Lue keskustelun säännöt.
Hemmetin mies kuljuilee minulle laihtumisestani. Eroa ja pettämistäkö pitää alkaa pelätä?!
31.10.2017 |
Ja joo, ennen kuin haukutte miestä läskifetisseiseksi, niin mainittakoon minun alunperinkin olleen vain mitoissa 160 cm ja 75 kg, eli en nyt mikään hillitön tankki kuitenkaan. Olin noin pyöreä, koska minua ei vaan ole oikein ikinä laihdutus kiinnostanut. Olen nautiskelija, joka tykkää laittaa ruokaa, leipoa, käydä ravintoloissa ja tietysti syödä. Minulla on ollut aina laihdutuksesta se kuva, että se on yhtä kidutusta ja laihduttaja saa suunnilleen syödä yhden porkkanan päivässä, joten ei kiitos sellaista, elämäni on ollut ihan tarpeeksi haastavaa ilman moista kärsimysnäytelmääkin.
No kuukausi sitten kävin lääkärissä yhdestä toisesta asiasta ja lääkäri sitten kävi varoittelemaan nimenomaan vatsani ympärillä olevasta rasvasta. Että se on oikeasti vaarallista ja se kannattaisi pudotttaa, vaikkei ulkonäkötavoitteita olisikaan. Silloin ajattelin suunnilleen ekaa kertaa elämässäni, että hitsi, on se ainakin yritettävä. Kerroin tietty ukollekin illalla noista laihdutusaikeistani ja hän oli jo silloin vähättelemässä, että mitä se lääkäri mitään tietää, nuija lekuri.
Samaa miehen nirppailua on ollut nyt koko tämän kuukauden ajan. Tärkein juttu: olen laihtunut 2,3 kg kuukaudessa, olen ylpeä itsestäni. :) Tosi paljon vaan ärsyttää, kun samassa meidän suhde on mennyt ihan surkeaksi. Ollaan oltu melkein 10 v yhdessä, ollaan naimisissa ja on yhteinen asuntokin, ei lapsia, mutta ne on harkinnassa. Noin 30v ikäisiä me molemmat. Miehestä on tullut pihtari, hän haukkuu silleen kautta rantain minua jatkuvasti, vihjailee ja ihailee pyöreämpiä naisia, pelkää minun rintojen ja takapuolen häviävän.
Miten voi pieni painonpudotus viedä suhteen karille tällä tavalla? Mitä tehdä? Raivostuttaa ja harmittaa.
Kommentit (26)
Taitaa mies pelätä että muut miehet alkavat kiinnittämään enemmän huomiota sinuun. Yhteiskunta kun on kovin laihuutta ihannoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista tällä kertaa. Sano sille miehellesi, että laihduttaminen on lääkärin määräys. Millaisessa kunnossa mies on?
Ja kyllähän tuo joltain fetissiltä kuulostaa miehesi osalta.
Jättäisin miehen, joka välittää enemmän minun ulkonäöstäni kuin minun terveydestäni. Kuulostaa kyllä inhottavalta mieheltä.
Minunkin eksä oli ihan hiilenä, kun aloitin saliharrastuksen uudelleen ja laihdutin suhteen aikana kerätyt kilot.
Vaikka nyt miestä tästä asiasta haukuinkin, niin meidän suhde on oikeasti tosi hyvä ollut tämän melkein 10 vuotta. Olen kokenut rakkautta olevan paljon. Riitelemme tosi harvoin, yleensä kunnioitamme toisiamme, elämäntavoitteet ovat yhtenäisiä, kotityöt jaetaan reilusti, raha-asiat on balanssissa jne. En ole kokenut suhteessa valittamisen aihetta paljoa aiemmin kuin nyt. Se tässä ihmetyttääkin, että missä se minun ymmärtäväinen ja kunnioittava mieheni nyt luuraa? Mustasukkaisuus ei ole ollut meille ongelma ainakaan ennen.
Lisäksi miehen pitäisi tietää, ettei minusta mitään saliluutaa tule ikinä. Olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. Tavoitteena pudottaa vähän ja suht huomaamatta vaan ruokavalion avulla. Liikuntaa en ala veren maku suussa lisäämään. Ruoan täytyy myös maistua hyvältä, mutta olen lisännyt kasvisten määrää ja yritän täyttää mahaani niillä.
Mies on myös vähän tyhmä sen suhteen, että kuka hänen ihailemansa nainen on oikeasti ylipainoinen ja kuka ei. Enimmäkseen ne naiset ovat minun silmääni vaan rintavia ja perkskeviäm, mutta muuten hoikahkoja. Vatsalinjasta näkee aika hyvin se, kuka on ylipainoinen ja kuka vaan luonnostaan muodokas. Monella hehkuttamallaan naisella on myös mielestäni selvästi silikonit, kun hoikalla tai normaalipainoisella naisella on hillittömän kokoiset rinnat. Toki tämä lienee joillekin mahdollista myös luonnostaan, mutten usko sen olevan kovinkaan yleistä. Etenkään julkkisten keskuudessa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei aidosti rakasta sinua, kun kerran ulkonäkösi menee terveytesi edelle.
Miehelläsi on huono itsetunto ja hän pelkää, että jos laihdut, 1) kelpaat muillekin ja 2) lähdet varmasti myös jonkun paremman matkaan. Juttele miehen kanssa, ja kerro rauhassa, että teet tämän tosiaan terveyden vuoksi, jotta teillä olisi mahdollisimman monta, tervettä yhteistä vuotta ja kerro, että laihtuminen ei muuta sinua tai sinun tunteitasi mihinkään. Sen jälkeen on miehen päätettävissä, ovatko hänen tunteensa todellakin vain kiloista ja ulkonäöstä kiinni. Jos näin on, niin sitten on sinun kannaltasi paermpi lähteä sen jonkun paremman matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nyt miestä tästä asiasta haukuinkin, niin meidän suhde on oikeasti tosi hyvä ollut tämän melkein 10 vuotta. Olen kokenut rakkautta olevan paljon. Riitelemme tosi harvoin, yleensä kunnioitamme toisiamme, elämäntavoitteet ovat yhtenäisiä, kotityöt jaetaan reilusti, raha-asiat on balanssissa jne. En ole kokenut suhteessa valittamisen aihetta paljoa aiemmin kuin nyt. Se tässä ihmetyttääkin, että missä se minun ymmärtäväinen ja kunnioittava mieheni nyt luuraa? Mustasukkaisuus ei ole ollut meille ongelma ainakaan ennen.
Lisäksi miehen pitäisi tietää, ettei minusta mitään saliluutaa tule ikinä. Olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. Tavoitteena pudottaa vähän ja suht huomaamatta vaan ruokavalion avulla. Liikuntaa en ala veren maku suussa lisäämään. Ruoan täytyy myös maistua hyvältä, mutta olen lisännyt kasvisten määrää ja yritän täyttää mahaani niillä.
Mies on myös vähän tyhmä sen suhteen, että kuka hänen ihailemansa nainen on oikeasti ylipainoinen ja kuka ei. Enimmäkseen ne naiset ovat minun silmääni vaan rintavia ja perkskeviäm, mutta muuten hoikahkoja. Vatsalinjasta näkee aika hyvin se, kuka on ylipainoinen ja kuka vaan luonnostaan muodokas. Monella hehkuttamallaan naisella on myös mielestäni selvästi silikonit, kun hoikalla tai normaalipainoisella naisella on hillittömän kokoiset rinnat. Toki tämä lienee joillekin mahdollista myös luonnostaan, mutten usko sen olevan kovinkaan yleistä. Etenkään julkkisten keskuudessa.
AP
Liittyyköhän tämä käyttäytymisen muuttuminen sinun laihtumiseesi...? Jos nyt kuitenkin liittyy, niin pitäisi sen puolison kelvata joka tapauksessa myös hieman eri muotoisena kuin parikymppisenä. Itselläni nyt nelikymppisenä on varmasti lihaksia lähtenyt 25-30-vuotiaasta, vaikka kohtuullisesti liikuntaa harrastankin. Tiedän sen itsekin, niin osaan kyllä arvostaa, ettei vaimo hiero sitä faktaa naamaani.
Tuo muiden naisten kroppien hehkuttaminen tuntuu kyllä hieman törpöltä. Tietysti sitä voi aina pukea sen "rehellisyyden" kaapuun. "Kaikkihan muita naisia katselee..." Ehkä niinkin, mutta tarvitseeko sitä avoimesti esitellä. Vessassa käyntikin on luonnollista, mutta silti tuloksia ei analysoida pilkuntarkasti ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nyt miestä tästä asiasta haukuinkin, niin meidän suhde on oikeasti tosi hyvä ollut tämän melkein 10 vuotta. Olen kokenut rakkautta olevan paljon. Riitelemme tosi harvoin, yleensä kunnioitamme toisiamme, elämäntavoitteet ovat yhtenäisiä, kotityöt jaetaan reilusti, raha-asiat on balanssissa jne. En ole kokenut suhteessa valittamisen aihetta paljoa aiemmin kuin nyt. Se tässä ihmetyttääkin, että missä se minun ymmärtäväinen ja kunnioittava mieheni nyt luuraa? Mustasukkaisuus ei ole ollut meille ongelma ainakaan ennen.
Lisäksi miehen pitäisi tietää, ettei minusta mitään saliluutaa tule ikinä. Olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. Tavoitteena pudottaa vähän ja suht huomaamatta vaan ruokavalion avulla. Liikuntaa en ala veren maku suussa lisäämään. Ruoan täytyy myös maistua hyvältä, mutta olen lisännyt kasvisten määrää ja yritän täyttää mahaani niillä.
Mies on myös vähän tyhmä sen suhteen, että kuka hänen ihailemansa nainen on oikeasti ylipainoinen ja kuka ei. Enimmäkseen ne naiset ovat minun silmääni vaan rintavia ja perkskeviäm, mutta muuten hoikahkoja. Vatsalinjasta näkee aika hyvin se, kuka on ylipainoinen ja kuka vaan luonnostaan muodokas. Monella hehkuttamallaan naisella on myös mielestäni selvästi silikonit, kun hoikalla tai normaalipainoisella naisella on hillittömän kokoiset rinnat. Toki tämä lienee joillekin mahdollista myös luonnostaan, mutten usko sen olevan kovinkaan yleistä. Etenkään julkkisten keskuudessa.
AP
Liittyyköhän tämä käyttäytymisen muuttuminen sinun laihtumiseesi...? Jos nyt kuitenkin liittyy, niin pitäisi sen puolison kelvata joka tapauksessa myös hieman eri muotoisena kuin parikymppisenä. Itselläni nyt nelikymppisenä on varmasti lihaksia lähtenyt 25-30-vuotiaasta, vaikka kohtuullisesti liikuntaa harrastankin. Tiedän sen itsekin, niin osaan kyllä arvostaa, ettei vaimo hiero sitä faktaa naamaani.
Tuo muiden naisten kroppien hehkuttaminen tuntuu kyllä hieman törpöltä. Tietysti sitä voi aina pukea sen "rehellisyyden" kaapuun. "Kaikkihan muita naisia katselee..." Ehkä niinkin, mutta tarvitseeko sitä avoimesti esitellä. Vessassa käyntikin on luonnollista, mutta silti tuloksia ei analysoida pilkuntarkasti ruokapöydässä.
On tässä tullut pelättyä ja pyöriteltyä jo muitakin vaihtoehtoja pettämisen mahdollisuutta myöten. Erityisesti tämä muutos, että makuuhuoneessa todellakin vaan nukutaan miehen takia, tuntuu hälyttävältä. Tietysti kaikki tuo muukin miehen keljuilu ulkonäöstäni häiritsee ja loukkaa. Mutta tuo on kaikista kivuliain teko. Se oikein tuntuu kertovan minulle, etten ole enää haluttava ja vielä pahemmaksi muutun jos laihdun.
Luulen laihdutusprojektiani syyksi, koska en keksi muutakaan. Esim. miehen työtilanne ei ole muuttunut kuormittavammaksi tai mitään muutakaan sellaista muutosta. Ukon suhtautuminen oli niin selvän nihkeä heti ensimmäisestä illasta lähtien. Jos vaikka lähden illalla lenkillekin, niin tulee tuhahtelua siitä, miten tuollaisella vaimolla ei tee mitään, joka vaan juoksee lenkillä. Tosiaan käyn sillä noin 30-40 min lenkillä korkeintaan 5 kertaa viikossa. Samaa nurinaa ei todellakaan tule vaikka istuisin koko illan koneella huomioimatta miestä. Olen myös pyytänyt häntä lenkkiseurauksi, muttei kiinnosta. Ei sillä, mies on ihan normaalipainoinen.
Tässä pelottaa tosissaan, että häviääkö minulta oikeasti ne rinnat ja peppu, mutta mahamakkara on ja pysyy. Muistan joskus vuosia sitten painaneeni 65 kg ja silloinkin vyötäröllä oli iso vararengas. Kuinkahan paljon minun täytyykään laihtua, että saan juuri sen haitallisen sisäelinten ympärillä olevan rasvan pois, joka näkyy juurikin vararenkaana vatsalla?
Aika julma ajatus, ettäkö miehen rakkaus olisi nyt yhtäkkiä kymmenen vuoden jälkeen loppunut. Ehkä hän sitten pelkää oman asemansa puolesta vaikkei olekaan yhtään mitään syytä. Olen pitkään pitänyt suhdettamme vakaana ja minä myös arvostan tätä suhdetta, sekä miestä todella paljon. En usko ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Tässä on ainakin ollut turvallinen olo ja ihanat yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Onko liian julmaa kysyä mieheltä ihan suoraan, että tahtooko hän heittää tämän kaiken meidän hyvän roskakoppaan? Lähteä sinne aidan toiselle puolella?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi tuo on kuin jatkuvasti kiloista kitsevät miehet, joita on suunnilleen 95 % miehistä. Hyvää parisuhdetta ei kannata uhrata muutaman liikakilon vuoksi. Mietipä sitä, ap.
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuo on kuin jatkuvasti kiloista kitsevät miehet, joita on suunnilleen 95 % miehistä. Hyvää parisuhdetta ei kannata uhrata muutaman liikakilon vuoksi. Mietipä sitä, ap.
Mietin kyllä ja minusta tämä on ihan yhtälailla kiloista kitisemistä kuin tuokin. Toisin päin vain. Tänään rohkaistuin kysymään ukolta, tahtooko hän oikeasti heittää meidän kaiken hyvän pois jonkin ihan pikkusyyn vuoksi. Itkettää. Ukko sivalsi takaisin, että minkäs hän sille voi jos vaimo muuttuu variksenpelättimeksi ja kaunis vaimo olisi kuulemma jokaisen miehen perusvaatimus. Hän kokee olonsa petetyksi, kun en aio pysyä ulkonäössä, jossa hän nai minut. Yritin puolustaa pientä painonpudotusta pelkillä terveyssyillä, joista lääkärikin paasasi minulle. Lopuksi ukko huusi etsimään sitten jonkun miehen, joka ihailee lautoja pulkannaruja. Minusta ei ikinä tulisi sellaista vaikka tahtoisinkin.
Tänään en jaksa lähteä lenkille. Pakko se on kai lopettaa laihdutus. Tahdon meidän hyvin toimivan parisuhteen takaisin. Vaikka jonkinlaisen trauman tämä silti aiheuttaa. En usko voivani ikinä katsoa miestäni enää samoilla silmillä kuin ennen. Vaikka lihomisen myötä hän kävisi taas ihailemaan ja kunnioittamaan minua. Todella raskasta. Pelkään eroa ja pettämistä nyt tosissani. Mies on niin hirveän ilkeä. Ei hän ennen ollut tuollainen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutit tai et, niin mies onnpaljastanut karvansa eikä suhteenne ikinä tule olemaan samanlainen kuin ennen. Miehesi on henkisesti väkivaltainen sinua kohtaan. Hän ei myöskään halua parastasi.
Sun pitää nyt noudattaa omaa laihdutussuunnitelmaadi miehestä huolomatta. Suhteen jatkon ratkaiset erikseen, se ei liity terveemmäksi laihtumiseen mitenkään. Itse en pystyisi olemaan tuollaisen sikamiehen kanssa, mutta jos hän normalusoituu ja katuu ja pystyt antamaan anteeksi laihduttuasi, niin omapa toki on valintasi.
Haloo, ei joku kolmen kilon laihtuminen edes näy tuon verran ylipainoisena. Tekisi jo mieli ehdottaa sian siirtämistä ulkoruokintaan, mutta sen ainakin teet, ettet tuollaisen urpon kanssa käy enää yhtään keskustelua painostasi, ulkonäöstäsi tai laihduttamisesta. Olen laihduttanut yli 30 kiloa ja kenellekään ei olisi asiasta kannattanut puhua, enkä juuri puhunutkaan. Silti 99 % ihmisten palautteesta, siis ihan empaattisina itseään pitävien naistenkin, oli joko hyödytöntä tai jopa haitallista. Ihmisten on vaan pakko BMI 30:ssä huitelevalle tyrkyttää väkisin kakkua ja sabotoida laihduttamista. Jätä omaan arvoonsa.
Mies kyllä tykkäsi, kun laihduin, mutta tuli kyllä sitten kaikkea mustasukkaisuuttakin. Ihmettelen kyllä tosissaan miten voit olla tuollaisen tyypin kanssa suhteessa. Entä jos nyt laihdutuksen lopettaessasi lihotkin kolme kiloa, paino kun tulee usein korkojen kera takaisin. Etkö silloinkaan ole se sama nainen, jonka kanssa mies meni naimisiin? Ihmiset muuttuvat, jo solut vaihtuvat seitsemässä vuodessa niin, että alkuperäisestä ei ole paljon mitään jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja vastaan että. että miehesi pelkää sinun muuttumistasi. Lääkäri kuitenkin lienee oikeassa ja ja ylipainosi on terveydellinen haitta. Osoita miehellesi extra-rakkautta (mitä se sitten kohdallanne onkaan, en tiedä) ja painota, että haluat olla terve vain häntä varten (vaikka laihtuessasi saattavat myös muut miehet alkaa osoittaa kiinnostuksen merkkejä).
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nyt miestä tästä asiasta haukuinkin, niin meidän suhde on oikeasti tosi hyvä ollut tämän melkein 10 vuotta. Olen kokenut rakkautta olevan paljon. Riitelemme tosi harvoin, yleensä kunnioitamme toisiamme, elämäntavoitteet ovat yhtenäisiä, kotityöt jaetaan reilusti, raha-asiat on balanssissa jne. En ole kokenut suhteessa valittamisen aihetta paljoa aiemmin kuin nyt. Se tässä ihmetyttääkin, että missä se minun ymmärtäväinen ja kunnioittava mieheni nyt luuraa? Mustasukkaisuus ei ole ollut meille ongelma ainakaan ennen.
Lisäksi miehen pitäisi tietää, ettei minusta mitään saliluutaa tule ikinä. Olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. Tavoitteena pudottaa vähän ja suht huomaamatta vaan ruokavalion avulla. Liikuntaa en ala veren maku suussa lisäämään. Ruoan täytyy myös maistua hyvältä, mutta olen lisännyt kasvisten määrää ja yritän täyttää mahaani niillä.
Mies on myös vähän tyhmä sen suhteen, että kuka hänen ihailemansa nainen on oikeasti ylipainoinen ja kuka ei. Enimmäkseen ne naiset ovat minun silmääni vaan rintavia ja perkskeviäm, mutta muuten hoikahkoja. Vatsalinjasta näkee aika hyvin se, kuka on ylipainoinen ja kuka vaan luonnostaan muodokas. Monella hehkuttamallaan naisella on myös mielestäni selvästi silikonit, kun hoikalla tai normaalipainoisella naisella on hillittömän kokoiset rinnat. Toki tämä lienee joillekin mahdollista myös luonnostaan, mutten usko sen olevan kovinkaan yleistä. Etenkään julkkisten keskuudessa.
AP
En mä kyllä katselis sellaista miestäkään joka katsois asiakseen mulle länkyttää muiden naisten muotojen ihanuutta.Ihan oikeesti, mieti nyt vähän itse!
Onko mies ylipainoinen? Jos hän on sinulle kateellinen elämänmuutoksesta?
Voi että, onpa harmillinen tilanne.
Kun liitto on kuitenkin ollut vuosia hyvä, minä en ihan heti olisi lähtemässä suhteesta. Kannattaa antaa (molemmille) hetki aikaa rauhoittua ja keskustella rauhallisella hetkellä uudestaan.
Tuossa tilanteessa minä kertoisin miehelle, että
A) aion pudottaa painoa sen minkä terveys vaatii, olipa hän siitä mitä mieltä tahansa. Arvostan terveitä elinvuosia.
B) rakastan miestä (tai "tahdon rakastaa miestä", jos tunteet ovat hetkellisesti hiipuneet) edelleen, enkä aio lähteä toisen matkaan, jos hän vain pysyy rinnallani
C) jokainen muuttuu vuosien myötä, eikä hänkään näytä enää täsmälleen samalta kuin 10 vuotta sitten. Muutokset kuuluvat elämään.
D) tahdon tehdä töitä hyvän parisuhteen eteen - terveydestä tinkimättä.
(jatkoa 18)
Hän sitten tekee itse valinnan, jatkaako kanssani vai ei.
E) en ole valmis kuuntelemaan minua loukkaavia kommentteja. Aikaisemmat voin antaa anteeksi, jos mies katuu.
Ap, mies keljuilee sulle siksi että se pelkää sun kelpaavan muillekin. Eli se pelkää että joku häntä parempi mies kaappaa sut. Mikä sen parempaa kuin lytistää vaimon itsetunto siinä tilanteessa. Pulleampi vaimo pysyy vierellä herkemmin kun ei muut miehe siitä kiinnostu. Kohta se raahaa pullaa kotiin ja loukkaantuu jos et syö.
Mietipä ihan ite.