Että mua hävettää tämä meidän asuminen

Kannatan vähintään kymmenen vuoden suunnitelmaa vaikka pankin kanssa apua säästämissuunnitelmaan jos muuten ei osaa ja näin voitte joskus muuttaa kivempaan. Tottahan se on ettei se suunnitelma huomenna tapahdu, mutta kärsivällisyyttä pitää olla.

Meillä on tarkat suunnitelmat tulevaisuudelle ja ollaan tehty säästösuunnitelma kolmelle asialle kymmenen vuoden sisällä, hankkia sijoitusasunto, tontti ja myöhemmin rakennuttaa talo tontille.

Asumme jo nyt mukavassa omakotitalossa, kuitenkin tunneside on suunnattu tulevaisuuden kotiin ja nyt säästetään järjestelmällisesti sitä varten.

Niin ja kannattaa hieman kartuttaa tietoa sijoittamisesta, pienestä se lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Juma, jos oisit tehnyt x vuotta jotain konkreettista sen ylensyömisen ja valittamisen sijaan, sulla ois  nyt rahaa ja kivampi  talo. Niillä mässyrahoilla ois ostanut ihan kivasti osakkeita joista tulee tuottoa mutta ei, sen sijaan sä söit itsesi 50 kg ylipainoiseksi ja valitit palstalla.

Sitä niittää mitä kylvää..

Helpottaako jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina lapsi vertaa tätä kavereiden komeisiin taloihin.

Taidat lähinnä itse vertailla asumistasi muiden asumiseen. Mitä väliä on lapsen puheilla. Toiset asuvat todella leveästi ja toiset hieman pienemmin, niin asiat elämässä ovat. Kaikki ovat ihan yhtä hyviä tapoja asua, pääasia että kotona on kaikki hyvin.

Kyllä lapsi ihan itse vertailee. On jo sen ikäinen että tajuaa hävetä köyhyyttä.

Kyllä ymmärrän molempia niin hyvin. Lapsena häpeää ja vanhemmista se tuntuu musertavalta. Muista että vaikka perheesi olisi rikas niin murkku ottaisi etäisyyytensä teihin sielläkin. Tämä on sitä ja teidän tehtävänne on kestää.

Vierailija kirjoitti:

Lapset vertailee ja AINA on kavereilla parempaa. Asumme 300 neliöisessä omatkotitalossa jonka olemme remontoineet kivaksi, mutta lapset valittaa kun eivät saa asua kerrostalossa tai rivitalossa :-)

Lasten päivkotikaveri sanoi meille, että teillä on kaikista hienoin talo koko päiväkodissa. Oli meillä siis aikoinaan yökylässä.

Itse olin käynyt heillä ja monilla muilla saman ryhmän lapsien kotona, ja meidän talo ei todellakaan ole hienoimmasta päästä.

Mutta meilläpä onkin sentään kahdet portaikot sisällä ja se oli "se" ratkaiseva seikka tämän lapsen mielestä 😊

Niin muakin hävettää. Aloitin kesällä konmarituksen, mutta se etenee ihan liian hitaasti. Tavaraa on aivan liian paljon. Elättelen kuitenkin toiveita, että ensi kesään mennessä täältä olisi hävinnyt kaikki turha ja tarpeeton. Kun kotini on konmaritettu, käyn rautakaupassa ostamassa maalia ja alan maalaamaan seinät ja katot. Sen jälkeen laitan uudet lattiapäällysteet ja alan kunnostaa vanhat huonekaluni. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset vertailee ja AINA on kavereilla parempaa. Asumme 300 neliöisessä omatkotitalossa jonka olemme remontoineet kivaksi, mutta lapset valittaa kun eivät saa asua kerrostalossa tai rivitalossa :-)

Jep, mä ihastelin lapsena serkkujen kerrostalokotia kaupungin lähiössä. Me asuttiin "ankeassa" isossa omakotitalossa uinuvalla omakotitaloalueella.. Nyt aikuisena asun kaupungin vuokrakämpässä ja tää on oikein jees! :D