Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää järkevä suunta elämälleen ja pysyä valinnassaan? Onko täällä muita elämäntapahaahuilijoita?
31.10.2017 |
Olen 25v nainen enkä vieläkään tiedä mitä tekisin elämälläni. Pidin lukion jälkeen useamman välivuoden, opiskelin korkeakoulussa pari vuotta ja keskeytin opinnot. Nyt opiskelen ammttikoulussa parin vuoden tutkintoa työllistymisen takia. Tiedän etten oikein sovellu kyseiselle alalle, mutta en keksinyt muutakaan koulutusta nykyisessä tilanteessani.
Ongelma on siinä etten haaveile oikein mistään. En halua lapsia, koska itselläni on diagnosoitu adhd, enkä tahdo että lapsestani tulisi samanlaista haahuilijaa kuin minusta. En myöskään koe että kykenisin koskaan olemaan järkevä vanhempi. Parisuhteenkin tulisi mieluiten olla sitä luokkaa, ettei toisen kanssa tarvitsisi asua.
En oikeastaan edes tiedä kuka olen.
Mietin onko täällä muita haahuilijoita, ja miten se näkyy teidän elämässä?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Noiden samojen asioiden kanssa painii moni paljon vanhempikin. Tietysti ADHD vaikuttaa tuohon "haahuiluun" eli mietin, voisitko saada järjestystä ajatuksiisi ihan tuon hoitamisen, vertaistukitoiminnan tms. kautta. Tavoitteiden asettamisesta löytyy kirjastostakin kirjoja, mm. Brian Tracy on kirjoittanut, etsimällä löydät paljon lisää. Olen itsekin ollut ihan pihalla työelämässä ja vasta nyt tajunnut, että noita ammatinvalintakysymyksiä, itsetuntemusta, tavoitteiden asettamista ylipäätään pitäisi ihan opettaa lapsille ja nuorille. Muinoin agraariyhteiskunnassa tuleva työ oli selvä juttu ja suurille ikäluokille riitti töitä kaupungistumisen myötä, ei noilla mietinnöillä tarvinnut lapsia rasittaa. Nyt kun kouluttaudut pitkälle (ennen varma konsti päästä herraksi) päädyt monilla aloilla vain huonosti palkattuihin pätkätöihin. Ennen jos et kouluttautunut, sait silti töitä ojankaivuussa. Nyt olet kortistossa. Pitää ajatella ihan eri tavalla, tehdä tietoisia päätöksiä, ei vain odottaa, että kunnon kansalaiselle aina tarjotaan jotain. Eli ei ole ihme, jos tuntuu vaikealta! Et ole huono ihminen, sinun täytyy vain nyt oikeasti ajatella, lukea, suunnitella. Lapsia ylipäänsä ei kannata ajatella ennen kuin on vähän "elämää takana" ja jonkinlaista tunnetta omasta vakaudesta. Eikä parisuhde perinteisessä muodossa ole totisesti mikään must. Keskity rauhassa.
Kiitos tästä, harvinaisen fiksusti kirjoitettu viesti. Olen samaa mieltä tuosta että itetuntemusta tulisi opettaa jo nuorena. Pitää katsastaa tuo Brian Tracy, kiitti vinkistä.
Minun perheessä ei pahemmin harrastettu, ja vaikka olinkin hyvä koulussa, en oikeasti oppinut koskaan opiskelemaan. ADHD-diagnoosi tuli vasta YTH käyntien kautta. Sitä ennen olin räpiköinyt jotenkin läpi elämän, vaikka aina oli tunne siitä, että jokin on oleellisesti vialla.
Eiköhän tämä tästä. Välillä vaan tulee sellainen kiireen tunne kun huomaa, miten muut samanikäiset valmistuvat, ovat uraputkessa yms. t.AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noiden samojen asioiden kanssa painii moni paljon vanhempikin. Tietysti ADHD vaikuttaa tuohon "haahuiluun" eli mietin, voisitko saada järjestystä ajatuksiisi ihan tuon hoitamisen, vertaistukitoiminnan tms. kautta. Tavoitteiden asettamisesta löytyy kirjastostakin kirjoja, mm. Brian Tracy on kirjoittanut, etsimällä löydät paljon lisää. Olen itsekin ollut ihan pihalla työelämässä ja vasta nyt tajunnut, että noita ammatinvalintakysymyksiä, itsetuntemusta, tavoitteiden asettamista ylipäätään pitäisi ihan opettaa lapsille ja nuorille. Muinoin agraariyhteiskunnassa tuleva työ oli selvä juttu ja suurille ikäluokille riitti töitä kaupungistumisen myötä, ei noilla mietinnöillä tarvinnut lapsia rasittaa. Nyt kun kouluttaudut pitkälle (ennen varma konsti päästä herraksi) päädyt monilla aloilla vain huonosti palkattuihin pätkätöihin. Ennen jos et kouluttautunut, sait silti töitä ojankaivuussa. Nyt olet kortistossa. Pitää ajatella ihan eri tavalla, tehdä tietoisia päätöksiä, ei vain odottaa, että kunnon kansalaiselle aina tarjotaan jotain. Eli ei ole ihme, jos tuntuu vaikealta! Et ole huono ihminen, sinun täytyy vain nyt oikeasti ajatella, lukea, suunnitella. Lapsia ylipäänsä ei kannata ajatella ennen kuin on vähän "elämää takana" ja jonkinlaista tunnetta omasta vakaudesta. Eikä parisuhde perinteisessä muodossa ole totisesti mikään must. Keskity rauhassa.