettei niitä voi tähän laittaa.
Case 1: Karhusaari. Karhusaarella tapahtuu evoluutiota reaaliajassa. Paikallisen järven nieriäpopulaatio on jakautumassa kahteen eri päätyyppiin, jotka eroavat ravinnonhankinnaltaan ja kooltaan.
Case 2: Langkavi. Paikallinen gekkolaji on vaihtamassa elinympäristöään metsästä kalkkikiviluoliin. Tämä on johtanut muutoksiin gekon pään muodossa, silmien koossa ja värityksessä.
Case 3: Florida. Paikallinen anolisliskolaji risteytyi toisen, uudislajin kanssa ja tuloksena on erilaisia sopeutumia korrkeammalla puissa elämiseen.
Case 4: Laboratorio. Hiiva on kehittynyt siten että sen solut ovat suurempia ja normaalisti yksisoluinen kanta kehittyi monisoluiseksi.
Case 5: Sveitsi. Paikallinen kolmipiikkipopulaatio on kehittynyt kahteen päätyyppiin, joista toinen elää järvessä, toinen siihen laskevissa joissa.
Case 6: Trinidad. Miljoonakalojen on havaittu muuttavan lisääntymiskäyttäytymistään uuden elinympäristön myötä, kasvavan kokoa ja tulevan myöhemmin sukukypsiksi.
Nämä 6 tapausta tapahtuvat siis reaaliajassa ja niitä on seurattu sekä laboratoriossa että luonnossa. Makroevoluutio on näin ollen varmistettu tapahtuma ja sen kieltäminen on sama kuin kieltäisi vallitsevan todellisuuden.
Kommentit (27)
Elämän alku
"Jopa abiogeneesi (alkusynty) johtuu puhtaasti sattumasta. Kun itseään kopioiva molekyyli kerran syntyy, luonnonvalinnan ohjaus saa aikaan tehokkaampia kopioitujia ...jotkin itseään kopioivista (orgaanisista) molekyyleistä eivät ole kovin monimutkaisia ...Jotkut yhä väittävät olevan tavattoman epätodennäköistä, että itseään kopioivat molekyylit kehittyisivät ... Tämä on totta, mutta molekyyleille oli valtameriä, joissa tätä ongelmaa työstettiin ...Laskelmat alkusynnyn todennäköisyydestä ovat hyödyttömiä, ellei tunnisteta tämän alkumateriaalin käytössä olleen alueen suunnattomuutta ... " (Talk.Origin Archive)
Yllä olevan tekstin voisi tiivistää: "Kyllä tämä kaikki on mahdollista, se pitää vain uskoa!" Monet arvostetut (ei-kreationistiset) tiedemiehet torjuvat tällaiset yksinkertaistukset. Varsinkin viime vuosikymmenien suuresti lisääntynyt biokemiallinen tietämys on osoittanut olevan ylipääsemättömiä esteitä myös oletettujen alkeellisten, itseään kopioivien molekyylien esiintymiselle.
"Esibioottista lientä saa helposti. Seuraavaksi pitäisi selittää, miten tästä orgaanisten molekyylien sopasta - mukaan lukien aminohapot ja orgaaniset aineshiukkaset - kehittyi itseään kopioiva organismi. Vaikka joitakin vihjeitä on saatu, minun on myönnettävä, että yritykset rekonstruoida tätä evolutiivista prosessia, ovat erittäin epävarmoja." (L. Orgel, New Scientist, 1982)
"Siirtymä makromolekyylistä soluun on mielikuvituksellisen tason hyppy, ulkopuolella hypoteesin testattavuuden. Tällä alueella kaikki on arvelua ... Me yksinkertaisesti haluamme sivuuttaa sen tosiasian ettei tieteellisiä todisteita ole. Fyysikot ovat oppineet välttämään yrityksiä määrittää milloin aika tarkalleen ottaen alkoi ja milloin materia luotiin, joitakin summittaisia spekulaatioita lukuun ottamatta. Solujen edeltäjän alkuperä näyttää joutuneen samaan tuntemattomuuteen." (D.E. Green, R. Goldberger, Molecular Insights into the Living Prosesses, 1967)
"Joillekin biologeille alkusynty on uskon asia, ja he voivat valita itselleen sopivan koemenetelmän. Todisteita ei tällöin ole käytettävissä." (G. A. Kerkut, Implications of Evolution, 1960)
Nämä evolutionistit ovat vain muutamia niistä monista, jotka ovat todenneet, ettei alkusynty ole suinkaan itsestään selvä eikä edes teoreettisesti selvitetty asia. Sellaista korkean tason kompleksisuutta ja rakenteellista järjestyneisyyttä, mitä elämä ja sen toiminnot edustavat, ei voi selittää syntyneen itsestään kuolleesta materiasta. Ei ole merkitystä sillä, paljonko oletettua alkulientä tai aikaa oli käytettävissä. Asioista perillä olevat ja objektiiviset tutkijat eivät tätä kiistä. Sivumennen sanoen, koko (evoluutioteorian edellyttämä) mekanistinen maailmankuva on viime vuosikymmeninä kyseenalaistettu:
"Mekanistinen maailmankuva perustui muutamiin perusolettamuksiin, joita ei koskaan asetettu kyseenalaisiksi. Yksi niistä oli ns. syyn ja vaikutuksen laki, jonka mukaan jokaisella syyllä oli aina sama vaikutus. Erään toisen käsityksen mukaan kaikki materiaa koskevat tapahtumat voitiin tavalla tai toisella mitata ja rekisteröidä, kunhan vaan oli käytössä sopivia kojeita ja menetelmiä. Itse asiassa nämä molemmat olettamukset osoittautuivat kuitenkin vääriksi." (Fokus Tekniikka, osa 2, 1969)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5. Evoluutio on vain teoria, jota ei ole todistettu
Tätä perusväittämää monet pitävät karkeasti vääränä, tuoden edellä käsiteltyjen 'todisteiden' lisäksi esiin mm. sen, miten "alleelifrekvenseissä tapahtuu jatkuvasti sattumanvaraisia muutoksia, mitkä osoittavat evoluution olevan kiistämätön tosiasia."
On selvää, että sattumia tapahtuu kaiken aikaa. Kysymys on siitä, millaisia sattumia tarkoitetaan. Yhteisessä perimässä tapahtuvat geeniyhdistelmien muuntelut koskevat olemassa olevaa geenistöä, eivätkä itsessään tuota mitään uutta, vaikka näin melko yleisesti ajatellaan. Toisaalta suotuisia (tai edes harmittomia) luonnossa säilyneitä mutaatioita ei tunneta, joten ei voi puhua 'kiistämättömästä tosiasiasta'.
Mitä evoluutiolla tarkoitetaan?
Useimpien evolutionistien mukaan evoluutiolla ymmärretään
jatkuvaa, luonnollisten mekanismien ylläpitämää prosessia, jonka tuloksena kaikki elävät olennot ovat kehittyneet yhdestä alkulähteestä, joka itse syntyi samanlaisen prosessin tuloksena ei-elävästä, elottomasta maailmasta.
Tähän määrittelyyn eivät siis sisälly kosmologiset universumiteoriat ym. hypoteesit ja sitä yleensä pidetään riittävänä. Talk.Origin -sivuston mukaan kuitenkin "...yleinen (lajien) polveutuminen ei vielä ole evoluutioteoria, vaan ainoastaan osa sitä (ja samalla osa eräitä aivan erilaisia teorioita)."
Itse asiassa polveutumisoppi on pääosa evoluutioteoriaa. Puhe siihen liittyvistä muista 'hyvin erilaisista teorioista' ei sovi yhteen edellä esitetyn evoluutio-käsitteen määrittelyn kanssa. Vielä erheellisempi on väite: "Evoluutioteoria ei ainoastaan kerro, miten elämä kehittyi, vaan se sisältää myös mekanismit ... mitkä menevät hyvin pitkälle kohti selitystä miten elämä kehittyi."
Valitettavasti nuo 'mekanismit' on laajalti hylätty epäuskottavina, sekä erikseen että yhdessä, kykenemättöminä selittämään sitä, miten elämä kehittyi. Ne eivät ole lähelläkään uskottavaa selitystä.
Teoria-käsitteen määrittelystä
"Teoria on yhtenäinen ryhmä yleisiä väittämiä, joiden avulla tietyn tyyppiset ilmiöt voidaan selittää", määrittelee Isaak. Tällöin pitää kysyä, minkä tyyppisiä ilmiöitä evoluutioteoria väittää selittävänsä. Tähän päivään mennessä se ei ole kyennyt kiistattomasti selittämään yhtään havaituista ilmiöistä, pikemminkin se tarjoilee spekulaatioita ja arveluita ilmiöistä, joita ei ole havaittu tai joita ei edes ole mahdollista havaita, väittäen niiden olevan syynä tuntemaamme elämään. Evoluutio ei siis vastaa tätä määritelmää. Parempikin määritelmä Isaakin sivustolta kyllä löytyy:
Teoria on selitysehdotus, joka useissa yksityiskohdissaan on vielä otaksumien tasolla.
'Teoria' on eri asia kuin tieteen erilaisissa fysikaalisissa tai kemiallisissa prosesseissa havaitsemat lainmukaisuudet, joita tietysti voidaan käyttää teorian osana. Evoluutioteoria tarjoaa oletuksia ja selitysehdotuksia elämän alkuperästä ja monimuotoisuudesta. Mikroevoluution puitteissa luonnonvalinnan periaatteet toimivat, mutta makroevoluution osalta teoria on kaikilta osiltaan arvelujen varassa.
Lopuksi Isaak rakentaa varsinaisen 'olkiukon':
"Teoria edellyttää johdonmukaisuutta, havaintojen hyväksymistä ja käyttökelpoisuutta. Kreationismi ei ole teoria pääasiassa viimeisen kohdan vuoksi. Se esittää muutamia väitteitä siitä, mitä voi odottaa löytävänsä, mutta sitä ei voi käyttää mihinkään. Tehdessään vääriksi osoitettavia johtopäätöksiä, se osoittaa olevansa falski teoriaksi."
Lauselman alkuosa on tietenkin aivan oikein, mutta viittaus kreationismiin jotain muuta. Joka tapauksessa, jos hänen määrittelemiään kriteereitä sovelletaan evoluutioteoriaan, päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:
Evolutionismi ei ole johdonmukainen
edellyttäessään erilaisia määrittelyjä kulloisenkin tarpeen mukaan
termodynamiikkaan, fylogeniaan, evoluutiomekanismeihin ja erilaisiin sivuteorioihin liittyvissä kysymyksissä
Evolutionismi ei hyväksy kaikkia havaintoja
fossiilikerrostumissa
geologiassa
genetiikassa
molekyylibiologiassa
termodynamiikassa
kymmenissä ajoitusmenetelmissä (sekä radiometrisissä että geofysikaalisissa)
matemaattisisissa todennäköisyyksissä
Evolutionismi ei ole saanut aikaan mitään hyödyllistä, kuten
uusia hyödykkeitä tieteelliselle tiedolle tai teknologialle
uusia lääketeollisia hyödykkeitä - se on itse asiassa haitannut tutkimusta mm. harhaisilla
(sittemmin kumotuilla) väitteillä surkastuneista elimistä
positiivista yhteisöllistä hyötyä. Evoluutioperusteisten yhteiskuntatieteiden sovellutukset ovat päin vastoin saaneet aikaan rasismia ja totalitaaristen hallitusten suorittamia hirmutekoja.
Näin ollen voi todeta, ettei evoluutio ole tieteellinen teoria, jos kriteeriksi otetaan Isaakin esittämät määrittelyt. Tämä hänen iskunsa kreationismia vastaan osoittautuu siis ns. 'olkiukoksi' , joka luhistuu omaan hataruuteensa.
Minkä tahansa teorian uskottavuus riippuu siitä, osoittautuvatko sen esittämät väittämät empiiristen todisteiden valossa oikeiksi tai vääriksi. Todisteiden väärentämisiä, uudelleen määrittelyjä, uudelleen tulkintoja, kieltämistä tai valehtelua ei tarvita, jos teoria lepää vahvalla pohjalla. Houkutus syyllistyä tällaiseen on silloin, kun on puute objektiivisista todisteista. Teoria ei myöskään ole välttämättä oikea pelkästään siksi, monet pitävät sitä totena.
Geenien samankaltaisuus ei yleisestä uskomuksesta huolimatta vahvista (makro)evoluutiota, koska se voidaan yhtä hyvin ymmärtää eliöiden rakennevaatimuksista käsin. Anatomisissa vertailuissa ja paleontologisissa tutkimuksissa saatu tieto puolestaan on hyvin subjektiivista ja manipuloitavissa olevaa, joten sen todistusarvo on hyvin kyseenalainen. Myöskään ekologia tai eliöiden tarpeet eivät itsessään tue evoluutiivisia uskomuksia ilman niihin liitettyjä subjektiivisia päätelmiä.
"Jos evoluutioteoria halutaan haastaa, sen täytyy kohdistua näihin todisteisiin. Täytyy osoittaa, että ne ovat joko vääriä tai merkityksettömiä tai että ne sopivat paremmin johohonkin toiseen teoriaan. Tämä tietysti edellyttää sekä teorian että todisteiden tuntemusta." (Talk.Origin Archive)
Edellä käsitelty aineisto osoittaa, että 'se mikä on väärää tai merkityksetöntä' näyttää löytyvän tuon haasteen esittäjältä eikä siltä taholta joka haastetaan. "Todisteiden puute ei ole [evoluutioteorian] heikkous", sanoo Isaak. Mutta, kuten näimme, juuri se on evoluutioteorian keskeinen ongelma. Todisteiden puute puhuu aina selvästi mitä tahansa teoriaa vastaan. Sen lisäksi, ettei todellisia todisteita makroevoluutiolle ole, sellaisiksi väitetytkään eivät ole yksiselitteisesti teoriaa tukevia. Tämä kaikki johtaa päätelmään, ettei evoluution 'tosiasiasta' jää jäljelle edes kunnollista tieteellistä teoriaa!
Lopuksi
On eri asia nähdä evoluutio tieteellisenä mahdollisuutena, kuin väittää sen olevan todistettu tosiasia ja vähätellä toisin ajattelevien ymmärrystä tai tieteellisten tosiasioiden tuntemuksen puutetta. Kuten edellä kävi ilmi, eivät suureen ääneen tieteellisyyden nimissä puhuvat ole välttämättä aina itsekään perillä tosiasioista. On siis syytä suhtautua kriittisesti myös Talk.Origin -sivuston tapaisiin lähteisiin, joita valitettavan monet näyttävät lukevan kuin Raamattua, omaksuen kaiken lukemansa täytenä totena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä asiantuntija-evolutionistit sanovat?
"Jos suurin osa evolutiivisista lajiutumistapahtumista on sattumia ja lajiutuminen on laajalti satunnaista, ei luonnonvalinta - evoluution syynä - voi pitkällä tähtäyksellä näytellä merkittävää osaa evoluution yleisessä suuntautumisessa." (S.M. Stanley, Proseeding of the National Academy of Science, 1975)
"Sopeutuminen johtaa luonnonvalintaan, luonnonvalinta ei välttämättä johda parempaan sopeutumiseen ... Luonnonvalinta pikemminkin auttaa organismia pysymään sopeutuneessa tilassaan kuin kehittää sitä .. Pitkässä juoksussa luonnonvalinta ei näytä parantavan lajien kykyä selviytyä, vaan yksinkertaisesti saa ne pitäytymään 'raidallaan' eli pysymään entisellään alati muuttuvassa ympäristössä." (R.C. Lewontin, Scientific American, 1978)
"Mutaatiot esiintyvät ajan kuluessa epäsäännöllisesti. Ne eivät ole toisiaan täydentäviä eivätkä kumuloidu perättäisissä sukupolvissa kohti annettua suuntaa. Ne muotoilevat olemassa olevaa, mutta tekevät sen vailla järjestystä." (P-P. Grassé, Evolution of Living Organisms, 1977)
"Sivistynyt yleisö uskoo edelleen Darwinin tarjonneen uskottavan vastauksen maagisella satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan kaavallaan - täysin tietämättöminä siitä tosiasiasta, että satunnaiset mutaatiot näyttävät olevan merkityksettömiä ja luonnonvalinta tautologiaa." (A. Koestler, Janus: A Summing Up, 1978) [tautologia on kehäpäättelyyn rinnastettavaa 'tyhjää' puhetta]
"Yleisesti ottaen, satunnaisten mutaatioiden tarjoaminen luonnonvalinnan raaka-aineeksi on riittämätön sekä teoriassa että rajoittuneisuutensa johdosta." (J. S. Wicken, Journal of Theoretical Biology, 1979)
Stanley, Lewontin, Grassé, Koestler ja Wicken ovat kaikki evolutionisteja ja alansa auktoriteetteja, eivätkä siis näytä tukevan käsitystä, että luonnonvalinnalla olisi erityisiä 'mystisiä' kykyjä toimia satunnaisuutta vastaan. Päin vastoin he näkevät luonnonvalinnan yksinkertaisesti osana otaksuttua satunnaisuuden, sattumien ja epäjärjestyksen aikaansaamaa, evoluutioksi kutsuttua prosessia. Ei siis ole tieteellisesti perusteltua kiistää sitä, että umpimähkäiset sattumat ovat evoluutioteorian keskeinen ja kantavin periaate. Asian kuvaileminen jonain muuna osoittaisi jo virheellistä luonnon tuntemustakin.
Tiedettä vai toiveajattelua?
Takaavatko satunnaisin väliajoin tapahtuvat umpimähkäiset mutaatiot sen, että "väistämättä syntyy suotuisia muutoksia", eli sellaisia jotka johtavat makroevoluutioon? Niiden täytyisi olla geneettistä informaatiota lisääviä, jollaisista ei tähän mennessä ole yhtään havaintoa, ei edes mitään siihen viittavaa. Geenitutkijat kokevat mutaatiot geneettiseen koodiin syntyneinä virheinä, joissa informaatiota häviää. Yhtään havaintoa informaatiota lisäävästä mutaatiosta ei ole kirjattu. Haitalliset mutaatiot eivät luonnossa säily pitkään, mutta se ei merkitse sitä, etteivät ne "häiritse suotuisten mutaatioiden kumuloitumista", sillä miten sellaiset voivat kumuloitua, joita ei ole olemassa?